ILgron11

Satsaatko kokemuksiin vai esineisiin

  • Helsingin rahoilla
    Helsingin rahoilla
  • Satsaatko kokemuksiin vai esineisiin
  • Veistos Musiikkitalolla
    Veistos Musiikkitalolla
  • Supin pojat metsässä. Kahdeksan laskin niitä olevan, mutta kuvaan päätyi vain osa.
    Supin pojat metsässä. Kahdeksan laskin niitä olevan, mutta kuvaan päätyi vain osa.

Ystäväni sanoi hiljan : ”Matkaan pistämäsi rahat ovat poissa jälkipolvien perintörahoista.” Hän naurahti tuon päälle. Hänellä ei  ole lapsia, ja hän jäi hiljan yksin.  

Viime vuonna tapasimme Lontoossa. Hänellä oli  siihen mennessä ollut monta muistotilaisuutta ystävilleen miehensä poismenon johdosta. Ei hautajaisia, sillä  tiede sai miehen maalliset jäännökset.  Tämä aviopari oli sopinut etukäteen ystäville järjestettävistä toisenlaisista muistotilaisuuksista. Näissä tunnelmissa vietimme useita päiviä Lontoossa ja saimme mukavia yhteisiä kokemuksia.  Ensi viikolla tapaamme Helsingissä. Ensi vuonna ehkä jossakin muualla, sillä meillä neljällä on eri kotimaat.

Sipoon korpeen ystävältäni saama puhelu oli itsessään unohtumaton kokemus. Hyvin toimi puhelin Storträsketin rannalla. Kuuluvuus oli erinomainen. Samalla liikuin pitkospuilla ja katselin lastenlasteni kalastusta. Yritin poimia raatteen kukkia mukaani ja juttelimme tulevasta tapaamisesta ja järjestelyistä sen tiimoilta.

Kokemuksia karttuu huomaamatta, mutta joskus niihin tulee myös panostettua.  Läheskään aina ne eivät maksa mitään. Vaativat ehkä vain havainnointia. Joskus vasta jälkeenpäin huomaa, että kokemuksesta tuli ikimuistoinen. Joskus hinta voi olla suurikin, mutta  se mitä voi saavuttaa on hintansa arvoista. Olen huomannut, että kerran elämässä kokemukset  ovat olleet hyvin merkittäviä ja niiden jälkeen tapahtumasta syntyneet mielikuvat kulkevat mukana monessa ja yhtyvät uusiin kokemusryppäisiin. Sellainen olisi matka Australiaan, josta tuli kutsu häihin. Samaan aikaan on kuitenkin  muuta suurta, kumpaakaan ei haluaisi jättää tekemättä. Toinen liittyy omaan laajaan perheeseen ja on sikäli tärkeä.  

Joskus syystä tai toisesta kokemus on jäänyt tulematta. Ystävän tyttären häät Keniassa ja ystävien luona vierailu Indonesiassa. Niitäkin ikuisesti kannan mielessäni. Jotain merkittävää jäi kokematta, mutta sellaistahan elämä on.

Kokemukset rakentavat meitä ihmisinä. Mitkä ovatkaan olleet parhaimpia kokemuksia ja mitä voikaan olla odotettavissa? Joskus huono kokemuskin tai vastoinkäyminen on voinut muuttua ajan myötä hyväksi. Niin minullekin on käynyt erinäisiä keroja. Epäonnistuminen yhdessä asiassa, on voinut tuoda yllättävän onnistumisen toisessa asiassa.

Tietysti esinekin voi olla tärkeä ja tuottaa pidempäänkin hyvää mieltä, mutta eroa  esineen saavuttamisella ja fyysisesti  kaikin aistein saavutetulla lie kuitenkin kuin yöllä ja päivällä.

 

http://www.fastcoexist.com/3046696/the-7-reasons-that-science-says-you-s...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Satsaatko kokemuksiin vai esineisiin" - ydinkysymys!

Kaikki nurkat ulkorakennuksia myöten ovat täynnä tavaraa, joten esineisiin on selvästikin satsattu. Romppeilla, kamppeilla ja vermeillä on kai ollut perusteensa sillä hetkellä, kun ostos on tehty. Nyt vanhemmiten huomaan usein tavaravuoria arvioidessani myös ajattelevani: tätä saattaa joskus tarvita...

Viime viikolla toimitin metallikeräykseen hevosvetoisen äkeen, joka oli ruostunut pientareella puoli vuosisataa, ja jonka ympärillä pelto oli metsitetty jo 80-luvulla. Samassa kuormassa lähti navetan takaa kymmenisen kiloa ikivanhaa piikkilankaa, joka katkeili käsiteltäessä puolimetrisiksi pätkiksi. Rohkenin siis päättää, että moisia romuja ei omaan käyttöön enää säilyteltäisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Rautaromua meilläkin nurkissa edellisten asukkaiden jäljiltä monien vuosikymmenten takaa. On ollut tarkoitus viedä Rosk&roll-asemalle, jotta päätyvät kierrätykseen.

Usein on käynyt niin tai tuntunut sille, että kun jostain on luopunut, juuri sitä sitten tarvitseekin. Liekö edes ihan näin?

Kun ikää tulee tarve saada jotain uutta onneksi vähenee, ehkä vaatteita kuitenkin ja ehjää rikkimenneen tilalle.

Tänään ihan mieletön kokemus: supilapsia oli noin kahdeksan kappaletta. Taidan laittaa yhden tuijotuskuvan tänne. Ei ihan tarkka, mutta neljä sain kuvaan samaan aikaan. Pienemmät olivat taustalla. Ovat pieniä vaikka kuvassa näyttävät isoille. Aiemmin sain isästä hyvän kuvan ja viedota. Nyt ei kunnun videota lapsista syntynyt. Pieni koirani, riistanvärinen mäyräkoira pysyi jalkojen juuressa ihemettelemässä menoa. Juoksentelivat ja olivat uteliaita. Olisiko pitänyt ottaa yksi omaksi?

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Niin no mitään ei saa mukaan kun täältä lähtee
Toisaalta minulla on kyllä helppoa

Ei jää kuin muutama rupinen kitara ja levykokoelma
Mitään muuta en omista ja omaisuutta ei ole

Karmeita tarinoita jää jälkipolville kerrottavaksi vain
Se oli sellainen ja tälläinen

Voisin siis sanoa satsanneeni kokemuksiin vallan vahvasti
Jykevästi elänyt ja tehnyt

Mutta mitäpä se jälkipolvi niillä tavaroilla muutenkaan
Myyvät pois ja saavat ehkä hiukan rahaa vaikka omaan matkustelemiseen
Toisaalta olen elänyt toivossa että joskos menestyisivät paremmin kuin minä
Satsaavat sitten omansa siihen mitä haluavat tehdä

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jälkipolville vähemmän selvitettävää. Sekin on hyvä asia. Minulla on CD-kaverilta, joka rakasti Winteriä ja Tolosta ja muita vastaavia soittajia ja teki itsekin musiikkia. Hänen tekemänsä ja lahjaksi antamansa CD on arvokkaampi kuin moni muu CD- kokoelmissa konsanaan. Se on juuri niitä asioita ja arvoja, joiden merkitys vaan kasvaa ajan kanssa. Enpä ikinä olisi oppinut pitämään noista soittajista ja sellaisesta musiikista ilman tällaista ystävyyttä. Tuli monia mahtavia muistoja. Hänestä vain aika jätti liian varhain.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Fiksut vanhemmat käyttävät rahansa itse. Olen nähnyt muutaman erittäin verisen perintöriidan ja olen todella helpottunut tiedosta, että äidiltäni ei jää mitään perittävää:)

Tavaraa on kertynyt nurkat väärälleen, mutta itselleni on oikeasti tärkeitä vain sukulaisteni ja ystävieni tekemät käsityöt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Fiksut vanhemmat satsaavat myös lapsiinsa, kun ovat siinä vaiheessa, että tarvitsevat koulutusta, kielitaitoa ja muuta apua.
Perintöriidat ovat hirveitä. Niihin ei pidä panostaa. Vanhalla tavaralla ei aina ole merkitystä. Toki muistan miten isoäitin muutamasta kahvilusikasta taisteltiin. Ihmiset herkistyvät myös perinnönjakotilanteessa ja niinkin käy, että perintöä ei kyetä jakamaan, vaan pesä pysyy jakamattomana vuosikaudet. Eri tahot eivät anna periksi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Perintöriidoissa on usein kyse muustakin kuin omaisuuden arvosta. Mieleen nousee vanhat riidat, sisarkateus ja kaikki muu perheen vuosien varrella keräämä painolasti. Vanhempien kuollessa kaikki tunteet nousevat esiin.

Olen vierestä seurannut yhden kaverini perheen riitoja. Eipä tarvitse katsoa telkkarista saippuasarjoja, kun parempaa ohjelmaa näkee tosielämässä.

Työskentelin vuosia sitten kierrätyskeskuksessa, kun kuulin tarinan eräästä perheestä, joka joutui heittämään käytännössä koko vanhempiensa irtaimen omaisuuden kaatopaikalle, koska eivät kyenneet jakamaan tavaroita sovussa. Ratkaisu se on tuokin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kuolema on päätepiste monille asioille. Se kirvoittaa tunteet ilman, että edes riidellään omaisuudesta. Siinä käydään läpi laaja kaari elämää, asioita, jos uskalletaan. Voihan olla niinkin, että niitä ei uskalla käsitellä, ei uskalla avautua, ei uskalla katsoa mennyttä. Hyvää se tekisi.

Yksi osa on kuolleen henkilön kohtaaminen. Meillä sellainen ei ole tapana ja ihmettelen miksi. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että näin isoäitini, äitini jaisäni heidän kuoltuaan. Helpotti, purki jotain ja synnytti hyvän olon. Näytti, että heillä oli kaikki hyvin, vaikka mainen matka olikin ohi. Mehän olemma matkalla jostakin jonnekin, vaikka emme sitä ajattelekaan, mutta onko matkan lyhyydestä johtuen syytä käyttää aikaa riitelyyn ja omaisuudesta taisteluun? Onko syytä kerätä ympärille ja turvaksi kaikenlaista tavaraa? Tulisiko ihminen muilla keinoin onnelliseksi ja tyytyväiseksi? Mitä me elämältä odotamme ja mitä me haluamme toisillemme antaa ja miten toisiamme auttaa eteenpäin?

T Piepponen

Kerään kaikkea sellaista vanhaa tavaraa, joka ei tule koskaan kelpaamaan kuin romu-ukolle, mutta joita joko kunnostan tai jemmailen pelkän erikoisuuden/harvinaisuuden vuoksi(esim. romut Tilley painelamput, taotut terät, singerin nahkaompelukone, käsin puhalletut lasiesineet jne.).

Kokemuksia en kerää ainakaan ulkomaanmatkoilta - yksin kun on vähän perseestä lähteä matkailemaan ja toisaalta yrittäjällä ei ole varaakaan siihen. Metsästä saatan kerätä kokemuksia. Ja opeteltavien taitojen kautta.

Paras kokemus tänä kesänä oli löytää kartiohuhtis saunan kulmalta(uskomattoman nössö kokemus ehkä jollekin). Tätä toivoin ja toive toteutui - eli oli iso juttu itelle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

No, mutta tuo kartiohuhtis oli juuri sellainen hyvä kokemus. Olit iloinen ja siitä jäi muisto. Söitkö vai kuivasitko. Kyllä luonto antaa kokemuksia minullekin lähes päivittäin. Se tuokin yllätyskokemuksia eteen. Tänäänkin tuli sellainen, josta kertoo viimeinen kuvani. Huomenna menen varta vasten paikalle, ehkä näen vielä koko supipoikueen ja lopulta saan videon. Ehkä ei onnistukaan? On jotain jännittävää mitä odottaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Joskus kun olen vanhoja tietokoneitani korjannut tai päivittänyt, on tullut mieleen, että jos se olisi jonkun toisen, enkä tietäisi sen omituisuuksia, heittäisin romun mäkeen mieluummin kuin tappelisin sen kanssa. Vanhat autot taitaa olla sama juttu.

Minä olen lisäksi aika usean koneen itse koonnut tai ainakin modifioinut niin rankasti, että valmiina ei mistään vastaavaa saa. Aikaa siihen tietysti on mennyt. Huonekalujakin rakennellut vähän samaan tyyliin. Jos valmiina sopivaa ei ole, teen sitten itse. Rakennus- ja remonttihommissa pääsee sitten jo ihan tuntipalkoille, kun ei ole byrokratiaa ja verottajaa viemässä suurinta osuutta.

Sitäkään ei usein tule ajatelleeksi, että vempain pitää opetella käyttämään, kirja lukemaan jne. ja vasta sitten niillä on oikeaa arvoa itselle. Uudet vempaimet voivat olla joskus vain rasittavia, miksei voi toimia kuin vanha, joka oli hyvä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kerran löytyi vanha mac rokikselta. Tuotiin kotiin ja tutkittiin sisältöä. Oli mieheltä jäänyt intiimit tunnustukset toista miestä kohtaan koneeseen. Nyt harmittaa, että veimme kierrätykseen. Siitä olisi voinut olla muulla tavoin iloa. Toki tuo tunnustus jäi vaivaamaan.

Tietokoneissa voi olla paljonkin juuri tuollaista henkilökohtaista, jota ei ole osattu poistaa ja jota ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi tai katsottavaksi. Sitä ei omalta kohdaltaan ainakaan halua eikä halua jättää lapsilleenkaan mitään hävettävää. Vahinkoja kuitenkin aina sattuu.

Itse tekemällä saa todellakin myös fiilikset mukaan. Juuri niinkuin toteat. Siksiköhän Ikea menestyy myös niin hyvin? Pitää yrittää ainakin koota kalusteet. No en tiedä siitä?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ikea-tyylisiä teollisesti valmistettuja huonekaluja löytyy myös antiikkiosastolta. Keski-Euroopassa valmistettuja. Logistiikka ja varsinkaan varastointi ei vain toimi liima- lohenpyrstö- jne. -liitosten kanssa vaikka ne parempia ovatkin.

Minä olen himovarastoija, jos se vain on järkevästi mahdollista. Esim. kaikki sähköpostini, paitsi tietysti spammi, on tallessa noin vuodesta 2000, kolmeen kertaan noin vuodesta 2001 ja sitä vanhempiakin löytyy. Kahteen kertaan täällä kotona, mutta kahdessa eri koneessa. Ei kun hetkonen, kolmeen kertaan, jos backupit otetaan huomioon ja niissä vielä puolen vuoden ajalta viikottaisella tilannekuvalla. Melkoista redundanssia. Niin ja yhteen kertaan Ranskassa, josta edelleen viikottaiset backupit, LOL!

Muutoissa oppii heittämään turhaa pois. 7 vuotta sitten lahjoitin pois noin 300 VHS-nauhaa. Suurin osa puolinopeudella eli 6 h per nauha. No, nyt on koneella noin kaksinkertainen määrä liikkuvaa kuvaa. 150 vrk.

Muiden vanhan irtaimen arvon oppii perinnönjaossa, tai häädössä. Kaupunkialueella jätelava kustantaa noin 200 €. Jotain uudempaa ehkä voisi ottaa, mutta ei oikeastaan tarvitsisi. Suunnilleen +-0 koko kasa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Minäkin arkistoin vanhat sähköpostit ja aineistot. Niitä on pitkältä ajalta. Joskus jotain kirjoituksia tarvitseekin, mutta paljon on sellaista, jolla ei mitään tee, mutta jonka poistaminen veisi vaikka miten paljon aikaa.

Vanhoja kirjoja hyllyillä. Niitähän ei raskii heittää pois, mutta lahjoittamallahan niistä pääsisi. Voisi viedä Emmaukseen tai kirjstoillakin on nykyisin hyllypaikkoja kotien poistamille kirjoille.

Istun appeni kirjoituspöydän ääressä nyttenkin. Toinen on mieheni isoisän vanha, tamminen ja painava. Ei näistä voi luopua. Uutta ei kaivata. Mitä jos jossain vaiheessa vain olisi pakko, muuttuisko elämä? Olisiko kadottanut jotain oleellista itsestään ja ympräistöstään? Olisiko tasapaino elämästä mennyt? Onko riippuvuus liian suuri?

Tyttäreni kerran heittivät kotoamme kamaa pois. Annoimme luvan, sillä tarvittiin tilaa heidän asettumisekseen asumaan perheineen kanssamme pariksi vuodeksi. Rakensivat omia koteja. Pärjäsimme, eikä niitä poistettuja ole kaivattu.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#11/RK:

Katselin tässä joku viikko sitten aarteitani, jotka kotiristi on määrännyt kaatopaikalle. Mietiskelin siinä, lähtisiköhän tuo Nokian vanha Mikromikko lerpasta kerta laakista käyntiin vai ovatko juotokset jo niin haprastuneet, että vaatii sähkömittaria ja kolvia tai viimeisenä valttina potkua laatikon nurkkaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miten Mikromikolle kävi. Se oli työkaluni 1980-luvun alkuvuosina. Yksi kärähti uutuuttaan. Rakensimme hubien avulla myös opetusluokan, jossa Mikromikkoja oli useita ja teimme sellaista mikä ei ollut varsin tavallista tietokoneiden käyttöä vielä noina aikoina. Apuna minulla oli Viikkiläisiä opiskelijanörttejä ja kova halu oppia uutta ja tehdä ihmeitä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Veikkaan että käynnistyisi, jos on säilytetty hyvin. Lerput oli paljon kestävämpiä kuin korput ja varsinkin ne 360-kiloiset. 00-luvulla alettiin käyttää ala-arvoisia kondensaattoreita ja aika harva reilu 10 vuotta vanha kone käynnistyisi. Juotoksissa oli ongelmia, kun siirryttiin lyijyttömään tinaan.

Sillä taitaisi olla jo museoarvoa. Siihen aikaan Mooren laki vielä piti sillä tavoin paikkaansa, että uusien koneiden nopeudet tuplaantuivat noin 18 kuukaudessa ja vanhat koneet kannatti romuttaa. 00-luvulla tuli sekin riesa, että nopeuden ja tallennuskapasiteetin kasvu yksittäisessä koneessa ja prosessoriytimessä lähes pysähtyi. Vielä 90-luvulla muutaman vuoden vanha kone oli käyttökelvottoman hidas ja vakiona yrityksissä oli 3 vuoden kierto. Nyt sellainen 6 - 8 vuotta voisi olla järkevä nopeuden perusteella. Kiintolevyjen koot kyllä kasvavat edelleen sen verran nopeasti, että niitä kannattaisi vaihtaa muutaman vuoden välein.

Kierrätyskeskusten väeltä saa myös hyvän kuvan vanhan tavaran arvosta. Vein äskettäin sinne pesukoneen, jonka kunnosta en tiennyt, mutta päältä päin näytti ihan hyvältä. Tuomio oli suoraan romuksi. Muutama vuosi sitten pyysin hakemaan pois nahkasohvan ja kaksi nojatuolia. Ehjiä ja siistejä, mutta pientä kulumajälkeä ja nahan pinta halkeillut hieman. Jouduin maksamaan kuljetuksesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

Useampi vuosi sitten saimme vielä kaupaksi viininpunaisen nahkasohvan. Kelpasi, smaoin kuin keittiöremontin yhteydessä mynnissä oleet mäntypuiset keittiökaapit. Joku vei ne mökilleen. Olivat 80-luvun alussa keittiöön asennettuja. Sellaisia tuskin enää saisi myytyä.

Yrityksetkin poistavat käytöstä käyttökelpoista kamaa. Joku lie perustanut facebooks sivut, joilla tiedotetaan käyttökelpoisesta lavoilla eri puolilla. Näin ainakin olen jostakin kuullut, mutta en ole tarkistanut.

90-luvun laman yhteydessä heitettiin myös paljon arvokasta ja paljon vietiin Viroon, jossa taidettiin ymmärtää hyvän tavaran päälle huomattavasti enemmän kuin täällä. Bilnäsin hyllyjä ja pöytiäkin katosi sinne. Ne varmasti kelpaisivat nyt hyvin täälläkin tai ehkä eivät enää? Muodin tuulet vaihtuvat.

Kierrätyskeskukset eivät kuulemma ota enää vastaan uuden oloisiakan kalusteita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

täällä voi päästä eroon vanhoista mööpeleistä ilman kuljetusmaksua, ilmaiseksi tai pienellä hinnalla

http://www.tori.fi/

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Kattaa koko maan. Hyvä vinkki Seija. Näitä tarvitaan. Kun pääsee turhasta tavarasta on tilaa muulle.

Ystäväni, jolla on näyttely Lahdessa juuri nyt, purki turhautumiaan vanhoihin maalauksiinsa jokin aika sitten rikkomalla niitä. Sanoi, että helpotti kovasti. Tämä Alpo Sailon pojanpoika on minulle tuttu jo lapsesta pitäen. Esittelin hänelle talvella isoisänsä tekemän veistoksen SKS:n aulasta. Sanoi, että ei ollut koskaan aiemmin nähnyt, joten lähisukukaan ei aina tiedä mitä omat sukulaiset ovat joskus saaneet aikaan.

Tammikuun valo - maalauksia Sebastian Linberg, Arttu Sailo, Taira Tiger ja Rose-Mari Torpo. Tänään näyttelyn avajaiset. Sain kutsun, mutta ........

https://www.facebook.com/events/1602371583341379/

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Noinhan se on kun maallekaan ei voi määräänsä enempää viedä, eikä läheskään kaikki sinne sovikaan.

Näyttelystä on huono omatunto minullakin, opiskeluaikainen tuttu lähetti kutsun mutta sinne on niin pitkä matka.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #21

Näyttelyistä ja kutsuja niihin on tullut. Eihän kaikkea ennätä, vaikka voisi kiinnostaakin. Valikoiden ja ilman stressiä lie helpompi elää.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #19

Itse pidän enemmän huuto.net:stä. Olen sitä kautta ostanut useasti käytännössä kiitoskaupalla ja yrittänyt myydäkin, mutta hinta on noussut silti tyydyttävälle tasolle. Torilla tavara voi vain maata, mutta huutokaupassa se lähtee huutohintaan, kun aika on.

Valitettavan harvoin tai käytännössä ei ollenkaan olen yrittänyt myydä sellaista tavaraa, jonka myyntihinta kattaisi vain vaivan palkan. Usein logistiikkakin asettaa rajoituksia. Ei kannata myydä puolen euron tavaraa euron postimaksulla. Ainakin huuto.netissä voi hakea toteutuneiden kauppojen kautta tavaralle realistista hintaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Kommenttisi maksoi sitten 9 euroa + postikulut, ostin juuri huutonetistä Aarikan käyttämättömät juustonapit alkuperäispakkauksessa :)

Riippunee siitä mitä ostaa ja mitä myy, huonekaluille tori on mielestäni toimituksineen / noutoineen kätevämpi ja sen mitä olen seurannut niin parhaat katoavat nopeasti listalta. Ostin näet TV-huoneeseen 50 eurolla myyjän muutosta moitteettomassa kunnossa olevan silmään sopivan nahkasohvan, meillä kun rekut saavat olla sillä eikä kestä kauan siistinä, ja tytär sitten neuvoi kun voivottelin että taas pitää ostaa uusi että katso torilta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #28

En juurikaan noita saitteja seuraa, mutta isäntä seuraa minunkin edestä. Ei jotenkin ole tarvetta. En ole shoppailijatyyppiä. Teen aika nopeasti päätökset ostoksista, kun jotain tarvitsen. En nauti kovasti esineiden hipelöimisestä, vaikka joistakin olemassaolevista pidänkin.

Viimeisin isompi ostos oli uusi tiskaava hella. Vanha meni rikki eikä sitä lähdetty korjaamaan. Se kesti useamman vuoden korjaamisen jälkeen, mutta sitten tuli päätepiste ja vaihto eteen. Kyllähän siinä olisi toiminut vielä hella ja uuni, mutta tiskikone ei. Hiukan harmillista luopuminen toimivien osuuksien vuoksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #33

"uusi tiskaava hella"

Siis mikä? :)

No oli meilläkin projekti kun Husqvarnan liedestä, jossa oli kaasu- + sähkölevyt hajosi uuni, jonka vempaimista säädeltiin sähkölevyt, ja halusin pitää ne kaasulevyt. Onnistuihan se vekslaus lopulta, nyt on jäljellä ne kaasulevyt mutta uusi uuni ja toisella puolella ilman nappuloita induktiolevyt. On se tekniikka ihmeellistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #34

Seija, kirjoitin noin vuosis sitten kodinkoneista, joista on ollut apua vuosien varrella. Moni jo poissa käytöstä ja rikkoutunut. Tiskaava hella kuului niihin. http://ilgron11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #35

Irja, selvisihän se linkistä, en ollut koskaan kuullutkaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Hyvä pieniin tiloihin. Ihmettelen, että sitä ei mainosteta missään. Toki huono juttu, jos osa menee rikki eikä voi korjata. Silloinhan menee hukkaan hyvääkin ellei keksi uutta käyttöä sille rikkimenneelle.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olen ensimmäistä kertaa planeetta Telluksella, kuten lienee aika moni muukin. Tunnelma on lievästi sanoen hämmentynyt. Miksi juuri tälläisenä tälläiseen, kumalliseen hulabalooseen ;O No miksi lienee väärä kysymys, joten otetaan mitä annetaan. Luultavasti tämä on parasta mitä universumi suvaitsee tarjota...

Huomaan usein ajattelevani kokemuksiani matkoilta, milloin kiinasta, venäjältä, australiasta, norjasta, milloin mistäkin missä on tullut käytyä. Kokemukseni ovat usein lämpimiä ja mukavia, vaikka niissä oli joskus paljonkin vaivaa takana, pettymykset unohtuvat. Kokemukset ihmisistä ovat taas niin laaja tarina, että voin vain sanoa että on varsin hienoja ja varsin huonoja, useimmat myöskin jokseenkin yhdentekeviä ;D

Esine on aivojen jatke, tuskin koskaan ajattelen esineitä satsauksena. Esineitä tarvitaan meidän mittakaavan maailmassa ja fysiikassa monenmoisia. Arvostan eniten esineitä jotka antavat minulle elannon, koska teen käsityötä. Elektroniset laitteet (tietokoneet, padit ja phonet) ovat taas siitä mukavia esineitä, kun niiden avulla (kokemuksia ja löytämistä) saa laajennettua tajuntaa ja, niitä kokemuksia.

Tunnen kaverin, joka sanoi että hänen ei tarvitse käydä missään, koska sinne pääsee internetin kautta, heh heh.

Eli kokemukset ja esineet törmäävät meissä näemmä yllättävilläkin tavoilla. Itse pidän kokemuksista joita kavereillani ei ehkä ole, näin voin olla jotain kokemusta rikkaampi, ja jakaa siitä sitten eteen päin.

Olen todella rikas siinä mielessä, ja pidän siitä ;D

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Yhdistit esineet ja kokemukset ihan miellyttävällä tavalla. Minä koin juuri äsken, että esine petti kokemukseni jakamisen muille. Sitähän me myös teemme. Näin upean supin hiekkaisen mäen rinteessä. Siellä vilisti pieni pentukin. Videokamerani akku loppui ennen kuin ehdin saada yhtään kuvaa. Iphone ei riittänyt kuvaamiseen, sillä matkaa oli sen verran paljon, että sain kärpäsen kakkaa hieman isomman kuvan tuosta komeasta eläimestä, Suomen luonnolle vieraasta ja hurjaa vauhtia runsastuvasta.

Nostit matkat esille ja se miellytti, sillä matkat ovat antaneet myös minulle eniten ja erilaisempia kokemuksia kuin koskaan täällä pelkästään ollessa saa. Komppaan siis sinua matkojen suhteen. Kuukausi työssä Malesiassa. Oli yksi elämäni kohokohtia. Niitä ei muulla tavoin saa kuin matkustamalla. Onneksi nuorilla on ollut toisenlaiset mahdollisuuden ja tarve nähdä ja kokea tämän telluksen moninaisuutta kaikessa mielessä. Avartaa ja pöyhii ajatusmaailmaa kaikin tavoin. Tulevat matkat mielessä jo mylläävät.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kyllä se juurikin niin menee. Kun seilaa palloa, niin maisemat, ihmiset ja atmosfääri puhuttelevat toki melko erillä tavalla, kuin puhuttelee monikaan kokemus normiarjessa täällä puhumattomien maassa, jonne säätkin tulevat kuolemaan, että niistä edes voi puhua ;D

Vaihtelu ja uusi näkemys opettavat ainakin suvaitsevaisuutta ja rakkautta tätä pienen pientä planeettaparkaa kohtaan ;D Voi kunpa sitä voisi jakaa kokemuksensa suoraan sitä haluavan aivoihn, ettei aina tarvitsisi hakata tätä perhanan kankeaa näppäimistöä. Meiltä kait puuttuu sellainen esine, suoraan aivoihin, tai ehkä se on vain kommunikaatiotaidon osaamattomuutta ;D

Kommunikaatiotaito peruskouluihin!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #25

Just noin kommunikaatiota, enemmän kommunikaatiota. Sitä minäkin kaipaan ja välillä näppäimistöltä tulee ihan sotkua, kun aivot laukkaavat nopeammin kuin sormet pysyvät perässä. Kyllä meillä vielä nämä laitteet kehittyvät kunhan ehtivät, että yhteydet saadaan toiselle tasolle.

On ollut hauskaa vaihtaa venäläisen isoäidin kanssa ajatuksia vaikka hän ei osaa suomea eikä englantia enkä minä venäjää. Sujuu googel translatorin avulla kommunikaatio. Jotenkin ollaan samalla aallonpituudella ja tunnettu jo pitkään. Kun olemme tavanneet jopa kasvien latinankieliset nimet yhdistävät ajauksiamme. Mitenkähän olisi laite, joka simultaanitulkkaisi kulkiessa ystäviä, joilla eri kieli.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26

Sama tai eri kieli, mutta ulkomaanmatkojen helmiä ovat olleet ne kerrat, joilla on päässyt jonkun paikallisen kotiin. Ihan kuin keinutuolissa kiikkuisi.
Voi minä muistan senkin aamun Itävallassa kun heräsin aiemmin kuin talonväki ja etsiskelin aamukävelyllä vuoren rinteellä pellolta neliapiloita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #29

Tuo on onnistunut minulle kerran Turkissa. Näimme turkkilaisen kodin. Jäi mieleen. Siitä on jo useita vuosikymmeniä. Englantilaiset kaverit ovat kutsuneet kotiinsa. Malesiassa vierailin myös työkaverini kotona. Hän asui vanhempiensa luona ja perheen isoäitikin oli paikalla. Oli todella mieleenpainuva vierailu. Näin silloin kaverin ilman huivia. Ihmeellinen asia, pitkä ihana tumma tukka. Hänen vanhempansa olivat olleet yliopisto-opettajina englannissa. Ei ihan tavallinen sikäläinen perhe.

Tuleepa mieleen muitakin vierailuja kodeissa, joten ei ihan harvinaista, mutta sellaista mitä haluaisi nähdä enemmänkin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kysmys on vaikea. Sain aikanani melko ison lahjan puolisolta. Sain valita että tehdäänkö haarniska mittojen mukaan vai mittava ulkomaanmatka. Harkitsin pitkään, mutta matkalle lähdin.

Toisaalta ; Miekka on kokemus.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minne matkustitte, tuliko merkittävät muistot? Oletko kaivannut haarniskaa ja miettinyt jälkeenpäin ratkaisua? Olen ihmetellyt haarniskoita museoissa.

Oletko miekkaillut? Ystäväni sai kerran lapsiltaan lahjaksi miekkailukurssin. Oli otettu siitä ja innoissaan. Kokemushan se oli tai montakin mahtui kurssiin, yhtä lailla kuin ratsastaminen on kokemuksia täynnä. Olen kerran noussut hevosen selkään ja valunut melkein saman tien pää edellä kaulaa pitkin alas, kun hevonen pysähtyi. Se tapahtui Aulangolla, enkä sen koommin ole hevosen selkään kaivannut.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset