ILgron11

Ma haluun

  • Uppalan kartanon hoidettu puutarha Seinäjoella
    Uppalan kartanon hoidettu puutarha Seinäjoella
  • Anisofka kukkii ja odotaa pölyttäjiä
    Anisofka kukkii ja odotaa pölyttäjiä
  • Keväiset tulppaanit
    Keväiset tulppaanit
  • Kukkiva puu ilahduttaa silmää
    Kukkiva puu ilahduttaa silmää
  • Rusakko viihtyy naapurin puutarhassa
    Rusakko viihtyy naapurin puutarhassa
  • Mustarastas viihtyy vehreässä lehdossa
    Mustarastas viihtyy vehreässä lehdossa

Me kaikki haluamme jotain toiset kiivaammin kuin toiset. Nauroimme  10-vuotiaalle, joka tyytyi vain pieneksi hetkeksi saamaansa, ja oli pian jo uuden ”ma haluun” vimmassa. 

 

Aikuisten ”ma haluut” ovat suurempia ja kalliimpia kuin lasten. Joillakin ne menevät jopa överiksi.  Usein ehkä ”ma haluulla” näytetään omaa paremmuutta tai varakkuutta tai ehkä  täytetään jotain muuta tyhjiötä tai jopa kevennetään olemassaolon taakkaa. 

 

Ei ole ollut isokaan yllätys havaita miten useampikin tuttu täyttää ”ma haluun” vallassa kaappinsa ja kotinsa, jotkut jopa niin ettei sinne oikein enää  tahdo ihmisiä mahtua. 

 

Olen ollut siivoamassa kaappeja, joista löytyi silkkipuseroita avaamattomissa pakkauksissa ja kaikissa sateenkaaren väreissä ja kaikkia mahdollisia kokoja. Se pani miettimään miksi joku hankkii näin järjettömän  määrän ohuita silkkipuseroita. Tuo henkilö ei  ollut voinut hankkia niitä käyttöä varten, tuskin siksi, että antaisi niitä tarvitseville, tuskin siksi, että  kaappiin mahtui  niitä tiukkaan sullomalla. Tämä ”ma haluu” täytti jonkin muun paikan ihmisen mielessä, mutta minkä? Sitä en voinut kysyä, koska henkilö oli  maisen matkansa päättänyt ja jättänyt jälkiensä siivoojan isojen kysymysten äärelle. 

 

Tämän ”ma haluun” täyttäjän perheessä oli aina vallinnut tiukka säästökuuri. Perhe oli äidin postinkantajan tuloista  ja isän metallimiehen ansioista säästänyt  ja rakentanut ensin omakotitalon sitten säästänyt ja hankkinut kaksi osakehuoneistoa.  Ne oli vuokrattu ja pistetty tuottamaan lisää säästöjä. Säästäminen ei siihen loppunut. Se täytti koko elämän päähän saakka. Se oli mennyt  lasten kouluttamisen edelle, harrastuksista puhumattakaan. Varhain molempien tyttärien odotettiin tienaavan eikä heitä  päästetty itsenäistymään. ”Ma haluu” oli tyttärillä selvästi vaatimattomampaa. Tyttäret jäivät huolehtimaan vanhemmistaan ja itsenäistyivät vasta vanhempien kuoltua.  Silloin ”ma haluut”  purkautuivat puseroihin ja muihin vaatteisiin, koruihin sekä ruoalla herkutteluun, enää ei syöty halpaa lenkkiä, eikä halpaa edellisen päivän leipää eikä silakoita.  

 

Olen vain ihmetellyt tuota, ja tietysti löydän myös oman heikon kohtani, oman ”ma haluuni”. 

Haluaisin hoidetun, kukkivan puutarhan, sellaisen jota ei koskaan ole ollut, vaikka puutarhan keskellä kasvoinkin. Se oli liian iso, liian työläs ylläpidettävä. Se oli vanhempieni tyylinen. Ilman, että kaikki paikat olisivat olleet  kunnossa. Näen usein juuri  oikeanlaisen kauneuden koiraa ulkoiluttaessani. Se hivelee silmiä, mutta tiedän, että  sille on annettu lukemattomia tunteja viikoittain.  Siinä on silmäniloa. Uskon, että  siitä nauttivat puutarhan omistajat yhtä lailla kuin ohikulkijat.  Tuollainen ”ma haluun” ei tunnut käsittämättömälle kuten monet muut materialistisemmat ja pelkästään henkilökohtaisia tarpeita tyydyttävät ”ma haluut”. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset