ILgron11

Hernekeitto - viikinkien ruokaa

  • Tässä kirjassa ei hernekeitosta kerrota.
    Tässä kirjassa ei hernekeitosta kerrota.

Ruokakulttuurissamme on paljonkin  yhteistä Ruotsin kanssa. Tuoreimmassa Beckissä, ”Paholaisen asianajaja”,  syötiin torstairuokana hernekeittoa ja pannaria.  Usein nautimme hernekeittoa kahden tai laajemman perheen kesken. Pannarin ja hillon sijasta tarjoan välillä  vohveleita tai lettuja. 

 

Yleensä teen pannari-, vohveli- ja lettutaikinan muistista. Viimeisin vohvelitaikina oli poikkeus. Valion sivuilta löytyi ohje, jossa käytettiin maitojuomaa, vichyä ja leivinjauhetta muiden totuttujen aineiden lisäksi. Rapeita syötäviä tuli. 

Hernekeittoa teen harvemmin  itse, kun kaupasta saa useamman valmistajan lihaisaa hernekeittoa. Toisin oli ennen. Valikoima oli suppeampi. 

 

Kotiliesi vuodelta 1925 kertoi, että  aikanaan Ruotsissa tarjottiin hernekeittoon lihat erikseen. Sianliha oli joko keitettyä tai paistamalla valmistettua ja tuotiin pöytään paistivadille aseteltuna samalla kertaa kuin keittokin. Lihalle  tarvittiin erilliset lautaset ja ruokailuvälineet.  Keitto ja liha nautittiin erikseen.  Ruoka olikin silloin nimellä ”ärter” och ”fläsk”.

 

Waldemar Lindholm kuvailee 1900-luvun alussa julkaistussa kirjassaan synkin ja voimakkain värein Norrlannin talonpoikaistilojen joutumista sahayhtiöiden haltuun, sillä talonpojat usein hernekeitosta menettivät metsänsä ja tilansa ovelille yhtiömiehille.

 

Pohjolan hernekeitto ei ole mikään kulinaarinen herkku. Ranskassa hernekeitosta on tehty sellainen kuohuviinin ja tuoreiden herneiden sekä ranskankerman ja kuohukerman voimin.  Onhan se ihan eri ruoka. Kerran olen maistanut. Yhteistä hernekeittomme kanssa ovat vain herneet ja nekin ovat tuoreena pakastettuja. 

 

Hernekeiton tarjoilua vieraille on jopa varottu: ”Eihän sitä nyt vieraille ilkeä tarjota”.  

Ulkomaisten vieraiden hernekeiton maistelua valokuvattiin: lehteen ilmestyi tekstinä kuvan yhteyteen: Ulkomaiset vieraat toteamassa suomalaisen hernekeiton vaikutuksia. Hernekeitto sai näin humoristisia piirteitä. 

 

Bobrikoff yritti saada hernekeiton voimin vähäväkiset puolelleen, mutta suomalaiset eivät myyneet itseään, esikoisuutta isänmaahansa, hernekeitosta. 

 

Hernekeitosta on tullut aiempaa lihaisempaa herkkua. Sen jälkeen kun keittoa arvosteltiin: Suomalainen tavallinen hernekeitto on koko lailla lihatonta kasvissoppaa, kun sitä vertaa ruotsalaiseen hyvin lihaisaan ”sotilaan hernekeittoon”. Vertailun suoritti usea vuosi sitten helsinkiläinen bloggaaja Matti Niiranen.

 

Mistä saakka hernekeittoa on syöty? Siihen löytyi vastaus, ei kuitenkaan keittokirjoista, joita hyllyyni on karttunut sopivasti. ”Torstaikeiton” juuret ovat peräisin katoliselta keskiajalta, jolloin paastottiin perjantaisin. Siksi torstaisin oli syötävä kunnolla, ja herneet olivat hyvä lisä lihalle. Herneitä ja hernekeittoa on syöty Ruotsissa luultavasti viikinkiajasta lähtien.  Perinne on  pysynyt hengissä  senkin jälkeen, kun Kustaa Vaasa lakkautti katolilaisuuden.

 

Hernekeitto lie siis yhteinen viikinkiaikainen perintömme.  Kenties aivan alkuaikoina ei vielä hernekeiton jälkiruokana  ollut pannukakku ja hillo.  

Hernekeitto on myös retki- ja talkooruokaa. Silloin sitä nautitaan muulloinkin kuin torstaisin. Sen avulla on helppo ravita isompikin määrä ihmisiä. 

Kuohuviinillä höystettyä hernekeittoa kannattaa kokeilla. Ranskalaisen tuorehernekeitto valmistuu noin 20 minuutissa. Pieni pullo kuohuvaa riittää hyvin 2-6 hengen annoksiin. 

Aineet

2 salottisipulia

1-2 porkkanaa

2 rkl voita

2 dl kasvislientä 

200 g ranskankermaa

1,5 dl kuohukermaa

450 g (pakaste)herneitä

sitruunamehua

merisuolaa ja pippuria

kuivaa kuohuviiniä

Pakasteherneet sulatetaan. Pilkotut, sipuli ja porkkana kuullotetaan voissa. Kattilaan lisätään kasvisliemi ja puolet ranskankermasta ja kermasta. Annetaan kiehua hiljakseen 15 minuuttia. Vatkataan vaahdoksi.  Sulaneet herneet lisätään ja kiehutetaan vielä hetki ja lisätään sitruunamehu, suola ja pippuri. Vatkataan ja jaetaan annoksiksi.  Jäljellä oleva kuohu- ja ranskankerma seos lisätään yhtä kauniiksi koristeeksi kuin maitovaahto kahvikupin pinnalle.   Lopuksi kunkin annoksen keskelle hiukan kuohuviiniä.  Maistuu se hernekeitto tällaisenakin !

 

01.02.1925 Kotiliesi no 4

Lindholm, Waldemar. Kun metsä kuolee. Kertomuksia Norrlannista. Suomentanut TH. Helander.  1902. 102 s. 

 17.08.1905 Vapaita lehtisiä no 66

https://www.uusisuomi.fi/viihde/52085-suomalainen-hernekeitto-lihoiltaan-pula-ajan-herkkua

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalainen_keittiö

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Tavallinen hernekeittohan on maailman helpoin ruoka. Perusohje: pannaan kattilaan vettä ja herneitä ja keitetään, kunnes on kypsää (esim. 3–4 t.). Herneitä (kuivia tietenkin) voi liottaa yön yli, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Lihaa (esim. savukasleria) voi lisätä, mutta sitä ei tarvita paljon, koska herneetkin ovat hyvin proteiinipitoisia. Sopiva suhde on 500g herneitä ja 200g sianlihaa. Ohjeissa lihaa on usein aivan älyttömiä määriä. Myös porkkanat sopivat hernekeittoon.

Kaupan valmishernekeittoja en ole maistanut eikä ole motivaatiota kokeillakaan, kun itse saa sellaisen sopan kuin haluaa lähes olemattomalla vaivalla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vanhemmissa ohjeissa jopa kehotettiin herneitä pitämään sen aikaa vedessä, että alkavat itää. Silloin tulee herneisiin herkullista makua. Olen yön yli vain liottanut, kun itse olen tehnyt ja painekattila on hyvä ja nopea hernekeiton keittämiseen.

Oletko kokeillut selleriä hernekeitossa? Sitä myös kehotettiin käyttämään. Minulla ei ole kokemusta.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

En ole kokeillut selleriä hernekeitossa. Olen sillä lailla vähän konservatiivinen, että kun sopiva makuyhdistelmä on löytynyt (josta lapsetkin tykkäävät), en sitten enää paljon kokeile. Muihin keittoihin kyllä käytän juuriselleriä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Älkää unohtako sinappia! Sinappia pitää hernekeitossa olla paljon annosteltuna lautaselle, eikä mitään etikkaista dijounia tai makeaa kotisinappia vaan rehellistä Turun sinappia.

Mukula haluaa panna hernekeittoon myös ketsuppia, mistä lie oppinut.
Ällöttävää.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja sipulisilppuakin tarjoiluun.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

No kukin tyylillään. Itse söisin sinappia ja sipulia ennemmin jäätelön kuin hernekeiton kera.

(Kuka sen sipulisilpun on keksinyt? Viime vuosina sitä on tosiaan ilmaantunut työpaikkakuppilaankin hernekeittopäivinä.)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

Meillä oli sipulisilppua jo viime vuosituhannella, muistaakseni miehen ehdotuksesta.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #7

Vähän vieroksun sipulisilppua hernesopassa mutta mikäs siinä.
Sen sijaan perunavelliä ei voisi kuvitellakaan ilman.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Jos on savustettua lihaa niin en laita, joulukinkun lopuista keitettyyn kyllä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sinappia tietysti ja minulle käy kotisinappi oikein hyvin. Sen makeus korostaa hernekeiton makua. Sipulia olen kokeillut. Pilkkonut hyvin pieneksi ja freesannut öljyssä. Sopii hyvin, mutta minusta hernekeitto ei sitä välttämättä tarvitse.
Ruohosipulikin sopii ja tuore mäkimeirami.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hernekeitto on todella edullinen ja maukas ruoka. Mutta koska pitkän keittoajan takia ei juuri viitsi pienempää satsia tehdä kuin 5 litra harvemmin tulee keitettyä sinkkutaloudessa. Tosin pakastettuna maku sen kun paranee, mutta pienessä pakastuskaapissa on yleensä tilapula. Erittäin hyvä keittoa tuli kun paahdoin porsaan kylkiluita lihoineen uunissa ja käytin ylijäänet hernekeittoon.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pieni painekattila voisi auttaa, mutta saahan valmista ja edullista kaupastakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitkästä aikaa tein juuri hernekeittoa ja pannukakkua torstaina. Lihana oli lammasta ja oli ehkä parasta hernekeittoa kuin koskaan. Sipulia ei ollut, mutta laitan jo keittovaiheessa keittoon sinapinsiemeniä, niin ei tarvitse sitä sinappia sinne sitten laittaa ollenkaan.

Lammasta siksi että sitä oli pääsiäisen jäljeen Halpa Hallissa puoleen hintaan ja ostin viulun josta tuli ensin kolme muuta ruokaa ja sitten vielä keitto.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä idea lammas ja sinapinsiemenet hernekeitossa. Pitää kokeilla. Lammasta ei jäänyt pääsiäisestä. Olisin ensisijaisesti tehnyt vorschmakia. Yleensä sen teen pääsiäislampaasta, ja sitä pakastetaan ja syödään monta kertaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuo lammas hernekeiton lisukkeena; vallan mainio. Sinapinsiemeniä minäkin käytän, sipulia kuullotettuna, mausteina usein meiramia, valkopippuria ja mustapippuria, kermaakin. Hernekeiton teen aina alusta asti ja lampaanliha meillä on karitsaa, kotimaista ja laidunkauden jälkeen teurastettua ja tietenkin savustettua.
Purkkihernekeittoon en suostu kajoamaan.
Saksassa, Baijerissa hernekeiton kanssa tuotiin savustettu siansorkka erikseen toisella lautasella, siitä sitten plokattiin lihat keittoon. Eestiläinen hernekeitto on aivan mahtavan hyvää, sikäläisittäin tehtynä.
Hernekeitto on suosikkiruokiani, itse tehtynä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Voin allekirjoittaa, että purkkihernaria en mielelläni syö, koska oma keitto on aina oma keitto, eikä mikään teollinen mössö. Meirami kuuluu myös minulla hernekeiton mausteisiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Entä sitten laakerin lehti. MInusta sekin kuuluu melkein keittoon kuin keittoon. No ei aasialaistyyliseen kuitenkaan.

Hernekeitto ei taida olla unkarilaisten ruokaa, sillä unkarilaissyntyinen ystäväni kutsui sitä eläinten ruoaksi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Perusohje yön yli liottamisen jälkeen ( 1 ltr. kuivaherneitä ):

- runsaasti sipulia
- porkkanaa
- runsaasti valkosipulia
- savupotkaa palasina, luu mukaan antamaan makua
- kuivattuja yrttejä ( rakuuna, basilika, meirami)
- vahvaa sinappia

Pitkä keittäminen miedolla lämmöllä ja hauduttamien.

Itse ruoka-annos kattilalliseen kuohukermaa ja maun mukaan lisää jotakin edellisistä

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun itse tein enkä poistanut sitten jälkikäteen savupotkasta nahkoja, vaan pilkoin pieniksi, lapsenlapsilleni ei kelvannut. Ehkä ovat menneet pilalle kaupan keitoin ;D

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hei !

Nahka ja luu kyllä pitää poistaa joko siten, että kuorii ja paloittelee potkan ja panee nahan luineen joukkoon makua antamaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Ehkä seuraavalla kerralla poistan nahkat. Luut olen tietysti poistanut keiton kypsyttyä. Itse voin syödä sitä nahkaakin. Sehän on vähän niinkuin purukumia. Mieli tekisikin savustettua possun potkaa siitähän voisi käyttää vaikka papusoppaan. Sitäkin joskus teen. Kohta toki sellaisen vahvan ruoan aika on ohi. Kesällä eri herkut.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kylläpä vaan Heikki, se porkkana kun unohtui, valkosipulia en edes maininnut kun sitä on lähes kaikissa resepteissäni.
Tänään taas puoli seitsemän aikaan työnsin lampaanviulun savustimeen ja lantioluun puolikkaan seuraksi pätkän karitsanniskaa juureksien kera, yms sörsselit, uuniin. Opettelin muuten viikko sitten miten karitsanlavasta saadaan leikattua täysin luuton rulla ja se kun sidotaan, "butcher knop", puuvillalangalla, uunissa tai savustimessa valmistaen saadaan oikein oivallinen "makkara".
Se puhdistettu lapa on helppo maustaa kun mausteet kääräistään sinne sisään ja valmistamisen jälkeen muistetaan antaa rullan "vetäytyä" pari tuntia viileässä. Ei voisi paljon parempaa leivän päälle toivoa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nyt toit esille sellaisen herkun, että tuli vesi kielelle. Kaloja olemme savustaneet, mutta emme lihaa. Eikö vaadi hyvin pitkän ajan. Ehkä meidän kaasun yllä toimiva savustuslaatikko ei tuollaiseen edes riitä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Kunnollisen hernekeiton valmistus on taitolaji sekin.
Ammoin nuorena kössinä olin käymässä maatilalla, ja emäntä tarjosi hernekeittoa, jota kehuin ylen herkulliseksi.
Ajattelin ääneen, että mikä siinä on, kun itse valmistan hernekeittoa, niin aina on maha sekaisin ja perästä kuuluu? Emäntä kiinnostui, että kuinka valmistan sen?
Kerroin liottavani herneitä yön yli, keitän pehmeiksi noin 45 minuutissa ja keitto on valmis.
Emäntää huvitti valistaessaan, että hernekeittoa haudutetaan kuplivana vähintään kaksi tuntia.
Myöhemmin totesin, että hän oli täysin oikeassa, ja pötsini hyväksyy sellaisen keiton.
Työläs ruokalaji siinä mielessä, että keitetäänkö mitään muuta soppaa 2-3 tuntia?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eipä ole aintu pitkään kypsennettävä keitto. Pitkä kypsennys on vain unohtunut. Sipulikeitostakin tulee pitkällä kypsennyksellä maukkaampi kuin hätäisesti keittämällä.

Moni muukin liemi jalostuu keittämisestä, ahvenliemikin. Ehkä nykyihmisellä ei ole antaa aikaa ruoan muhia.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Nykyihmisellä on aikaa enemmän kuin koskaan. Eikös telkkariakin katsota sellaiset 3 tuntia päivässä ja siihen vielä netissä roikkumiset päälle. Kyllä siinä soppa kypsyisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #29

Aika harva ruuhkavuosia elävä ehtii olla iltaisin kotona ja katsoa TV:tä. No ainakin lasteni perheillä on kova kiire. Töistä tultua on paljon tekemistä vielä kodin ulkopuolella joko lasten harrastusten tai omien harrastusten vuoksi. Joten tuo kolme tuntia ei TV:n ääressä mene. Joillakin sitten menee, mutta keillä? Ehkä heillä joilla ruuhkavuodet ovat jo ohi?

Soppaa ei voi jättää yksin kypsymään ellei sitten laita sitä johonkin lämpölaatikkoon hellan jälkeen. Niinhän niitä ruokia ennenkin kypsennettiin.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #30

Lapsiperheen isänä olen pitänyt lauantaita hyvänä päivänä helppojen mutta pitkällisten ruokien valmistamiseen. Tuo lämpölaatikko on myös mielenkiintoinen ajatus, mutta omia kokemuksia minulla ei siitä ole.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #40

Meilläkin aikanaan lauantaina ja sunnuntaina perhe oli yhdessä nauttimassa kiireettämästi ateriat. Olivat aina parempia ja monipuolisempia kuin viikolla, jolloin valmistukseen oli vähemmän aikaa.

Nyt sitten perhe satunnaisemmin koossa. Meitä onkin jo suuri määrä ja jos kaikki ovat yhtä aikaa niin tarvitaan erityisjärjestelyt, että 14 henkeä mahtuu yhteisen pöydän ääreen ja että ruokaa riittää kaikille.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Itse keitän ehkä n. 4 tuntia, mutta en minä siinä mitään työlästä näe. Sähkölevy sen työn tekee. (No joo, täytyy ehkä välillä vähän sekoittaa.)

Lihakeiton lihoja hyvinkin keitän tuon 2–3 tuntia.

Toinen ylen helppo ruokalaji on uuniohrapuuro, joka valmistuu ehkä n. kuudessa tunnissa, riippuen ryyneistä ja uunin lämpötilasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pitkä kypsennys takaa hyvän ja pehmeän tuloksen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ah, miten hyvä kommentti. Meillä löytyy ohraa puurossa, suurimoina, piirakan päälyksinäkin; ohra on todella hieno raaka-aine.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #37

TV-kokitkin ovat alkaneet sitä suosia. Parempihan se on kuin riisi. Maku löytyy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Torstai hernekeittopäivänä juontaa juurensa maaseudun palkollisten vapaapäivästä, joka oli torstai. Keitto oli tehty valmiiksi edellisenä päivänä ja sitä isäntäväki sitten uhrautui itse lämmittämään ilman piikojen apua.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Siinäkin siis yksi syy torstaiseen hernekeiton nauttimiseen. Ehkä Ruotsissakin tämä toteutui tai kenties vain täällä? MIetin Thorsdag. Oliko jokin yhteys tähänkin jumalolentoon.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Eipä se savustuslaatikko aikein riitä, jos eivät nuo putkisavustimetkaan.
Lihan ja kalan savustuksen perusidea on hidas ja matalalla lämpötilalla (80-120astetta) valmistaminen.
Tuommoisen lampaanviulun savustaminen kestää n 8-10 tuntia ja lopputuloksen pitää olla mehukasta. Seuraan aina savustusuunin sisälämpötilaa ja myöskin raaka-aineen sisälämpötilaa. Digitaalinen mittari viimemainittuun pakollinen. Lämpötilan hallinta ei oikeastaan näissä savustuslaatikoissa jos vielä vähemmän näissä putkisavustimissa, lähes mahdotonta. Näissä putkisavustimissa vastus on yleensä yli KW ja savustustila hyvin pieni, taas minun savustimessani on potentiometrilla varustettu vastus 0,5KW, savunkehittimessä 0,25KW.
En oikein osaa jos en ymmärräkkään; miten näissä savustuslaatikoissa, putkisavustimissa onnistuisi kunnollinen savustustulos. Lähinnähän siellä kypsentyy höyryn avustuksella ja tietenkin se savunmakukin tulee...mutta, ei mieletäni toimi, minun ajatukseni mukaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sitten on vielä iloksemme tehty sähköuunissa kypsentäviä savustuspusseja. Ehkä ne kelpaavat vain lohelle tai kalalle, mutta eivät lampaan tai possunlihan savustukseen. Kaupasta tai hallista onneksi saa valmiiksi savustettua, jota voi käyttää vaikka hernekeittoon.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä se ihan oikea savustaminen vaatii tuommoisen 500-700€ investoinnin; sitten on vain taivas rajana. Pitää muistaa myöskin, että savustamisessa syntyy karsinogeeneja, PAH-yhdisteitä ja esim minun savustimessani se on hoidettu siten, että briketti palaa n 20min ja sitten se putoaa vesiastiaan ja sammuu. Siten on estetty PAH-yhdisteiden syntyminen.
Savustaminen on mielestäni sitä hienointa raaka-aineiden valmistamista ja jopa perinteiden kunnioittamista; nykytekniikka on vain jo kävellyt ohi perinteisestä savustamismetodista mutta savustaminen ruuanvalmistuksessa on ja pysyy; näin uskoisin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toistaiseksi kelpaa kaasu ja savustuslaatikko. Melko harvoin kuitenkin savustetaan. Ankeriaita erityisesti, kun niitä joskus saadaan. Ovat rasvaisia ja savustus tekee ankeriaan lihalle hyvää.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, muuten jäi oikeastaan mainitsematta tuo kaasu + savustuslaatikko; toimii huomattavasti paremmin kuin nuo savustusputkilot. Kaasua kun pystyy säätelemään. Yksi ongelma kuitenkin on, se savustuspurun lisääminen; saattaa jopa helposti leimahtaa palamaan kun saa lisähappea. Niin ja voihan sinne laatikkoon lihan/kalan sisään tuommoisen digimittarin anturin työntää, helpottaa tilanteen seuraamista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Purut on yleensä laitettu siinä vaiheessa, kun kalat laitettu savustumaan. Purujen lisäksi myös hiukan sokeria.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Sen sokerin korvaa esim ruokaöljyllä valeminen; siihen öljyiseen pintaan jäävät kaikki mausteet (mahdolliset) kiinni, silti sokeri on hyvä. Tapoja on monia, koettujakin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ruotsalaisten hernekeitosta tuli mieleeni kahden opiskelukaverini kanssa tekemämme Espanjan matka 70-luvun lopulla. Eräällä Spiesin jäjestämällä retkellä Marokkoon Torremolinoksesta tutustuimme ruotsalaiseen perheeseen, johon kuului Mamma, Pappa ja oman ikäisemme dotter.

Perheen tytär hengaili tuolla Marokon retkellä sen verran meidän kanssamme, että hänen äitinsä pyysi meitä Torremolinokseen palattuamme nauttimaan illallista heidän kanssaan seuraavana iltana. Lupasimme mennä heidän hotellille sovittuna aikana.

Kun sitten saavuimme seuraavana iltana sinne, kävikin ilmi, että tarkoitus ei suinkaan ollut mennä yhdessä syömään johonkin paikalliseen ravintolaan, vaan heillä oli Apartamento huoneisto, jossa Mamma kokkasi hernekeittoa liedellä saapuessamme. Siinä sitten nautimme yhdessä perheen kanssa hernekeittoa ja näkkileipää ikkunoista heijastuneen Torremolinoksen houkuttelevan neonvalovälkkeen luodessa tunnelmaa.

Sen verran meille tuli kiire sieltä omille teillemme, ettemme tulleet pyytäneeksi perheen tyttöä mukaan illanviettoon (ehkä olimme jo saaneet annoksemme ruotsalaisuudesta sillä kertaa) ja kun seuraavana päivänä törmäsimme sattumalta perheeseen kadulla ja kiittelimme kohteliaasti eilisestä, niin meille hiukan vihjailtiin siitä, että kyllä seuraakin olisi ollut tulossa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa hauska kokemus. Nauroin makeasti. Aikanaan kaverillanikin oli yhteisellä Turkin matkalla omat kahvit ja leivät mukana. Kyllä suomalaisilla kuten ruotsalaisillakin meni aikaa oppia nauttimaan ulkomaan herkuista. Ehkä jotkut matkaajat vieläkin kuljettavat omaa ruokaa matkoilla mukanaan.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kai tämä tarina on kerrottava, vaikka itse en varsinaisesti olekaan hernekeitto-osuuden keskiössä.

Tuossa 1990-luvun alussa kävimme tapaamassa Satt Controllin porukkaa Malmössä. Isäntämme veivät meidän jopa katsomaan jääkiekko-otteluakin, kun sellainen sattui sopivasti. Malmö oli siihen aikaan elitserienin huipulla ja Raimo Helminen yksi sen kirkkaimpia tähtiä.
http://www.hockeysverige.se/2015/08/16/en-finsk-le...

Isäntäporukkamme nokkamies kertoi ruokalassa tarinaa siitä, kuinka heillä oli ollut japanilainen delegaatio käymässä juuri hernekeitto- ja pannukakkupäivänä. Kun ruoka oli valmiina pöydässä, japanilaisten ykkösmies ehti heittämään pannukakun hernekeiton joukkoon ennen kuin hän ehti antamaan ohjeita ruuan nauttimisesta.

Hän kertoi salamannopeasti miettineensä, kuinka menetellä. Ja tulleensa siihen tulokseen, että japanilaisillakin on henkiöhierarkia vahva, joten porukan ykkösmiehen menettely on oikea menettely. Niinpä hän laittoi myös kylmän rauhallisesti oman pannukakkunsa hernekeittoon. Makuelämys oli ollut kuulemma mielenkiintoinen.

(Raipe oli siis vain sivujuoni.)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tämä menee nyt hiukan ohi hernekeitosta, mutta liittyy tuon kommenttisi sanomaan.

Olin kerran Helsingissä lounaskabinetissa syömässä japanilaisen delegaation kanssa ja ennen varsinaisen ruoan tarjoamista pöydälle oli tuotu leipää ja pienellä asetilla valmiiksi leikattuja suorakaiteen muotoisia voinokareita.

Ojensin ensin leipävadin vieressäni istuvalle vieraalle ja hän otti siitä palan. Sitten ojensin voivadin ja hän hamusi haarukallaan yhden nokareen asettaen sen keskelle ruokalautastaan. Sen jälkeen hän otti haarukan ja veitsen käyttöön ja hiukan kömpelön oloisesti sellaisiin ruokailuvälineisiin tottumattomana alkoi veitsellä ja haarukalla nauttia lautasen keskellä ollutta voinokaretta. Söi sen kaiken kiltisti kyllä loppuun.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Luin aikanaan että siellä päin juotiin voiteetä, Potalassakin härskistä voista valmistettua. Makunsa kullakin.

http://teetuokio.chaya.fi/tiibetilainen-voitee/

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Eilen kuule Irja tuli tehtyä hernekeittoa. Edellispäivän iltana herneet kädenlämpöiseen veteen. Sitten aamusella laitoin keitoksen painekattilaan, sekaan savustettua karitsaa, porkkanaa, ja ripaus raastettua inkivääriä. Annoin kypsyä täydellä paineella n 1/2 tuntia, sitten siirsin kattilaan ja lisäsin mustaa koskenlaskijaa, meiramia, vähän "Saara-sinappia", muutama lohko palsternakkaa, mustaa pippuria, suolaa sopivasti, maistelun lopputulemana, en sitten muuta lisännyt; kunhan hauduttelin runsaan tunnin.
Hyvää oli, vaikka kehujakaan ei kaukana ole.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin ja muuten peijakas; unohtui täysin tuo kokeiluni, venäläinen suolakurkku (minun über hyvä herkkuni). Soveltui aivan täydellisesti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Suolakurkku sopii moneen paikkaan, lihakastikkeessakin on erinomaista.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset