ILgron11

Herkkutattialkupalat

  • Herrkutatti sammalikossa. Lakin väri vaihtelee, mutta kaikilla on tukeva jalka.
    Herrkutatti sammalikossa. Lakin väri vaihtelee, mutta kaikilla on tukeva jalka.
  • Vaaleanruskealakkinen herkkutatti, Boletus edulis. Jalassa näkyy yleensä jonkinlaista verrkkoa. Tässä sitä ei ollut.
    Vaaleanruskealakkinen herkkutatti, Boletus edulis. Jalassa näkyy yleensä jonkinlaista verrkkoa. Tässä sitä ei ollut.
  • Tumman ruskealakkinen herkkutatti.
    Tumman ruskealakkinen herkkutatti.
  • Lakki etanoiden jäljiltä.
    Lakki etanoiden jäljiltä.
  • Punikkitatti. Sienen leikkopinta sinistyy melkein saman tien. Sitä ei tapahdu herkkutatille koskaan.
    Punikkitatti. Sienen leikkopinta sinistyy melkein saman tien. Sitä ei tapahdu herkkutatille koskaan.
  • Kaunis kärpässieni sai jäädä paikoilleen, myrkyllinen.
    Kaunis kärpässieni sai jäädä paikoilleen, myrkyllinen.
  • Kuivuneen ojan pientareet oivallista herkkutattimaastoa.
    Kuivuneen ojan pientareet oivallista herkkutattimaastoa.
  • Parituntisen metsälenkin satoisa tulos.
    Parituntisen metsälenkin satoisa tulos.
  • Sherrymaustettu tattialkupala.
    Sherrymaustettu tattialkupala.

Oikealla hetkellä oikeassa paikassa kerrankin. Onnistuin tänään löytämään mitä mainioimpia herkkutatteja. Yleensä olen ollut liian myöhään liikkeellä, muutama päivä jo voi pilata sienet niin, että niistä ei ole juuri mihinkään. Tatit ovat silloin menettäneet kimmoisuutensa ja alkaneet vanhuuttaan lemuta tai joku muu on ehtinyt ennen  maistella ja syödä niitä.

Ilahtuneena löydöksistä otin niistä eri kasvupaikoilla kuvia. Sitten luin tattiriesasta ja mietin, että olikohan jossakin sienistäni kuitenkin alkava tattiriesa. Sienet oli tutkittava kerran vielä. Kaikkihan eivät olleet aivan tasaisen muotoisia, mutta luontohan tuottaa muotopuolia muutoinkin.

Valmistin tatteja kahdella tavalla. Toinen oli perinteinen: Ohuita tattisiivuja  paistumaan  oliiviöljyssä freesattujen sipulirenkaiden ja murskatun valkosipulin joukkoon. Loppuvaiheessa, kun tatit ovat hiukan saaneet väriä ja neste haihtunut, suolaa ja mustapippuria sekaan sekä vielä tilkka neitystyoliviöljyä ja reilusti hienoksi hakattua basilikaa viimeisenä joukkoon, ja ei ku syömään.

Paistos numero kaksi: Seesamöljyä pannulle ja tattiviipaleita öljyyn paistumaan. Kun ovat menettäneet nestettä   ja hiukan ruskistuneet lisäsin  joukkoon Kikkomansin  soijaa, kuivaa sherryä, ripauksen  (vain vähän ellei halua makeaa) hunajaa ja mustaapippuria. Hetki vielä kääntelyä pannulla, että maut ehtivät imeytyä.  Annoksen maku oli huomattavan herkullinen, hiukan makeahko ja runsas.

Edellinen annos oli perinteinen. Toki lisäämällä hiukan tuoretta chiliä, voi siihen  saada tulisuutta, jos jotain uutta odottaa.

 Molemmat annokset käytettiin alkupaloiksi ja tuntui, että sen jälkeen ei enää paljon muuta olisi tarvinnutkaan.

Herkkutatit ovat parhaimmillaan nuorina. Niitä olen pidemmän aikaa jo kovasti kaivannut.  Reseptejä  voisi  kuitenkin jakaa. Olisin kiinnostunut kokeilemaan jotain muutakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Veikkaisin, että viikon tai kahden päästä on ne parhaimmat ajat. Se metsä, josta sen noin kymmenen litraa lauantaina löysin, on sama, josta viime syksynä löysin noin 40 l yhdellä kerralla. Ja viime vuosi oli huono sienivuosi.

Tatinriesasta minulle on tullut sellainen käsitys, että se vaatii enemmän kosteutta kuin herkkutatti. Kosteat paikat ovat myös herkkutatin suosiossa ja niissä on joka vuosi ainakin vähän herkkutattia. Kuivemmissa paikoissa herkkutatin esiintyvyys vaihtelee rajummin vuodesta toiseen, mutta niissä tatinriesaa on vähemmän.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Täällä Raaseporissa aluellamme ei ole kovin kummoisia herkkutattimetsiä. En ainakaan ole löytänyt. Olisi kiva joskus päästä kunnon apajille. Ehkä vielä osuus kohdalle jonain päivänä. Olisi tuo herkkutatti mahtava vientituote. Onneksi on italialainen, joka sitä jo vie.
Sadetta täällä tarvitaan, että kasvaisivat. Osa oli kuin kivettyneitä. Kivitatti, nimi ehkä tulee kuitenkin tatin ulkopinnasta ei sen rakenteesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tiesitkö tämän: Lauantaina 31.8 vietetään Marttojen valtakunnallista sienipäivää! Katso alueellinen ohjelma linkin takaa:
http://www.martat.fi/piirit/uusimaa/tapahtumakalen...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Uudessakaupungissa on lähin. Turussa Turun Sieniseura on sen verran aktiivinen, että ilmeisesti muut eivät sen takia sieniin juuri puutu. Puheenjohtaja, Jouni Issakainen on käynyt kylässä ja vaimot tuntevat toisensa aika hyvin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olihan tuossa kunnon saalis, minä en löytänyt kuin yhden pienen.
Aivan fantastisia kuvia!
Sielläpäin kaiketi sanotaan stensopp, vai miten? Ruotsissa Karl Johan jonkun entisen kuninkaan mukaanko.
Tuolla saniaismetsässä on tunnelma johon haluaisi sukeltaa, sen voisi vedostaa seinälle.
Sinä olet hienostunut gourmeekokki,minä taasen enemmän krouvi reilu meininki-köksä. Huomenna teen kyllä sienisoosia. Tänään oli pelkkä kesäkurpitsa-porkkanapaistos eli paistinpannulla freesattua kasvisraastetta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kuin rakkaalla lapsella herkkutatillakin on ihania nimiä. Olen aina pitänyt tuosta ruotsinkielisestä. Se vaan kuulostaa niin hauskalle. Sieni kuin ihminen. Niinpä nykyisin rakkaille eläimillekin annetaan ihmisten nimiä, jotenkin tekee läheisemmiksi, eikö vaan?

Margareta panitko merkille, että en kertonut aineiden määriä. En oikein jaksa muidenkaan ohjeita kirjaimellisesti noudattaa - gourmeetaako sekin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minäkään en koskaan mitään mittaile, sen kun lorautan ja ripautan ja joka kertaa on pikkasen erilaista. Kyllähän sitä osaa arvioida ilman mittoja.
Ainoa mitä saatan mitata on nesteen määrä leivottaessa.
Nykyisin en tee makeita leivonnaisia kun en ole kutsunut vieraita aikoihin.
Mutta hyvää sherryä en lorauttaisi mihinkään ruokaan vaan nauttisin lasista, jos olisi. Mut tuliaistuomiseksi pyydän kirkasta tai konjakkia.
Saatan joskus katella joitakin mielenkiintoisia ohjeita ja saada niistä jonkun idean. Huvitti kun eräs ystäväni kutsui äskettäin kylään maistamaan löytämäänsä raparperipiirakkaa. Hän katseli vähä väliä kännykästä ohjetta ja jotain neuvoja multakin kyseli. Aika monimutkainen ohje, tulos oli kumminkin herkullinen. Päinvastoin kuin minä ystävättäreni viitsi selata netistä reseptejä ja usein kokeillakin niitä. Välillä määrät saattaa olla ihan pielessä ja muutenkin ne on ilmeisesti aika usein puutteellisia.
Tais mennä jo ohi Aamulehden kalareseptikilpailu, johon olisin osallistunut, mutta kun vaadittiin kuvakin valmiista ruosta, eikä minulla ole edes lihamylly kalan jauhamiseen. Sitäpaitsi en ole käynyt haukia ja kuhia tai ahvenia narraamassa. Naapurinkaan kalastusta harrastava nuori mies ei ollut saalista saanut.
Tänään taas näkyy olevan kaunis päivä ja mietin lähtisikö bussilla metsään
tai vaan uimarannalle kun vesi on vielä lämmintä, eilen 20C.
Minäkin luovuin autoriesasta, ei täällä kannata pitää kun bussi lähtee vierestä. Näin syksyisin olisi kiva olemassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Sain venäläiseltä vieraalta vodkapullon, jota olen jo reippaasti käyttänyt vadelma-karhunvatukkaliköörin valmisukseen. Sain aikanaan ohjeen tädiltäni. Silloin oli kyse mansikoista. Mansikoita, nyt siis vadelmia ja karhunvatukoita purkkiin niin paljon kuin mnee, väliin hienoa sokeria niin paljon kuin menee ja sitten vodkaa purkkiin niin paljon, että peittyvät. No pirtuakin laitoin joskus, mutta sitä ei enää ole käytettävissä. Kerran oli, kun hoiturit viettivät meillä bolttareita jäi pulloja kellariin ja niitä hyödynnettiin likööriin. Että sellaista. Joillakin on aina mahdollisuus hyötyä jostakin kivasta.
Hyvää, aurinkoista ja satoisaa päivää sinulle Margareta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Kiitos, Irja! Syön vasta puuroa. Tuohon tapaan eräs ystävättäreni kans tekee marjalikööriä. Saan joskus pienen tilkan, se on kyllä hyvää vaikka yleensä en likööreistä tykkää ollenkaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Olipa herkullinen sienikori puhumattakaan gourmeista.
Teen herkkutatin yleisimmin paistamalla viipaleet voissa sipulit edellä. Hieman suolaa, sitten ripauksia curryä - ei muuta.
Näin kaupungin keskustassa autonriesoista luopuneena on hieman harmittanut vähäisemmät metsäretket. Täytyy varmaan koota pikkubussillinen porukkaa ja lähteä hauskaa pitämään metsään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Autoriesat, siis niiden jättämäriesa, tienposkessa eivät kannusta keräilemään sieniä kovin läheltä tietä. Niinpä metsään on mentävä. Helsingissä ja Espoossakin metsät ovat melkein käden ulottuvilla. Julkisilla kulkuvälineilläkin taitaa metsiin tie löytyä, eikö vaan? Toki joukolla ja pikkubussilla kaikki voi olla hauskempaa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

No, totta puhuakseni- eivät olleet muuten riesoja kuin niiden käyttö ja parkkeeraamien oli suuri riesa ison kaupungin keskustassa, jossa kävellen ja julkisilla pääsee mihin tahansa. Metsään menen aina kun kerkiän. Pieni ongelma jäi viime vuodelta, kun kuivattuja herkkutatteja ja pussillinen matsutakeja odottaa vielä käyttöä, mutta myös 10 pussia kuivattuja suppiksia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Kuivatut sienethän säilyvät ikuisuuden. Minne niiden arvo katoaisi? Paremmin säilössä ne ovat kuivina kuin pakkasessa. Meilläkin on monen vuoden takaa kuivia suppiksia. Murentelen niitä joskus lihapulliin ja kastikkeisiin. Joskus liotan suppiksia käytän sitten. Suppiskeitto on superherkkua, varsinkin jos sen sakeuttamiseen käyttää sulatejuustoa, joskus porosulatejuustoakin.
Matsutakeja en ole vielä koskaan kerännyt enkä löytänyt. Pitää opetella löytämään. Onko sinulla kuvia? Eivät ehkä kasva täällä?

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #9

Täytyi käyttaa googlea:

https://www.google.fi/search?q=tuoksuvalmuska&tbm=...

Rehellisyyden nimissä ostin niitä kuivattuina Tammelantorilta. En itse tunne sitä vielä luonnosta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Hyvät kuvat sienistä. Pitää vaan olla ihan sata prosenttisen varma, että löydetty on juuri se, miksi sitä epäilee. Joku viisas on sanonut: tunne sienet, syö vain niitä mitkä tunnet. Juuri hiljan radiossa kehotettiin opettelemaan tuntemaan myös myrkkysieniä. No niitähän ei auta syödä vaikka tuntisikin ;D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Eilen löysin jotain keltaisia seitikkejä, joita luulisin kelpaavan syötäviksi. En ole vielä tunnistanut, ja tuskin viitsin kokeilla.
Kyllä minä useimmat myrkyllisimmät erotan. Mutta tarkka saa olla pienten valkoisten herkkusienien kanssa. Valkoisen kärpäsienen heltat ovat valkoiset, mutta kerran löysin valkoisen kärpässienen jolla oli hieman vaaleanharmaanpunertavat heltat melkein kuin nuorella herkkusienellä. Sieninäyttelyn asianharrastajatkin olivat ihmeissään, piti pyytä ylin guru katsomaan ja hänkin ihmetteli löydöstäni, mutta tuomitsi tunnistukseni oikeaksi; kuolettavan myrkyllinen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

En ole löytänyt minäkään männyntuoksuvalmuskaa, mutta tiedän, että niitä löytyy ainakin naapurikunnasta. Netistä löytyy kuvia, luulisin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen aina viihtynyt metsässä yksinään. Harmittaa kun ei yleisillä pääse lähelle sijaitsevaan Seitsemisen kansallispuistoon, siin voisi vaikka laavulla voinut yöpyäkin. Kyläpäivillä neuvoivat meneen loppumatkan taksilla, jotain parikymmentä kilsaa!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Onko se Seitsemisen kansallispuisto Tampereen likellä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

On muutaman kymmenen kilsan päässä, en muista tarkistamatta. Silloin kun autoilusta nauttiva hyvä ystävättäreni oli vielä tässä maailmassa ajelimme joskus sinnekin.
Siinä pidetään kesäisin yllä talkoovoimin perinnetorppaa. On hyvin suosittua päästä sinne lampaita hoitamaan. Niiden villoista joku taitaja kehrää rukilla lankaa. Näytetään miten elettiin ennen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Se sijaitsee Ylöjärveen liitetyssä Kurussa. Mut on ne tyhmiä kun ei järjestä vaikka jotain palvelubussiyhteyttä sinne. Ne kyläaktiivit joiden kanssa asiasta juttelin lupasivat esittä asiaa kunnan päättäjille.
Viimeinen päivä tätä kuuta on siellä perinnepäivää Koveron torpalla näytöksineen. Se taitaa sijaita Ikaalisen puolella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

Tuossahan olisi ideaa autottomille muutoinkin. Retkiä luontoon aika ajoin, vaikka sitten pientä maksua vastaankin. Moni varamasti olisi valmis lähtemään. Kaupungeista maalle ja metsiin tutustumaan, maakuntamatkailua myös muille kuin päättäjille.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #19

Voisin heti ilmoittautua "havukka-ahon ajattelijaksi" porukkaan erikoisalueena sienien kasvupaikat, kasvit, paikkatieto ja suunnistus, järvi-ja merikalat ja niiden käsittely ja valmistaminen luonnossa talvella tai kesällä. Ruvetaas keräämään porukkaa Tampereelta.

PS. on niitä parempiakin käytännön luonnontietäjiä kuin minä, mutta saahan sitä ehdottaa. Näissä asioissa porukassa ei tyhmyys tiivisty.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Hyvä ajatus kunhan ei mitään kovin suurta porukkaa, nythän vois mennä puolukka- ja sienimetsään.
Sekin riittäis kun keksis jonkun autollisen kiinnostuneen. Riittäis varmaan pensarahat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Minun kaverini maailmalta olisi myös kiinnostunut sienimetsästä ja seurasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Milloin olittekaan tulossa tänne?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Tulemme perjantaina, mutta näyttää kiireiselle viikonlopulle. Ehkä vähemmän kiireisenä käyntinä voisimme tavatakin. 46 ihmistä tulossa kokoukseen Holiday Inniin, jonka ohjelmaa pitää vielä perjantaina käydä läpi. Illat menee kavereiden luona, mutta nähdää paremmalla ajalla..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Tuollaiseen tilanteeseen tuskin kaipaa mitään ekstraa!
Minullakin on ohjelmaa.

Alexius Manfelt

Irja kiltti, se nyt on niin sinun syysi, todella raskauttavaa! Oli tänään ihan pakko laitta tattikeittoa, kuvatuista Kittilan korpimailta kerätyistä herkkutateista. Ja se nyt vaan oli niin perusteellisen hyväääääääää!

Mikä ihana syy se onkaan, tuo keino saada toinen herkuutelemaan. Kiitos Irja ihanasta syystä, näitä syitä pitää saada lisää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiva kuulla ihanasta herkkuhetkestä. Toivottavasti niitä tulee lisää. Eikö tuoreita löydy? Kaveri ihmetteli miten pieneen tatit kuivattamalla menevät. Se on todella helppo ja kestävä tapa säilyttää sienet.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

10 l tuoretta vastaa noin 200 g kuivattua ja jauhettuna se mahtuu noin 4 dl astiaan. Kosteusprosentti taitaa vaihdella kuivatussakin aika paljon. Eilen jauhoin noin 25 l saaliin eikä siitä tullut kuin 411 g, mutta ne olivat kuivia jo aamulla ja ehdin vasta iltapäivällä jauhamaan ja punnitsemaan. Tilavuuskin vaihtelee jauhojen karkeuden mukaan ja kuinka piukkaan jauhon painelee. Minä olen pyrkinyt jauhamaan aika hienoksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #30

Kiitti tiedosta. Pitää tällä viikolla ehtiä vielä metsään, jospa saisi kuivattavaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #30
Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #34

Ei tarvitse liottaa ja jauhetta voi lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan. Esimerkiksi chili con carneen laitan aina suppilovahverojauhetta. Menee myös pienempään tilaan. Olen aikoinaan huhmareella jauhanut, mutta se on aika toivotonta. Yleiskoneella menee helposti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Koska ei kannata hankkia kuivuria muutaman sienen takia, olen kuivattanut sähköhellan uunissa alle 50 asteessa luukku raollaan. Suppilovahverot kuivuvat ihan itteekseen huoneenlämmössä levitettyinä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #33

Meillä kuivuvat saunomisen jälkeen lauteilla, jonne on levitetty uunipeltien ja voipaperien päälle sienet kuivumaan, siis suppikset, mutta myös kanttarellit.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #35

Niinhän ne kuivuvat jos on oma sauna käytössä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #33

Minulla on niitä kaikkein halvimpia kuivureita 5 kpl. Maksoivat jotain 30 - 40 € kpl. Herkkutattia ei oikein muuten saa kuivaksi riittävän nopeasti ja suurehkoja määriä. Viisi kuivuria kuivattaa jatkuvalla syötöllä lähes sen määrän herkkutattia, jonka yksi ihminen pystyy käsittelemään. Viime syksynä paras saalis oli noin 40 - 45 l ja sen pystyi käsittelemään samana iltana. Ensiksi kuivumaan laittetujen "lavojen" sisältöä joutui yhdistelemään, jotta sai uutta kuivumaan. Taisi mennä kyllä yönkin puolelle..

Suppilovahverot ovat paljon helpompia. Ne säilyvätkin ihan eri tapaan. Niitä olen kuivannut mm. CRT-monitorien päällä ja pöytätietokoneen eteen kasatussa väliaikaisessa kehikossa. Niitä lisäksi löytyy tai kannattaa kerätä vasta, kun lämmityskausi on alkanut, joten sisällä ne kuivuvat tosiaankin vaikka vain levitettynä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Myytkö, Raimo, sitä jauhetta? Mulla on vielä toisvuotisia herkkutatteja jälellä.
Mul on tapana jauhaa morttelissa kun tartten jauhetta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #39

En ole myynyt, mutta jonkin verran lahjoittanut. Herkkutattijauhetta saa muutamasta ravintolatukusta aika edullisestikin ja näytti siltä, että myisivät myös muillekin. Googlaa.
Viime syksynä tein lopuksi inventaaria ja silloin sienijauheet vastasivat 675 l tuoretta. Suppilovahverojauhetta on vähän liikaa menekkiin nähden, mutta herkkutattijauhetta menee aika paljon.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #41

Mulle riittää minkä kerään, välillä tuppaa unohtumaan. Mä vaan ihmettelin mikä suurperhe sull mahtakaan olla.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #43

Ei ole suurperhettä. Minulla oli aika pitkä katkos sienestyksessä kunnes runsas 8 vuotta sitten muutin Kemiöön ja siellä oli ihan mielettömiä sienipaikkoja. Oli vähän kauempana "herkkutattipelto", mutta kuitenkin kävelymatkan rajoissa. Muutaman sadan metrin päässä kotoa oli suppilovahveroharju, josta keräsin 300 l ja viimeiset ensilumien sulettua. Yhden syksyn vain siellä sienestin ja taas muutto, jonka jälkeen oli sienestyksen kannalta hiljaisempaa aikaa.

Toinen suuri muutos oli neljä vuotta sitten, kun ostettiin talo ja pian auto, kun piti remonttitarviketta kuskata. Ensimmäinen syksy meni remonttikiireissä ja enimmäkseen seuraavakin. Seuraava järkyttävän hyvä herkkutattipaikka löytyi autoa ajaessa pari vuotta sitten ja Kemiöstä myöhemmin syksyllä taas joku 300 l suppiksia. Enemmänkin olisi löytynyt, jos olisi viitsinyt. Ainakin 200 l lisää. Se oli hyvä sienivuosi.

Viime syksynä olisi ollut paremmin aikaa, mutta vuosi oli huono. Noin 200 l herkkutattia silti sain kerättyä, mutta töitä se teetti. Suppilovahveroita kyllä löytyi, mutta niitä oli aika paljon vanhaakin varastoa, joten niitä ei niin paljon viitsinyt kerätä.

Viime syksynä TS teki minusta koko sivun jutun sunnuntaisivuille otsikolla "Sienten riivaamat". Ei tämä niin järkiperäistä touhua ole. Harmittaa vähän silti, että varastoa alkaa olemaan niin paljon ettei ole enää järkeä sitä kasvattaa. Mutta herkkutattia voisi vähän vielä lisää...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #44

Olenkin vähän harkinnut muuttoa Kemiöön, kun olen nähnyt jonkun asuntoilmoituksen. En ole edes tainnut koskaan käydä siellä, mut mull on valokuva isovanhemmista nuorena kihlaparina yhteisten ystävien luona jossain Kemiön kartanossa. Se liitto sitten kestikin melkein 70 vuotta.
Mut en minä tuollaisia määriä sieniä jaksaisi kerätä. Ja Lapissakin niitä herkkutatteja kovasti kuuluu löytyvän. Joten ilmansuunta on avoin mihin asetun, jos vielä kerkiän mihinkään.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #45
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #46

Olipa kiva juttu ja keskustelu sen jälkeen elämän tarkoituksesta. Lienet lukenut Anders Ramsayn: Muistoja lapsen ja harmaahapsen. Siinähän tuo Björkbodanin kartanokin on. Muuten mielenkiintoisia nuo suomalaiset vanhat kartanot ja niiden historiat. Isoisäni oli pehtoorina useammassa isossa kartanossa ja siksi minua kiinnostavat ne.

Runsas sienisaalis on rahan arvoinen. Ylijäämäthän voisi myydä eteenpäin, mutta ei lie mitään organisoitua järjestelmää tehdä se. Voisiko verkossa olla sienipörssi, jota kautta sienet voitaisiin myydä vaikka maailmalle ja saada suomalaiset innostumaan näin lisätienisteista?

Löytyyhän niitä jo: http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/lapin-s...
Löysin vain Lappilaisia, mutta poimijoista on pulaa: http://yle.fi/uutiset/lapissa_pulaa_sienten_poimij...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

On tainnut jäädä lukematta. Minua harmitti kun isovanhempien kirjasto hävitettiin ilmoittamatta minulle.
Olin heinäkuussa Seija Hirvikallion kirjoittaman Myttäälän kartano teoksen
julkistamistilaisuudessa Pälkäneellä. Isän äitini emmänöi kartanoa kymmenen vuotta. Sitten se oli pitkään valtion koetilana. Nyt se on hienoksi restauroitu arkkitehti Hirvikallion suunnittelemana.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #49

Olen kerännyt noita kartanokirjoja ja käynyt Helsingin yliopiston kirjastossa tutkimassa niitä myös. Isovanhempani vanhemmat asuivat rustohollissa (1700-luvulta sama paikka ja talo, vieläkin olemassa), jotka myös kiinnostavat kovasti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #38

Varmasti olet myös verrannut pakastetun ja kuivatun suppilovahveron makua ja erilaisia ruoanvalmistustapoja ja reseptejä?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #40

Enpä juuri ole vertaillut. Olen löytänyt mielestäni parhaan menetelmän eikä sitä enää tarvitse miettiä ja harkita. Suppilovahveroa on tosin välillä löytynyt niin vähän, että sitä on tullut myös pakastettua. Kuivaaminen ja jauhaminen on melko iso operaatio eikä sitä kannata kovin pienille määrille tehdä. Pakastaminen on kakkossuosikkini selvästi ennen kokonaisena kuivattuja. Liottaminen ei vaan sovi kokkaustyyliini.

Suppilovahverojauheen kanssa on aika helppo tehdä se virhe, että tekee liian vahvaa. Yli 100-prosenttisen tekeminen onnistuu helposti. Toinen virhe, joka oli tehty eräässä muuten varsin hyvässä lounasravintolassa oli se, että oli laitettu kokonaisina pakastettuja uuniin lihamurekkeen tai olisiko ollut lohen kanssa. Ne eivät olleet lionneet missään liemessä ja olivat liian väkeviä. Sen perusteella olin iloisesti yllättynyt, kun lähes Valion Sienestäjän uunimunakas -reseptillä, mutta tietysti reilummalla pakastetulla suppilovahveromäärällä tuli varsin hyvää. Pilkoin kyllä sienet melko pieniksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #42

Liotakin suppiksia keittoa varten. Näin olen saanut sopivan vahvuuden. En toki sen vuoksi ole liottanut, mutta tulipa sekin ajatus nyt sitten esille. Kaverit saivat meiltä kuivattuja suppilovahveroita ja ovat tehneet sienirisottoa niistä. Löytäneet uuden herkullisen syötävän. Sienet taipuvat moneksi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset