ILgron11

Parsat kaupasta tai omasta maasta - vihreinä tai valkoisina

  • Nuoret parsan alut.
    Nuoret parsan alut.
  • Vihreää parsaa, paistettua kalaa ja ruotsalaista uutta perunaa
    Vihreää parsaa, paistettua kalaa ja ruotsalaista uutta perunaa
  • Valkoiset tankoparsat paistinpannulla kypsennettynä. Pinnalla hiukan mustapippuria.
    Valkoiset tankoparsat paistinpannulla kypsennettynä. Pinnalla hiukan mustapippuria.
  • Parsapenkki
    Parsapenkki

Valkoista parsaa vai vihreää parsaa? Parsa on kevään herkku. Sitä tuodaan tänne, mutta sitä myös viljellään täällä. En ole kaupassa kotimaista parsaa nähnyt myynnissä. Ehkä hallista voisi löytyä kotimaistakin. 

 

Parsan heimon arvellaan olevan liitukaudelta peräisin, 91 miljoonan vuoden takaa. Viljelykasvina parsa on tunnettu tuhansia vuosia (O. Collan artikkelissaan). Parsan viljely levisi Roomalaisten mukana. Parsa on ikivanha lääkekasvi, jota on viljeltySuomessakin 1600-luvun lopulta alkaen .Viljely oli alkuun harvinaista  ja yleistyi vasta 1900-luvulla. Parsa oli alkuun kartanoiden viljelyskasvi. 

 

Lapsuuden kodissani oli komea parsapenkki. Harvemmin parsaa syötiin. Sen vihreitä lehvästöjä käytettiin leikkokasvina, kukkakimppujen koristeluun. 

 

Jo yli 2000 vuotta sitten tiedettiin parsan tehostavan maksan ja munuaisten toimintaa veren puhdistajana, joten sitä käytettiin myrkytystilojen hoidossa. Kansanparantajat ovat käyttäneet parsaa sekä vahvistavana että rauhoittavana rohtona. Sillä on hoidettu muun muassa reumatismia, hammassärkyä, hermotulehduksia ja käytetty näön parantamiseen. 
 

Parsassa on runsaasti A-, B1-, B2-, B3-, B6- ja C-vitamiineja. Biotiini ( B7 ) suojelee erityisesti ihoa ja hiuksia. Parsa on eräs kuitupitoisimmista herkuistamme, ja se sisältää antioksidanttisia flavonoideja ja entsyymejä.

 

Parsaahan voi napostella raakanakin. En ole raakana maistellut. 

 

Parsani ovat pääosin äitini vanhaa kantaa. Olen ostanut parsan taimia myös taimimyymälästä. Parsan kasvatus on hidasta. Taimesta syötäväksi saakka kestää useamman vuoden. Yhtenä talvena myyrät kävivät parsamaallani, joten osa herkuista tuhoutui. Parsa pitää hiekkaisesta maasta. Se viihtyy samassa paikassa vuodesta toiseen. Sen tiedetään antaneen satoa samasta viljelyksestä yli sadan vuoden ajan. Parsalla on jatkuvasti eri suuntiin kasvata juurakko.

 

Syksyllä parsa tekee koristeellisia punaisia ”marjoja”.  Ne ovat myrkyllisiä ja sisältävät siemeniä.  En ole niitä kylvänyt, mutta niitä taitaa olla itsekseen kylväytynyt parsamaalleni. 

 

Omasta puutarhasta parsat poimitaan yleensä vihreinä ja valmistetaan syötäväksi välittömästi.  Kaupan parsat ovat pidemmän säilytyksen kestäneitä ja ostajan kannattaa olla tarkkana tuotteen laadusta. Joskus kaupassa myytävät parsat ovat ehtineet kuivahtaa ja muuttua huonon näköisiksi.  

 

Yllätyin vaaleasta herkusta, jonka  mieheni valmisti. Olen tottunut kypsentämään parsan mikroaaltouunissa vuoassa, jossa parsat ovat juuri ja juuri veden alla. Päälle olen laittanut pekonipeiton ja veteen hiukan suolaa ja sokeria. Kypsennysaika täydellä teholla noin 8 minuuttia.  Pekonit kypsyvät sinä aikana, mutta itse kasvatetut, hennot vihreä parsat ehtivät tuossa ajassa jo hiukan liiankin kypsiksi. 

 

Omat parsat ovat maukkaimpia. Yllätyin valkoisen ”kaupan” parsan herkullisuudesta. Mieheni tapa valmistaa poikkesi omastani. Kuoritut tukevat vaaleat parsat oli kääritty pekoniin ja niitä kypsennettiin hiljaisella lämmöllä paistinpannulla noin 35 minuuttia niin, että pekoni ruskistui pinnoiltaan. Pelkäsin, että pitkä kypsennys ei ole parsoille hyväksi, mutta olihan se.  Parsat olivat kypsiä, maukkaita  ja tanakoita, eikä parsan seuraksi tarvittu muuta syötävää. 

 

Kun olen kypsentänyt parsat mikrossa, parsat on nautittu kalan tai lihan kanssa. Graavi -tai kylmäsavukalakin on myös hyvää kypsän parsan kanssa, ja käy munakokkelikin parsan seuraksi. 

 

Nautitaan parsaherkuista, kun on niiden sesonki.

 

01.10.1919 Otava no 10, Parsasta ja sen viljelyksestä sivulta 23 alkaen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parsakasvit

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mukava pläjäys parsatietoutta. En ole vieläkään saanut tehtyä itselleni parsapenkkiä, häpeän suuresti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vielä ehtii. Ei mitään hätää. Kaupastahan niitä saa syötäväksi. Oma viljelmä vaan on niin kiva.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

On kaupasta jo ostettu tälle keväälle, maukasta oli.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Parsat ostan kaupasta tai tuon tuolta eteläisestä Helsingistä.
Parsa on yksi suosikeistani maa-artisokan ja piparjuuren lisäksi. Joskus olen ajatellut tuota parsaa kasvattaakin, en vaan ole saanut aikaiseksi.
Piparjuurta ja maa-artisokkaan kyllä on yli omankin tarpeeni.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun sinulla on onnistuneet piparjuuret ja maa-artisokat niin varmasti onnistuisi parsakin. Tänä keväänä kerran jo nautimme omia maa-artisokkia. Jätän aina maahan talven yli, jotta olisi keväällä tuoretta.

Omat parsat parhaita. Eikä ole vaikea kasvatettava, kun on alkuun päässyt. Taitaa Suomessa olla melko vähän parsankasvatusharrastusta. Ennen taisivat kasvattaa vain kukkakimppuihin sitä. Melkoisen isokokoinen kasvi, joten lie siksi hävinnyt puutarhoista, kun ovat kovasti pienentyneet.

Puutarhamyymälöistä voi ostaa juurakoita. Helpompi aloittaa niistä kuin siemenistä. Kaikki ostetut juurakot eivät minulla lähteneet kasvamaan, joten ei ihan hyvä alku sekään.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Sinulla on aika matala parsapenkki.

"Se oikea" on hyvin hiekkapitoinen n. 40-50 cm korkea ja n 1 m leveä penkki.
Hidasta siitä on tuotosta saada. Aloittelijalle 3-4 vuotta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Valkoista hamuavalle korkea vihreälle riittää matalampi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kuva ehkä ei kerro kaikkea. Parsapenkki voisi toki olla korkeampi, mutta vihreästä parsasta pidän ja kyllä se kasvaa matalammassakin kuten Ari tuossa totesi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Maissa joissa viljellään parsaa, torilta ostetaan vaan samana päivänä aamuvarhaisella korjattuu. Viime vikolla sain tuoreen tuntuista vihreätä parsaa, se ehtii olla useita päiviä jääkapissa kunnes poikani keitti ne pienessä kattilassa. Hän neuvoi taivuttamaan spagetin tavoin, että nuput jäävät keittämisen alkupuolella pinnan yli. Muistaakseni 7 min.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nopeasti kypsyvät ja varsinkin latvat tahtovat pehmitä liikaa, jos keittää pidempään. 7-8- minuuttia ihan hyvä aika.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Oivallus olikin siinö, että latvat keitetään vähemmän.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

On erillisiä parsakeittimiä, jossa parsat ilmeisesti ovat pystyasennossa. Ehkä ne jätetään vesirajan yläpuolelle kypsymään höyryssä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Tiedän, mutta jos muutaman kerran vuodessa keitän parsaa ja kattiloita ym. on, ettei kaappeihin mahdu ei olis oikein järkevä hankinta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Totta tuo, turhaa niitä harvaan käytettäviä astioita kaapin täytteeksi haalii, kun selviää ilmankin.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Meillä syötiin lapsuudessani 60-70 luvuilla usein parsakeittoa. Hieno herkku. En muista oliko se erityisesti keväinen ruoka, tai säilykkeestä tehtyä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toden totta parsakeittoa sai valmiina pussituotteena, josta sitten nestettä lisäämällä tuli keitto. Liekö ollut Knorrin tai BLÅbandin tuote. Makus siinä oli ja löytyi valkoisia parsoja säilykkeinäkin. En tiedä löytyykö keittoa ja säilykkeitä enää, kun tuoreet ovat vallanneet markkinat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä kaipaan Blåbandin nyponsoppa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Eri ihmisillä on erilainen elimistö "ottamaan" parsan vastaan ja sen antamat "jälkihöyryt". Toisilla ei tuoksu mitään toisilla kyllä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aika nopeasti tietää parsaa syöneensä. Kyllä toiletissa sen pian havaitsen. Ei haittaa. Elimistö vain toimii niin.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Parsa on kaksikotinen kasvilaji, jolla on erilliset hede- ja emiyksilöt. Tässä tapauksessa hedeyksilöt ovat viljelyn kannalta parempia ja niitä onkin suosittu kasvinjalostuksessa ns. hybridisaatiossa. Jotkin vanhat kannat ovat sekakantoja, joissa esiintyy molempia yksilöitä. Jalostetummat taas lähes pelkästään heteitä.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että parsoilla voi olla kolmenlaisia yksilöitä xx, xy ja yy.

Ruokaparsan sukulainen huoneparsa on myös vanha huonekasvi, joka nykyään on jo melko harvinainen viherkasvi.

Parsa sisältää tärkeää asparagiinia, josta parsa on saanut tieteellisen nimensä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos geneettisestä tiedosta. Tuota en ollut edes tullut ajatelleeksi. Olen vain ihmetellyt sitä miten osa parsoista tuottaa tukevan varren ja osa hennomman ja osa kukkii ja tuottaa marjoja. Nyt sekin selvisi. Annoin aikanaan yhdelle ystävälle yliopistolta komean parsan taimen ja hän kehui sen tuottamia parsoja, joten sai oikein hyvän alun. Tietämättä tuosta genetiikasta osasin sitten valita parhaan, hyvä sattuma. Sitähän elämämme usein myös on.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset