*

ILgron11

Silakkaherkkuja: ceviche ja muuta hyvää

  • ceviche ennen yrttien lisäämistä
    ceviche ennen yrttien lisäämistä
  • ceviche valmis nautittavaksi
    ceviche valmis nautittavaksi

Muutama vuosi sitten tuli runsas silakkasaalis verkoilla. Teimme pitkään työtä, että kolme ämpärillistä silakkaa saatiin käsiteltyä, siis käsin perattua ja valmistettua pakastettavaksi.   Silakkaa oli niin runsaasti, että kaikkea ei ajoissa edes ennätetty syödä, joten osa meni pakastimesta myöhemmin hukkaan. Sääli.

 

Kohta alkaa silakkasesonki  ja syksyn silakanpyynti.  Silakka on meidän sillimme. Silakkaa voi valmistaa monella eri tavalla ja ohjeita löytyy netistä hyvin. Silakkaa on nautittu koko kesä erilaisina säilykkeinä. Silakkarullat ja valkosipulisilakat ovat parasta herkkua keitetyn perunan kanssa.

 

Silakka on Suomen rannikkovesien ylivoimaisesti runsaslukuisin kalalaji.  Aiemmin silakkaa on syöty runsaasti.  Runsas vuosisata sitten silakkanelikkö oli  arvokas,  se oli eräänlainen rahan korvike. Osa palkasta maksettiin silakkana VR:lläkin vielä 1800-luvun lopulla.   Vielä 1980-luvun alussa silakkaa syötiin yli 30 miljoonaa kiloa vuodessa, kun nykypäivänä vastaava luku on 5 miljoonaa kiloa.  Norja lohi ja muu viljelty kala on noussut suosikiksi. Meillä ei ole Norjan lohta juuri syöty muussa muodossa kuin kylmäsavulohena. Siinä muodossa lohen rasva ei aiheuta ruoansulatusvaivoja.

 

Silakkaa on meillä valmistettu ja syöty melko usein, mutta ceviceheä en tiennyt olevan olemassakaan.  Perinteisin  valmistamani silakkaruoka on paistetut silakat, siis fileiden kääntely ruisjauhoissa ja paistaminen voissa ja valmiiden kalojen maustaminen suolalla ja tillisilpulla sekä nauttiminen perunamuusin ja punajuurisalaatin kera. Kun fileitä on jäänyt ruokailusta yli, ne ovat maistuneet hyvin myös leivänpäällyksenä.  

 

Tutustuttuani cevicheen olen valmis tekemään sitä toistekin. Voi herkun valmistaa jostain muustakin kalasta kuin silakasta, vaikkapa kuhasta.

 

Cevicheen tulee noin runsas puoli kiloa silakkafileitä. Fileet upotetaan vuorokaudeksi lime-mehuun kypsymään.

Ceviceen tarvitaan: tomaattia noin 300-400 grammaa, puolikas paprikaa,  puolikas kurkusta, neljännes fenkolia, kaikki nämä hyvin pieniksi pilkottuina, tomaatin siemen osa jätetään käyttämättä. Punasipuli leikataan hyvin ohuiksi viipaleiksi. Kastike  vihanneksille valmistetaan oliiviöljystä, viinietikasta, suolasta, hunajasta, limestä ja mustapippurista. Kastike kaadetaan vihanneksille, sekoitetaan ainekset ja makua tarkistetaan. Joukkoon voi laittaa  hienonnettua tuoretta chiliä ja hienoksi pilkottua mangoa. Ne voi laittaa tarjolle  myös erikseen, jos vaikka kaikki syöjät eivät pidä juuri näiden lisäkkeiden mauista. Tuo annos riittää noin neljälle hengelle.

 

 Limeliuoksesta nosteltujen  silakoiden ympärille laitetaan vihannesseos. Silakat voidaan myös leikata palasiksi ja sekoittaa vihannesten kanssa juuri ennen tarjoilua.  Ruoan pinnalle tulee vielä hiukan tilliä ja persiljaa, mutta jos pitää korianterista, niin voi cevichen maustaa silläkin.

 

Chevicen kera sopii hyvin kukkakaalista ja perunasta valmistettu muusi, joka on maustettu hunajatilkalla ja jauhetulla muskottipähkinällä. Sitä voi käyttää reilustikin.  Nuorta kukkakaalia ei tarvitse keittää kuin 12 minuuttia, jotta se on sopivan kypsää muusattavaksi ja perunamuusin joukkoon lisättäväksi.

 

Netistä löytyy monenlaisia cevichen ohjeita, mutta ei ihan tämän kaltaisia. Cevicheä nautitaa erityisesti Etelä-Amerikassa, mutta näyttää se olevan tunnettu täälläkin.

 

http://www.fishinginfinland.fi/silakka

http://www.kalamies.com/kalastus-keskustelut/kalamiesten-murkinanurkka/silli-ja-silakkaohjeet-29562

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005335395.html

http://www.idealista.fi/kielenvieva-ceviche/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Cevichea tarjoillaan läpi lattarimaiden, mutta alunperin se on kotoisin Perusta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oletko tehnyt cevicheä? Minä toimin eilen vihannesten paloittelijana ja samalla kuulin tuosta taustasta ja ehkä Perun ohjeet olisin löytänyt netistä. Kaikkea myös muunnellaan. Jokainen tekee hiukan oman mielensä ja makunsa mukaan. Jamie Oliverin ohjeet tuolle ruoalle löytyvät, kalana ei ole kuitenkaan meille tuttu silakka.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Perussahan ei ole silakkaa, mutta muuta kalaa löytyy. Tämän cevichen voi tehdä niin monenlaisesta kalasta. Ranskan Polynesiassa Aranuilla matkustaessamme opimme tekemään sikäläistä salaattia, joka hiukan muistuttaa cevicea. Kalat olivat vain lyhyen ajan limemehussa. Liekö lämpö avuksi vai jäikö kalaa jotain vierasta, sillä ainakin mieheni ja minä sairastimme vatsataudin onneksi vasta matkan loppupuolella. Mieheltäni jäin Bora Bora näkemättä tuon taudin vuoksi, joten kalojen kypsennyksessä kannattaa olla tarkkana.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Silakoita vilakoita..lauloi kotikylän Veikko poika(Lavi) joskus aikoinaan.
Lapsena ja vielä osin aikuisena en syönyt kalaa ja etenkään silakkaa ensinkään..jonkinlaisesta traumasta lienee kyse..kalaa oli pajon,joen rannalla asuttiin Kymijoen Huuman haaran suistoalue oli soutumatkan päässä ja rysät ynnä katiskat aina vedessa,kun sulaa aikaa oli.Talveksi aittaan säilöttiin suola silakkaa,särkiä ja lahnaa..suolasilakkaa oli lähes joka aterialla ne suolistettiin siinä pöydässä pistettiin leivän päälle päineen ja pyrstöineen ja syötiin..kuvottavaa..en syö suolasilakkaa vieläkään..kaikenlainen muu silakka on herkkua.
Chevich on jotenkin joskus kuultu sana,mutta en ole tiennyt mitä se on..työkuvioissakaan tämä ruokalaji ei ole tullut vastaaan..hyvältähän tuo kumminkin näyttää..oma silakkasuosikkini on kyllä graavatut silakat,hyvää perunan kanssa tai leivän päällä..fileistä poistetaan nahka..ei ole niin työlästä,kuin saattaa tuntua ja samat tykötarpeet,kuin lohessakin..suolaa,sokeria,pippuria ja tilliä ladotaan astiaan ja annetaan tekeytyä pari päivää..
Lounaalle keitetty peruna graavisilakoita,tomaatti-sipulisalaati ja uppo muna+ voita perunalle.
Cheviche menee kokeiluun,mutta tänään teen pitkän tauon jälkeen ihan rehellistä kalakeittoa..kermaista sellaista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuo suolasilakka tuli elävästi mieleeni tuosta kuvauksestasi. Lapsuudessani sitä oli meidänkin kylmän kuistin kaapissa. Haisi minusta kamalalle. Muistan sen arabian ison sinikukallisen kulhon, jossa sitä säilytettiin. Siitä tehtiin silakkalaatikkoa, enkä siitä laatikosta koskaan pitänyt. Ei pitänyt miehenikään, joten meillä ei ole silakkalaatikkoa syöty. Toki sen rapea ruskeaksi paistunut perunakuori oli hyvää. Kiitos Hannu muistoista, jotka herättivät muistot.

Mietin miten pitkään kypsentämätön ceviche säilyy. Kokemusta ei ole. Jääkaapissa on hiukan jäljellä, sillä annos oli suuri, vaikka meitä syöjiä oli viisi. Voisiko cevicen tuupata uuniin ja pinnalle kipata sen muusin jäännöksen. Mahtaisiko tulla herkullista tai vain syötävää? Joskus ruokaa tehdään liikaa ja nyt on se tilanne, sillä ennen vieraiden tuloa olin tehnyt myös kiinalaisista vihanneksista ja kanasta oivan keiton ja sitäkin tuli runsaasti. Pakastin on pieni eikä sinne kaikkea mahdu.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kyllä mä näkisin,että noi loput pitäis varmaan tänään syödä..vaikka se ei varsinaisesti ole pilaantunut,niin se alkaa mössääntyä siinä määrin,että se ei enää maita..se ei maistu enää tuoreelta ja raikkaalta.
Keitto säilyy pari kolme päivää.
Jos noita silakoita on enemmänkin kääntäisin ne rullalle,pistäisin ne uunipakkiin ostaisin juusto ruokakermaa ja tilliä kermaan suolaa ja sokeria tuoretta sitruuna mehua hieman..siinä ois sitruuna silakoita ja muusia mikron kautta tykö:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kiitos Hannu ohjeesta. Olet selvästi ammattilainen. Noudatan ohjettasi. Juustokermaa löytyy jääkaapista. Limeä myös, mutta ei sitruunaa. En viitsi ajaa kuutta kilometriä sen saadakseni, kun on muutakin tekemistä. Ruoasta on hyvä keskustella ja hyvä sitä on nauttiakin.
Jotku keitot säilyvät pidempään, jos niitä vielä usein kiehauttaa. Jotku eivät kestä useampaa kypsennystä. Ihanaa karitsakeittoa nautimme Islannissa. Liha oli mureaa ja taatusti sikäläistä. Vain hiukan vihanneksia oli mukana.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Silakka on mainio ruoka, joka on vain saanut huonon maineen. Mikään ei ole niin hyvää kuin vastasavustetut silakat, joista sain lapsuudessa nautti heinäpellolla, kun pappa mopoili niitä sukulaiskalastajaltaan. Silloin sai tuoretta kalaa, nyt ei niinkään.

Ja opetti hän myös suolaamisen taidon. Kylmään veteen sulatetaan niin palon suolaa, kun se ei enää sula. Mämän jälkeen kuoritaan peruna ja laitetaan suolavesisaaviin. Kylmää vettä lisätään, kunnes peruna alkaa upota. Silloin on suolan määrä oikea.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiinnostava ohje onnistuneeseen suolaamiseen, mutta mitä tuohon suolaliemeen laitoitte? Silakoitako vai myös jotain muuta?

Minäkin pidän noista böklinteistä. Niitä saattoi ostaa täällä Tammisaaren suunnalla 70-luvulla myös suoraan kalastajalta. Kalastajia toki on yhä ja ainakin yksi vaikuttaa Tammisaaren torilla. Hyvää kylmäsavulohta tekee ja muitakin kalaherkkuja.

Mikä on sitten pilannut silakan maineen, siitä minulla ei ole mielikuvaa. Toki Harri Holkeri laman tuoksinassa kehotti meitä syömään silakkaa. Eihän se voi olla syynä, vaan jokin muukin. Hienohelmoiksiko ihmiset itseään luulevat Norjan lohta syödessään tai ehkä se on myös säästäväisyyttä. Toki silakkaa saa halvemmalla ja voisi silakka ja lohta yhdistää ruoanvalmistuksessa, jos vain mielikuvitus sellaiseen herkkuun piisaisi.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Kalan suolauksen ohje mutta käy se myös suolalihan tekoon. Teimme vuonna 1995 suolalihaa papan kanssa puolikkaasta vilja/leipäsiasta suolalihaa, kun vanhaa miestä alkoi suolalihan himo. Ja täytyy todeta, että eläissäni en ole syönyt yhtä hyvää lihaa kuin tuo. Lihaa liotettiin kylmässä vedessä ja pantiin leivinuunin jälkilämpöön yön yli...

Lapsena silakkkaa käytettiin aina, kun vain tuoretta oli tarjolla ja 70-80-luvuilla sitä oli tarjolla Selkämerellä ja ihanan rasvaisia. Se oli vanhan kalastasuvun tapana. SSilakkaa syötiin savukalana, paistinkalana, kalakeittona, savukalakeittona, suolakalana keitettyjen puolikkaiten perunoiden kera eli suolamolloja/pollakoita, kivenkoloperunoina, johon tuli tuoretta silakkaa ja tietenkin maustekalana, joista suutarilohi on yhä suosikkini vaikka rakuunasilakkakin hyvää on. Pyhämaalainen kalastaja Vento Aalto tekee parhaimman suuterilohen. 1970-80-luvulla Selkämerestä nousi vielä luonnonlohta ja siikaa. Sitäkin syötiin mutta hyvin tuoreena. Nyt kun lohi on kortilla on kalastajankin ammatti harvinaistunut. Lohikaloja pisteltiin suihin pääosin graavikalana.

Selkämeren suurten jokien suistoissa elää merikutuinen muikkukanta, jota kalastajat eivät huolineet ennenkuin sukulaiseni oli nuoruudessaan sitä sisämaassa syönyt ja kalastajaisälleen myös ruokaa siitä laittanut ja sen jälkeen isä myi silakat ja itse söi muikut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Suutarinlohi, hassu nimi muuten, on minunkin herkkuani. Kalastaja Vento Aallon suutrinlohi on herkkua. Sitä saa Tammisaaren s-marketista. Kaikki eivät tee yhtä hyvää kuin Vento.

Meillä oli kerran silakkajuhlat. Oli kirja ja on yhä, mutta ei juuri nyt käsiin saatavissa. Siinä on 100 erilaista silakkaohjetta ja sen mukaan niitä juhlakaloja teimme. Muistan myös liottaneeni silakoita yön yli suolavedessä ja sitten seuraavana päivänä nahat lähtivät helposti ja silakat päätyivät valkosipulisilakoiksi. Taisi liemi olla kermaviiliä ja valkosipulimurskaa. Hyvää siitä tuli. Kaikkea ei tarvitse ostaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

-Selkämeren suurten jokien suistoissa elää merikutuinen muikkukanta, jota kalastajat eivät huolineet ennenkuin sukulaiseni oli nuoruudessaan sitä sisämaassa syönyt ja kalastajaisälleen myös ruokaa siitä laittanut ja sen jälkeen isä myi silakat ja itse söi muikut.

Täällä Oulussa niitä myydään kauppanimellä maiva. Muikkuja ja maivoja molempia syöneenä, vetää maiva voiton maittavuudessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

Maivanimen olenkin ennen kuullut, mutta en ole sitä päässyt maistamaan. Mistähän sitä etelämpänä saisi?

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Miltäs tällainen tuntuis..

Lohta,kylmäsavulohta,silakkaa..
Lohesta leikataan sellainen sentin paksuinen laakea siivu..sen päälle kylmäsavulohisiivu ja sitten silakka file..vähän tillisilppua kenties..
sitten ne rullataan ja pistetään vuokaan.
kastike:
sipuliruokakermaa,Koskenlaskija juoksevaa cheddarjuustoa suolaa,sokeria ja paahdettua sipulia..tämä kaadetaan kalarullien päälle niin,että noin viidennes kaloista jää nestepinnan yläpuolelle..ja sitten uuniin..joku kolme varttia kenties..no kypsäksi joka tapauksessa..
keitetyt perunat ja porkkanaraaste,jossa tuoreen sitruunan mehua ja sokeria.
Voipi olla,että tollaistakin voisi itkemättä syödä :))

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kylläpä hetkullisen reseptin tässäkin tarjosit. Ehdottomasti kokeiltava. Nappaan talteen reseptikokoelmaani. Kiitos ja niiaus. Lapsena aina niiasimme kun kotiseudun kujilla kuljimme, siis Helsingissä tämä tapahtui. Eipä tytöt enää niiaile, vaikka tekisi polville hyvää. Niinkuin varmasti kalakin. .

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

no..miä kiitän ja pokkaan..ei oo moinen tullu mieleen aikoihin..kai muistat mitä se pokkaaminen pojilla oli..siis pokkaaminen..ei pokaaminen..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Tackar och pockar. Juu, tietysti niin. Rullasin neuvosi mukaan silakat. Maistoimme, ei ollut sitruunaa, enkä sitä tilliä lisännyt, kun tuli niiden vihannesten mukana. Olivat jo käyneet hiukan pehmeiksi. Kyllä niitä syödä voi, mutta en kovin suureksi herkuksi näin äkkisiltään sitä sanoisi. Hiukan toisin tehtynä varmasti olisikin herkkua. Koira saa kypsennetyistä silakoista nyt osansa. Sehän niistä myös tykkää.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Joskus männävuosina muinaisuudessa erilaisissa kastikkeissa uunissa kypsennetyt silakat olivat kylmänä ravintiloitten seisovienpöytien vakio tavaraa..tuli sitä niitäkin tehtyä melkoiset määrät.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ruotsissa myös silakka ja kala oli arvossaan ja sitä söin Visbyssä kielikurssilla kolmen viikon aikana niin, että tuli melkein korvista ulos. Vähään aikaa ei tehnyt mieli, mutta kalalla ruotsalaiset pysyivät hoikkina. Eivät muuten enää ole.

Silakkatarjoilut ovat kadonneet ravintoloista pizzojen, kebapien ja kanaruokien tieltä. Ehkä ne voisi saada vielä palaamaan, muodithan muuttuvat.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Juuh..ja yksi on ylitse muiden ruottalaisten silakoissa..nääs tää hapan silakka..taivas varjele sentään..miten sitä mätää kalaa voi syödä kuolematta muutamaan kertaan ainakin..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ulkona kerran nautittiin porukalla. Kummallista, että makuhermot oppivat pitämään kaikesta, melkein siitäkin. Ei se niin pahaa ollut, kun oli oikeanlaiset lisäkkeet.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tarkoitatko että huuhdellaan jollain oikeanlaisella nesteellä alas kurkusta:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

No kyllä se nestekin auttaa. Leivälle tuota kalaa ja hiukan yrttejä ja vaikka chiliä mukaan, niin alas menee.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Skåne akvavit kulaus ja sitten jokin hyvä ryyppilaulu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #24

2 x 7,5 = 12
Än kan vi skilja på
tak och golv

- on kai sensuroitu

https://www.youtube.com/watch?v=QR7mDBdnrQ8

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Akvavitia nautimme rapujen kera. Lysholm Autentic linie, Norjalainen aquavit. Jäiset pikarit ja kylmä juoma. Yksi pikarillinen riitti. Suomeksi ei juuri ryyppylauluja ole. Pitäisikö kehittää. Mieleeni tuli kyllä levy Ville Ruusunen, jossa sittenkin taitaa olla niitä suomalaisia. Grammarilla soitettava levy, jota en juuri nyt voi kuunnella. Google auttoikin tähän ongelmaan. Yotubesta löytyi Iloinen aamiainen. https://www.youtube.com/watch?v=o_V67gvebko
Tästähän niitä voisi poimia.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se silakan ja kilohailin ero ilmenee juurikin ns raakakypsytyksessä. Tänä päivänä moni ei enää osaa erottaa kilohailia ja silakkaa toisistaan. Ero on siinä, että kilohaili on silakkaa huomattavasti rasvaisempi.
Silakan käsittelyn (yleisnimi)opin 70-luvulla Kallio-opistolla Vanamon ja Kolmosen kalankäsittelykurssilla.
Lime, etikka, mm ovat erinomaisia raakakypsytysnesteitä.
Limesilakka syntyy meillä joulupöytään, varsinkin, syödään lime-kalaa meillä muutoinkin.
Hyviä reseptejä löytyy hakusanalla "limekala".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kilohailihan sitten käy paremmin suomalaisesta sillistä. Sillihän on melkoisen rasvainen kala. Kalanrasva tekee ihmiselle hyvää. Se on pitkään jo ollut tunnettua asia ilman tutkimuksiakin todettu.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Anteeksi tämä silakan ystävät, silakka haisee. Herkkä nenäni johtuu varmaan siitä, että olen syntynyt kaukana silakkavesistä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ja silakkaröyhty ei ole kaikista miellyttävin röyhty;) Siitä huolimatta silakka on maukas kala syötäväksi eri muodoissaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Parasta on kuitenkin tuo ainoa oikea resepti, jonka Irjakin kertoi, eli ruisjauhoissa kieritellyt oikealla voilla paistetut silakat. Sama ohje käy myöskin muikkuihin, paitsi voin lisäksi lisätään pannuun myöskin rypsiöljyä.

Olen kokeillut monia muitakin reseptejä silakasta, mutta ei, ei käy:) Silakan omaa hienoa makua ei saa peittää liialla käsittelyllä ja muilla liotuksilla. Silakkalaatikko on mielestäni myös todella hyvää, kunhan silakkaa on tarpeeksi ja suolaus on onnistunutta. Tilliä, tilliä vain runsaasti jokaiseen silakkaherkkuun, niin sitä voi tarjota niin herroille kuin narreillekin myöskin juhlapöydässä.

Minulla on rahvaanmaku- ja hajuaisti, kun jo lapsena tykkäsin kävellä torilla, jossa myytiin silakkaa...nuuhkin sitä kuin parastakin hajuvettä:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #31

Ihana tuo maku- ja hajuaistikokemus. Kun ulkomailla kiertelee toreilla niin noita vahvoja haju- ja makukokemuksia myös löytyy. Meillä sellaista "hajuvettä" jo kartetaan.

Monissa hyvissä ravintoloissa saa ihania paistettuja silakoita ja muusia. Kyllä sitä ravintolassakin olen syönyt, vaikka harvemmin kotimaassa niistä olen harrastanut. Voimakas muisto, joka ihan saa veden kielelle. Messeniuksessa tia Elitessä taisi viimeksi tulla. http://www.elite.fi/fi/ravintola/historia/

Kaija kiitos kommentistasi ja kiitos muillekin, jotka ovat kirjoitelleet kommentteja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #33

Minulle taas Salven silakat ovat maistuneet aina ja niitä on tullut toisenkin kerran syötyä omatekoisen muusin kera.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo tuoksukokemus ei enää ihan pelaa niin kuin silloin lapsena. Nyt on ranskalaisten hajuvesien vuoro näyttää pitkät kyntensä silakoiden rinnalla:)

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

No parit juomalaulut tähä lopuksi-- :))

Se perussvenski..

Helan går

Helan går
sjung hoppfaderallanlallanlej
helan går sjung hoppfaderallanlej.
Och den som inte helan tar
han ej heller halvan får,
Helan gåååååååååååår...
sjung hoppaderallanlej.

Hurrin kanssa

Satumaan sävelellä

hurrin kanssa juhliessa
aina vaivaa tää,
Laulut loppuu,ääni pettää,
mieltä kismittää.
Nyt on mulla oiva keino
jolla torjun tuon,
työmme jaamme,hurri laulaa,
minä senkun juon.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos lauluista. Joku voisi kerätä kaikki olemassaolevat. Ruotsinkieliset löytyvät kirjasta kyllä. Suomenkielisiä ei, ainakin sikäli kun tiedän. Kerran tuttaviemme tyttären häissä Hangossa laulettiin noita ruotisinkielisiä lauluja. Oli painettu ohjelmaan. Jossakin sekin on jäljellä.

Nyt ei sitten muuta kuin lauluja laulamaan ja lauluihin sopivia ruokia ja juomia nauttimaan. Ei liiaksi, mutta ilon vuoksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kävin läpi muutaman vanhan laulukirjani ja mielenkiintoisin kirjanen oli tämä "Laulava Äänislinna" vuodelta 1944, 131 valittua laulua".

Meidän karjalasta kotoisin olevat Usarin poijaat taitavat siitä laulusta tykätä ja tuttu se taitaa olla monelle muullekin.

Karjalainen kansanlaulu: "Heilani kotiin". (g-duuri,h)

Heilani kotiin kulki kaksi tietä :,:
oikonen ja väärä :,:

Oliko, sun, heilani, toisen kanssa :,:
huvitella määrä :,:

Eikä se kaikkia tämän kylän poikia :,:
omaksi omistele. :,:

Heilani varsi on kuin piiskan siima :,:
vaikka `ei se notkistele. :,:

Eikä se kaikkia tämän kylän poikia :,:
omiksi omistele. :,:

Ei nyt auta itkeä :,:
eikä kovin surra. :,:

Maailmalle täytyy lähteä :,:
ja vieraan leipää purra. :,:

Olisi siellä kirjassa paljon iloisempiakin lauluja ollut, jotka vasta nyt jälkikäteen huomasin, mutta tämä saa nyt tänään kelvata.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #37

Kiitos. Kelpasihan se hyvinkin. Löytyy siis, mutta eihän niitä taideta juuri osata kuitenkaan, vaadittaisiin hiukan opettelua ja jotain muutakin.....

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Meidän äiti paistoi silakat selkäruotoineen. Hän sanoi että ruodossa on fosvoria ja sitä saa järkeä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos, tuo ruotojen syönti oli yksi lapsuuteni opeista. Yhä syön paistetuista hännän. En enää koko ruotoa. Taisimme joskus aikanaan saada hyviä rakennusaineita toisella tavalla kuin nykyisin. Pitäisipä tutustua onko ruotojen hyödyllisyydestä olemassa tutkimusta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiva. Meidän äiti sai suositteluklikkauksen postuumisti :-)
niin....... ja fosvori = fosfori

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

D-vitamiinin vuoksikin kala on hyvää ja sardineistahan nautimme ne ruodot ja tekevät hyvää. Miksi ei siis silakastakin.

Täällä on varsin mairittelevaa tietoa sardiineista. Samaahan voisi kirjoittaa silakoista. Eikö vain?

In northern countries where sunlight is scarce and winter can bring 24-hour darkness, residents know the value of oily fish like sardines, and eat them frequently to stave off deficiency. Sun-deprived office workers of every climate would do well to take a hint from the Swedes and the Finns, and add some sardines to their weekly menu rotation.
Kirjoittaja ei tunne Islantia, jossa syödään runsaasti kalaa. Elävät pitkään.

https://paleoleap.com/eat-this-sardines/

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Hailii happamii kymin mamman tappamiin..
Rallatus kotipuolessa Kymissä,eli Kotkassa nykyään.
Me Kymiläiset emme käytä juurikaan sanaa silakka..hailia ne tavallisetkin silakat yleensa on.
Tuolla ylempänä jo kilohaili mainittiinkin..kilohaili eroaa silakasta hieman muutenkin,kuin vain rasvaisuudessaan..sen vatsapuoli on terävä ja selän väritys on hieman erilainen,kuin silakalla.Pituutta on hieman vähemmän.
Kilohaili on myös Kymenlaakson maakuntakala..kilon painomitalla ei ole tässä mitään merkitysta..kilo on tarkoittanut jossain muinaisuudessa pientä kalaa..Viron kilu ja Venäjän kilka tarkoittaa samaa.
Vasbuuki eli terävä vatsa tai skarpsill,eli terävä silli on samaa..vaspuukista puhutaan suomessakin.
Joskus muinoin venäläinen savustettu kilohaili oli ostettua tavaraa suomessakin..löytyy vielä nykyään ostakaas ja maistakaas ei yhtään paskempaa ruisleivän päällä.
Suolasilakasta on puhuttu,mutta toinen siihen rinalle kuuluva on unohtunut,nimikttäin maustesilakka,mausteseoksia on vähän tekijän mukaan.
Joskus myytiin kokonaista eli käsittelemätöntä anjovistakin.
Anjovikselle tyypillinen mauste on santeli puu..kuriositeettina mainittakoon,että me maustamme sillä kalaa ja intialaiset polttavat vainajansa santelipuuroviolla.. :))

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Myydään sitä anjovista vieläkin. Janssonin kiusaukseen olen sitä käyttänyt, siis maustekalaa liemineen. Vasbuuki on myös tuttu sanana, mutta en noiden kalojen suhdetta toisiinsa ole koskaan tutkinut. No nyt tuli siitäkin tietoja.Kiitos siitä. Aina voi pikkusen viisastua ellei unohdus sitten ala viemään tietoja. Ei ihan vielä ainakaan.

Täälläpä ohje anjoviksesta tehtävään Janssonin kiusaukseen: http://www.k-ruoka.fi/pirkka-tuotteet/pirkka-anjov...

Hs:n aikakonessa voisi olla mielenkiintoisia tietoja noistakin kaloista, mutta eipä ole kunnon hakukoneetta. Kuka nyt viitsisi lehtien numerot selata, että löytäisi sen mitä haluaa löytää. HS aikakoneessa on Hesarit jostain 1900-luvun alusta alkaen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#43
>Hailii happamii kymin mamman tappamiin..

ooo

Sanotaan se vielä sävelinkin:

https://www.youtube.com/watch?v=7SbZM2MceQ0

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyviä kalastajien kuviakin. Montakohan laulua kaloista lie tehty?

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Juu onhan sitä anjovista toki,mutta fileoituna..tarkoitin sellaista fileoimatonta kokonista,jota joskus muinoin oli..ja maustesilakka on taas eri juttu.Janssonin kiusaus on sitä parasta ja helppo tehdä..keitetty kananmuna siihen tykö..klassikko.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kalasäilykehän se anjovis tosiasiassa on. Etelä-Euroopassa se tehdään pääasiassa sardellista ja pohjoisessa kilohailista sokerisuolaamalla.
Tosiaankin maustesilakka on hieman eri asia kuin anjovissäilyke.
Juuri sokerisuolattua kalasäilykettä (eestiläisittäin kilu) olen syönyt paljonkin Balttian maissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pianhan on silakkamarkkinoiden aikakin. Silloin pääsee maistelemaan monenmoista kalatuotetta. Viime vuonna en päässyt, kun olin sairaalassa, joten nyt pitää ottaa vahinko takaisin. Aika vanha tapahtuma muuten: vanhinta perinnetapahtumaa on järjestetty tiettävästi jo vuodesta 1743. Tämä tieto siis Helsingistä. Muissakin kaupungeissa on omia silakkamarkkinoita. Ehkä siellä näkee myös haileja, vasbuukeja ja muuta mille on tullut nimiä tämän blogin keskusteluissa.
Kuukausi vielä pitää odottaa: 1.10.2017 - 7.10.2017

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muuten tuo avauksessasi mainitsemasi etelä-amerikkalainen herkku. En edes tiennyt valmistaneeni miltei vastaavaa; lime-kuha ja siihen paprikaa, kurkkua, hieman chiliä, ...jne. Tätä olen tehnyt vähintäänkin joka jouluksi; siis raakakypsytettyä kalaa. Samaan kategoriaan kuulunevat mm etikkakypsytetyt kalat, jopa etikkakilohailit (paistetut kilohailit etikkamausteessa), lienenköhän väärässä?
Silakkamarkkinoilla en enää pariin kymmeneen vuoteen ole käynyt; aikanaan Suomenlinnassa asuessani, nehän tulivat oikeastaan vastaan joka syksy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ranskan Polynesiassakin lime oli oleellinen kalan raakakypsytyksessä. Ken lie ja missä sen keksinyt ensimmäisenä?

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset