*

ILgron11

Arkinen aamu

  • Lottia pohjanmaalta
    Lottia pohjanmaalta

On merkillistä herätä juhlien jälkeiseen aamuun. Tuntuu tyhjälle. Ei meillä edes suuremmin juhlittu. Katsottin miten toiset juhlivat, mitä olivat pukeneet päälleen ja miten tanssivat.  Haastatellut kertoivat hiukkasen myös juhlista ja juhlijoiden ajatuksista.

 

Miten toisten juhlimisen seuraaminen voikin viedä voimat ja luoda niin tyhjän olon?

 

Oli meitä parhaimmillaan TV:n ääressä kuusi henkeä. Olimme valmistaneet voileipiä ja oreo-juustokakun, että olisi jotain hyvää syötävää. Ei kovin isänmaallista sekään. Oreokeksithän ovat tummempia kuin meidän omat dominomme. Ne ovatkin Amerikan dominoita. Niistä tuli hyvä Juustokakku, eikä ollenkaan äkkimakea. Se myös valmistui nopeasti yhteistyönä, muutamassa tunnissa.

 

Lapsenlapseni sovitti isomumminsa siskon lottapukua. En ollut osannut kuvitella, että  tuo harmaa valkokauluksinen ja mansettinen puku olisi vielä jonkun läheisen päällä.  Siihen on aina sisältynyt  jotain kiellettyä. Lotista on puhuttu, mutta suurin osa on jätetty kertomatta. Järjestöhän oli alunperin oikeistolainen. Se oli syvästi isänmaallis-uskonnollinen ja siveellinen.  Niinpä tuo puku sisältää merkittävän määrän naisten historiaa, joka on jäänyt tuntemattomaksi.

 

Suomi-100 hypetyksen jälkeen onkin mielessä kysymys: Mitä seuraavaksi? 

 

Lähikirjastonhoitaja, jokin aika sitten, oli sitä mieltä, että seuraava pinnalle nouseva aihe on kansalaissota ja siitä käytävä keskustelu. Onko sekään tarpeen? Kaikista näistä sadan vuoden aikaisista sodista on mielestäni jo riittävästi puhuttu. Miksi kaivaa esille sitä mihin emme voi enää vaikuttaa? Tietysti aina voidaan löytää uusia ihmiskohtaloita ja uusia yksityiskohtia ja  niitä tutkittua kirjoittaa lisälehtiä tuon ajan historiaan.

 

Tällaiselle tuntuu juhlien jälkeinen aamu tänään. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

".. seuraava pinnalle nouseva aihe on kansalaissota ja siitä käytävä keskustelu. .."

Kuulun siihen ikäpolveen, joka aikanaan keräsi leijona-aatteen innoittamana ikääntyneille sotaveteraaneille avustuksia. Kyse oli vapaussodan eli kansalaissodan veteraaneista. Jotenkin minua jäi kaivelemaan se, että tässä otoksessa sotaveteraaneiksi laskettiin vain valkoisten puolella taistelleet.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Silloin vielä valkoisilla, voittajilla, oli vain arvoa selvästi. Ehkä nyt kun ehkä ymmärrämme sitä mitä tapahtui, paremmin, kerättäisiin kaikille, jotka olivat olleet veljessodassa veteraaneja??? Isoäitini kertoi paljon niistä ajoista, mutta eihän lapsi kaikkea voinut ymmärtää.

Isoisäni oli kansalaissodan veteraani. Mannereheimin joukoissa taisteli. Toinen isoisäni ei lähtenyt mukaan, vaikka punaiset hakivat. Oli se merkillinen oman kansan jakautuminen. Osin syynä ehkä vieraan vallan edustajat täällä, osin herääminen omia oikeuksia puolustamaan, mutta niin surullinen ja käsittämätön myös. Ei ainut laatuaan. Italissa, Irlannissa ja muualla oli yhtäläisiä kahtiajakoja ja sisäisiä taisteluita. Niistä on vähemmän on puhuttu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ehkä perun pikkuisen noita aiempia ajatuksia siitä, että kaikkia veteraaneja olis pitänyt ajatella. Kyllä tuntuu, että kapinahenkeä on turha palkita.

27. Tammikuuta punaiset tekivät vallankumousjulistuksen. ”Valta Suomessa kuului järjestäytyneelle työväelle ja sen vallankumouselimille. Samalla määrättiin vangittaviksi senaatin jäsenet, jotka onnistuivat pakenemaan tai piiloutumaan.

Syntyi Kansanvaltuuskunta, joka julkaisi 44 lakia ja asetusta. Tärkein oli sopimus Venäjän kanssa. ”Suomen sosialistinen tasavalta” jonka nimen Kansanvaltuuskunta maallemme antoi, luovutti Venäjälle erinäisiä alueita ja sai siltä osan Jäämeren rannikkoa.

Turhia hengenmenetyksiä oli paljon ennen kuin kapina kukistettiin ja kapinalliset rauhoitettiin. Mitenkähän Suomen olisi käynyt ellei apua olisi tullut ja paljon kokenut Mannerheim olisi osannut kouluttaa joukkojansa? Hyvä artikkeli tuossa Työväen kalenterissa tapahtumista. On niitä varmasti pilvin pimein muuallakin.

01.01.1919 Työväen kalenteri no 12

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sibeliuksen "Finlandian" hymni on viime päivinä soinut kaikkialla. Perus-Finlandia, metsäkone-Finlandia, heavy-Finlandia, Finlandia Kolilla, Finlandia lentoasemalla. Itsenäisyyspäivän tv-ilta huipentui tietysti Finlandiaan, josta kitaristi Marzi Nyman löysi kuin löysikin vielä jotain uutta!

Juhlistin joulukuun kuudetta parilla lasillisella Rouge de Carsin 2015 -punaviiniä, jota on tänä syksynä myyty pullomerkinnällä "Suomi 100".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tämä Kalevan Finlandia on kyllä komea, tenori upea, perinteinen, kauniit kuvat. Tätä jaksan kuunnella useammankin kerran.
http://www.kaleva.fi/videot/oulun-poliisi-onnittel...

Suomi 100 - juomat jostain syystä muualta kuin Suomesta. Oliko hyvää edes? Eilen juhlistimme kahvihetken Torres 10 gran reservalla, joka on tosi hyvä brändi.

Olis meillä varmasti ollut hyviä suomalaisia Suomi 100 juomia, mutta mikä joukko näitä ulkomaisia valitsikaan?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Viini on Ranskasta, mutta sillä on yhteys Suomeen, joten valinta on mielestäni kiinnostava. "Pehmeänmakuinen peruspunkku", sanoisin minä - olematta varsinainen asiantuntija.

http://carsin.com/suomeksi/

PS. Ostin saman talon tavaraa myös valkoisena, ja sitä siemaisen viimeistään viikonloppuna.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Olen kerran maistanut Ari ja Rita Vatasen tarhan viiniä. Ei minun suussani mitää erityistä ollut. Onpa tuo sinun linkkisi takana kotimaisen Ranskassa viiniä viljelevän tila. Monipuoliset viinit, roseetakin olisi.
Taitaa yksi kokkimme omistaa viiniviljelykset Italiassakin. Yhteyksiä ja viljelmiä ehkä löytyy enemmänkin.

Hyvä, että oli valittu Suomi 100 viiniksi. Pitää ostaa ja maistella.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Muistot tuovat meitä lähemmäksi kokemuksia, joita vanhemmat ikäpolvemme kävivät läpi elämässään.

Tyhjä olo saattaa kertoa jostakin, joka ajastamme puuttuu.

Enemmän kenties haluaisi tunnistaa oloja, joita ei voi verrata tähän päivään.

Aikaamme, jossa on kaikkea ja silti jotakin puuttuu.

Jos voisi vaikka elää uudelleen puutetta ja vaikeita olosuhteita, joista nyt vain kuulemme historian kerrontana. Nyt on yltäkylläisyyttä, tavarataivaat vain odottavat.

Vai onko sittenkin?

Arkinen aamu palauttaa ja poistaa muistojen ihmeellisyyden. Poistaa tunnesiteen menneeseen, jonka voima elää meissä.

Poistaa juhlinnan, jota nyt katsomme tv-ruuduissamme!

Luomme itse aikamme historiaa jälkipolvillemme. Myöhemmin he muistelevat ja tunnistavat asioita, jotka meiltä saattoivat jäädä huomaamatta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Luin juuri 1917 ja 1918 tapahtumista, joista silloin oli kirjoitettu. Kirjoittaja totesikin, että liian läheltä katsottuna asiat näyttivät sille mitä hän kirjoitti. Minusta kirjoitus vaikuttaa kiinnostavalle. Lisää pitää oppia siitä mitä pahaa täällä on tapahtunut ja miten siitä on selvitty parempaan aikaan.

Joskus sanotaan, että aika kultaa muistot. Ainahan ei välttämättä niin käy kuitenkaan.

Olemme puhuneet lasteni kansa joululahjoista. Yksi tyttäristäni oli nähnyt Stockmanilla toiveiden #puun", jossa oli lappuja ja eri ikäisten lahjatoiveita, ihan oikeaita ja sellaisten lasten ja nuorten toiveita, joilla ei ole mahdollista saada lahjaa. Niinpä tyttäreni antoi poikansa ostaa leegopaketin, jollekin 8-vuotiaalle, joka sellaista oli toivonut. Näin kenties lapsi oppii ymmärtämään, että kaikilla ei ole, eivätkä voi saada lahjoja. Joku lapsihan oli toivonut sukkia ja alushousuja. Sellainen pistää jo miettimään, missä täällä mennään. Olen tuon tiedostanutkin, että hyvin ei ole kaikkien asiat, mutta on myös paljon niitä jotka valittavat eivätkä ymmärrä, että itse ovat osatekijä pahoinvoinnissa. Rahaa on, mutta sitä on rajallisesti eikä sitä osata käyttää. Joku odottaa runsaasti lisää jostakin. Sekään ei ole oikein.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Yleensä välttelen isoja tapahtumia, mutta nyt päätin juhlan kunniaksi lähteä keskustaan katsomaan tapahtumia ja ilotulitusta. Olihan siellä juhlavaa, ja ilotulitus oli komea, mutta päätin että tämä oli laitimainen kerta kun lähden itsenäisyyspäivänä keskustorille.

Ihmisjoukko oli levittäytynyt niin laajalle alueelle, että en paikanpäällä tajunnut joukon kokoa. Mutta kun tuli kotiinlähdön aika, karmaiseva totuus tuli ilmi.

Keskustan bussipysäkkien edessä oli niin valtava ihmisjoukko etten edes yrittänytkään päästä pysäkille. Siirryin jonoon, joka kulki kohti Hämeensiltaa. Jono kulki matelemalla, koska edessä oli joulutori ja monta estettä ja pullonkaulaa.

Pikkuhiljaa matelemalla pääsin Koskipuistoon ja onnistuin saamaan seisomapaikan onnikasta. Onnikka ajoi mateluvauhtia ja pysähteli tämän tästä. Matka, joka normaalisti kestää 10-15 minuuttia, kesti n. 50 minuuttia.

Oli hienot bileet, mutta olen jo liian vanha tuollaisille reissuille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oletpa ainakin kokemusta rikkaampi. Tuon luettuani olen onnellinen, että tyydyin vain TV:n tarjontaa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Helsingissä taisi olla vielä isompi mylläkkä, joten hyvä että pysyit poissa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

'Nuorna vitsa väännettävä'!

Nuorena oli suorastaan välttämätöntä päästä noihin kabbanaaleihin.

Onneksi ikä auttaa ja seestyttää!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta Mirjami ja vielä joitakin vuosia sitten piti olla ystävien kanssa viikonloppuisin. Lähes joka viikonloppu oli jotain syytä tavata ja juhliakin. Enää ei sitäkään tarvetta niin ole. On kiva olla rauhassa, mutta on kiva kun lapset ja lapsenlapset tulevat kyläilemään ja soittelevat.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Ollaanko menossa 1918 tasolle sillä pudokkaita on liikaa ja heidän nostaminen tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan tuntuu ylivoimaiselta ainakin päättäjien taholta jotka itse päättävät omista eduistaan?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

On merkillistä miten tämän maan tilannetta eivät kaikki näe. Hoetaan vaan, että hyvin menee kaikilla. Tässä yksi esimerkki sellaisesta ajattelusta: https://www.verkkouutiset.fi/professori-matti-vire...

Toki työvoimapulasta voidaan olla monta mieltä. Omille töitä, olisi hyvä suunta.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Arvaan, että samoissa tyhjyyden tunnelmissa oltiin aika monessa paikassa. Jotain olennaista jäi puuttumaan. Osaltaan juhlalisuudet voitiin kokea pönöttävinä demokratian hautajaisina. Käsitys Niinistöstä presidenttinäkin muuttui ainakin omalla kohdallani.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2470...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kova kirjoitus, jyrkkä kuin mikä. En ihan yhtä ikävänä tätä maata näe. Hyvä oli kuitenkin tutustua. Kaikille juhla ei ollut samanlainen. Osa juhli monissa eri tilaisuuksissa ja kutsuttuna kaikkiin juhliin. Onko siinä mitään laitaa? Onko silloin kyse koko kansan juhlasta?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Erilaisia näkökulmia. Lainatussa kirjoituksessa on muutama huomionarvoinen pointti, tukeutumatta nyt mihinkään sen enempää.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ai joku tukeutuu Juhani Kahelinin lohduttomiin kirjoituksiin? Negatiivisuus on sekin tietysti jossain määrin suomalainen ominaisuus, joten siitä vain! Kaikki on pielessä eikä mistään tule ikinä mitään - aamen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri tuolle minustakin lukiessa tuntui, ei hyvä, mutta kirjoittaja sai kannatusta useilta. Sai purettua ehkä pahimman olonsa. Suomalaista pessimismiä pahimmillaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kohta meidän on pakko ryhtyä muistelemaan ensimmäisen itsenäisyysvuoden 1918 murheellisia tapahtumia. Televisiossa näytettiin 8.12. yksi vaikuttavimmista suomalaisista elokuvista, Toivo Särkän "Mies ja hänen omatuntonsa" (1957). Tämä Jarl Hemmerin teokseen perustuva elokuva antaa riipaisevan kuvan Suomen ensimmäisen itsenäisyysvuoden karmeista tapahtumista Suomenlinnan vankileirillä. Papitkin murtuivat joutuessaan "siunaamaan" vankien teloituksia.

Jarl Hemmer muuten kuoli 6.12.1944 - eli itsenäisyyspäivänä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vuoden 1918 aikalaismuistelijat ovat jo poissa, joten tammikuusta alkaen tapahtuva sisällissodan kertaaminen voisi siten olla jopa neutraalia. Luulen, että yhteenoton nimeämistäkin käydään taas läpi asteikolla vapaussota-veljessota-kansalaissota-sisällissota-kapina-luokkasota-vuoden1918sota-jne.

Kolmekymmentä vuotta sitten Kansan Uutiset julkaisi tämän tästä yleisökirjoituksia, joissa punaorvot katkeraan sävyyn muistelivat lapsuutensa murheellisia tapahtumia. Totta kai vanhempien väkivaltainen menettäminen leimaa koko elämää. Onkohan paha olo siirtynyt seuraaville sukupolville? Mitä yleisöpalstoilta luetaan kevättalvella?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Löytyy myös elokuva-arvostelu täältä. Vaikuttava, sillä elokuvahan kertoo siitä millainen Suomi oli heti Venäjän vallasta päästyä. Haluaisin nähdä. http://www.leffatykki.com/elokuva/1918

Löytyy myös kirjana, ehkä kirja voisi olla parempi kuin elokuva?
Tämä mies kirjoitti kirjan, josta ehkä elokuva tehtiin.

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson...

Jos ja kun pahaolo siirtyi talvi ja jatkosodasta, niin miten ei jälkipolville olisi siirtynyt pahaolo myös kansalaissodasta. Hurjia tapahtumia, vailla järkeä. Siitähän Jarl Hammer juuri kirjoitti ja eikö hänen milenterveytensäkin, herkän ihmisen järkkynyt niistä tapahtumista. .

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuohon avaukseen mennäkseni. Sain jo ennen itsenäisyyspäivää jonkinlaisen 100-vuotisähkyn. Koko juhlapäivä latistui.
Meillä sitten elettiin tuo 6.12. kuten normaali viikonpäivä, saunaan mentiin kun oli saunapäivä ja muutenkin, saunalla olen tottunut juhlistamaan vuotuisia juhlapäiviä.
Lippu nostettiin klo 08.00 ja laskettiin klo 15.20. Ruokailtiin kun tuli nälkä mutta ei oikeastaan mitenkään juhlaruokailtu.
Linnan "räpylöinnit" vaimo katseli, minä keskityin kirjaan "Ryssänupseerit"; siinähän se meidän juhlakattaus, niin ja kuuman romminkin (Stroh) taisin juoda.
Em syistä sitten kait johtui seuraava päiväkin tavalliselta arkiaamulta kalareissuineen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onneksi on jo hiljaisempaa ja juhlat hetkeksi ohi. Nobeljuhlakaan ei tuntunut oikein miltään. Kapea tila. Väki istui keskirivissä kuin lentokoneen keskipenkillä vältellen koskemasta naapurin käsivarsiin. Mietin mitä siellä supistiin ja kuinka asiantunteva keskustelija vaikkapa prinsessa Sofia oli. Hauska ehkä? Niin, ehkä meidän juhlavuosi latisti tuon Nobeljuhlan katselunkin.
Olemme nähneet mestarikokkeja TV:ssä ehkä ruokakaan ei enää tuossa juhlassa tunnu muulle kuin teeskentelylle. Miten kaikki voi mennä niin tasaisen arkiseksi?
Tehän osasitte ottaa juhlapäivän ihan oikealla tavalla vastaan. Hyvä niin. Arjessa on paljon hyvää.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Täytynee kait muistaa taustani; Katajanokalta tänne sydänhämeeseen muuttanut, haja-asutusalueelle.
Olen n 30v aikana oppinut elämän tosiasiallisuuden; ei täällä sydänmaaseudulla hehkuteta maalaiselämää, omavaraisuutta, eikä mitään nykytrendejä. Täällä eletään, tehdään töitämme, kalastellaan, marjastellaan/sienestellään; villiyrtit tuossa pihapiirissä. Niitä valmistetaan talven yli tarpeita, kuten kalastuksessa mm kuivakalaa, pakastettua savukalaa, paljon erilaisia kalatuotteita.
Meillä lampaanliha on lähituotantoa, sian ja naudanlihan suhteen pakko uskoa lähikauppiasta.
Täällä haja-asutusalueella päivä kerrallaan; ympäröivä luonto määrittää toimeliaisuuden rajat ja rajoitteet.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Maalla on oikeaa elämää. Hiilijalanjälki lie pienempi kuin kaupungissa? Ostin 2 kg pakastettua kampelaa eilen ulko-ovelle tulleelta myyjältä. Siitä riittää melko pitkäksi aikaa syötävää. Kala on hyvää ja tavallinen arki myös.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset