ILgron11

Kun aika käy vähiin

  • Talvipuutarhan kaktus
    Talvipuutarhan kaktus

On kesäinen aamu, lämmin ja pilvinen. Odotan, että puuro valmistuu. Makuaisti toimii vajaasti. Enää ei ruoka mene samalla nautinnolla alas kuin on  mennyt.  Muut aistit toimivat. Olen yhä olemassa. Ihoni kaipaa silittelyä. Aamusuihku virkistää. Jaksan itse huolehtia tarpeistani. Apua saan, jos sitä tarvitsen. 

 

Avaan tietokoneen Sähköposti täyttyy roskasta kuten muina aamuinakin. Tarjotaan lainoja, rahaa, kaikkea sitä mitä ihminen ehkä voisi haluta. Nämä  silmille karkaavat viestit saavat vihaiseksi. Miten paljon turha posti voikin kuormittaa! Kuka ääliö on keksinyt tällaisen roskaryöppyjen lähettämisen. Mistä lähettävä laite on napannut osoitteeni luvatta? Tuleeko tähän koskaan loppua? Mikä saisi  häirikkövirran katkeamaan?

 

Tiedän, että loppu tulee. Silloin en enää avaa konettani. Sitä käyttää joku toinen. Puhdistaa ja rakentaa oman maailmansa koneeni sisälle. Jotain ehkä jättäen muistoksi. Olenhan kirjoittanut suvusta. Osa kirjoituksista on vain paperilla, printteinä, kuvina kansioissa.  Nimiä puuttuu, tietoja puuttuu. Kirjoitin, kun uskoin muistavani kirkkaasti mitä oli tapahtunut.  Kirjoituksilla lie ollut enemmän merkitystä  minulle kuin jälkeen jääville. 

 

Elämän virta vie nyt jonnekin tuntemattomaan. Ajatukset työstävät tätä hetkeä ja yrittävät mieltää tulevaa. Tiedostan olevani rajalla, eläväni kuitenkin. 

 

Olemme puhuneet paljon. Olemme lähetelleet  perheen ja ystävien kesken sydämiä viestien kera.  Olemme halanneet. Itkukin on käynyt mielen pinnalla. Itku puhdistaa, avaa tunteiden patoja. Kaipuu on tässä hetkissäni läsnä. Odotan muuta kuin joulunaikaan, odotan muuta kuin juhlia valmistellessa. En tiedä mitä. On parempi vain olla, antaa sen tulla mikä on tulossa. Odotan  kivutonta lähtöä yksin tai yhdessä läheisten kanssa.  Viimeistä hengenvetoa. Sen aika ei ole vielä. Tunnen miten elämä  on kaikissa jäsenissäni. Odotan, että saan ottaa aamulääkkeet. Turruttaa kivun, jota en ehdi tuntea ennen kuin uusi annos lääkettä hiljentää jotain sisälläni. 

 

Tunteet ovat tallella. Mustasukkaisuuskin vaivaa. Miksi sellainen nousee mieleen? En halua puuttua jäljellejäävien tulevaan.  He rakentavat sen itse. He jatkavat. He purkavat tunteitaan minua kohtaan. Hyvät ja huonot asiat käyvät mielessä. En halua huonoihin uppoutua, enkä halua toistenkaan niin tekevän, mutta niinkin  varmasti käy. 

 

Elämä ei ole juuri nyt helppoa eikä iloista, enemmänkin melankolista. Kenties on silti vielä tänäänkin aihetta nauruun.  Vielä voin lähteä koiran kanssa lenkille. Ilman on sopiva.  

 

Arkiset asiat ovat mielessä. Miten perheen jäsen voi hoitaa tililtäni laskut, kun itse en enää kykene? Pitää opettaa miten tilit näkee ja miten siellä voi toimia, numerosarja ja kännykän käyttö. Meillä on eri pankit. Kenen luvalla menemme toistemme pankkitilille? Pitäisikö siitä tehdä paperi? Pitäisikö antaa lupa virallisesti, että pankkiasiat hoituisivat, jos ja kun en kykene omalta osaltani niitä enää hoitamaan. Arkista, mutta erittäin merkittävää. Näistä asioista puhuimme jo. Läheiselläni ei ole tietoa miten pääsee hyväksymään miehensä tililtä menevät laskut, kun mies ei enää sitä pysty tekemään. Kuka antaa  puolisolle oikeudet ja milloin, missä? Minäkään en tiedä.  Kuka tietää? Kenen luvalla kukin voi toimia? Olen yhä oikeustoimikelpoinen ja järjissäni, mutta kauanko? 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kannattaa tehdä sopimus vielä silloin kun on älyssään, sitten kun ei ole kaikki on vaikeampaa. Ehkä me vierastamme sopimuksia, mutta viranomaiset rakastavat niitä, silloin kun holtti on jo mennyt.

http://www.muistiturku.fi/edunvalvontavaltakirjava...

Tämän voi tehdä jo vuosia ennemmin kun on edes mitään oireita aivan kuin minkä tahansa sopimuksen kuten avioehto tai perintö.

Irjalle kaunista kesäpäivää täältä kesästä toivottelen, lämpöä on jo minulle liikaa mutta yritän nauttia siitä kun se on kovin harvinaista herkkua Suomessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Ari. Tärkeää tietoa. Usein todellakin vasta liian myöhään herätään näissä asioissa. Hoitotahto on kunnossa, mutta omaisuuden hoitoahan siihen ei sisälly. Jotenkin se olisi syytä nostaa korokkeelle, sillä paljon on meitä, joita tuokin asia koskee.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Koskeehan tuo meitä kaikkia, eli joskus se päivä voi tulla eteen. Tiedän tästä hieman kun teimme juuri sellaiset sopimukset itsellemme ja Tiinan vanhemmille, eli nyt voi vapaasti sitten olla sen suhteen. Tuossahannon se pointti, että sopimus astuu voimaan vasta kun sitä tarvitaan oikeasti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Jonkinlainen rajanylityksen valmistautumispaketti pitäisi olla tarjolla kaikille. Kyllä etukäteen olisi syytä paneutua vaikeisiinkin asioihin. Helpottaa, kun menevät järjestykseen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Irja kirjoittaa hyvin vaikuttavasti siitä, mitä meille joka ikiselle on edessä...Markku Tyryn hienot US-blogit edustavat samaa järisyttävää todellisuutta ja niitä luetaan edelleen.

Irjalle kiitos ja voimia!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun kirjoitin Puheenvuoroon aiemmin tällä viikolla, tuli toivomus, että toisin esille omia tuntemuksia. Niinpä niitä tänä aamuna herättyäni kirjoittelin. Ovat niin monipuolisia, tässä hetkessä ja muualla, läheisen ajatuksia luotaamassa. Kaikesta ei vain osaa, pysty tai vain halua puhuakaan, kun on irtautumisen virran vietävänä.
Kiitos kannustavista sanoistasi Ilmari. Markkua olen useasti ajatellut. Hän jakoi meille kamppailunsa tiedoksi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Irja, kiitos Sinulle kun kerrot meille omista tuntemuksista ja ajatuksista! Minusta tuntuu, että se on parempi kuin "vain olla ja antaa sen tulla mikä on tulossa"..!

Olet vahva ihminen! Jaksat kirjoittaa eriaiheisia blogeja! Sen "irtautumisen virran vietäväksi" jokainen joskus meistä joutuu! Jotkut äkillisesti ja toiset taas pitkän mietiskelyn saattamana..!
Kovasti kunnioitan sinun henkistä voimaa ja toivon, että saamme vielä pitkään lukea Sinun blogejasi!

Voimia Sinulle, Irja! Joka Päivälle ja hetkelle! Joka Aamu on Armo uus! Niin se vain on kaikille meille!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Kiitos Viola tuestasi ja kauniista sanoistasi. Päivä ja hetki kerrallaan nyt mennään. Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään tapasi äitini sanoa. Ihailen kaikkia jotka saavat olla terveenä ja toteuttaa itseään. Nyt tiedän mitä sellaisen mahdollisuuden menettäminen on.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #10

Äidilläni oli tapana sanoa:

Ilta lähenee, askel lyhenee!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Aito havainto tuokin. Ikuisesti emme elä, vaikka ehkä haluakin voisi olla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Meille kaikille aika käy,
onneksi ei loppua vielä näy,
elämä on kuin taikaa,
tuntuu olevan jopa liikaa aikaa,
sitten kun alkaa ilta hämärtää,
havahdumme, joko loppuu tää?

Aika on rahaa,
ja raha on pahaa,
mitä siis jäljelle jää,
kun loppuu tää?

Muistokin voi olla hauras,
olipa ihminen köyhät taikka vauras,
teot, sanat ja kirjoitukset jäävät meistä
mutta nekin aika huuhtoo pois,
on kuin kukaan ei täällä ollut lainkaan ois.

Ystävyys tai paraskin kumpanuus,
vaihtuu alkaa aika uus,
siellä jossain jota emme tiedä,
eikä sinne jonnekin rahaa tai rakkaita voi viedä,
on vain onni ja autuus lähteä pois,
kun vain ihminen iloinen elämästään olla vois.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miespolvet ja naispolvet vaipuvat unholaan. Niinhän siinä käy. Toista äärilaitaa ei näy.
Danten helvettiin en nyt uskalla koskea, sillä en halua pitää mielessä mitään pahaa. Aika ei ole rahaa. Mieli toden ja epätoden välillä sahaa.
Elämä on arvoitus, liekö elämällä sittenkään tarkoitus?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Silloin kun se paritalo ostettiin, avasimme ex-vaimon kanssa yhteisen tilin, johon siirsimme kuukausittain sovitun summan ja sieltä sitten maksettiin taloon liittyvät laskut ja lainan kuukausierät. Suuri osa maksuliikenteestä oli automaattista.

Meillä kyllä oli tilit samassa pankissa, joka kyllä helpotti varmaan arvaamattomilla tavoilla. Kun avasin yritykselle tiliä jokunen vuosi sitten meni noin kuukausi ennen kuin se oli toimiva eli debit-kortti, jolla pystyi maksamaan ulkomaille. Se yhteinen tili taisi olla melkein heti käytettävissä ja tilien välillä siirrot näkyivät heti. Pankkien välillä siirtoihin menee aina yksi pankkivuorokausi. Lisäksi yhteinen tili näkyi kummallakin verkkopankissa oman tilin lisäksi eli mitään lisäjärjestelyjä ei tarvittu.

Miten tuota sitten soveltaa, on sopimusasia ja sopimusta voi muuttaa tarvittaessa. Meillä toimi kätevästi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

On varmasti monenlaisia ratkaisuja Mitkä lie parhaita? Oma pankkineuvoja tietysti voisi olla avuksi näissäkin asioissa. Olen ollut vuosikaudet itsenäinen ja uskonut kykeneväni hoitamaan pankkiasiat. Nyt pitää ehkä harkita tätäkin uudelleen. Sama pankki molemmilla voisi olla hyvä ratkaisu?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ei kai sillä niin paljon väliä ole, miten toimii jos tili on lähinnä juokseville raha-asioille eikä ole odotettavissa riitaisaa perikuntaa. Soita pankkiisi ja kysy. Erillinen tili, josta maksetaan vain laskuja on kyllä "kirjanpidollisesti" selkeä. Silloin on itselläkin selkeämpi käsitys juoksevista menoista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Elämä ei ole jääkiekkomatsi, jonka jäljelläolevan keston voisi päätellä pelikelloa katsomalla. Elämä on pikemminkin lentopallo-ottelu, joka on ohi vasta kun... se todellakin ON ohi.

Minä en sulje pois paranemisen mahdollisuutta niin kauan kuin elämää ja toivoa on. Voi olla että siihen tarvittaisiin lääketieteellinen ihme, mutta niitäkin tapahtuu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toivon vire on hyvä asia. Sitä vielä elättelen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olen laatinut vuosia sitten jälkisäädökseni (koskien hautausta, hautajaisia ja hautapaikkaa). Hoitotestamentti on kassakaapissani, samoin edunvalvontaa koskeva paperi, kuin myös yhteisen omaisuutemme, koskien toisen kuolemaa, hallinta. Virallisesti vahvistettuina kaikki.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri noin. Meilläkin on tiedossa jo hautapaikkakin. Helpottaa. Lasten kanssa asiat on puhuttu ja toinen meistä jää hoitamaan asioita, kun toisen aika on mennä.
Useamman kanssa olen puhunut, mutta eilen viimeksi totesimme ystäväni kanssa, että viimetippaan monellla jää nuo toimet, jos tulee edes tehtyä. On elettävä, ei ole aikaa paneutua kuolemaan seurauksineen. Ainahan ne asiat kuitenkin järjestyvät.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos Irja että jaat tämän meidän kanssamme. Koko sydämestäni lähetän voimia sinulle. Olet mielessäni ja rukouksissani.
Toivon kanssasi!
Jokainen aamu on arvokas,jokainen ilta, jokainen päivä, eikä me niiden lukumäärää voida tietää etukäteen.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Ei voi muuta kuin ihailla sinun rohkeuttasi, jospa se ihme vielä tapahtuisi ja saisit lisää elinvuosia. Voimia ja jaksamista sinulle Irja. <3

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Elle ja Vesa. Uusi aamu on koittanut. Kipujen hillintää tarvitaan, mutta siihen on apuneuvot. Aurinko paistaa. Hellepäivä tulossa tänäänkin.

Tummia mehiläisiä mielessä. Eilen niistä uutisoitiin. Olen elänyt lapsuuden, jossa mehiläisillä oli merkittävä rooli. Norjalaisen nuoren kirjailijan Maija Lunden Mehiläisten histroria-kirja vaikuttaa. Illalla sitä luin. Mehiläiset liittyvät ihmiskunnan elossa säilymiseen enemmän kuin tiedämmekään. Lunden dystopian toteenkäymistä en halua.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/26/julien-te...

"Dr. Feelgoodin legendaarinen kitaristi, muusikko Wilko Johnson kuuli alkuvuonna 2013 sairastavansa haimasyöpää. Hänelle ilmoitettiin, että kasvainta ei voi leikata. Elinaikaa luvattiin 10 kuukautta.

Kuolemantuomion saanut Wilko Johnson tunsi yllättäen olonsa euforiseksi. Olemassaolo tuotti hänessä ekstaattista riemua. Siis elämä on tässä ja nyt."

Itse elokuvaa ei enää Areenassa ole, mutta Youtubessa on BBC-versio: https://www.youtube.com/watch?v=zLLPsGoBtF8 Tekstitykset: englanti, espanja, venäjä.

Wilkolle tapahtui ihme, toivottavasti sinullekin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tällä on merkitys: "Siis elämä on tässä ja nyt". Kiitos linkistä tutustun. Minuun teki vaikutuksen vuosia sitten Singaporessa valkoinen marmorista veistetty Budha. Se oli italialaisen taiteilijan käsialaa ja sisälsi kertomuksen siitä miten sen tekijä selvisi syövästä. Hän muutti Aasiaan ja toteutti Budhan ja parani. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Katsoin tuon elokuvan ensin suomeksi tekstitettynä ja nyt kun olen katsonut BBC-versiota, olen huomannut, miten vaikeaa kieltä siinä on. Wilko siteeraa runsaasti kirjallisuuden klassikoita Chaucerista (1343 – 1400) lähtien ja John Milton (1608 – 1674) taitaa olla tuorein hänen idoleistaan. Muinais-islanti on kuitenkin käännetty melko helposti ymmärrettävälle kielelle.

Julien Templen viittaukset tai sitaatit ovat paljon helpompia, koska ne ovat elokuvallisia, alkaen tosin mykkäelokuvan ajoista. Kuinka monta Tarkovskia, Bergmania, Langia jne. bongaat?

Elokuvan teon aikana Wilko teki myös levyn Roger Daltreyn kanssa, maistiainen: Wilko Johnson, Roger Daltrey - I Keep It To Myself

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lyhyt tarina ihmeestä.

Asuimme talossa, jossa lapsille syntyi merkittävä yhteys. Vanhempi tyttäreni oli hyvin läheinen monelle ikäiselleen ja nuoremmallekin pojalle. Siis aitoa ystävyyttä, kaveruutta.

Pasi sairastui leukemiaan 10 -vuotiaana. Hänelle oli tehty kaikki mahdollinen.

Pasin äiti soitti tyttärelleni, että nyt on loppu lähellä, voisitko tulla Pasin toivomuksesta katsomaan häntä Lastenklinikalle.

Tyttäreni meni, piti poikaa kädestä ja he puhuivat.

Pasin kuume laski. Arvot alkoivat näyttää normaalia. Tapahtui ihme. Lapsi toipui.

Tämä tarina on tosi. Pasi on nyt yli nelikymppinen. Hän perusti Helsinkiin kissakahvilan.

Monet muut sairaudet ovat häntä kiusanneet, mutta leukemiasta hän parani.

En lähde tässä selittämään, mitkä seikat auttoivat, mutta on kuitnekin hyvä muistaa, että aina järki ei ole paras selittäjä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa Mirjam hieno selviytyminen. On vaikea tietää mikä oikeasti parantaa ja on ihmiselle parasta.

Eilen kuistilla kuumuudessa kimalainen pisti poskeeni. Sellaista hyökkäystä en aiemmin ole kokenut. Jälki jäi. Oliko sillä lääkinnällinen tehtävä? Ihmettelen suuresti. Aika näyttää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#26 En tiedä, onko tuolle Pasin selviytymiselle löytynyt lääketieteellistä selitystä. Pasista (Nikkinen) on tehty myös dokumentti, muistaakseni Yle!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Näin sivusta tai mie koen surullisena, ko toinen joutuu luoppuun intohimosista jostaki, jota on rakastanu tehä tai vaikka seurata, en osanu sanoa, mutta jos vaikka on innokas ravimies ja seuraa innokkaasti ihan niin kauanko suinki voi, siinä mie itte tajuan syvästi, mitä luopuminen on, yyh, en osanu selittää!

Hellä hallaus rakas Irja ❤

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Maaret Kallio kirjoitti eilen hesarissa samasta teemasta kuin yllä mainostamani Wilko Johnson -leffa. Ingressi kertoo olennaisen: "
Elämän arvokkaimmat asiat kirkastuvat nopeasti, kun katsoo sitä kuolemasta käsin, kirjoittaa Maaret Kallio." Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Näin kirkastat suuntasi ja löydät ne asiat, jotka tekevät elämästä arvokkaan.

Kallion kirjoituksessa kuolema on kuitenkin etäinen, toisin kuin sinun. Juuri sen takia kuolemaa ei pitäisi piilotella.

Noin 6 -7 vuotta sitten silloin noin 80-vuotias lähisukulaiseni vaikutti kärsivän skitsofreniasta, mutta ilmeisesti kyseessä oli vanhuksen sekavuustila. Surullisinta hänen harhoissaan oli se, että hän pelkäsi, myös sitä, että häntä pidettäisiin hulluna eli ei suostunut menemään hoitoon. Hänellä oli kuitenkin määräaikainen lääkärintarkastus pian sen jälkeen, kun hän kertoi peloistaan. Soitin terveyskeskukseen ja ilmeisesti häneltä sitten otettiin testejä, joilla pyrittiin poissulkemaan sekavuuden syitä. Se ei kuitenkaan auttanut. Se mikä auttoi, oli tieto paksusuolen syövästä. Voi tietysti olla, että se oli sekavuuden fysiologinen syy, mutta minä mielelläni ajattelen, että pelästyminen sai hänet ajattelemaan uudestaan, mikä on tärkeää ja todellista. Hän nimittäin vaikutti parantuneen sekavuudesta leikkausta ja jo tutkimusta odotellessaan. Kuoleman läheisyys voi siis mielestäni jopa parantaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja,
Olen täällä US Vapaavuoroissa lukenut vuosikausia sinun mielenkiintoisia ja empaattisia kirjoituksiasi. Monesti olen kommentoinutkin. Sitä on tapahtunut niin usein, että olemme tätä kautta minun mielestäni jonkinlaisia ystäviä, vaikka emme olekaan tavanneet "oikeasti".

Käsitykseni mukaan olemme myös liikkuneet yhteisissä maisemissa Helsingin koillisosissa. Minun lapsuudenkotini oli nimittäin Puistolassa. Nyt asun tässä lähellä Tapanilassa, Mosassa. Välillä olen kyllä asunut Punavuoressa, Munkkiniemessä, Vallilassa, Lauttasaaressa ja vuosia ulkomailla, ennen kaikkea Australiassa.

Lämpimät terveiset. Toivottavasti tämä tukala helle ei sinua haittaa.
Timo.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tuohon toiveeseen raivostuttavan sähköpostiroskan katkaisemiseksi en ole keksinyt muuta keinoa kuin perustaa uusi sähköpostitili ja lopettaa vanha. Se ei kuitenkaan ole aivan helppoa jos on käyttänyt tiliä eri asiakkuuksien perustamiseen. Ja muutenkin yhteystietona.

Sitten pitää vielä toivoa ettei sille uudelle tilille tule roskaa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset