ILgron11

Sipoonkorvessa ja kalkkilouhoksilla

  • Vanhan kalkkikaivoksen reunamilla.
    Vanhan kalkkikaivoksen reunamilla.
  • Laavulla voi matkan varrella vaikka nauttia eväät.
    Laavulla voi matkan varrella vaikka nauttia eväät.
  • Komea siirtolohkare kalliorinteessä
    Komea siirtolohkare kalliorinteessä
  • Päivä on yhä lyhyempi, ja lenkin lopulla jo melkein aurinko maillaan.
    Päivä on yhä lyhyempi, ja lenkin lopulla jo melkein aurinko maillaan.

Korvessa kulkee  monen ulkoilijan  reitti. Korvessa patikointi tuntuu mukavalle tähän aikaan vuodestakin. Patikointi tekee hyvää ja matkailuala on huomannut asiakkaidensa tarpeen lähteä myös monenlaisille patikkamatkoille. Niitä on jopa jaoteltu sen mukaan miten vaativia ne osallistujille ovat.

 

Niitä järjestetään ulkomaille, miksi ei tännekin? Onhan meillä upeaa luontoa vaikkapa lähellä pääkaupunkia ja palveluita, metsiä ja monimuotoista vapaata maastoa silmänkantamattomiin.

 

Vantaan Sotungista muun muassa löytyvät  ulkoilumaastot, jotka vetävät vertoja  vaikkapa Nuuksion ulkoilualueelle. 

 Heti Itsenäisyyspäivän jälkeen oli mitä mainioin sää. Niinpä lähdin testaamaan  Kalkkiruukin luontopolkua.  Virallisesti se alkaa Kalkkiuunintien  päästä. Sotungin Kalkkiruukin luontopolku on 4,8 kilometriä pitkä.  Patikkapolkuni oli  noin 6,3, kilometriä. Aikaa meni pari tuntia eikä  matkanteko  noudattanut ihan virallista reittiä. Jokunen  hymähtää pitkälle ajalle ja lyhyelle matkalle, mutta suosittelen kokeilemaan. Matkallahan piti ihailla myös luontoa ja pysähtyä kuvaamaan., eikä vain painaa hikiotsassa mitään näkemättä.

Yksin en ollut. Niinpä aloitimme ja päätimme reittimme Högbergetin lähellä kulkevalle Kuusikorventielle. Högberget on (74,6 m merenpinnasta) komea kalliorinne. Jääkausi on aikoinaan hionut rinteen graniittiseinämän pyöreän muotoiseksi. Högbergetin huipulla on jäätikön kuluttamia silokallioita. Kallion laki on ollut saarena jo Yoldiameren aikaan eli noin 10 000 vuotta sitten.

Lenkkimaastomme ei ollut yksitoikkoinen, vaan maasto vaihteli kovasti.  Osa lenkkipolusta on rakennettu uudelleen ja saanut hienon hiekkapäällyksen. Reitillä voi ainakin osan matkaa kulkea vaikka lastenvaunujen kanssa, mutta silloin reitti on aloitettava Kalkkiruukin tuntumasta. Reitti on työn alla ja luvassa on, että se  paranee ja työt saadaan loppuun 2015 syksyllä. Matkan varrella on jyrkkiä nousuja ja  melkoisia alamäkiä. Portaita korjataan, siltoja rakennetaan ja merkintää parannetaan. Siihen saakka   polulla kulku vaatii varmajalkaisuutta.

 

Yksin reitillä ei tarvitse tarpoa, sillä moni on löytänyt vaihtelevan maaston jo nyt.

 

Kalkkiuunintien laidassa olevan vanhan kalkkikaivoksen syvänne on jo vuosia tuntunut kiinnostavalle. Havainnoin ja ihmettelin raunioita kaivoksen syvänteen läheltä.  Mitä lie rakennuksia ovat olleet. Ehkä kalkinpolttoon tehtyjä, sillä  perinteisten maatalouselinkeinojen lisäksi alueella on harjoitettu kalkinlouhintaa ja -polttoa. Arkeologit eivät ole löytäneet merkkejä itse ruukkialueesta polun tuntumasta, kalkkilouhoksia ja kalkkiuuneja kylläkin. Aluetta suojellaan muinaismuistolain nojalla.

 

Suuri kalkkikaivos oli myynnissä kirjoittaa  17.10.1900 Hufvudstadsbladet no 250

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/binding/541517?term=Sottungsby#?...

 

Tänä päivänä sanotaan, että Sotungin kalkkilouhos edustaa pienimittakaavaista luonnonvarojen hyväksikäyttöä Helsingin ympäristössä. Metsässä, Bisa- ja Marieberg-nimisten tilojen päärakennusten välissä sijaitseva louhos mainitaan kartoissa ensimmäisen kerran vasta 1880-luvulla, mutta todennäköisesti esiintymä tunnettiin jo saman vuosisadan alkupuolella. Kalkkilouhos ja sen lähellä sijainnut kalkinpolttouuni lienee palvellut muun muassa Vantaan ruukin tarpeita. Louhos on osa Sotunginlaakson kulttuurimaisemaa.

1600-1800 luvuilla kalkkikiveä on louhittu noin kuudestsa louhoksesta.

Sotunki , erityisesti sen metsät ovat jo lapsuudesta tuttuja marjastus ja sienestysmaita. Sotungin vanha kylä on pääkaupunkiseudun vanhimpia ja Vantaan parhaiten säilyneitä kyläyhteisöjä. Varhaisin tieto Sotungista on 1300- luvulta. Iäkkäin rakennuskanta on pääosin peräisin 1700-1800-luvuilta. Ympäristö henkii historiaa ja siihen kätkeytyy merkillistä kiinnostavuutta.  Se kertoo, jotain siitä miten elettiin ennen.

Jos sattuu tulemaan lunta, ehkä noissa maisemissa voisi hiihtääkin.  Hyviä patikkaretkiä. Kohtahan lie enemmänkin aikaa niihin vai kuinka? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Voi hyvät hyssykät. Laittakaa ohjelmaan mahdollisuus suoristaa kuva. En jaksa alkaa pienimään ja sitä kautta valmistamaan oikein päin olevaa kuvaa. Toki taiteilija Eija Ahtola on ainakin tehnyt taidetta poikittain olevista kuusista, joten menköön samuuden piikkiin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset