ILgron11

Jazz - mustaa ja valkoista

  • Louis Armstrongista, jazzin kehittäjästä
    Louis Armstrongista, jazzin kehittäjästä
  • Georgina Jackson, valkoista ja mustaa jazzia.
    Georgina Jackson, valkoista ja mustaa jazzia.
  • Ronnie Scott´s jazzorkesteri soittaa jazzlounalla Lontoossa sunnuntaina 5.5.
    Ronnie Scott´s jazzorkesteri soittaa jazzlounalla Lontoossa sunnuntaina 5.5.
  • Gergina Jackson Ronnie Scott´s jazzklubilla 
http://www.ronniescotts.co.uk/
    Gergina Jackson Ronnie Scott´s jazzklubilla http://www.ronniescotts.co.uk/

Illanistujaisissa tuli kerran väittely jazzin alkuperästä. Eipä siinä   tarkisteltu olisiko jazz amerikkalaista vai afrikkalaista. Eikä ajateltu sen kummemmin sen yhteyttä Eurooppaan.  Näin kävi  ennen internetaikaa.

Vaikka netistähän löytyy  tietoa jazzista, hyvä kirja  menee usein syvemmälle. Sellainen on melko äskettäin  ilmestynyt mielenkiintoinen teos: Louis Armstrong - Master of modernism. Se valaisee jazzin vuosikymmenten kehitystä. Sen lisäksi, että kirja kertoo nerokkaasta jazzmusiikin kehittäjästä, kirja osoittaa  mitä ihmisten asenteille on aikojen kuluessa tapahtunut. Se havainnollistaa miten  valkoinen muuttuu mustaksi ja musta valkoiseksi, kirjavaksi ja moniulotteiseksi.

Jazz tuli  Saharan eteläpuolella sijaitsevasta  Afrikasta yli sata vuotta sitten. Sen kuljettivat sisimmässään ja kulttuurissaan afrikkalaiset orjalaivoilla USA:han. Monien alkuun afrikkalaistaustaisten muusikoiden vaikutuksesta jazz kehittyi ja levisi, ja levitessään on saanut vaikutteilta eri tahoilta ja muokkautunut sen myötä.

1920-1930-luvulla jazzia  pidettiin säädyttömänä ja vanhojen arvojen vastaisena. Liekö musiikki itsessään  säädytöntä edes?

Ihmisestä ajatellaan toisin kuin silloin ja esiintyjissä ja yleisössäkin on tapahtunut muutos.  Alkuaikojen soittajat olivat afrikkalaista alkuperää ja yleisö valkoisia.

Louis Armstrong omisti kappaleen "i'll be glad when you're dead" Memphisin poliisiosastolle. Monet poliisiosaston miehistä olivat Ku Klux Klaanin jäseniä, eivätkä tunnettuja huumorintajusta. Armstrongin yllätykseksi poliisit kiittivät kappaleesta. Näin 1920-luvulla.

Jazz on hiukan kuin sää. Siitä löytyy niin monta mieltä kuin on miestä ja naistakin.  Voi se jättää kylmäksi tai välinpitämättömäksi, mutta se ei enää erottele ihmisiä kuten sata vuotta sitten.

Lontoossa  jazzista voi nauttia lounaan kera mukavan intiimissä ympäristössä. Mitä muuta jazzista nauttimiseen tarvitaan? Vanhaa ja hiukan virttynyttä, savuista ja hämyistä, siinäkö tunnelman avaimet?  Sellaista ei enää löydy mistään. Kielletty, poistettu ja siivottu. Sen sijaan löysin yhtäläisyyksiä Hurrikaani Katrinan jälkeistä aikaa kuvaavasta Treme sarjasta  ja Thomas Brothersin Louis Armstrongista kertovasta teoksesta.  Treme on monenlaisten elämäntarinoiden kooste ja  melkoista sävelmäsalaattia edustaa jazzikin.

Perimässämme piilee ihmiskunnan alkuajoilta  periytynyt rytmitaju, joka liittää meidän Afrikkaan, jossa ihmisen musikaalisuuden kehitys alkoi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Jazzin ja tangon historiassa on paljon yhtymäkohtia ja samanlaisuutta. Jos muistinvaraisesti hiukan oikaisen asioita, niin osa historiaa kulki jotenkin seuraavia latuja:

Tangon juuria kun aletaan etsiä, niin usein puhutaan englantilaisesta kansantanssista (country dance) yhtenä alkulähteenä. Contredance kehittyi Ranskassa ja contradanza Espanjassa. Ranskalaiset siirtolaiset veivät mukanaan 'kontran' Haitille.

Haitilla Afrikasta tuodut orjat tanssivat omia tanssejaan (candombea ym.) ja siinä sivussa vihasivat isäntiään niin paljon, että nousivat kapinaan 1780-luvulla. Kukistetun kapinan seurauksena osa orjista pakeni Kuubaan, jossa Havannan seudulla näistä aineksista kehittyi habanera, joka 1850-luvulla oli jo kulkeutunut Argentiinaan orjalaivojen mukana. Buenos Aires oli yksi afrikkalaisen orjakaupan tärkeä välietappi. Euroopasta sinne kulkeutuivat 1816 kehitetty valssi sekä contradanza, polkka ja masurkka. Siinä oli 'köyhän miehen habaneran' ainesta ja tulosta sanottiin milongaksi. Kun milongaan vielä sekoitettiin afrikkalaiset tanssit, erityisesti candombe, oli puolestaan tango valmis ja elettiin 1870-luvun loppua. Tangon lopullinen läpimurto tapahtui 1880-luvulla.

En tiedä, mutta sellainen käsitys minulla on, että samalla tavalla kuin tango kehittyi yhteiskunnan alemmissa kerroksissa Karibian eteläpuolella, niin yksi haara johti New Orleansin suuntaan ja siellä syntyi jazz tangon sijasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Liekö tangolla ja flamencolla jotain yheistä? Miten lie isot musiikin linjat ovat toisiaan hedelmöittäneet tai vauhdittaneet alkuun?

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#4/IR:
Lyhyt vastaukseni on, etten tiedä.
Professori Marta E. Sviglianon kirjassaan Tango Passion mainitsee myös flamencon. Espanjan siirtomaakausi alkoi toden teolla 1500-luvulla ja maahan tuotiin muutakin kuin kultaa ja mausteita. Intiassa, Japanissa ja Jaavalla tanssissa käsien liikkeillä on suuri merkitys; Afrikassa ja arabialueilla lantioliike korostui. Flamencon hameenheilutus (zarandéo) on myös varmaan peräisin jostakin muualta kuin Espanjasta.

Olemme Euroopassa tottuneet ajattelemaan paritanssia vartalokontaktissa tapahtuvana jalkojen liikutteluna, mutta flamenco tekee tästä poikkeuksen. Espanjalaisten siirtolaisten mukana se varmaan tuli myös Buenos Airesiin, mutta äkkiseltään se ei ehkä ole jättänyt kovin merkittäviä piirteitä tangoon, koska em. tangoprofessorikaan ei asiasta mainitse paljoa enempää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Kiitos Jaakko. Ei taida löytyä netistäkään vastausta, vaikka löysinkin kirjan jazzista hiukan toisesta näkökulmasta.

Mielenkiintoinen kuitenkin.

Löysin tuon alla olevan linkin kirjasta yhteyden flamencon ja jazzin välillä. G. Schuller toteaa Andalusia flamanceon ja jazzin oleman mystisessä yhteydessä, joten ehkä jotain yhteyttä on silloin myös tangoon?

http://www.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=PfwfMTWBGg...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #7

Kaikilla kolmella on tietenkin se looginen yhteys, että ne ovat kehittyneet suurin piirtein samoihin aikoihin niin sanottuina akkulturaatioina, kun afrikkalainen perinne on ujuttautunut paikalliseen eurooppalaiseen valtakulttuuriin.

Varsinainen kirjaimellinen vuorovaikutus flamencon ja Amerikan musiikkien välillä on kyllä myöhempää perua. Jazzia ja tangoa olivat sen sijaan kehittämässä osittain ihan samat muusikotkin, Jelly Roll Morton esimerkiksi. Jelly Rollin mielestä habanera ja milonga olivat yhtä olennainen osa jazzia kuin blues.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Euroopassa Paco de Lucia yhdisti 1970-luvulla flamencoa ja jazzia: http://en.wikipedia.org/wiki/Paco_de_Luc%C3%ADa

Täällähän se sanotaan: tango ja flamenco saattavat jakaa yhteiset juuret, nos miten sen ancestor kääntäisikään : http://en.wikipedia.org/wiki/Tango_music

Alkavatko hiukset jo haljeta?

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #17

>17/IL:
Erittäin vakuuttavaa tekstiä linkin takana. Muutamat asiat on esitetty hiukan eri tavalla kuin mitä olen jostain muualta lukenut, mutta varsinaisia eroavuuksia asioissa en huomannut. Mikä hienointa 1800-luvun loppupuolelta oli laajalti tangon historiaa. Sitä on myöhemmin perimätiedon nojalla muisteltu ja jokainen muistaa vähän eri tavalla.

Flamencokin sitten selvisi!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Hyvä, että täällä on tangoon ym. perentyneitä. Minä opiskelen, kun uutta tietoa löytyy ja opin aina hiukkasen lisää. Ihan kivaa sekin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #7

Gunther Schuller, third stream -musiikin isä, kävi jokunen vuosi sitten johtamassa Tampere Filharmoniaa. Suosittelen myös hänen kirjaansa The Swing Era, joka jatkaa siitä, mihin Early Jazz päättyy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Näytti Early jazz sen verran mielenkiintoiselta ja selkeältä, että suosittelusi menee läpi. Saa nähdä löytyykö täältä jostakin tai pitääkö hankkia ulkomailta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hieno kirjoitus Irjalta ja Jaakolta myös kommentti .

Olematta mitenkään rasisti, jazzin suuret mestarit ovat olleet lähes poikkeuksetta mustia miehiä ja naisia, joilla on verenprintö sen tulkisemiseen.
Jazz-klubiin on periteisesti kuulunut hämäryys, sikaarin tuoksu ja hyvät viskit. Ei enää Suomessa. Olisikohan jossakin "salakapakkaa" kaikin maustein?
Musiikillisesti odotan aina sooloja, erityisesti veret sisauttavaa rumpusooloa.
Pianistit ja urkuri-percuistit, jotka ovat minua lähellä "halvaannuttavat" mestarien käsissä kuten pianovirtuoosi Oscar Peterson.
Oma ongelmani jazzin soittamisen suhteen oli se, että sisälleni ei nuoruudessa syttynyt jazzin paloa. Miksiköhän? Maalla pajupilli ja huuliharppu olivat ensimmäiset, nokkahuilu seuraava, sitten kantele, urkuharmooni ja piano. Ja kansakoulun juhlissa sitten soitettiin Merkiantoa äitien mieliksi ja laulettiin Enkelitaivaata tai Kesäyötä Kangasalla.
Harmoonisuus ja tonaalisuus lapsuudessa "halvaannutivat"- vieläkin, mutta nuo jazzin mestarit ovat nostaneet hattuni korkealle jo vuosikymmenet.

Suomessa on myös loistavia osaajia, joita monia olen kuullut useasti, mutta kunnioituksesta nostan maljani seniorille, moniosaajalle Claes Andessonille.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jazz

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri noin, ei minunkaan nuoruudessa jazz ollut mitään. Helsingissä toki oli jazz klubi, mutta ihan muiden heiniä kuin minun. Anki Lindqvist ainakin kävi siellä ja Lasse Lehtinenkin. Hän kirjoittaa yhdessä kirjassaan tuosta jazz klubista. Lie ollut nimeltään Old House Jazz klubi. Löysinpä sillä nimellä Laila Kinnusen jazz kappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=mhbHsMtflVo

Jazz kiinnostus on herännyt paljon myöhemmin. Mieheni on siihen vaikuttanut. Joten alan vanhat mestarit ovat tulleet tutuiksi sitä kautta.
Suomalaisesta jazzista eri vuosikymmeniltä onkin julkaistu CD-levyjä.

Olen livenä kuullut Claes Andersonia, Reiska Lainetta ja Klasu Järvistä. Cafe Ursulassa muutama vuosi sitten ihanan aterian kera. Paikka on kerrassaan mainio.

Cafe Ursulassa oli aiemmin keväällä konsertteja, ehkä tulossa lisääkin.

Ei Lontoossakaan enää tupakoida eikä sikareja polteta. Muistan ajan, kun siellä leffasakin voi tupakoida.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Noista Ronnie Scottin klubin kuvista tulevat mieleen monet käynnit paikassa siihen aikaan, kun pappa Ronnie itse oli vielä hengissä.

Ronnie oli toisen polven tenorifonisti, jonka isä oli ottanut skottilaisen taiteilijanimen Jock Scott. Heidän oikea juutalainen sukunimensä oli Schatt, minkä klubin asiakkaista vain harvat tiesivät.

Lievää hämmennystä aiheuttikin johtajan jazzhuumori. Joskus kun hän oli varma yleisön hyvästä tahdosta, hän jutusteli kappaleiden välissä tähän tapaan:

"Germans are my second favourite people... The first one is everyone else...

Now! If there are any Germans in the house, that was only a joke..

And if there are no Germans in the house... Good."

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuhtia huumoria vai sanoisiko sitä piikittelyksi. UK:ssa huumori on kirjavaa. Klubi ei ole perinteitään unohtanut. Musiikin väliin mahtuiki mukava annos sanailua.

Ystäväni järjestää Seffieldissä jazztilaisuuksia ja oli hankkinut paikat meille. Klubista minulla ei ollut ennakkon mitään tietoa.

G. Jackson toi spiikkauksessa esille ihmisiä, joita oli tavannut ja joiden levyyn oli signeerauksensa tehnyt. Hän ei osannut lausua suomalaista nimeä, mutta sehän meni huumorin piikkiin.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Miltei kaikki jazzin reilun satavuotisen historian kehitysvaiheet elävät edelleen, metka ilmiö, vieläpä maassa kuin maassa. Suomesta löytyy arkaisille tyylilajeille uskollisia blues-muusikoita, rhytm and bluesia, New Orleans -tyyliin tai Chicago-tyyliin erkoistuneita bändejä, swing-musikantteja, boppareita, avant-gardisteja, jne. Mestoissa ei enää tuoksu sikaari eikä ehkä virtaa whiskykään mutta jamipaikkoja löytyy miltei joka kaupungista.

Sama koskee arkistoja. Stream-pankit kuten Spotify ja videoarkisot kuten Youtube keräävät koko ajan sekä nykyistä että historiallista musiikkia ja kaikkia tyylilajeja. Elämmekin musiikinkuluttajan kulta-aikaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kauankohan nämä upeat mahdollisuudet voivat olla vapaasti nautittavissa?
Tuntuu kuin musiikki olisi jonkinlainen jokamiehen oikeus, ehtymätön luonnonvara.
Ehkä hyöty vapaudesta on se, että juuri siksi syntyy myös jatkuvasti uutta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

YouTube on tuonut esiin kaikenlaista kadonneeksi luultua, kuten elävää kuvaa Art Tatumista:

http://www.youtube.com/watch?v=35tR9Slmql8

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jelly Roll Morton: Creepy Feeling
http://www.youtube.com/watch?v=6IsHnGfJmNQ&list=AL...

Louis Armstrong/Earl Hines: West End Blues
http://www.youtube.com/watch?v=W232OsTAMo8

Lester Young/Count Basie: Oh, Lady Be Good
http://www.youtube.com/watch?v=SeqwPX4T4E0

Charlie Parker/Dizzy Gillespie: Hot House
http://www.youtube.com/watch?v=NcTrx0hL1ag

Duke Ellington/Juan Tizol: Caravan
http://www.youtube.com/watch?v=r95flkZciJE

Charles Mingus: Goodbye Pork Pie Hat
http://www.youtube.com/watch?v=TU_RxWXijz0

Juuri eilen illalla kävin muuten Dalindeon keikalla:
http://www.youtube.com/watch?v=Kehf6P_X3_o

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä lista, mutta Carola on kotimainen suosikkini.
Carola ja Heikki Sarmanto: The flames: http://www.youtube.com/watch?v=VILPhlDs9qM

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa