*

ILgron11

Kirjoittamisesta

  • Muusani.
    Muusani.

Olen useasti ajatellut, että lopetan blogien kirjoittamisen. Silloin ei ole ollut sanottavaa. Sitten kuin yllätyksenä  tuleekin aihe, kuten nyt tämä teksti. Luin twitterin viemänä pitkän jutun kirjoittamisesta. Teksti   vaikutti kuin jokin piristyspilleri ja alkoi tuottaa mustia jälkiä ruudulle. Mistä ne tulivat,  en tiedä. Hiljaisuuden harmaasta lokerostako? Oliko siellä jotain jo valmiina? Mene ja tiedä.

Mitä tästä sanoisit: Jos olet lukija, olet myös ajattelija. Olet  puolessa välissä kirjoittajaksi väittää tekstin kirjoittaja, mutta ei kerro kuinka paljon pitää lukea ja millaisia tekstejä?

Kirjoittaminen on sanoitusta ihan mille tahansa ilmiölle. Aina se ei ole helppoa eikä kanna hedelmää. Joskus on mielessä ajatus,  joka on uinunut jossakin ja valmistunut  nukkuessa. Sen synnyn oletan  vaatineen aikaa. Joku kyseistä twitteriin linkattua tekstiä kommentoinut sanoi: Kirjoittamiseen ei ole aikaa. 

Blogitekstitkö eilisen teeren poikia? Taustalla voi olla myös pidemmän aikaa sitten luettuja ja mielessä olleita juttuja. Ne vain  pyristelevät ulos.  Voisi ne jättää tietokoneeseen ja pöytälaatikkoon. Mutta, kun ihminen etsii tarkoitusta ja tarkoitus taitaa löytyä toisten kanssa keskustelusta ja yhdessä olemisesta.  Jotenkin on  halu näkyä, tulla lähelle, kuulla ja nähdä mitä sanottavaa muilla olisi.

Joku  näkyy, ja tuntee itsensä merkitykselliseksi tekemällä  työtä. Joku haluaa edelleenkin näkyä ja tuntea olevansa joku,  vaikka ei enää tee palkkatyötä. Joku haluaa jättää jälkiä, vaikuttaa toisiin, jos ei muuten niin ärsyttää tai tehdä kateellisiksi. Osoittaa, että elää, osoittaa, että on varaa toisin kuin muilla koskaan elämässään on tai tulee olemaan. Jokainen toimii tarkoitusperiensä, halujensa ja kykyjensä mukaan.  

Pitäisi ehkä silti tehdä enemmän tutkimusta kirjoittamisen taustaksi. Joskus huomaan, että tulee lähdettyä liian herkästi mukaan johonkin ajatukseen,  kuten eilen hymiöistä luettuani. Myöhemmin kahlasin vaikka kuinka paljon nettisivuja, ja sain  todistuksen, että olin ollut väärässä. Ei hymiöillä ja huumeilla ole välttämättä tekemistä keskenään. Niitähän viljellään  hulvattomasti kaikkialla.  

Miksi joskus jokin asia on  kuin kiveen veistettynä totuutena, vaikka sen todenperäisyydestä ei ole edes riittävää tietoa?

Puoliksi formuloidut anekdootit, niitä minulla on monta tehtynä koneellani. Kaikista ei ole tullut valmista ehkä ei tule koskaan.  Mitä niistä,  kesken jääneitä ajatuksia. Niistä ei synny keskustelua, kun niitä ei jaa. Joskus niissä olevaa voi käyttää keskustellessa ja muiden juttuja kommentoidessa.

Mitä toiset ajattelevat ja mihin tarttuvat, se onkin asia, jota olen useamman kerran ajatellut. On käynyt niin, että ajattelin etukäteen sitä mikä herättäisi ja synnyttäisi blogistani keskustelua. Aivan toisenlaista tuli, kun joku kommunikoija valtasi pääosan. Hän kuin uskonsa hurmoksessa, yritti kääntää minutkin siihen hurmokseensa, vei eri linjoille kuin toivoin. Hän uskoi olevansa oikeassa, perustelutkin oikeassa olemiseen minusta ihan pehmeitä. Minäkö siis väärässä? Pitääkö kirjoittajan edes aina olla oikeassa? Pitääkö heti aktivoitua vastaamaan?  Kirjoittamalla ajatteleville  käy joskus näin,  ihan ärtymykseen saakka. On minutkin suljettu pois kommentoimasta, ehkä ärsytin tai jopa suututin.Lopullisestiko kieltolistalla kerran sinne jouduttuaan?

Aika monta kertaa teksti on luettava, joskus pitää lähteä ihan ulos ennen kuin julkaisee.  Kyllä niistä hymiöistäkin tuli etukäteen jo ihmettelyä, mutta järjen ääni ei aina mene perille. 

 Onneksi bloggarit voivat kokeilla, käyttää eri tyylejä ja ovat vapaampia kuin journalisti, ne oikean maksullisen tekstin tuottajat. Voit lukaista minut virittäneen tekstin: http://alistapart.com/article/writing-is-thinking. Teksti varmasti virittää sinut erilaisiin ajatuksiin kirjoittamisesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (62 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Itse olen lukenut hyvin paljon kaikenlaista - aloitin jo 3-vuotiaana.
Sanotaan, että lukemalla oppii kirjoittamaan, ja myös että "tyhjästä on paha nyhjästä". Ja että kaikki lukeminen kannattaa.

Jokainen tarvitsee tietoa, virikkeitä. Itse kerään kuitenkin nykyään ns. rakentavaa tietoa. Päivän lehti ei ole itsestäänselvyys.

Kieli on sopimus. Kaikessa taituruudessaankin puutteellinen.

Idealismia minussa on katse sanojen tuolle puolen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Päivän lehti on vain osa sitä mitä päivittäin tulee luettua. Paljon monipuolisempaa lukemista tänä päivän tarjolla kuin koskaan ennen.

Ihaltavaa tuo lapsena aloitettu lukeminen. Sinulla on ollut virikkeitä, jotta siihen ryhdyit. Ihan ilman sopivia se ei onnistu.

Kotonani Raamattu oli sallittua luettavaa. Romaaanit roskaa, mutta onneksi vapauduin noista käsitteistä. Siitä kiitän koulujani ja lähi kirjastoa.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Olen miettinyt tuota "tuttisuussa"lukemaanoppimista.
Virikkeitä oli heikonlaisesti hoitopaikassa, johon jouduin.
Mutta lehtiä ja lastenkirjoja oli saatavilla, ja jotenkin siinä vain
itsekseni opin suoraan lukemaan, palikat asettuivat kohdalleen, se oli
eräänlainen oivallus - ja pelastus minulle.
Siitä alkoi vimmattu lukemis- ja kirjoittamisharrastus, kirjastot tulivat
hyvin tutuiksi.

Raamatussa on suuria oivalluksia ja historiaa, mutta sekin on ihmisten kirjoittama kirja, ja kirkkopatriarkkojen muovaama.
Nikean kirkolliskokouksessa Raamatusta poistettiin jälleensyntymisajatus,
jotta ihmisissä ruokittaisiin pelkoa helvettiin ym. satuihin.
No, joku voi pitää jälleensyntymisajatustakin satuna.

Uskonnolliset vanhemmat eivät useinkaan tajua, että hyvää tarkoittavat
rajoitteet toimivat juuri päinvastoin: lapsista tuleekin vapaita maailmankansalaisia. Ja hyvä niin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Jaksan vieläkin ihailla itsenäistä oivallusten tekijää. Ei se ihan kaikilta onnistu. Erilaiset motiivit vievät meitä jo lapsesta eteenpäin. Yksi tyttäristäni oppi lukemaan viisvuotiaana, koska kaverikin osasi, ja piti olla vähintään yhtä taidokas. Silloin ei mitenkään nähty hyväksi, että ennen koulua jo osasi lukea. Vaikeuksia koulun aloittajalle veikattiin. Nyt onneksi tuohon osataan jo suhtautua ja taitaa ollakin niin, että moni osaa jo kouluun mennessä lukea. Esikoulussakin jo opetetaan kirjaimet ja sitten tarvitaan se oma oivallus, että yhdistää kirjaimet sanoiksi ja sanat lauseiksi.
Toisen ja kolmannenkin kielen lapset oppivat ihan huimaa vauhtia jo ennen kouluikää. Hämmästyttävä taidon hankintakyky, jota voisi hyödyntää nykyisissä tarhoissakin ihan toisella tavalla kuin vielä tehdään. Monessa tarhassahan on muualta tulleita hoitajia. Miksi heidän kielensä ei olisi arvokas ja oppimisen väärti?
Yksi lapsenlapeni oppi tarhassa viittomia, kun siellä oli yksi lapsi, joka ei osannut muulla tavoin ilmaista itseään.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kirjoittamisen laatu ja tyyli riippuu julkaisualustasta. Blogit ovat melko nopeita, mutta valmistelua vaativia.

Painetuksi tarkoitettavan tekstin julkaisuaikataulu on usein niin hidas, että omankin tekstin voi oikolukea, kun sen on antanut olla rauhassa pari viikkoa unohtumassa ja sitten lukee sen uusin silmin. Jos aikataulu on kiireempi, joku muu voi, tai ainakin pitäisi, oikolukea. Lehtien verkkoversioissa lukijat tuntuvat olevan myös oikolukijan roolissa.

Painetuissa lehdissä on lisäksi sivu- ja palstarajat joiden takia tekstiä yleensä joudutaan lyhentämään, jotta se sopisi annettuun tilaan. Se on aika tyhmäntuntuista vääntämistä, mutta toisaalta opettaa, miten saman asian voi selkeästi ilmaista lyhyemmin.

Blogeja voi kutsua kansalaisjournalismiksi. Blogipostaus on kuin toimituksessa jakoon kommentoitavaksi laitettu artikkeliraakile, johon muut "toimittajat" kirjoittavat kommentteja. Valitettavasti sitä painettavaksi tarkoitettua versiota ei sitten yleensä kukaan muokkaa ja julkaise. Hyvät kirjoittajat saavat yleensä vähän kommentteja, koska kirjoitus on lähes painovalmis.

Tämä tässä tältä kertaa, kommentin ei tarvitse olla täydellinen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä termi tuo kansalaisjournalismi. Mietinkin kävelylenkillä miten paljon blogisteja Suomessa jo on ja mitä mahtaakaan jäädä lukematta. Voisiko joku fiksu onnistua kokoamaan blogien blogin ja vielä jaotella sen aiheittain? NO ehkä kohta Google tai joku muu hakukone sen tekee.

Joskus muuten ärsyttävät nuo painovirhepaholaiset. Itsekin niitä saan hyvin herkästi aikaan. On kivempi lukea, kun teksti on siltäosin valmista.

Totta nuo puolivalmiimmat tekstit saavat enemmän kommentteja. Ehkä niihin on helpompi kajota.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minusta usein keskustelu on kiinnostavampaa kuin blogi. Ja siinä saattaa olla ihan sellaisenaan tai hieman toimitettuna julkaisukelpoista aineistoa.
Yleensä sinun Irjan blogit ovat niin asiapitoisia että ovat itsessään arvokkaita. Olen niistä oppinut yhtä sun toista mitä en ennestään tiennyt.
Ja kuvat voivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Sinä harkitset ja työstät blogejasi. Mielestäni kuitenkin minunkin spontaanit päähänpistot on sallittavaa, eihän niitä ole pakko lukea.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Margareeta sinä käynnistät yleensä keskustelun ja viet sitä aina eteenpäin. Ihailen sellaista jatkumoa. Se kulkee ihan omia polkujaan ja niillä poluilla voi tulla vastaan mitä tahansa kiinnostavaa. Minä rakastan sitä yllätyksellisyyttä, oivaltavuutta ja tutkivaa etsimistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Hyvä kuulla! "Tutkivaa etsimistä" on osuvasti sanottu, sitä olen harjoittanut siitä asti kun opin kävelemään.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kun olin tehnyt töitä julkaisuyksikön vetäjän tittelillä Suomen suurimmassa lehtiyrityksessä, mietimme sitä muuttuuko ns. pitkä journalismi lukijoiden eduksi vai ei. Ei muuttunut, vaan jutut olivat pitkiä, huonosti taitettuja ja luettavia niinkuin tänäänkin uudet "pitkät" Hesarissa.

Toimittajat kirjoittivat ja kuvaaja haettiin paikalle toimittajan antamin ohjein. Kuvat olivat monesti niin surkeita, että ne eivät tukeneet juttua ollenkaan, mutta syy ei ollut kuvaajan, vaan julkaisuhierarkian.

Sitten porukassa oli huippukuvaajia, visualisteja ja taittajia, jotka kaikki olivat oikeasti taiteilijoita. Näiden kautta syntyi sitä laatua, mitä nimenomaan aikakauslehdistössä on ja oli.

Sitten synnytimme Seiskan, kun saimme isolla joukolla potkut sieltä suurimmasta. Sen alalla kaikkien tuntema fiksu päätoimittaja sanoi, että tästä tulee Suomen Suurin aikakauslehti 10 vuodessa. Ja niin tuli.

Olipa kuka mitä mieltä tahansa, sieltä Seiskasta (ml. entiset Seura-lehden porukatkin) kuin myös Suomen Kuvalehdestäkin voisivat kommentoida journalismin, lyhyen ja pitkänkin, mutta myös kuvajournalismin muutosta markkinoiden paineessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Seiskasta on vaikea sanoa mitään, mutta onhan sillä on lukijakuntansa. Meillä on maalla ulkohuusissa yksi seiska, koska siitä löytyi kerran kesällä juttu joukkoomme tulleesta naisesta, joka olikin mies. No ei siinä mitään. Hauskaa oli.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kyllä

Olen samaa mieltä sisällöstä; en ole ollut sen lehden palveluksessa päivääkään, enkä tilannut yhtään numeroa, vaikka olin perustamistiimissä ja arvioin ja laskin sen menestyksen. Meni se asia ainakin nappiin. Aikaa elettiin sillon n. 1990-1991.
Sen sijaan ns. vakava lehdistö ei näytä menestyvän muuta kuin kitumalla.
Tähän on monta yhteiskunnallista selitystä, miksi näin.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Sama fiilis: "Olen useasti ajatellut, että lopetan blogien kirjoittamisen. Silloin ei ole ollut sanottavaa. Sitten kuin yllätyksenä tuleekin aihe.."

Näin on. Silloin me mimmit kirjoitamme!

Piristävä kirjoitus.
Kiitos Irja.
Jatketaan!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juuri näin minäkin olen välillä ajatellut kun tähän varsinaiseen blogien lukemiseen ja kommentointiin menee niin paljon aikaa, vaikka kivaahan tämä on. Sinä Marjatta olit muuten ensimmäinen ihminen täällä noin runsas kaksi vuotta sitten, joka kommentoit minulle suoraan omassa blogissasi. Se jäi jotenkin hyvin mieleeni. Aihe oli jotain kunnallispolitiikkaan liittyvää.

Minulle varsinaisesti itse blogin kirjoittamiseen ei mene kauaa aikaa kun vain inspiraatio tulee ja täällä Vapaavuorossa se melkein lähtee aina ensin omista valokuvistani... Pitäisi kyllä enemmän uhrata aikaa itse tekstiin, mutta minulla on aina kiire saada se pois käsistäni, jotta voin siirtyä muuhun tekemiseen. Niin ja tarvitsisin myös oikolukijan, joka korjaisi lukuisat virheeni.

En usko pääseväni tästä enää eroon, sillä kirjoittaminen jotenkin selkeyttää omiakin ajatuksia ja täällä on muutenkin niin monia aiheita aina liikkeellä, jotka kiinnostavat niin lukemaan kuin kommentoimaankin. Kaikkea kivaa ei edes ehdi lukea, vaikka kiinnostaisikin kun perhekin vaatii oman huomionsa. Välillä valitustakin pukkaa:) Irjalle kiitos kivasta aiheesta!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaija, joskus tai nykyisin yhä useammin tulee juuri mieleen tuo tarve irrota muuallekin. Sitä vaan on vaikea tehdä juuri siksi, että on niin paljon mielenkiintoista luettavaa.
Jotku istuvat koneen äärellä yömyöhään. Minulle paremmin kirjoittamiseen sopii aamupäivä. Usein häiriinnynkin, kun joku tulee katkaisemaan ajatukseni ja tuuppaa vieressäni päähäni ihan muuta kuin sitä, missä ajatukseni viipyilevät. Se jopa estää kuulemista. Ilmeisesti ihmiellä on myös jonkinlianen taipumus sulkea korvansa.
Kuvat ovat ihana keino viestiä. Ulkona oli tänäänkin kuvauksellinen päivä. Valot, varjot ja talven törröttjät pehmeässä lumessa siirtyivät kuviksi ja ovat nyt koneeseeni tallennettuna. Myöhempää käyttöä varten.
Eivät Kaija täällä ne kirjoitusvirheet häiritse samalla tavalla kuin kirjoissa, joiden pitäisi olla laadukkaita ja viimeisteltyjä. Ehkä tulee luettua liian pilkulleen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #17

Kiitos Irja lohduttavista sanoistasi tuossa lopussa:)

Minulla on tapana käydä kurkkaamassa kotitöiden ym. välissä mitä uutta tänne on tullut, luen muutaman ja kommentoin jos se tarpeeksi kiinnostaa ja taas jatkan muita hommia. Nykyään se on jo paljon helpompaa kun lastenlapset ovat kasvaneet, eikä enää kukaan roiku niskan päällä keinumassa kun minä kirjoitan "vakavaa" vastausta jollekin:) Muutenkin voin panna perunat kiehumaan ja taas istun täällä koneella munakellon kanssa. Kyllä vähän täällä kotona naureskellaan minulle nettiriippuvaiselle immeiselle, mutta ei se minua häiritse. Vanhin lapsenlapseni ymmärtää siinä minua parhaiten ja se on hienoa:)

Olen kirjoitellut aina, ainakin päiväkirjaa ja aikaisemmin myös rakkauskertomuksia viihdelehtiin, mutta jossain vaiheessa tuli täydellinen kyllästyminen, kun asiat pyöri aina niin suppeassa piirissä. Täällä on paljon mielenkiintoisempaa ja oppii itsekin jotain uutta joka päivä. Olen siitäkin teille kaikille kiitollinen ja myös teidän kaikkien hienojen valokuvienne katselusta, joihin en koskaan kyllästy.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos Kaija.
Kylläpäs aika kuluu nopsaan. Onko siitä jo kaks vuotta?

Minäkään en blogin kirjoittamista aikaavievänä pidä, jos vaan inspiraatio jostain aiheesta päälle iskee. Minulla aiheet ovat pääsääntöisesti kunta-asioita (kuntaliitokset ja vanhukset), mutta on tässä vuosien varrella jostain muustakin tullut mussutettua.

Jokapäiväinen kirjoittaja en ole, enkä sellaista edes haaveile. En kommentoinninkaan osalta. Moni mukava kirjoitus on jätettävä kommentoimatta, sillä aika ei sellaiseen mun kohdalla riitä. Joka päivä kyl yritän Uuden Suomen sivustoilla käydä, koska tämä on mielettömän hyvä näköalapaikka seurata erilaisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Se, että puheenvuoro ja vapaavuoro ovat erillään on myös hyvä juttu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #38

Olet kirjoittanut tärkeistä kunta-asioista, joista meidän muidenkin on hyvä tietää. Perheessäni seurataan Raaseporin kunnan kokouksiakin. Mitä sanot, onko kuntien yhdistämisessä viiden vuoden karenssi ihan oikea ratkaisu. Kannustaako se ihmisiä johonkin vai estääkö toimimasta ennenminkin, kun tietää, että lähtö tehtävistä voi olla edessä+

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti Vastaus kommenttiin #39

Juu Raasepori.
Kun olin Salon tarkastuslautakunnassa, niin parissa cityssä kävimme tsekkaamassa kaupunkia ja sitä miten tarkastustoimi niissä hoidettiin.
Paikat olivat Raasepori ja Raisio.

Raasepori säästää (olevinas säästää) ihan niinkuin Salo, mutta livenähän se on vain palvelujen lopettamista entisistä kuntakeskuksista.
Ainakin Salossa.

Mun mielestä, jos oikein muistan, jotain yt -neuvotteluja Raaseporissakin on jo tehty tai ainakin yritetty. Ja vallan kamalaa olisis, jos Raaseporin ja esim. Hangon tarttis mennä kimppaan. Eiks Hanko ole rahakas ja Raasepori persaukinen tai miten sen nyt nätisti ilmaisisis..

Se viiden vuoden karenssi on aivan käsittämätön juttu.
Sitä ei saisis olla, mutta ei saisis olla kuntien liittämisiäkään niin olemattomin perustein kuin mitä nyt väenväkisin puuhastellaan ja esitetään.

Salon tilanne on sen verran kehno, että meitä ei kukaan huoli eikä meille ketään nyt tyrkytetäkään, mutta somerolaisten tilanne minua huolestuttaa. Jos eivät sotensa kanssa pääse Forssan suuntaan, niin sit meille, eikä meillä ole tarjottavana muuta kuin kurjuutta!

Siis ihan piip juttu!

Olen jossain todennut, että jos olisin nuorempi, niin pois lähtisin. Lähtisin koko SuomiLandiasta. En kyl välttämättä tietäis et mihin, kun ei Eurooppaankaan enää voi jäädä.
Kanadaan? Australiaan? Mitä noita nyt on..

Vaan nou hätä.
Emmää enää mihinkään lähde.
En usko. Matkustelen vaan. Silloin tällöin.

Kun oikein jossain ählmän-sählämissä on käynyt, niin kotiin tultua hetken aikaa Salo -citykin tuntuu ookoolta. Tuntuu, kunnes tulee seuraava valtuuston kokous..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #41

Niin, voisi sitä jonkin aikaa kokeilla muualla. Joka paikassa on omat ongelmansa. Ei niitä lyhyillä oleskeluilla edes huomaa.

Eikä Hankokaan taida olla varakas. Kuihtuu, kun venäläisten autojen kuljetus vähenee jatkuvasti. Satama on ollut jonkin aikaa vilkas ja tuottoista Hangossa.

Alexius Manfelt

Irja hyvä, KIITOS! Tämä oli parasta pitkään aikaan. Niin mieluusti, niin mieluusti, tekstiäsi luin!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Alexius jatketaan kirjoittelua ja yhteyksiä blogien ja kommenttien kautta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle syntyy usein aivan uusia ajatuksia kirjoittaessa.
Tällä hetkellä en pysty tänne laittamaan blogia, minua on hukattu jonnekin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Tällä hetkellä en pysty tänne laittamaan blogia, minua on hukattu jonnekin.""

Ettei vain pitkä, pimeä ja lumeton aika ole saanut pahojaan aikaan?:) Kyl se viel siitä lähtee.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen minä aika vetämättömissäkin, tarkoitin kuitenkin, että ylläpito on hukannut minut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Haloo Margareta, sinua on kaivattu ja kaivataan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Joka päivä olen kirjoittanut aika paljon kommenttejä, kuvani on vain kadonnut enkä pääse blogia kirjoittamaan tänne.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #20

Mikä sun kuvan vei. Etkö löydä uutta. Netissä niitä on monta ja voit kopioida yhden tänne. Googleta nimelläs niin näet. Mikään ei katoa minnekään, kumuloituu vaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

En tieä mikä on vienyt kuvani, on se vielä profiilissä, en minä mitään kuvaa kaipaa, eikä ole mitään hinkua kirjoittaa blogiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minusta tuntuu vähän siltä että itse kirjoitan blogeja siksi että koen ettei minua kuitenkaan kuunneltaisi jos yrittäisin suoraan puhua ihmisille mitä päässäni liikkuu.

Suurinta osaa ihmisiä eivät minun ajatukseni kiinnosta, ne joko haukotuttavat tai ihmetyttävät, mutta vastakikua ei juuri tule ja jos tulee, niin se on niin jotenkin pöyristyttävää minun mielestäni, että on melkein parempi että lopettaa jutun siihen, kuin että alkaa kommentoimaan kommentteja.

Ihmisten väliset suhteet IRL:ssä vaativat toisten tunteiden huomioon ottamista. Se tarkoittaa sitä että pitää yrittää silittää myötäkarvaan, vaikka tekisi mieli silittää vastakarvaan. Eli toisin sanoen, jos haluaa säilyttää välit, pitää suhtautua kunnioituksella toisten ihmisten mielipiteisiin ja katsoa tarkkaan mitä sanoo, ettei loukkaisi eikä pahoittaisi mieltä.

Monet pitävät omia mielipiteitään yleisistä asioista niin pyhinä, että niiden sohiminen tai kysymyksen alaiseksi tekeminen koetaan loukkaavana. Yleensä ajatellaan että tällainen loukkaantuminen on totta vain sellaisten ihmisten osalta jotka ovat erityisen ahdasmielisiä, mutta kyllä minun mielestäni tämä piirre on kaikissa ihmisissä, myös minussa.

Blogikirjoittelu on siitä mukavaa touhua ettei tästä ihmisten loukkaantuvuudesta tarvitse periaatteessa niin kovasti välittää. Käytännössä tämä sama asia on kyllä riesana täälläkin. Ihmiset loukkaantuvat toinen tositensa puheista ja mielipiteistä ja bannaavat toisiaan, vaikka mitään henkilökohtaista tai nettiketin vastaista ei tekstissä olisikaan.

Pelkkä "väärä" mielipide riittää bannaamisen syyksi, jos se on riittävän pahasti ristiriidassa oman oikeaksi koetun mielipiteen kanssa.

Aiemmin tällaiset aateristiriidat saattoivat näissä blogeissa johtaa sanasotaan, jossa hyökättiin tosissaan ja käytiin käsiksi toinen tostensa persoonallisuuksiin. Jos ylläpidon linja pitää, tällainen on kuitenkin mahdotonta, koska siitä seuraa lähtö palstalta, mutta henkilökohtainen banni on selkeä osoitus siitä, ettei "vääriä" mielipiteitä edelleenkään sallita.

"Väärien" mielipiteiden esittäminen on toisaalta kyllä aika yksinäistä hommaa täällä blogistaniassakin. Sillä tavalla ei saa kavereita, ei suositteluja eikä tykkäämisiä.

Jos niitä suosituksia haluaa, kannattaa siirtyä suosittujen bloggareiden puolelle, kannattaa heidän näkemyksiään ja esittää samanlaisia näkemyksiä ominaan, sekä käydä ärhäkkäästi suositun bloggarin mielipiteiden vastustajien kimppuun.

Tämä ilmiö, jota voitaisiin kutsua eräänlaiseksi "Pilli ja Pulla" ilmiöksi, on ihan yhtä selkeästi havaittavissa täällä blogistaniassa kuin tavallisessa elämässä, työpaikoilla ja koulujen pihoilla.

Tämä kommentti nyt vähän venähti, kun tätä kirjoittaessa innostuin taas omasta tekstistäni, kuten usein käy. Lienenkö pysynyt aiheessakaan.

Nyt on kuitenkin paras lopettaa, etten taas innostu liikaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nostit esille tärkeitä pointteja. "Väärät" mielipiteet, voisi olla hyvin kokonaisen blogin aihe.
Aikanaan, kun tekstiviestit alkoivat liikkua ja sähköpostilla hoidettiin työasioitakin, kiireellä ja suorasukaisesti yleensä. Tuntui usein karulta ja hyökkäävältäkin se, mitä tekstinä tuli. Yhden huumoriveikon kanssa tuli silloin melkoisia ristiriitoja, sillä olimme kovin etäällä ajatuksinemme. Nuori työkaveri, jota en oikein tuntenutkaan vielä silloin. Emme työskennelleet edes samassa työpisteessä, vaan muutamien satojen kilometrien päässä toisistamme. Oli pakko selvittää näkemyksiä silmästä silmään, jotta viestitysten ristiriitaisista fiiliksistä päästiin ja päästiinhän niistä, lopullisesti.
Tekstistä ilmaisuna puuttuu jotain, ehkä juuri nuo tunteet. Se, mitä puuttuu saa ihmiset takajaloilleen. Mitä muuta se olisi, sitä ei aina tiedä. Toki kuten sanoit työpaikoillakin tulee silmästä silmään ristiriitoja. Kenelläpä ei olisi niistä kokemusta. Eikä lie edes suomalainen piirre.

Googlepa piirtää uusia naamoja tunteiden ilmaisemiseksi, joten siinäkö ratkaisu nettiin, entä työpaikalle?

Oikeassa olemisen tarve on suuri. Mielipiteitä jaetaan, mutta usein niillä kirkastetaan omaa ajattelua. Näin sanoin yksi ystäväni jo aikoja sitten.

Usein ihmiselle riittää, että saa sanoa oman sanottavansa, eikä siihen tarvita enää sitten muiden kantoja, ehkä vain hymistelyä tueksi. Blogistanissa toki on toisin tai odotetaan olevan toisin.

Miten sitten oppisimme paremmiksi kommunikoijiksi? Olisiko kouluilla ja kodeilla tähän oltava enemmän annettavaa. Pelkään, että voi jopa mennä huonommaksikin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On valitettavan yleistä tällainen ennakkoasennoituminen, että katsotaan kuka kirjoittaa ja suhtaudutaan sen mukaan joko kielteisesti tai myönteisesti.
Minusta on aika ärsyttävää kun jonkun käsitykseni perusteella sitten oletetaan milloin mitäkin muitakin minulle vieraita näkemyksiä.
Jos jossain olen eri mieltä, ei se tarkoita, että olisin sitä kaikissa asoissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mielipiteet ovat usein myös hetken tuotteita ja kuten sanot, eivät päde silloin kaikkialla. Mielipiteitä tulee ja menee. Miksi kaikki olisi kiveen hakattua edes? Poliittisestikin voi olla välillä äärioikealla ja joissakin asioissa äärivasemmalla ja sitten siltä väliltä. Eikä siltikään tarvitse olla mikään tuuliviiri. Puolueesseen sidottu mielipiteineen onkin sitten jo ihan toinen asia. Peili on silloin aivan erilainen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"On valitettavan yleistä tällainen ennakkoasennoituminen, että katsotaan kuka kirjoittaa ja suhtaudutaan sen mukaan joko kielteisesti tai myönteisesti."

Tätä juuri kutsun "Pilli ja Pulli" ilmiöksi.
Pilli ja Pulli olivat Pekka Töpöhännän kiusaajan Monnin "perässähiihtäjiä"

Tietyillä kirjoittajilla on tietyt kannattajajoukot.
Mielipiteet perustuvat kaveruuteen talvisodan hengessä.
Onhan se jaloa, mutta siinä nyt ei varsinaisesti haeta totuutta,
vaan todistellaan jonkun henkilön hyvyyttä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Keskustelun täällä pitäisi ollakin aivan erilaista kuin face bookissa. Tämähän on julkista, kaikille avointa mielipiteen vaihtoa. Minusta sellaisessa pitäisi pysyä liittoutumattomana, mutta ehkä vain olemme sellaisia, että mielellämme luomme niitä kaveriverkostoja ja suljemme sitten muita ulos. Vähän niinkuin lapset konsanaan. Kolmas pyörä on liikaa porukkaan. Joukkuepeleissä on toinen henki. Sitäkö tämä myös hiukan muistuttaa?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Muistan vielä hyvin kun tulin tänne Uuteen Suomeen Hesarin nimimerkit sallivasta keskustelufoorumista, joka sinänsä oli myös hyvä ja siellä oli paljon mielenkiintoisia kirjoittajia mukana joita nyt näkyy olevan täälläkin ilokseni mukana.

Ihmettelin aluksi suuresti näitä kiinteitä "kaveriporukoita", joilla näytti olevan pitkälti tietoa toistensa elämästä ja kiinnostuksen kohteista. Sitä ei Hesarissa ollut. Täällä taas saman mieliset komppaavat aina toisiaan, vaikka kuinka tyhmiä kirjoittaisivat. Kai se on jo sitä ystävyyttä, joka syntyy myös näin pelkästään kirjoittamalla täysin tuntemattomien kesken? Alussa se tuntui häiritsevältä kommentoida itse, kun tutut keskustelivat keskenään:)

Tosin ilmiö näkyy selvemmin täällä Vapaavuorossa.
Melkein jo etukäteen tietää kuka edes viitsii kommentoida omaani tai jonkun muun jo nimeltä tutun blogia ja se on minusta vähän sääli siinä mielessä, että jonkinasteiset porukat ovat jo liian tiiviitä? Itse kommentoin, jos vain aihe tarpeeksi kiinnostaa juuri sillä hetkellä, oli kirjoittaja kuka tahansa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyllä täällä aika nopeasti muodostuu samanhenkisten ihmisten kesken ystävyyssuhteita, mutta se ei tarkoita, että olisi kaikesta samaa mieltä.
Minulla on taipumusta kommentoida silloin kun olen jostain eri mieltä.
Mutta välillä syntyy kiinnostavaa vuoropuhelua yhtä köyttä vetäenkin, voidaan esimerkiksi kehittä jotain ajatusta eteenpäin tai täydentää toinen toisiamme tietoja,

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Täällä taas saman mieliset komppaavat aina toisiaan, vaikka kuinka tyhmiä kirjoittaisivat. Kai se on jo sitä ystävyyttä, joka syntyy myös näin pelkästään kirjoittamalla täysin tuntemattomien kesken? "

Ihminen on biologisesti mitä on, eikä siitä biologiasta pääse eroon täällälään. On turvallisempaa kun on kavereita. Siihen kaveruuteen liittyy sitten se kaverin uskollisuus.

Mutta onhan täällä itsenäisiäkin ajattelijoita, se pitää myöntää ja se tekee myös kirjoittamisesta tänne mielekästä. Muussa tapauksessa olisi pakko itsekin liittoutua ja siinä tapauksessa kirjoittamisesta katoaisi mielekkyys, kun aina pitäisi ajatella sitä porukan parasta.

OK, jääkiekko on joukkuelaji, siellä voi pärjätä vain hyvällä yhteispelillä, mutta onko tämä bloggaaminen sitten luonteeltaan yksilöurheilua, vaiko joukkueurheilua?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mielenkiitoista pohdittavaa heitit:"onko tämä bloggaaminen sitten luonteeltaan yksilöurheilua, vaiko joukkueurheilua?" Minä näen tämän kumpanakin. Juuri kuten tuossa edellä on todettu muodostuu kaveripiirejä, jotka komppaavat toisiaan ja sitten on niitä, jotka osallistuvat hiukan kaikkeen sen mukaan, mitä sanottavaa blogin keskusteluun on ja mitä ajatuksia itse blogi ja keskustelu synnyttää.
On ihmeellistä, miten tutuiksi jotkin nimet ja kirjoittajat ovat pidemmän ajan kuluessa tulleet, vaikka kadulla ehkä ei henkilöä tunnistaisikaan. Jotain uutta ja odottamatonta siinä on.
Oli US:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Siitä on jo aikaan pitkälti yli vuosi. Silloin ihmettelin onko paikalla tuttuja kirjoittajanimiä. En tiedä oliko, se ei käynyt ilmi siinä tilaisuudessa.
Aika pinnallista se kimppautuminen taitaa sittenkin olla.

Ehkä olemme omalla tavallamme ja erilaisissa tilanteissa laumaeläimiä, valitsemme millä puolella olemme ja joskus ehkä mietimme uskallammeko heittäytyä omien mielipiteidemme varaan. Pelkäämmekö munaavamme itsemme? Tämäkin voi olla osa suomalaisuutta. Nimittäin joskun on tuntunut blogin esille laittamisen jälkeen sellaisellekin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ehkä olemme omalla tavallamme ja erilaisissa tilanteissa laumaeläimiä, valitsemme millä puolella olemme ja joskus ehkä mietimme uskallammeko heittäytyä omien mielipiteidemme varaan."

Niin, se taitaa olla ihmiselle luonnollisempaa käytöstä kuin ankaran idivisualistinen ajattelu, vaikka se meitä indivisualisteja joskus ärsyttääkin.

Tuskin ihmiset edes itse huomaavat ettei heidän ajattelunsa ole kovin yklsilöllistä, kun he valitsevat mielipiteensä sen mukaan mihin porukkaan he haluavat kuulua.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #33

Omaperäinen ajattelu on vaativaa. Se vaatii myös isoa taustoitusta eli monipuolista lukemista. Lukeminen helpottaa ajattelua myös. Toki joskus on kovin vaikea löytää siitä lukemisen ym herättämästä ajausviidakosta sitä punaista lankaa. Voi kestää ennenkuin jalostuu ja oma linja löytyy.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #34

"Omaperäinen ajattelu on vaativaa. Se vaatii myös isoa taustoitusta eli monipuolista lukemista. "

Jos oikein omaperäisesti tai yksilöllisesti tätä asiaa ajattelee, niin kumpi on yksilön kannalta tärkeämpää, se yksilöllisyyskö, vai ryhmään kuulumisen tunne ja ryhmän suojelu?

Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, niin individualismi kuulostaakin jotenkin hoopolta. Taitaa se hoopoa ollakin.

Muitta toisaalta, se luonto, tai evoluutio, joka on luonut ryhmähengen, jotta ihmiset voisivat toimia yhteistyössä keskenään luonnonvoimia vastaan, on vähän varmistellut asiaa tekemällä joistakin ihmisistä individualisteja, oppositiovoimiksi itsevaltiaille ja poikkeuksellisten tilanteiden varalle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Katsoin juuri Steve Jobsista kertovan elokuvan. Tarvitsemme oman tien kulkijoita. Juuri sellaisia, joilla on visio, osaavat viedä asiaansa, tietävät mitä haluavat, vaikka muille on vaikea heittäytyä mukaan ja ymmärtää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle ainakaan tämä bloggailu ei ole mitään urheilua, jossa pitäisi suorituksia mittailla, saatikka kilpailla.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Minulle ainakaan tämä bloggailu ei ole mitään urheilua, jossa pitäisi suorituksia mittailla, saatikka kilpailla."

Oletko huomannut että tuolla joka viestin oikeassa yläkulmassa on suosittele- nappula.

Se on siellä sen takia että jokainen viesti on yleisen arvionnin kohde. Paremmuusjärjestys tulee suositusten lukumäärän peruisteella.

Jos haluat sijoittua kilpailussa, kannattaa miettiä mitä kirjoittaa, muuten ei saa peukutuksia.

Tämä kilpailu nostaa keskustelun tasoa monella tavalla.
Ihmiset miettivät mitä sanovat ja toisaalta ne joita ei peukuteta piankin masentuvat ja turhauntuvat, lakkaavat kirjoittamasta ja poistuvat hävinneinä kilpa-areenalta.

Vain parhaat jäävät, mutta kilpailu jatkuu, kunnes vain voittajat ovat paikalla areenan valtiaina. ;)

Minä tosin kirjoitan siitä huolimatta vaikka ei peukutetakaan, mikä on osoitus siitä ettei ymmärrä sosiaalisia vihjeitä, mikä puolestaan voi johtaa karkeasmpiin vihjailuihin. (:

Huonommat kirjoittajat, mikäli heillä nyt on joku sellainen vastustamaton halu itseilmaisuun jota ei millään voi lannistaa, voivat sitten siirtyä kirjoittelemaan eräänlaisille farmifoorumeille, kuten Suomi 24. :)

Monet blogistit ovat myös kiinnosotuneita laatimaan ja julkaisemaan omia listojaan, jossa kirjoittajat pannaan paremmuusjärjestykseen.

Ihminen nyt vain on sellainen sosiaalinen eläin joka pyrkii laittamaan yhteisönsä jäsenenet johonkin hierarkiseen järjestykseen ja pyrkii itse siinä hierarkiassa mahdollisimman korkealle. Sille ei voi mitään, se on se ihmisluonto sellainen, eikä sitä pysty muuttamaan.

Toki foorumeiden idea on mainio. Tarkoitus on että ihan jokainen saisi sanoa asiansa ja sitten katsottaisiin mitä sanotaan, eikä suinkaan sitä kuka mitäkin sanoo, tämä vain ei toimi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #45

Minulle niillä peukutuksilla ei ole mitään merkitystä, vaikka olenkin joskus ajatellut, että mahtaako joku laskea minullekin annettuja suosituksia.
Niillä huonompien kirjoittajien foorumeillako olisi paremmat mahdollisuudet edistyä?
Tällä hetkellä kun kuvani ei välity kommenteihin en voi myös suositella.Enkä aina muutenkaan muista suositella kaikkea mikä mielestäni on hyvin sanottu.
Niiden suositusten tarkoitus on kaupallinen, mainosjakelua varten, ei sosaalinen. Huomaahan sen kommentteistakin miten ihmiset suhtautuvat.
Minusta keskustelu itsessään on kiinnostava.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #46

"Minusta keskustelu itsessään on kiinnostava."

Toki uskon että olet aivan vilpitön sanoessasi noin.

Mutta itseasiassa epäilen, vaikka en tiedä, enkä aio väittää, että sinussakin piilee taustalla sellainen sosiaalinen eläin. Minussa se ainakin on, vaikka yritänkin sitä häkittää ja pitää siellä taustalla. :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #47

Lääkettä masennukseen, jospa vain kirjoittaminenkin sitä herättää olisi täällä: http://www.upworthy.com/what-is-depression-let-thi...

Who on tehnyt erinomaisen helpottavan ja yksinkertaisin keinoin toteutetun videon: Suosittelen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

Keskusteluhan nimenomaan on sosiaalinen ilmiö. Olennaisesti tämä bloggailu sosiaalista kanssakäymistä. Se ei kuitenkaan edellytä, että pitäisi olla sama mieltä kaikesta ystävienkään kanssa.
Olethan kai Arto sentään huomannut, että vaikka keskustelumme usein alkaakin jostain erilaisesta käsityksestä olemme olleet samaakin mieltä jostain asioista?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #53

"Olethan kai Arto sentään huomannut, että vaikka keskustelumme usein alkaakin jostain erilaisesta käsityksestä olemme olleet samaakin mieltä jostain asioista?"

Toki olen huomannut että olemme olleet samaa mieltä.

Mutta olet varmaan huomannut että minun keskustelutyylini ei ole erityisen sosiaalista. Se tarkoittaa sitä että en korosta asioita joista olemma samaa mieltä, vaan keskityn erimielisyyksiin.

Tällaisen lähestymistavan monet kokevat ärsyttävänä.
Minusta itsestäni se ei ole suinkaan riidan haastamista.
Se kertoo vain että painotan nimenomaan asiakysymyksiä.

Mutta huomaan että se johtaa usein vähän sellaiseen kaunaiseen asennoitumiseen minua kohtaan, mikä on kylläkin vähän surullista. :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #54

Minulla on sikäli vähän sama tyyli että tartun siihen mistä minulla on eri käsitys.
Ei ole kovin mielekästä vaan hokea, että olen aivan samaa mieltä. Joskushan sellainenkin kommentti voi olla paikallaan, jos yleensa aina on jonkun kanssa eri mieltä voi kiinnittää huomiota siihen, rttäkerrankin ollan samaa mieltä.
Ei ole sen sosiaalisempaa olla sama mieltä kuin eri mieltä. Ei sosiaalisuus tarkoita konsensusta.
Sosiaalisella tarkoitetaan ihmisten välistä toimintaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #57

"Minulla on sikäli vähän sama tyyli että tartun siihen mistä minulla on eri käsitys.
Ei ole kovin mielekästä vaan hokea, että olen aivan samaa mieltä. Joskushan sellainenkin kommentti voi olla paikallaan, jos yleensa aina on jonkun kanssa eri mieltä voi kiinnittää huomiota siihen, rttäkerrankin ollan samaa mieltä."

Juuri näin minäkin ajattelen. Jos yleensä olen erimieltä jonkun kanssa tai jos ollaan jostain asiasta kovasti kinattu, niin on mukava jos voi sanoa että olen jostain asiasta samaa mieltä. Muuten en tällaista samanmielisyyttä yleensä noteeraa.

"Ei ole sen sosiaalisempaa olla sama mieltä kuin eri mieltä. Ei sosiaalisuus tarkoita konsensusta.
Sosiaalisella tarkoitetaan ihmisten välistä toimintaa."

Ilmeisestikään emme ole aivan samaa mieltä siitä mitä sosiaalisuus on, enkä väitä että välttämättä olisin oikeassa. mutta eri mieltä taidan olla. Mutta tämä keskustelu ei taida oikein sopia tähän aihealueeseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #58

Arkikielessä käytetään "sosiaalinen" merkityksessä sopeutuvainen, mukautuva, tms. Minä määrittelen sosiaalisen yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #58
Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Miksi kirjoittaa on hyvä kysymys. Blogitekstin kirjoittamisen motiivi taitaa olla, että haluaa saada julkisuutta jollekin asialle, minkä itse kokee tärkeäksi. Blogi kun ei ole twiittausta tai Facebook-viestintää, niin olisi minusta suotavaa että esitetyt väitteet on loogisesti ja läpinäkyvästi perusteltu.

Näin ei vain näytä monestikaan olevan, vaan yritetään lähinnä omien uskomusten ja ennakkokäsityksien maailmanvalloitusta. Jonkinlainen itsekritiikkikin olisi monesti paikallaan siis jos kirjoittaa aiheesta jonka käsittelyyn ei asiantuntemus riitä. Valtalehtien nettiversioiden blogistejakin näyttää vaivaavan tämä ongelma ajoittain, kun on painetta tuottaa taas uusi kolumni.

Vai onko se vaikkapa poliitikoiden osalta niin kuin Frank Sinatra totesi, että sama mitä kirjoitetaan, kunhan kirjoittavat nimen oikein.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuota asiantuntemuksen riittävyyttä olen minäkin pohtinut. Joskus nimittäin tulee kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sellaisia kommentteja, että vaaditaan melkoisen paljon enemmän kuin mihin kirjoittamalla blogin edes ylsi.
Politiikasta kaikilla on mielipiteitä. Monet blogithan ovat mielipidekirjoituksia ja puheenvuorossa nimenomaan aika politiikkavoittoisia.
Asiantuntijatekstit ovatkin sitten jo aivan toinen juttu. Olen kirjoittanut jotain myös asiantuntemusalueiltani, mutta sitten tulee mukaan kommentoja omine uskomuksineen ja kommenteissaan vie juttua ihan pöpelikköön.

Minkälaista asiantuntemusta blogistilta kirjoittamastaan aiheesta edellytetään? Siitä ei ole koskaan puhuttu ja sekin olisi hyvä aihe jatkossa. Jokaisen alan asiantuntijaksihan, Leonardo da Vinciksihän ei meistä juuri taida olla enää monitieteisessä ja -taitoisessa nykymaailmassa.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Blogin pitäisi kai haastaa ajattelemaan ja keskusteluun. Kommentoijalle on varmaan sallittua tuoda sellaisia uusia näkökulmia ja uutta tietoakin, jota aloitteessa ei ollut. Besserwisser-asenteestakaan ei ole hyötyä ja kun juututaan kinastelemaan ja sillä hetkellä keskustelu loppuu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #61

Juuri näin on. Blogit ovat keskustelun pohjaksi. Kun sitten joku alkaa juntata kovasti omaa ideologiaa, mitä siihen enää muut kykenisivät sanomaan? Jonku sulkeminen kokonaan keskusteluistakin tuntuu väärälle ratkaisulle. Mikä siis ratkaisuksi? Keskusteluhan se juuri avaa ja laajentaa näkökulmaa, josta aloitettiin, joskus kiertää kaukaa ihan muiden juttujenkin kautta. Niinkun tässä jatkumossakin. Ei sekään haittaa, jos sivuviestintä ei sitten valtaa laajsti alaa ja ole jo ihan oman bloginsa aihe.

Alexius Manfelt

Irja hyvä, keskustelu on polveillut moniaalla tämän kirjoituksesi johdosta. Minulla on oikeastaan hyvä syy kirjoittamiseen. Syy on sama, jonka tähden tein Wikipediaan artikkeleita. Eli yksinkertaisesti kirjoittamaan oppiminen ja sen todistaminen, että en ole vielä täysin lahdo päästäni.

Sydänleikkauksen yhteydessä tuli mukana myös aivoinfarkti joka tuhosi ns. kolmannen puhekeskuksen, jossa sijaitsee äidinkieli. Äidinkieli kun siinä meni, ja en sitä edes aluksi tajunnut. Kirjoitinkin tekstareita sairaalasta, vaan eivät ymmärtäneet minua. Puhuinkin, sellaista jotain sekavaa, mutta lukiessa tuli vaikeuksia. Vaikka muka luinkin ihan hyvin, niin en vain ymmärätnyt mitä luin. Muuten oppimani vieraat kielet säilyivät ja siksi oli vaan niin helppoa puhua kielillä!

Vähitelen olen itseäni kuntouttanut, itkua olen tuhertanut ja ainakin mielessäni kironnut. Nyt kirjoitan kuin vaikean lukihairiön kaveri, luen hitaasi, hyvä jos 30 sivua tunnissa. Puhuminen käy pärhaiten, vaan jos olen vaikka jännittynyt niin änkytän. Mutta viraat kielet ovat olleet apunani ja nyt äidinkielettömänä tuen usein itseäni niiden apuun.

Tässä hyvin yksinkertainen syy blogin kirjoittamiseen ja kommentointiin. Asioistahan en yleensä tiedä mitään ja politiikassakin olen todella vääräoppinen.

Suurella rakkaudella niin ystäville kuin vastaansanojillekin ;)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hienoa, että olet kuntoutunut ja vieras kieli on tukenasi. Tuosta asiasta pitäisi enemmänkin keskustella. Yksi ystäväni sai massivisen aivoverenvuodon ja sen jälkeen puhui ruotsia ei suome. Miksi ja miten näin käy?

Alexius Manfelt

Tässä siteeraan jo eläköitynyttä kardiologiani, jonka kaltaista hienoa ihmistä harvoin tapaa. Usein juuri kolman puhekeskus vioittu tuolla päävärkissä, voi siinä menneä ne kaksi muutakin. Kolmannessa on äidinkieli, siis se naturallin menetelmän avulla opittu ensimmäinen kieli. Missa on niitä myöhemmin opittuja.

Useat suomaliset, jotka eivät osaa vieraita kieliä, tulevat totallisesti enemmän tai vähemmän puhe-, ym. vammaisiksi. Joskus tuo kolmas puhekeskus saattaa palautua osoittain entiselleen. Minulla ei sitä ihmettä ole tapahtunut.

Jos henkilö osaa jotain vierasta kieltä, niin se tai ne jäävät vielä jäljelle. Näin ystävisi, joka on osannut ruotsia, siirtyi joustavasti käyttämään sitä parasta oppimistaan kielistä. Itselläni se tuntui olevan ranska. Onneksi osasin muitakin ;)

Kun opettelin edesmennyttä äidinkieltäni uutena vieraana kielenä, niin sisareni sainoi minun puhvan fifi-kieltä, sillä niin ranskan aksentilla uritin puhumista suomeksi osata. Ja vielä nytkin tarkka eri kielet erottava henkilö pystyy helposti huomaamaan pienen vieraan aksentin puheessani.

Noin yhteenvetona voisin todeta, Sini hyvä, että onneksi ystäväsi osasi ruotsia, se helpotti hänen oppimistaan suomenkielessä. Toivota paranemistä ja kehittymistä ystävällesi ja tue häntä uuden kielen rakentamisessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #55

Kiitos kovasti Aleexius näistä tiedoista. Näihin en ole perehtynyt, mutta minulla on lääkäriystävä neurologi, jolta voin kysellä lisää. Nämä asiat sattuvat kovasti kiinnostamaan.
Nyt tuli erittäin vankka perustelu, sille miksi kannattaa opetella useampia kieliä.
Olet vieläkin nopea lukija. MInä olen lunnostani hitaampi ja myös keskittymiskykynikin saattaa olla syynä, harhailemaan eksyvä ajatusmaailma.

Kirjoitatko, oletko kirjoittanut muilla kielillä kuin suomeksi?

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset