ILgron11

Omenaherkkuja

  • Keväinen Anisofkapuu.
    Keväinen Anisofkapuu.
  • Villiomenapuita tai jalostukseen sopivia voi kasvattaa vaikka siemenistä.
    Villiomenapuita tai jalostukseen sopivia voi kasvattaa vaikka siemenistä.
  • Kypsä Anisofka
    Kypsä Anisofka
  • 1925 WSOY:n  julkaisema kirja viljelijälle. Ohjeita mm. maanparannukseen ja tuholaisten torjuntaan.
    1925 WSOY:n julkaisema kirja viljelijälle. Ohjeita mm. maanparannukseen ja tuholaisten torjuntaan.
  • Åkerö, 1947 WSOY:n julkaiseman Uusi puutarha -kirjan toisen painoksen kuvitusta.  Kirja maksoi 300 markkaa. Omenat olivat kalliita eikä niistä hukattu lohkoakaan.  Puutarhan ympärille oli viritetty omenarosvojen varalta  pommeja. Nyt sellainen ei varmasti tulisi kuuloonkaan. Omenavarkaudet olivat varsin tavallisia.
    Åkerö, 1947 WSOY:n julkaiseman Uusi puutarha -kirjan toisen painoksen kuvitusta. Kirja maksoi 300 markkaa. Omenat olivat kalliita eikä niistä hukattu lohkoakaan. Puutarhan ympärille oli viritetty omenarosvojen varalta pommeja. Nyt sellainen ei varmasti tulisi kuuloonkaan. Omenavarkaudet olivat varsin tavallisia.
  • Anisofkaa uuniin menossa n. 45-50 minuutiksi.  Pinnalla kanelia, hiukan sokeria ja Florale a la Merise -maustetta,  kukanlehtiä ja kuivattua hedelmää, kodan tilalla sokeria ja teelusikallinen voita.
    Anisofkaa uuniin menossa n. 45-50 minuutiksi. Pinnalla kanelia, hiukan sokeria ja Florale a la Merise -maustetta, kukanlehtiä ja kuivattua hedelmää, kodan tilalla sokeria ja teelusikallinen voita.
  • Uuniomenaa vohvelin ja jäätelön kera.
    Uuniomenaa vohvelin ja jäätelön kera.
  • Pudokkaita. Näistä tulee kuvattuja omenan renkaita.
    Pudokkaita. Näistä tulee kuvattuja omenan renkaita.
  • Valmiita kuivattuja omenalohkoja. Olleet  50 asteessa kiertoilmauunissa, luukku hiukan raollaan, kahdella pellillä kerrallaan, mutta vai yksi kerros pellillä. Kuivatus vie  noin 12 tuntia.
    Valmiita kuivattuja omenalohkoja. Olleet 50 asteessa kiertoilmauunissa, luukku hiukan raollaan, kahdella pellillä kerrallaan, mutta vai yksi kerros pellillä. Kuivatus vie noin 12 tuntia.
  • Lajike on kotoisin Kirkniemen kartanosta Lohjalta, 1800-luvulta. Isovanhemmat toivat sieltä, kun joutuivat 1930-laman tultua luopumaan tilastaan uudessa Outamossa. Olivat taanneet naapurin laina.
    Lajike on kotoisin Kirkniemen kartanosta Lohjalta, 1800-luvulta. Isovanhemmat toivat sieltä, kun joutuivat 1930-laman tultua luopumaan tilastaan uudessa Outamossa. Olivat taanneet naapurin laina.

Kotimaisessa omenassa on makua ja näköä. Tänä vuonna erityisesti omenat ovat erityisen herkullisia. Kaupasta löytyy ellei ole omaa puutarhaa. Toreilla valikoima on runsaampi.  Hyväonninen voi jonkin kotipuutarhan ohi kulkiessa saada nauttia myös portinpielessä tarjolla olevista pudokkaista. Tällaisesta tarjoilusta sain hiljan matkaevästä.

Pihallani on historiallinen omenapuu, Anisofka. Sen juuret ovat 50-luvun puolelta Ukrainasta.  Se on sillä paikalla, minne isäni  sen istutti.  Se on lahja.  Ehkä siihen aikaan ei ollut kieltoja taimien maahantuomiselle tai missä muodossa lie sitten kasveja silloin lie  tuotukaan. Se on koristeellinen. Muissa lähipuissa ei omenia ole tänä kesänä ollut. Se on uskollinen, tuottoisa ja siitä riittää erilaisten herkkujen valmistamiseen. Vaaleasta Anisofka kaunottaresta tulee  pehmeää, kellankuultavaa,  sosetta vaikkapa kakkujen täytteeksi. Uuniomenaksi se on hapanta, vaatii sokeria, voita ja kaneli ja hajoaa uunissa täysin. Sitä on voinut hyödyntää  jo pidempään, mutta vasta nyt hedelmät alkavat olla valmiita korjattavaksi. Se kypsyy ja makeutuu myöhään. Se onkin  talviomena. Se voi olla  Antonovkalle sukua, idän suunnalta  molemmat.  Se on vähän niin kuin ranskalainen Golden delicious. Kyllähän se mennen tullen ulkomaiset omenat voittaa.  Eipä  ole kuoren pinnassa käsittelyä. Niinpä kotimaiset sopivat allergisillekin paremmin.

Åkerö on myös talvilajike, mutta makeampi herkku kuin Anisofka. Näitä lajikkeita myöhemmin  kypsyy  Kirkniemi. Kypsänä se on tumman punainen. Aikanaan kun paljon mitään ei ollut saatavissa, sitä käytettiin, joulukuusen koristeena vahakynttilöiden ja  paperista itse tehtyjen tähtien seurana. Kirkniemeä ei ehkä juuri  enää viljellä. Lähettyvillä sentään kasvaa yksi ikiaikainen.  

Hauskaa miten 1940-luvun  kuvat ovat mustavalkoisia. Sellaisin kuvin ei houkutella hedelmää haukkaamaan, saati edes tunnistamaan.

Omenasta on moneksi. Omia makeita kotimaisia herkkuja on vähän, mutta  sain lahjaksi kassillisen puusta pudonneita ja pikkuisen viottuneita.  Nou hätä. Kiertoilmalla omenakiekkoja on kuivunut jo kahtena yönä uunissa ja jatkoa seuraa . Niitä on hyvä napostella pitkin talvea. Lapset tykkäävät. Makeisten korvikkeena ne ovat erinomaisia.  Tämä on perinne. Isoäitini kuivatteli omenanlohkoja hellan uunissa pitkin syksyä. Niitä oli syötäväksi laatikko kaupalla . Pitkän talven mittaan ne hupenivat muun herkun puutteessa. Hyviä ja terveellisiä, kuitujakin, kun kuore jättää paikoilleen.

Mitä sinä teet omenasta vai jääkö se maahan kevätsiivousta odottamaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Omena-kaurapaistosta teen ehdottomasti. Näyttääpäs hyvältä tuo vohveli ja uuniomena! Muutenkin nätit kuvat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Omena kaurapaistoksesta minäkin tykkään. Vohveleita on kiva itse tehdä. Vohvelirautaa voi käyttää muuhunkin. Kaveri laittoi lämpimiä voileipiä. Sämpylä kahtia, väliin lihaa, juustoa ja jotain muutakin hyvää ja sitten vaan litistämään. Tulee raidallisia herkkuja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Taas loistavia kuvia. En kyllästy omenankukan suloon vaikka miten yltiöromanttinen aihe olisi!
Myttäälän kartanossa oli valtava Mallasveteen viettävä omenatarha. Isoäitini käytti paljon omenankukka-aihetta posliinimaalauksiissa.
En ole nähnyt åkerötä aikoihin, tuli mieleen sen hieno aromi. Minulla on mielikuva, että laji olisi lähinnä aprikoosin värinen, jos tumma niin poltettu oranssi. Kai se vaihtelee. Olisikin hieno saada jostain omenia, jotka säilyisivät kellarissa jouluun asti.
Uuniomenat ovatkin hyvä idea!
Olen joskus kuivattanut omenia uunissa 50 asteessa, mutta ei oikein hyvin onnistunut, kai kiertoilmauuni on parempi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiertoilmauuni ellei sitten kuivuria omista/hanki. Eilen lenkillä kuulin, että parhain mahdollinen kiertoilmauuni on hyvä. Maksoi maltaita, mutta siihen menee noin ämpärillisen verran omenaa. En sen vuoksi aio hankkia kuivuria. Toki kävisi muunkin sandon kuivattamiseen. Piti tuo uuni asuntoa lämpimänä, kun lämpö oli ulkona laskemassa. Tähän aikaan on hyvä tehdä tällaisia hommia. Tuossa kuivattavien kuvassa on Åkerö mukana kuvan alalaidassa niitä kolme kappaletta ja kenmälläkin pari vierekkäin. Väri on mielenkiintoine, jonnkin asteinen vaaleanpunapinta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hankin kiertoilma-uunin sitten kun saan sen omenatarhan, eli tuskin koskaan.
Oletko ihan varma niistä åkeröstä? Minusta ei näyttänyt siltä.
Oletko laittanut siideri pulppuamaan?

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #5

Musta-valkoinen kuva ei kerro siitä päärynänmuotoisesta Åkerosta. Uskon kuitenkin, että se on se.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Ei pulppua siihderi. Ei tänä vuonna ole riittävästi omenia. Viime vuosi oli hyvä omenavuosi. Ehkä taas ensi vuonna ei tiedä minne kaikki omenansa sulloisi. Kerran keräsin kaksi tonnia, mutta silloin tarha oli suuri, ei sellaista ole enää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

No sit sulla on vertailukohtaa; kuvittele, että parhaimmat thaipoimijat keräävät viis tonnia marjoja, jolla ehkä tienaa jo jotain, parilla tonnilla rupeaa kaiketi meneen jo miinukselle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Työstä se käy. Omena ja marja ovat eri kaliberia. Omenat kertyvät joutuisammin. Toki puussa kiipeilyn taitoja vaativat aikanaan, kun puut olivat korkeita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Totta kai, en minä tarkoittanut tässä työmäärä vaan volyymiä, että kuvittele vastaava määrä marjoina.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Antonovka, Åkero, Valkeakuulas, Kaneli, Sokerimiiron, Huvitus, Sestaholma, Melba, läpikuultava Astkrakan kaikki loistavia. Nyt lisäisin uudehkon punaposkisen Pekka-omenan ja Jaspin. Nimikkeitä on tullut niin valtavasti, että perässä ei pysy.

Olen huono tekemään omenajälkiruokia-tunnustan. Muistan kuitenkin uuni-antonovkan vaniljkastikkeessa. Se oli hyvää.

Tuoremehut meuhasemilla olivat parasta, kuivatut omenarenkaat kuivauskoneella herkkua, mutta huonosti onnistuneet omenaviinit huonointa. Antonovka paperiin käärittynä vintillä säilyi Jouluun saakka.

Kotimainen omena ei aiheuta monelle vatsanväänteitä niinkuin ulkomaiset raakana syötyinä - tyttäreni kommentti.

Nuorena juoksijana popsin puolikiloa omenoita masuuni ja lähdin 12 km:n lenkille, vauhti oli kovaa ja vain parani. Nykyoppien mukaisesti minun olisi pitänyt olla kuollut.

Loistavia kuvia, kiitos !

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Heikki, upea luettelo vanhoista omenalajikkeista, joita uusien lisäksi vielä viljellään. Yksi oli Syysviiru. Kaunis punaisin juovin koristelut omena. Lobokin tuli mieleen, punauinen kauttaltaan. En ottanutkaan noita kesälaatuja mukaan. Keltakaneli muuten tulee ihanan läpikuultavaksi ja makeaksi. Sekin kypsyy suht myöshään. Se on upea keitettävä, vaikka punaviinissä, sokerissa ja kanelissa. Ja sitten vaan vanijakastiketta päälle. Melbakin on hyvä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset