ILgron11

Ajatuksia Koiranpäivänä 24.4.

  • Leppoisasti kotona, Ansa omassa pedissään sohvalla.
    Leppoisasti kotona, Ansa omassa pedissään sohvalla.

”Koiraharrastus yhdistää” on tämänvuotisen koiranpäivän teema. Yhdistämistä olen kokenut tapahtuvan monin  tavoin. 

Koiran ulkoiluttajat tutustuvat toisiinsa, niin myös heidän talutettavansa.  Kerta tapaamisesta oppii, tuleeko seuraavasta pidempikin tapaaminen, vai onko se pelkkä hyvän päivän sanomisen tapaaminen. Joskus vain kuljetaan ohi kuin ei haluttaisi enää minkäänlaista kontaktia. Koira usein päättää siitä. 

 

 Koira ja ihminen ovat myös pari, mies ja koira,  nainen ja koira tai lapsi ja koira. Suhteeseen liittyy paljon tunteita. Ihan niin kuin ihmisten keskinäisiin suhteisiinkin. Suhteeseen liittyy molemminpuolista huolenpitoa ja välittämistä. Molemminpuolista, sillä kyllä koirakin pitää huolta ihmisestä. Tarkkailee vointia. Ottaa vastaan kotiintulijan, iloitsee ja näyttää ja antaa kuulua ilonsa. On myös henkilöitä, jotka saavat koiran pissimään ilosta lattialle.  

 

Nuorin lapsenlapsistani totesi hiljan kotiin hankitusta kultaisen noutajan pennusta: ”Se on hänen veljensä”. Näin läheiseksi ja tärkeäksi lapsi voi kokea koiran.  Tuo lausahdus  nosti kyyneleet silmiini ja toi mieleeni muiston vuosien takaa. Koira oli ollut murrosikäisen paras kuuntelija ja kasvattaja, silloin, kun vanhemmille ei kaikkea enää kerrottu. 

 

Meidän perheessä isäntä valitsi koiramme.  Lilltaxin kennelissä oli runsas kolme vuotta sitten kaksi pentua jäljellä. Ystäväni tuli pyynnöstäni näyttämään pentuja. Mukana olivat pentujen emo ja pentujen täti. Näin näyttäytyi koko koirakaarti. Toinen pennuista, karkeakarvainen mäyräkoira teki heti itsenä työkö isännälle, ja se liitos oli siinä ja pysyy. Nopea päätös yllätti ystäväni, jolla on vuosikymmenten ajalta kokemusta siitä, miten pieni koira ja ihminen kohtaavat toisensa ja tulevat kavereiksi. 

 

Aiemmat koirat ovat tulleet toisenlaisin valinnoin.  Yhden työkaveri antoi meille pitovaikeuksien vuoksi. Valitettavasti koira, basset hound,  oli hiukan outo. Se pureskeli muita perheenjäseniä paitsi isäntää. Suhde isännän ja koiran välillä oli hyvä, muutoin ei. Kun koirasta päätettiin luopua, isäntään se koski  eniten.  Tuo kokemus jätti kuitenkin kiinnostuksen tähänkin koiratoruun. Yllättävää onkin, että  ja koiramme yksi parhaista ystävistä onkin juuri vaaleaturkkinen, komea basset-uros. 

 

Kaikki eivät  ole  ”koiraihmisiä”. Moni on syystä tai toisesta jäänyt hyvää koirakokemusta paitsi, eikä voisi kuvitellakaan omistavansa koiraa. Joskus lenkillä tapaa ihmisiä, jotka haluavat silittää koiraani, kun se muistuttaa niin kovasti heidän edesmennyttä koiraansa. Silloin voi kuulla monenlaisia muistoja hyvästä ystävästä. 

 

Kennelliiton ehdottama ja jo vuosia viettämä Koiranpäivä voi olla monin tavoin antoisa niin kuin ovat koiratkin. Kalenteriin Koirapäivää ei vielä ole saatu, mutta hyväksi ehdokkaaksi kalenteriin siitä on.  

Tänään on järjestetty monenlaisia tapahtumia ympäri Suomea. Niihin voi osallistua koiran kera tai ilman koiraa. 

 

https://www.kennelliitto.fi/koirat/koiranpaiva-244

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Koiran kanssa voi tehdä monenlaista. Ihailen niitä, jotka paneutuvat koiran kanssa harrastamiseen kuten koiratanssiin, tottelevaisuuskoulutukseen jne. Koira oppii helposti kaikenlasta kunhan sitä jaksaa kouluttaa.
Tänään koiratapahtumia narikkatorilla.
https://www.helsinginuutiset.fi/menoinfo/#!event/841544

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Koirat ovat upeita otuksia.

Tuosta Suomen Kennelliitosta minulla on sen verran erikoinen muisto, että vielä 1970-luvulla kyseinen porukka ei "hyväksynyt" bordercolleita omaksi koiraroduksi "koska sen ulkonäössä esiintyy liian paljon vaihtelua", heheh ja hohoijaa. Onneksi viisastuivat siitä.

(minulla oli Suomen ensimmäisiä bordercolleita, jonka hankin Ruotsista: sen ajan kuuluisan Bim-nimisen bortsun poika, joka sai nimekseen Kalle; uskomaton työkoira, joka paimensi 350 lammastani varmalla otteella).

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei se tainnut johtua Suomen Kennelliitosta vaan kansainvälisestä kennelliitosta FCI:stä, johon Suomen Kennelliittokin kuuluu, ja joka vahvistaa rotumääritelmät. Siihen kuuluvat melkein kaikki maailman maat, paitsi briteillä on The Kennel Club, jenkkilässä AKC eivätkä kanadalaisetkaan kuulu.

http://www.fci.be/en/

http://www.sbcak.fi/bordercollie/bordercollie-rotu...

PS. Kun noista FCI:hin kuulumattomista maista tulee tuomari tänne arvostelemaan näyttelyssä koiria niin pitää lähettää kustakin arvostelemastaan rodusta FCI:n rotumääritelmä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eilen oli Kalevassa, että kaikki koirat halutaan rekisteriin. Ei kai siinä ole mitään ongelmaa, mutta mistä siinä olisi kysymys?

Meillä on koirilla omat passitkin, joten voimme vaikka pistäytyä Haaparannassa tai Norjan puolella jos tulee sellainen mieleen. Silti koiramme ovat kaikki sekarotuisia.

Miksi Suomen Kennelliito esittää sellaista asiaa joka on jo totta, vaikka he eivät sitä ymmärrä, kun koirat eivät ole heidän "jäseniään"?

Kennelliitto jakaa sellaista väärää tietoa myös, että kun koira ei kuulu kennelliittoon on se pentutehtaan tuotos ja siksi tuomittavaa.

Meillä Olga on tehnyt yhden pentueen kolmen vuoden ikäisenä ja nyt lähes neljän vuoden tauolta taas tiineenä. Ei sovi pentutehtaan määritelmään, mutta kennelliitto syyllistää silti kaikki pentueet mahdollisiksi pentutehtailuksi.

Nyt on koirien päivä, miksi kennelliitto haluaa viedä sekarotuisilta koirilta mahdollisuuden vapaaseen koiran elämään? Miksi sellaista rekisteriä kaivataan, eihän ihmisiäkään mihinkään "kenneliin" ole pakko rekisteröidä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

Enpä tiedä viimeisistä virtauksista kun en enää käy näyttelyissä ja kokeissa enkä tee kehätoimitsijahommiakaan, joten lopetin jäsenyyden eikä tule Koiramme-lehteä, jota tosin voisi ostaa irtonumeroina.

Ilman rekisteritodistusta koira voi osallistua esimerkiksi tottelevaisuuskokeisiin, mutta valioksi ei pääse. Kaipa siellä kennelliitossa pidetään kiinni rodunjalostuksesta vaikka sillä on epäterveitäkin tuloksia.

"Kennelliitto jakaa sellaista väärää tietoa myös, että kun koira ei kuulu kennelliittoon on se pentutehtaan tuotos ja siksi tuomittavaa."

Tuostakaan en yllä mainitusta syystä tiedä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Minullakin on ollut kaksi niin hyvää serobia. Ensimmäinen oli emo ja toinen sen pentu. Emo kuoli Eläinsairaalassa 11 pentua vatsassa. Nuoret lääkäriopiskelijat tuuppasivat liian ison nukutusannoksen, josta ei herännyt. Sitä suren vieläki,, sillä rakastin sitä koiraa. Sallimme sen saada pennut kuusivuotiaana, ehkä oli liian myöhään.
Yhdeksän pentua selvisi ja yksi jäi meille, suklaanruskea Betty. Silloin eikä siihen Kenneliä tarvittu. Koiran toivetta noudatettiin ja kaikki koirat saivat hyvän kodin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

Löysin sen Kalevan artikkelin ja ihan asiaa siinä mielestäni on. Pentuja salakuljetetaan mm. Virosta sekä Venäjältä ja aivan liian usein käy niin että joudutaan syystä tai toisesta lopettamaan, luin äskettäin että oli penikkatautiakin.

Sitä en oikein tajua miten rekisteröityjä valvottaisiin, näyttelyihin ja kokeisiin koiralla pitää olla voimassa olevat rokotukset, mutta eiväthän kaikki rekisteröidyt koirat niissä käy.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paperiton-koi...

PS. Olisikohan ajatus se, että kun koira rekisteröitäisiin sillä pitäisi olla eläinlääkärin laittama tunnistussiru, mikä edes siinä vaiheessa edellyttäisi eläinlääkärissä käyntiä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #10

Pentuja (sala)kuljetetaan Virosta ja muista EU-maista, muttei Venäjältä.

Kaikki sieltäpäin tuodut koirat pääsevät itärajamme yli ainoastaan sirotettuna ja rokotettuna. Itärajamme rajavalvonta toimii edelleen..Tuttava pariskunta toi juuri sellaisen, upean serobin (puolet laikaa) Kostamuksen koiratarhasta, jonka ylläpitävät sikäläiset eläinystävät ja jonka johtaja on eläinlääkäri. Vera-nimisen koiran hinta oli 0 euroa, koska kyse on vapaaehtoisesta eläinsuojelusta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Tulli väittää muuta:

Pääosin venäläiset salakuljettajat onnistuvat tuomaan koiria myös rajan yli.

— Emme pysty mitenkään siihen, että tutkisimme jokaisen auton. En uskalla arvioida, kuinka moni koira saadaan rajan yli laittomasti.

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/642a13f2-862f-4...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Pentujen salakuljetus on eri asia, kuin sekarotuisen koiran kotona paapominen;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

- Paperiton koira voi tuoda monta huolta

Jos kyse on salakuljetuksesta ja pentutehtailuista, niin miksi otsikossa yleistetään kaikki paperittomat. Eikä siru tai kirjaus koirasta rotukoiraa koskaan tee. Olisikin Kenneliiton syytä muuttaa asennetta paperittomiin koiriin. Minä olen samaa mieltä pentutehtailusta ja salakuljetuksesta heidän kanssaan. Itsekin olen ollut kenneliiton jäsen vuosikymmenet, mutta en ole enää, koska eivät arvosta minun koiriani.

Tänäänkin on tehty kaksi 8 km lenkkiä yhdessä koirien kanssa, eikä paperittomuus haitannut yhtään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun kävimme lihaostoksilla Bisan kartanolla, siellä oli aktiivinen bordercollie. Talvella sillä oli hiukan liian niukasti hommia, joten odotteli, että mieheni heittelee sille keppiä. Jos olisi lampaita, sellaisen voisi hankkia. Ei ole varmssti sopiva kaupunkiin, jossa koirilla on usein tylsää ellei isännät ja emännät jaksa järjestää kylliksi virikkeitä

Melkoinen lammaslauma. Vielä niitä kasvatat. Lampaanlihaa menee kaupaksi varmasti nykyisin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ihmettelen vaan miksi tänne pitää tuoda muualta lammasta?

Minulla ei ole kovasti kokemusta Kennelliitosta, mutta siihen kuitenkin kuulutaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvää koiranpäivää. Tulin juuri koirien kanssa lenkiltä. Ei ollut vielä lähilammikoista jäät lähteneet. Naapurin koira joka oli juokulangassa lähti meidän perään, kun ensin oli pujottanut päänsä pois pannasta.

Kilttinä koirana kuitenkin vain jäi haistelemaan jälkiä ja isäntäväki ennätti ottamaan karkulaisen kiinni.

Bordereista minäkin jotain tiedän olihan itsellä aiemmin yksi uros 17 vuotta ja nyt on ollut sekarotuinen narttu (isä borderi) jo seitsemättä vuotta.

Silloin pentuna oli naapurustossa karhukoiria ja Suomen ajokoiria, nyt rotuja on pilvin pimein, eikä niitä kaikki edes tiedä, vaikka paljon koirista tiedänkin.

Aito bortsu on hyvä, mutta sekarotuinen bortsu ehkä vieläkin parempi, mutta bortsu kannattaa säilyttää puhtaana, että saa niitä sekarotuisiakin, Muutenhan rotu ränsistyy rotuna, vaikka se voisi jalostua kuinka hyväksi, niin eihän se silloin kuitenkaan enää bortsu ole.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meilläkin Bettyssä oli 60 % saksanseisojaa. Isä oli saksanseisoja ja äidissäkin sitä oli osa. Kyllä sekarotuiset ovat oikein hyviä ja ehkä terveempiä kuin puhdasrotuiset.

En halua testata, mutta Ansalla voi olla sokeuttava geeni. Se tulee esiin viisivuotiaana, jos tulee. Pentuja en ole ajatellut sillä teettä, vaikka tuntuu olevan emotyyppiä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Kyllä sekarotuiset ovat oikein hyviä ja ehkä terveempiä kuin puhdasrotuiset."

Oikein hyviä, mutta olisiko terveys urbaani legenda, sekarotuisia kun ei käytetä esim. silmätutkimuksissa ja lonkkakuvauksissa siinä määrin missä rekisteröityjä, joten siitä terveydestä ei ole tilastoja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Miksi tervettä koiraa käytettäisiin tutkimuksissa?

Minulla on nyt viiden koiran tilasto, yksi on rotukoira ja neljä seropia. No sillä rotukoiralla on kaikki ongelmat ja muilla ei.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #15

Kaksi serobiani eivät käyneet lääkärissä, sillä ei ollut tarvetta. Ensimmäinen lääkärikäynti ensimmäiselle merkitsikin kuolemaan. Toiselle myös lääkärikäynti 14-vuotiaana oli se viimeinen palvelus. Se tarvittiin, kun Bettyn takapää ei enää pysynyt pystyssä ja silmät vilkuttivat oikealle ja vasemmalle.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Koirat on hyviä tyyppejä ja ymmärtävät ihmistä paljon paremmin kuin ihminen koiraa. Tuntuvat tietävän kohta tapahtuvia asioita ennen isäntäänsä ja harva ihminen pystyy olemaan niin renttu, etteikö koira tätä ihmistä diggailisi sydämensä kyllyydestä.

Koiranpäivän kunniaksi Rollelle on varattu rusinaton maksalaatikko ja possunsydän. Ei sillä etteikö joka päivän pitäisi olla koiranpäivä, mutta yleensä tarjolla on vain yhdestä kolmeen tähteen illallinen raksupedillä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eikö se koira tykkää rusinoista, yksi rekuistani tykkäsi mustista oliiveistakin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Olen ymmärtänyt että viinirypäleet, ja rusinat, voivat olla koiralle jopa hengenvaarallisia. Varmuuden vuoksi syödään rusinatonta ja sitäkin harvemmin. Ei se ihmisenrehu ole koiralle ideaalia, toisin päin voisi toimiakin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Googlailin ja olet näköjään oikeassa, pieninäkään määrinä ei käy joillekin koirille. Maksalaatikon olen jostain lukenut kuuluvan rekuille annettaviin ruokiin ilman mainintaa rusinoista. Meillä on ollut nappuloita, mutta puoli-ilmaisesta hirvenmaksasta olen joskus väsännyt rekuille maksalaatikkoa, eikä rusinat ole silloin tulleet mieleenkään.

Ihmisten suklaa ja xylitolihan kuuluvat niihin koirille vaarallisiin, kuten myös sian, lampaan ja linnunluut.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #17

Hirvenmaksa on taatusti jees. Kypsät luut ovat ongelma. Raakana koiralle voi antaa vaikka broileria luineen jos vaan maistuu, samoin possunluuta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Riippuu tietysti luusta, mutta olen luullut että possunluu menee raakanakin säleiksi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Luita ovat koirat syöneet, kalkkunan, kanan, broilerin, poron, hirven, hevosen, lehmän ja possun, eikä ole ongelmia ollut. Mutta! Ne pitääopettaa jo pennusta lähtien ja silloin osaavat pureskella ruokansa eivätkä hotki sälöjä kitusiinsa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #23

Miten koiran opettaa pureskelemaan luut oikein? Näyttämällä itse mallia?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #25

Se oppii itse jos saa niitä luita, jos ei saa - ei opi, eli yksinkertaista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Ansa löysi mahtavan peuran luun pihalta. Se järsi sitä ensin pihalla ja toi sitten sisälle. En halunnut pilata koiran iloa. Eii sen vatsa kovin hyvin luita kestä. Yöllä sitten oksenteli. Saman olen kokenut aiemminkin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minun viimeinen rekikoirani on Israelista tuodun isän ja Alaskasta tuodun intiaanikoiran jälkeläinen. Nyt jo 14v mutta edelleen pirteä.
Syksyisin olemme hakeneet sorsapaistit sorsastuksen jälkipäivänä n 12-16 sorsaa. Uskomaton noutaja mutta...myöskin uskomattoman itsellinen. Se on meidän Moka.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onpa sinulla jännittävä yhdistelmä. Ihmiset tuovat koiria selvästi eri maista ja uusia yhdistelmiä syntyy. Azoreilla näimme merkillisen paimenkoiran. Sillä oli pyöreät korvat ja kokoa kuin rotweilerilla. Siihen en olisi koskenut. Sen verran tiukan oloinen oli. Ehkä sellaisia ei ole tänne päätynyt.

Kuten kerrot, koira on myös tarpeellinen apulainen. Näin eivät jää sorsapaistit pusikoihin pilaantumaan. Sorsa on muuten mainiota syötävää. En ole luomusorsia laittanut, mutta kaupasta on voinut ostaa pakastettuja sinisorsia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sao Miguelin fila?

http://www.autodefe.net/tietoa.html

Tammikuun Koiramme lehdissä on Suomessa rekisteröidyt rodut, vilkaise siitä onko täällä, kuuluu FCI 2 ryhmään. En ihmettelisi vaikka olisi, suomalaiset ovat hullua koirakansaa ja keräilevät eri rotuja.

Suomi on harvinaisten koirarotujen ykkösmaa

https://yle.fi/uutiset/3-8790922

Edit: Jos tarkoitat sitä niin Suomessakin on.

http://www.autodefe.net/rotu.html

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #34

Kiitos löysinkin linkkiesi kautta tietoa, että Sao Miqueln koiria on tuotu Suomeen, ensimmäinen j1997. Seurakoiriksi niitä ei myydä, vaan työkoiriksi. Niitä ei ole paljon Azorien ulkopuolella.
http://www.autodefe.net/rotu.html

Lähellämme tällä on ainakin yksi Lagotto romagnolo eli tryffelikoira. Siihen Ansa on tutustunut.

Tuttava haki koiran briteistä. Se on villakoiran ja labbiksen risteymä, oma rotunsa, Täällä niitä ei juuri ole. Melko hintava suhteessa Suomessa myytäviin. Koira oli steriloitu jo heti pentuna, joten lisääntymään siitä ei ole. Ehkä kasvattaja haluaa koiristaan jatkossakin isot rahat.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #35

Ne korvat on näköjään typistetty siellä pyöreiksi, näyttelyihin ja kokeisiinhan typistetyillä ei ole asiaa.

Tavallisesti ne typistetään pyöreäkärkisiksi. (Huom. Suomessa typistyskielto.)

https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/at...

Lagottoja käyttävät Italiassa tryffelikoirina, vilkaisin netistä että Ranskassa myös ainakin beauceronia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Pyöret korvat nähtyäni ajattelin, että ne ovat luonnostaan sellaiset "nallenkorvamaiset". Suomessahan lopetettiin häntien ja korvien typistys. Tyttärelläni oli kaksi rotweileria aikana, jolloin typistystä vielä tehtiin. Ulkonäön vuoksi pelkästäänkö vai ihan käytännön syistä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #40

Susia siellä tuskin on ollut, niiden vuoksihan ainakin Kaukasianpaimenkoiran pentujen korvat on revitty pentuina, tämä löytyi netistä:

Traditionally, the tail is docked, although this practice is now illegal in many areas. In addition, the ears were traditionally cropped short. The ears are cropped short and rounded off on top. The reasons for these traditions are unknown but believed to ensure tails and ears cannot be bitten by cattle when herding.

https://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A3o_Fila_de_S%C...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #43

Karjan vuoksi näyttää typistämiset tapahtuneen. Ehkä rinteillä on helpompaa myös, sillä siellähän ne koirat ovat paimenessa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #40

Ai niin, se rottiksen häntien typistys. Siitä rodusta en tiedä, mutta on ollut typistettyhäntäinen englanninspringeri ja siitä sanottiin että voi huiskia häntänsä verille lintujahdissa. Silloin oli ylimenokausi, kelpasi kokeisiin kun oli syntynyt ennen typistyskieltoa, hännän typistys kiellettiin 1996.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #46

Rotweilereilla on paksu ja vahva häntä, jota iloisen heiluttaa. Ilmeisesti jossain vaiheessa nähtiin vaarallisen voimakkaaksi. Onneksi typistyksistä luovuttiin.

Mieheni kertoi aikanaan lapsille aika hurjia juttuja siitä, miten koirista tehtii lyttynokkia pentuina. Niiltä lyotiin kuonot yksinkertaisesti kasaan. No eivät lapset onneksi uskoneet häntä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Helsingin yliopisto tekee tutkimusta koirien geeniperimästä ja aineenvaihdunnasta.

Eilen, pienokaiseni, parsonrussellinterrieri Mindi, 9 kk., antoi verinäytteen tieteen hyväksi.

Terveimmät yksilöt taitavat löytyä sekarotuisista. Nykyisin nenätypistettyjen rotujen toivotaan loppuvan.

Pres. Niinistöllä on valitettavasti rotu, jonka kauneusarvot vs. terveys, ovat kyseenalaiset.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuttavalla oli sellainen hieno, arvokas lyttynokkainen koira. Se eli vain vuoden. Juuri nuo erikoisjalostettujen huonot ominaisuudet näkyivät ja kuuluivat siinä. Erityisesti hengitys oli raskas ja tukalan tuntuinen ja ihmettelen miten omistajat sellaisen kuuntelua kestävät.

Onnea Mindille. Näin saat tietoa koirasi terveydestä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lämpöhalvaushan niillä on vaarana. Aikanaan Pyynikillä oli iltaisin koirien "kokoontuma-ajot" silloin kun sai pitää irti ja siellä käyneen mopsin omistaja kertoi myöhemmin sattumoisin tavatessamme että se oli saanut autossa lämpöhalvauksen, eikä edes oltu jätetty yksin. Tottuneita koiranomistajia, aikaisemmin oli ollut ainakin bokseri, vaan ei auttanut.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Vaikka joku ehkä luulisi, en ole varsinainen "koiraihminen". Olen kyllä luvannut viedä meidän Kilda-koiramme vuorollani ulos kävelylle. Mutta koiran hoitajaksi minusta ei ole. Tiesin jo etukäteen, että koira on kuin pikkulapsi, joka ei koskaan kasva edes kolmivuotiaaksi. Kuitenkaan koiran omistajille ei makseta lapsilisää, vaan sille on määrätty veroja. Ja ruoka ja huolto maksaa usein maltaita.

Meidän perheessämme sattui olemaan jäseniä, jotka välttämättä halusivat koiran. Olen tässä tilanteessa kiintynyt tähän pikku Kildaan, jolle vaimo antoi nimen Melbournen St. Kilda -kaupunginosan mukaan. Tämä Kilda on australianterrieri, joten olen ottanut sen mukaani kertoessani Australiasta, jossa olen asunut ja jonka SBS-radiota ja Suomi Newspaperia avustan Suomesta käsin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hienoa, että kiinnyit Kildaan. Minäkin odotan tyttäreni perheessä tapahtuvan isännälle samaa. Hänellä oli lapsuudessa erittäin epämiellyttävä kokemus koirasta eikä kotona ole ollut koiraa, joten hyvän suhteen muodostuminen, jopa kiintymys voi ottaa aikaa. Tyttäreni tottui koiriin ja osallistuin meidän serobimme koulutukseen. Uskon, että kultaisesta noutajasta tulee perheelle oiva koira.

Kyllä minusta aikuiset koirat ovat viisaita ja kyvykkäitä, enkä heitä kolmivuotiaaseen lapseen vertaisi. Jotain enemmän koirissa on.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja Laamanen, #33.
Kyllä koirat ymmärtävät paljon ihmisen puheesta. Harmi vain, etteivät ne opi puhumaan niin kuin kolmivuotiaat taaperot. Ja harmi, ettei koirille ole kehitetty samanlaisia hiekkalaatikoita kuin kissoille. Ei tarvitsisi yhtenään juosta ulkona. Mutta symppiksiä nuo koirat ovat ilman muuta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #39

Koirilla on yllättävän monta erilaista ääntä, joilla ne ilmaisevat itseään. No ainakin mäyräkoirallani on. Sillä on myös sisäinen kello, jonka turvin toimii. Tiettyyn aikaan aamupäivästä on lähdettävä lenkille. Se menee silloin eteiseen odottamaan. Ansa myös herättää meidän niin aamulla kuin päiväunilta. Liikaa ei saa nukkua. Kun ruoka tai vesikupissa ei ole mitään, kupit saavat kyytiä. Kyllä tapoja kerto on monia ja monista eri asioista. Ehkä et vain osaa lukea koiraasi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #41

Vitsailin yhdestä rekustani että se osaa katsoa kellonajat, tuli aina klo 16 ilmoittamaan että nyt on ruoka-aika vaikka kuinka yritin totutella siihen että ei saa aina samaan aikaan. Ja yksi tuijotti syyttävän näköisenä vesikuppia niin kuin olisi sen vika jos sattui olemaan tyhjä ja työnteli sitä tassullaan niin että kolisi, joten taatusti huomasi täyttää.

Pentunahan niille kannattaa opettaa sanoja ja sanontoja niin että varsinkin vanhana koira on sitten kuin ihmisen mieli.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #45

Juuri noin. Koiralle pitää puhua. Se oppii ymmärtämään siten mitä meillä on mielessä ja toimii kuten sanot kuin ihmisen mieli. Harmonia syntyy. Toki lukee koira eleitämmekin. Ehkä hallitsee elekielen paremmin kuin me koskaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #39

Se on vähän kaksipiippuinen juttu se ymmärtäminen. Ihminen kommunikoi lähinnä sanoilla, koira taas tulkitsee ääniä ja omistajansa kehon kieltä ja ymmärtäminen syntyy siitä (KZ Lorenz).
Toisaalta koiran hajuaisti, kuuloaisti, myöskin niihin liittyvät tapahtumat, niitä koira kytkee yhteen ja oivaltaa esim kohta tulevan tapahtuman. Meidän Moka erotti autoni (Mörkömersu) äänen jo parin kilometrin päästä (vaimon havainto) markkinareissujeni osalta.
Hajuaistista; jos ihmisen hajuaistin pinta-ala on postimerkki, koiran on neliömetri. Kokemusta on paljonkin tuosta haju-aistista. Silloin kun harrastin saksanpaimenkoirieni kanssa mm jälkikokeita; erään kerran Ranualla koetta suorittaessani törmäsimme makuulla olevaan porotokkaan. Salamannopeasti ratkaisin tilanteen; komensin koirani maahan, porot häipyivät, koira rauhoittui ja jäljestys jatkui. Koira osoitti huikean suurta saalisvietin/tehtävän oivaltamisessa, selektiivisyyttä ja osasi kytkeä vietteihinsä alkutoimenpiteet. Päätteli kait tilanteesta, että emme jäljestäneet poroja vaan maalimiehen jälkien seuraaminen ja esineiden löytyminen oli tehtävämme. Lopputuloksemme oli 100% suoritus.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #49

Koiran sanojen oppimista on tutkittukin ja taitaisi olla enemmän artikkeleita englanniksi, mutta pari:

Keskiverto koira on älyllisesti 2-vuotiaan tasolla – tässä älykkäimmät rodut

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/68313-keskiverto...

Miten älykkäitä koirat ovat?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/10/miten-aly...

Eihän sitä koirien sanojen hallintaa useimmiten uskota enkä pahemmin mainostanut paljonko välkyin rekkuni osasi. Tosin en laskenutkaan, mutta toistasataa sanaa ja lyhyttä sanontaa. Opettamisesta ja toistostahan se riippuu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #49

Fiksu koira kuin isännän tai emännän ajatus.

Käyttäjän VirveSikil kuva
Virve Sikilä

Koira on monelle ihmiselle tärkeä ystävä ja joillekin ainoa. Koira on päivänsä ansainnut. Hyvää kevättä kaikille koirille ja niiden omistajille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos samoin, hyvää kevättä sinullekin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset