ILgron11

Päivän paras hetki

  • Tuolitanssi. Osallistujia oli 14. Vetäjä Ulla-Stina Erikson vasemmalla.
    Tuolitanssi. Osallistujia oli 14. Vetäjä Ulla-Stina Erikson vasemmalla.

Määränpäänä oli  Tikkurilassa Folkhälsanin ylläpitämä hoivakoti.  Olen  useamman kerran vieraillut  siellä. Tihkuinen maanantai, niinpä sisätila  oli sopiva paikka  sateen sijaan.

 Folkhälsanin sivuilla kerrotaan toiminnasta muun muassa näin: Monipuolinen terveyttä edistävä toiminta ja ohjelma ovat olennainen osa Folkhälsan-talon arkea.

Aiemmat vierailut ovat olleet miellyttäviä, joten etukäteen sellaista osasin odottaa. Ensimmäisellä kerralla ystävällinen hoitaja  järjesti tarjoilun ulos, jossa nautimme paikan asukkaan, ystäväni, kahvia kakkupalan kera. Lastentarhan ja vanhusten ulkotilan välillä on aita. Niinpä vanhukset saattavat istua kesällä ulkona seuraamassa lasten leikkejä. Ajanvietettä kaiken kaikkiaan on melko vähän, mutta tarvitseeko sitä ollakaan runsaasti? Ikäihmisen tarpeet vähenevät ja tahti hidastuu ja lääkemäärää lisätään.

Folkhälsan-talon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on kolme ryhmäkotia ikäihmisille, joilla on muistisairauksia.

Meitä vierailijoita sattui maanantaina useampia.   Kun ilmaannuimme kaverini kera paikalle, osalla oli menossa jo  jälkiruoka. Kuulimme, että ruoka oli tälläkin kerralla  hyvää kuten aiemminkin.  Yhdessä nautimme sitten vain kahvit ja jälkiruoan.

Kun seurasta ja ravinnosta oli nautittu, avautui  tilaisuus tutustua ja osallistua tuolitanssiin. Ystävämme houkuttelu mukaan ei ollut aivan helppoa, sillä hän on kadottamassa käsitteitä ja ymmärtää selvästi omalla erikoisella tavallaan asioita, vääristeleekin ja on hiukan vastahankainen. Lääkkeistäkö nopea muutos johtuu, huimaa ainakin. Tällaista ei aiemmin ole ollut havaittavissa. Muistisairaushan etenee eri ihmisillä eritavoin.

Vantaan eläkeläisyhdistyksestä (Vanda svenska pensionärer) Ulla-Stina Eriksson hyväksyi läsnäolomme, ja kuvaamisen, mutta ensin hän halusi tietää, että Iltasanomiin ei tule mitään yllättävää juttua. Kun hän kuuli, että mieluumminkin on halu kertoa Uuden Suomen blogissa jotain positiivista, hän salli  osallistumisen.

Ulla-Stina Eriksson on käynyt kahdeksan vuoden ajan vetämässä liikuntatapahtumia Folkhälsanissa. Maanantaina hänellä oli ainakin talon kahdessa kerroksessa ohjelma vedettävänä ja tulee taas olemaan parin viikon kuluttua.

Kaikki  istuivat ja vetäjä kävi ensin läpi liikkeet, joita musiikin aikana tehdään. Jalkojen ja käsien ojentamista, heiluttelua ja vartalon keinutusta eteen taakse ja sivuille. Liikkeet, jotka selvästikin tuottivat joillekin  jo vaikeuksia. Jokunen lie aiemmin terveenäkin osallistunut voimisteluun, jossa on vetäjä. Ehkä aiempi rutiini auttaa paremmin pysymään perässä sairastuttuakin.

Musiikki, johon liikkeet liittyivät, oli vanhoja tuttuja kappaleita kuten Twilight time, Eviva Espanja, ja vaikkapa En Sjöman Älskar Havets Våg. Jokaista kappaletta varten oma koreografia. Oli ilo todeta miten musiikki piristi ja vaikutti aktivoivasti. Tuttu musiikki  herätti myös muistoja ja tunnistuksen iloa.  Lisää tällaista ja useampiin hoivakoteihin. Musiikki  tekee hyvää meille kaikille terveemmillekin.

Ystävämme ei voi osallistua ilman hoitajaa tällaiseen, sillä hän saattaa karata ulko-ovesta, joten olisi hyvä vierailla useamminkin juuri maanantaisin, jotta mahdollistuisi liikunnan ilo ja musiikista nauttiminen. Hoitajien aika ei liikene aivan kaikkeen, vaikka tarjolla olisikin monenlaista hyvää. On myös niitä, jotka aktiivisesti ovat valmiit osallistumaan ja on niitä, jotka vetäytyvät. Heidätkin olisi hyvä saada mukaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Irja,
arvostan kovasti, että annat aikaasi terapiatyöhön. Muistisairaan omaishoitajana olen todennut, että musiikki on ylivoimainen viihdyke ja mieliin palauttaja. Muistipiirit ja kerhot olivat todella tärkeitä alkuvuosina sekä hoidettavalle, että hoitajalle. Nyt on meneillään jo ns.kolmas vaihe, joten toiminta ja aktiviteetit rajoittuvat lähes yksinomaan kotimiljööseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla on muutama ystävä, joille tämä ikävä kohtalo on tullut eteen. Molemmat ovat jo hoivakodissa eikä toinen enää kykene liikkumaan. KOskaan ei tiedä mitä edessä on. On toimittava niin kauan kuin kykenee ja hidstettava liikunnalla omaakin rapautumista.

Arvostan kovasti omaishoitajan työtä. Se on ympärivuorokautista ja unet taitavat siksi jäädä aika vähäisiksi. Miten yhteiskunnan taholta vastaantulo on aina vaan nihkeämpää?

Virikkeiden antaminen on tärkeää. Ilmeisesti sillä tavoin voidaan jotenkin hidastaa prosessia ja tietysti sopivilla lääkkeillä. Hiljan oli jaossa uusinta tietoa muistisairauden hoidon kehittymisestä. Nyt en ennätä hakea linkkiä.

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa