ILgron11

Kohta jo päivä kukonaskelta pidempi

  • Vanha seimi sai tänään valaistuksen.
    Vanha seimi sai tänään valaistuksen.

Mielessäni on jo kevään tulo ja valon lisääntyminen. Siinä on sellaista, mitä voi ilolla ja pyytettömästi odottaa. Sanotaan yhä, että päivät alkavat pidetä kukonaskel kerrallaan. Kukonaskeleesta löytyykin erilaisia määrittelyjä. Joku katsoo, että kukonaskel ei ole pituusmitta, vaan aikamääre. Kukolla on tapana askeltaessaan pysähtyä hetkeksi, muutamaksi sekunniksi ja seisoa se aika yhdellä jalalla. Siitä tuo aikapidennys valon suuntaan siis tulisi.

Tuota hetkeä sitten edeltää monenlaisia tekemisiä. Ideoita ja ajankulua etsitään markkinoilta, joulukonserteista ja tietysti joululahjojen hankinnasta ja ruokien valmistuksesta.

Kaipaamme perinteitä ja tekemistä pimeyden karkoittamiseksi. Kotona tunnelman luomiseen riittävät kynttilät, tuikut ja joulukukat. Valkoinen maa on tilauksessa. Näin tulisi myös valoa pimeyteen.

Mieleeni tulee pari perinnettä. Frans Emil Sillanpää luki lapsuudessani joulutarinan radiossa. Sitä rauhallista, verkkaista tyyliä ja ääntä en voi unohtaa. Ehkä sen saisi vielä kuullakin. Toinen oli joulunajan lahjavalvojaiset, joita radiosta tuli joulunaslusiltoina.

Kuusten koristelussa mennään enemmänkin ehkä muodin perässä. Perinteiset lasiset koristeet ovat väistyneet kaikenlaisen muovisen blingblingin ja välkeen tieltä. Vahakynttilät metallisissa pidikkeissä ovat olleet jo pitkään historiaa ja sähkökynttilät ovatkin turvallisia. Muistan vielä hetkiä, jolloin kuusen oksa syttyi kynttilästä ja sitä hätää jonka tuli sai aikaan.

Kynttilöitä ei välttämättä tänäkään päivänä muisteta sammuttaa. Itsellenikin jäi kaksi palamaan pöydälle lasiseen kynttilänjalkaan. Kylästä palatessamme jo kynnyksellä tiesi, että jotain ikävää oli sattunut. Toinen lasisista pidikkeistä oli haljennut ja pienet lasinsirut oliva levinneet pitkin pöytää ja lattiaa. Onni oli ollut ikävässä tapahtumassa mukana kuitenkin.

Kukonaskeleen sanotaan olevan naisten luoma käsite. Se perustui ympäristön havainnointiin, kun naiset aamuhämärissä sydäntalvella oliva navetta-askareissa, kutoivat sukkaa, valmistivat ruokaa, he huomasivat, että päivä alkaa valjeta hiuka aiemmin. Miehet nukkuiva sydäntalvella, joulun ja uudenvuoden välin pidempään, sillä kesällä heidän oli tehtävä pitkiä työpäiviä.

Tästä tulikin mieleeni onkohan joulunaika edelleen roolittunut?

Sitten vielä kerran jättäisin valituksen, että en voi siirtää wordista tekstiä tänne. Missä vika. Onko Microsoftin uusin päivitys, jotenkin syynä vai jokin muu? Onko toisilla  samoja ongelmia? Ole ntämän aikaa vievästi käsin näpertänyt tänne vai onko niin, että minulle on laitettu  este tarjota tekstiäni tänne?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Saahan sitä Frans Emiliä kuulla Yle Areenasta, Taatan joulupakinoita

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/taatan_joulu...

Kevät tulee sitten aikanaan, Lapin kaamokseenkin.

"Kukonaskeleen sanotaan olevan naisten luoma käsite."

Kukonaskelta roikkuukin kaapissa, hyvää kangasta ja kiitos että muistutit, siitä voipi lyhennyttää vaikka 3/4 takin, tai 7/8, miltä kevään muoti nyt näyttääkin:)

https://www.google.fi/search?q=kukonaskelkuvio&tbm...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos tuosta joulupakinavinkistä. Pitää virkistää muistia.

Laitapa takki kuvina näytteille, kun sen valmistat. Itse tehtyjä ei kovasti nykyisin näe. Lapsena sain aina äitini tekemiä vaatteita. Itse en ole viitsinyt moiseen ryhtyä. Ehkä on pelko, että ei tule niin hyvää jälkeä kuin pitäisi. Joululahjaksi pitäisi kutoa apasia. Sellainen kyllä onnistuu.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa