*

ILgron11

Maurin makasiini

  • Tämä olisi määränpää
    Tämä olisi määränpää
  • Kumpi suunta. Hauska kyltti lähellä Maurin majaa jo ollaan.
    Kumpi suunta. Hauska kyltti lähellä Maurin majaa jo ollaan.
  • Saavuimme kohteeseen.
    Saavuimme kohteeseen.
  • Mauri otti vastaan ja antoi julkaisuluvan.
    Mauri otti vastaan ja antoi julkaisuluvan.
  • Kaikille kaikkea sisätiloissa
    Kaikille kaikkea sisätiloissa
  • Joku keräilee tällaisiakin
    Joku keräilee tällaisiakin
  • Minä löysin tältä pöydältä maljakon
    Minä löysin tältä pöydältä maljakon
  • monenlaisia huoneita
    monenlaisia huoneita
  • olisi mistä valita
    olisi mistä valita
  • Työkaluhyllyt
    Työkaluhyllyt
  • Salon torilla on monta kahviota,  erinomainen palvelu ja runsaat voileivät.
    Salon torilla on monta kahviota, erinomainen palvelu ja runsaat voileivät.
  • Torin läheisyydessä on lehmuksia, jotka kukkivat nyt juuri ja tuoksu on huumaava.
    Torin läheisyydessä on lehmuksia, jotka kukkivat nyt juuri ja tuoksu on huumaava.

Tapana on tehdä ainakin kerran kesässä retki Saloon. Salon tori ympäristöineen on mukava paikka, mutta kiinnostavin on matkan varrella oleva Maurin makasiini.

 

Mauri oli siivoamassa, kun menimme. Vanhan tavaran hypistelijöitä ja ostajia oli paikalla useita.  Lapsetkin makasiinissa viihtyvät, sillä heillekin löytyy esineitä, katseltavaa ja kokeiltavaa. Pieni tyttö löysi lehmänkellon näköisen kellon, joka soitti kaunista sävelmää. Ei tainnut isän lompakko kuitenkaan aueta löydölle, kun herätyskelloja oli jo ennestään kotona.

 

Mielikuvitus siellä vilkastuu. Miksi ei onhan Maurin makasiini  oikea runsauden sarvi. Aina sieltä jotain löydän ja ihan pienellä rahalla, toki pientä. Isoakin on löytynyt. On joskus ostettu pöytäkin ja hopeisia kahvilusikoita kaupan päälle.

 

Tuntuu, että makasiinin tiloissa erilaisten isojen ja pienten esineiden määrä sen kuin kasvaa. Antiikkiakin varmasti löytyy, jos tunnistaa ja osaa etsiä. Eivät ehdi asiakkaat  hankkia niin paljon itselleen kuin sisään tulee tavaraa.  

 

Käteeni osui  Muurlan kukkamaljakko. Sen ostin ja meinasin ostaa toisenkin, jossa oli sydämenmuotoinen suu ja teksti Tommy Taberman. Jos olisin Taberman esineiden kerääjä, niin olisin ostanut, mutta onneksi en ole keräilijä. Löytyyhän Suomesta melkoinen joukko jonkin tietyn henkilön esineisiin tai  johonkin aiheeseen erikoistuneita kerjäilijöitä.  Elokuvateatterin laitteistokin oli myynnissä, mutta siellä se yhä odottaa onnekasta ostajaa.

 

Kerran kyselin kartanokirjoja, sillä Perniön ympäristö Raaseporia myöden on vanhojen kartanoiden aluetta. Kuulemma kartanokirjat menevät saman tien kun sisään tulevat.

 

Maurista tuli mieleen huutokauppakeisari. Minkälainen olisi Maurin ja huutokauppakeisarin kohtaaminen? Suostuisiko Mauri luovuttamaan tavaraansa huutokaupattavaksi?

 

Kovin moni ei välttämättä tätä merkillisellä paikalla, jotenkin unohtuneen ja seisahtuneen kylän tunnelmassa viipyilevää erikoista makasiinia tunne eikä sinne aivan kysymättä tietä löydäkään.

 

Sanoin Maurille bloggaavani makasiinista. Ei hän hanttiin pistänyt. Aina häneltä jotain vastauksia saa, nokkeluuksiakin. Hän lie henkilö joka nauttii työstä aikojen saatossa kertyneen tavaran keskellä. Hän sentään osaa luopuakin. Kaikille luopuminen ei luonnistu. 

 

http://vintti.yle.fi/yle.fi/kirppis/node/518.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kun reilu vuosi sitten laitoin myyntiin kaikki DVD-levyni ja kaunokirjalliset kirjani pois tilaa viemästä, alkoi kauppa niin vilkkaasti, että kiinnostuin alasta ihan bisnesmielessä. Kävin siis parissa paikallisessa kirpparissa haistelemassa alan henkeä. Lähin löytyy lähimmän postin jättölaatikon takaa ja tarina samalta YLEn vintiltä.

Seuraava kohde olisi ollut vielä viime kesänä Kemiön Löytöhalli, mutta se on lopetettu. Verkkokauppa on vielä pystyssä ja Salon myymäläkin suljettu. Kiinasta tavaran postittaminen Suomeen lienee halvempaa kuin Suomesta ja välttää verot, joten eipä tuokaan niin kannattavaa kauppaa taida olla.

Kolmas on sitten Björkbodan ja Nivelaxin noin puolessa välissä eli keskellä ei mitään. Sixtenin, joka puhuu ihan sujuvaa suomea, puodissa tai supermarketissa, kuten se on Googlen kartalle merkitty, on taas kaikkea vanhaa krääsää, jota hänkin väitteensä mukaan myy nykyään enemmän netin kautta.

Täällä saarella on siinä mielessä ihan hyvät olosuhteet tuon tyyppiselle toiminnalle, että paikallinen tapa on jättää nykyisen vaatimustason mukaan käyttökelvottomat kiinteistöt pystyyn, koska purkaminen olisi liian kallista ja maa halpaa. Lisäksi vanhaa krääsää saa kuolinpesistä lähes tai täysin kiitoskaupalla.

Se minun "liiketoimintani" ei sitten oikein lähtenyt nousuun vaan laskuun. Hyllyissä vieläkin ihan liikaa turhaa kamaa. Joillakin on muistoarvoa, kuten itse kirjoitetuilla kirjoilla ja niistä pidän yhden kopion myös painettuna.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiinnostavia kokeiluja. Tavaraa alkaa olla liikaa. Joku niitä kuitenkin aina saa kaupaksi. Minä olen myynyt netin kautta muutaman polkupyörän ja Skodani talvirenkaat, kun Skoda oli aiemmin myyty ja renkaat jäivät meille tilaa viemään. Ei huomattu liittää kauppaan. Varmasti erillisenä tuli parempi raha kuin yhdessä auton kera.

Työtähän tuo oma kaupankäytni vaatii eikä kaikki edes myy. Oikean hinnan laittaminen on vaikeaa. Puoli-ilmaiseksi menee, mutta viitsiikö sen vuoksi tehdä mitään.

Hauskojahan kirpputorit ovat, ainakin harvakseltaan vierailtuna. Työksi sellaista ei viitsi itselleen ottaa. Helsingissä on ollut Hietalahden torilla hyvä kesäiset kirpputorit. Joskus sielläkin vierailtu.

Mikä sitten on järkevin tapa päästä vanhasta eroon? Rosk et rollinko viemällä helpoin, mutta ....

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Aiemmin mainitulta Kimito Loppikselta voi eteisen hyllystä poimia kirjoja ilmaiseksi ja etuoven vieressä on "löytötori", josta voi poimia kamaa, vaikka liike ei olisi auki. Turun Kupittaan cittarissa käydessä olen huomannut, että parkkihallin liukuportaiden alapäässä on laatikoittain henkareita otettavina, mutta ne laatikot eivät ota tyhjentyäkseen.

Miten paljon maata ihminen lopulta tarvitsee? Perinteinen vastaus oli hautapaikan verran, mutta on sekin vähän tyhmää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Tuo viimenen kysymys miten paljon maata ihminen tarvitsee ja vastaus siihen on pohdinnan arvoinen. Nimittäin eihän hautapaikkaa enää välttämättä saa eikä tarvitse. Pieni uurna menee pieneen tilaan ja voi tuhkat laittaa maahan ilman uurnaakin, joten tuohon tarkoitukseen ei tarvita mitään oikeasti.

Kyllä ihminen tarvitsee jotain syödäkseen ja maahan sen kasvattaa. Kaikki eivät vaivaudu itse viljelemään. Minulle se on ilo. Toki tähän aikaan, kun sadonkorjuuta on. on myös melkoinen urakka. Kiva kuitenkin kun maa tuottaa ruokaa.

Sain eilen venäläiseltä isoäidiltä emailin, jossa hän kertoi, että datsalla ei juuri mikään kasva. 22. heinäkuuta oli ollut raesade ja se vielä pilasi sitä vähääkin mitä siellä olisi. Olemme sään armoilla.

Tuo isoäiti lähettele viime kesänä kuvia CD-levyistä, joista oli thenyt koriste-sineitä pihalleen. Kaikenlaita hauskaa ja TV kuvaajakin oli ollut niistä kuvia tallentamassa. Vanhoista kamoista voi luoda uutta. Yksi ystävä teki kirjoijen kansista uusia esineitä. Siihen oli oikein kurssikin. Eikö luovuus enää kukoistakaan? Eivätkö ihmiset yltäkylläisyyden keskellä enää jaksa keksiä mitään hauskaa kirpputorilta hankituista?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #4

Sain Anders Ramsayn muistelmista sen kuvan, että 1860-luvun loppuvuosien pahimpana talvena ihmisiä kuoli sen takia, että Snellman panttasi Suomen Pankin rahoja viljan ostamiseen niin pitkään, että niitä ei enää pystytty kuljettamaan pohjoiseen talven takia. Ei ollut rautateitä tai muitakaan käyttökelpoisia logistisia tapoja. Ihmiset pohjoisesta vaelsivat nälissään etelään ja matkalla aika suuri osa kuoli enimmäkseen tauteihin, kuten ripuliin syötyään mitä tahansa roskaa, ei nälkään.

Kyllä vedellä ja leivällä aika pitkään elää. Tai ketsuppimakaronilla.

Kyllähän niitä hauskoja kierrätysviritelmiä on tullut nähtyä. Mieleen tulee eräs ekotorin pyöreä hylly, jossa oli päällekkäin pyykkikoneen rumpuja. Kussakin rummussa eli hyllytasossa vielä kätevästi se luukku.

Se että kannattaako jotain yleensäkin itse rakentaa, onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. IKEAsta lastulevyhuonekaluja lastulevyn hinnalla jne. Silloin ainakin, jos haluaa niin erikoista, että sitä ei ole valmiina. Minulla on tekeillä kirjoituksen Työpöydän ylähylly kuvaamaan himmeliin liittyvä laajennusprojekti. Sellaista ei tietääkseni ole kenelläkään muulla eikä kaupasta löydy. Sen parantelu on myös pakko tehdä itse. Ihan loppuun asti en ole sitä suunnitellut. Hyvät ideat tuppaavat tulemaan hitaasti. Suurin osa materiaaleista on kuitenkin jo hankittu ja ovat ilmaista kierrätysmateriaalia tai jo nurkissa olevia. Raportoin kyllä tarkemmin sitten aikanaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Meilläkin tuo Ramsayn kirja bode på finska och på svenska. Ihan modell hienoa kulttuurikuvaa. Valtavia kartanoita, joissa vieraili ja talouden ylä- ja alamäkiä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #10

Minä sain onneksi sen oman sarjani jo myytyä. Olivat kaikki kirjastojen poistoja. Onneksi joku oli kerännyt koko sarjan, niin ei tarvinnut itse keräillä netistä.

E-kirjana sitä ei taida olla kuin Gutenbergissä ne kolme ensimmäistä.

Viimeisimmät kirjaostokseni ja -lainaukseni minä olen tehnyt kotoa käsin ja mieluummin sähköisenä.

Erään naisen kanssa olisi ollut kätevää olla yhdessä, kun hänellä jo oli sama sukunimi, mutta tutkittuani hänen kirjahyllynsä, totesin, että romanttinen haaveilija ja se jäi yhteen tapaamiseen. Hän valitteli sitä, että oltuaan merillä töissä, hänellä ei ollut mahdollisuuksia opiskella. Siis tapahtui joskus viime vuosituhannella. Silloin oli vielä kätevää näyttää kirjahyllyllään kuka on. Nyt se käy vaikka parilla www-sivulla: Some books I have read ja Några böcker jag har läst. Siellä ne pysyvät muistissa vaikka paperista olisinkin päässyt eroon.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Mauri ja makasiini on kyllä monen salonseutulaisen suviMUST.

Sinne pitää kurvaista ainakin kerran kesässä.
Siellä on vaikka mitä.

Ensin pitää tehdä muuten vaan kävelykierros ja sit uusiksi ja hitaammin. Siltikään ei kaikkea huomaa. Ei huomaa itse paikkaakaan, ellei siitä tiedä, sillä siten se sijaitsee, miten Irja kuvailee. Missään korvessa se ei sentään ole, joten jos joku vaan Salossa ja Perniön suunnalla liikkuu, niin kannattaa kurvaista:

https://www.fonecta.fi/profiili/Salo/871900/Maurin...

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Ja harmi, harmi, ettemme treffanneet. Sinä kävit tiistaina 25.7.2017 myös Salo -cityn torilla, minä kiersin saaristoa Salon Tilausmatkojen reissulla Kustavi-Iniö-Houtskar-Korppoo-Nauvo-Parainen.

Salon Tilausmatkat järjestää muuten tällaistakin:
https://www.salontilausmatkat.fi/matkat/pikavuoro-...

Tuo reissu on sellainen, että vain kuski tietää mihin päivän aikana mennään.
Suosittelen.

Nyt tuli vino pino Salo -mainosta! Eiks vaan?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Blogissa Salo jäi hyvin vähälle, kun muu nousi tärkeämmäksi. Ehkä toisen kerran tapaamme Salon torilla. Pidän siitä kovasti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuo Maurin makasiini sijaitsee vain aika ikävän tien varrella, jos Perniön kautta Saloon täältä Kemiöstä ajaa. Teijon kautta ajaessa jo pelkkä tie seutuineen on aikamoinen seikkailu ja siellä on vielä Teijon kansallispuisto. Tein tuon elämysmatkan viime kesänä ja kyllä kannatti, mutta oli valitettavasti liian kiire aikataulu. Ehdittiin kuitenkin Tuure Kilpeläistä kuuntelemaan Salon torille ja sekin oli mahtavaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vanha rautatieasema, jos oikein olen ymmärtänyt. Milloinkahan ne junat sinne kulkivat?

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset