ILgron11

Pataruoka - talviherkku

  • Valmis pataruoka
    Valmis pataruoka
  • Salaatti vain puuttuu.
    Salaatti vain puuttuu.

Mitä tänään söisimme?  Mies saattaa näin kysyä ja odottaa, että nainen päättää mitä tehdään ja valmistaakin ruoan.

On mukava tehdä sellainen ruoka, josta voi nauttia useamman päivän ajan. Silloin vapautuu aikaa muuhun, vaikka keväiseen ulkoiluun. Toki, jos syöjiä on vaikkapa kuusi-kahdeksankin menee yksi padallinen kerrallakin.

Pataruoka on sopiva  talven herkku. Kun sitä vielä kypsentää pitkään, maut jalostuvat ja lihat pehmenevät.

Mieleeni tuli Burgundin pata, jonka valmistamiseen on verkossa lukemattomia ohjeita.  Käytin valmista ohjetta ja sovitin ohjeeseeni kotimaiset raaka-aineet niin pitkälle kuin se oli mahdollista.

 

Muunnelmani Burgundin padasta on seuraava:

1 – 1,2 kg Karjalanpaistia ja peuran paistia, lapa tai etuselkäkin käy

0,5  dl rypsi tai oliiviöljyä lihojen ja kasvisten paistamiseen

3 rkl vehnäjauhoja

2 tl suolaa, ei isompaan annokseen riitä, mutta voihan syödessä suolaa  lisätä 

2 maustemittaa valkopippuria

reilut 2 rkl voita paistamiseen

2 sipulia

2 porkkanaa pestynä

4 – 5 dl  punaviiniä, makeahkoa

1 dl lihalientä ja 1 dl vettä enemmänkin voi laittaa

2 laakerinlehteä 

1 pieni purkki tomaattipyrettä tai paseerattua tomaattia (n. 200 g)

½ sitruunankuorta, laitoin lähes kaiken mitä irti sain

2  valkosipulin kynttä, enemmänkin voi laittaa

1 purjo

reilu 100 g kuivattuja herkkutatteja liotettuna

(10 Hillosipulia ) jätin väliin ja keräsin 15 katajanmarjaa 

persiljaa

 

Ohjeet

Liha paloitellaan suupaloiksi, kieritellään suolalla ja valkopippurilla maustetuissa jauhoissa ja ruskistetaan kuumassa paistinpannussa öljyssä. Lihat siirretään pataan, jossa padan valmistuttua voidaan myös tarjota.

 

Sipulit kuoritaan ja leikataan suuriksi lohkoiksi ja porkkanat viipaleiksi. Nämä ruskistetaan samassa paistinpannussa ja lisätään pataan. Pannu huuhdotaan lihaliemellä, joka samoin kuin punaviini, kaadetaan pataan, ja lisätään mausteet, sekä tuore valkosipuli hienonnettuna ja renkaiksi leikelty purjo.

 

Kuumenna pata liedellä kiehuvaksi ja laita sitten uuniin tai pidä aluksi 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, jonka jälkeen alenna lämpötilaa 115 asteeseen (kiertoilmalla). Ruokaa kypsennetään uunissa miedolla lämmöllä kannen alla n. 2-3 h  pidempäänkin voi  kypsentää ja lämmittää uunissa valmista ruokaa. Sisäpaisti kypsyy nopeammin, mutta sitkeämmissä osissa almistettaessa menee kolmisen tuntia.

Paista voissa herkkutatteja pannulla ja lisää pataan noin puolituntia ennen kuin otat padan uunista.

Testaa maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkopippuria. Ripottele pinnalle persiljaa ja tarjoile vaikkapa puhtileivän tai  hiivaleivän tai perunoiden tai uunivihannesten kera tai kenties näiden kaikkien kera. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Mies saattaa näin kysyä ja odottaa, että nainen päättää mitä tehdään ja valmistaakin ruoan.

Meillä mies kysyy itseltään ja valmistaakin sen keksimänsä ruoan. Isoja annoksia ei kannata tehdä, kun vaimo ei mielellään syö samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin.

Toisaalta pakkaseen voisi laittaa ja syödä vaikka viikon päästä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ari, ei ollut vaikea arvata tuota. Täällähän on monta kokkaavaa miestä, mutta muualla heitä on vähemmän. Toki voittoisat kokit ovat useimmiten miehiä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä valtaosassa perheitä, varmaan vaimolla on juurikin tuo osa josta Irja avasi. Toisaalta se burgundin pata ei ole yhtään hassumpi ruoka. Nyt tekisi mieli tehdä Ratatouillea, mutta ei ole aineita ja kauppaan ei viitsi lähteä (yli 18 km), joten teen spagettia.

Nyt kun on tuo uuni ollut tämän talvea on siellä tehty kaikki uunia kaipaavat ja sähköhella on jäänyt aivan kylmilleen. Keskiviikkona paistoin karjalanpoiirakoita (48), mutta nekin on jo syöty parempiin suihin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #3

Ratatouille on hyvä ajatus, täytyy laittaa munakoisoa ja kesäkurpitsaa maanantain ostoslistalle. Hapankermakakku saa nyt kelvata ilman pähkinärouhetta kun kävin jo eilen kaupassa, raastan mauksi sitruunankuorta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Kakkuja en ole uskaltanut aikoihin tehdä. Itse pitäisi syödä kuitenkin. Hiljan tallensin banaanikakkuohjeen, kun vaikutti niin erilaiselle.
Vegaanin herkkua vaikka en vegaani olekaan, voisi silti sopia muillekin. Kaveri oli tehnyt ja testannut.
BANAANIKAKKU
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
0,5 tl jauhettua inkivääriä
1,5 tl kanelia
2 kypsää banaania
2,5 dl soijamaitoa
1,25 dl margariinisulaa
1 Laita uuni kuumenemaan 175C.
2 Sekoita kuivat aineet keskenään.
3 Soseuta banaani haarukalla toisessa kulhossa. Lisää banaanisoseen joukkoon soijamaito ja margariinisula.
4 Kääntele banaaniseos kuivien aineiden joukkoon.
5. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa.
6 Anna kakun maustua rauhassa ainakin seuraavaan päivään. Säilytä valmis kakku jääkaapissa

Tätä voisi kokeilla, mutta nyt on lenkin vuoro.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #9

Kappas vaan, kakku ilman kananmunia. Jossain oli hiljattain uutinen että britit ovat kehitelleet leväkananmunia, kaikkea sitä on niin kuin puisia hellojakin. Porkkanakakustakin näyttää olevan vegaaniversioita, tässä ihan yksinkertainen munallinen arkikakku. Voin voi korvata margariinilla tai rypsiöljyllä, 100 g voita = 3/4 dl öljyä, ja sokeriksi jotain luonnonläheistä.

Porkkanakakku

3 munaa
2 dl sokeria
100 g voita
5 dl porkkanaraastetta
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia

1. Sulata ja jäähdytä voi.
2. Raasta porkkanat, vispaa munat ja sokeri
3. Sekoita leivinjauhe, jauhot ja kaneli
4. Sekoittele joukkoon voi, porkkana ja jauhoseos
5. 175° 40-50 min.
6. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja kumoa.

Jos haluaa lisäkaloreita niin netissä on kaikenlaisia porkkanakakkujen kuorrutuksia, tässä sokerivaihtoehtoja:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/kokkaa/niks...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #31

Nyt olisi ainekset tähän porkkanakakkuun. Jos vielä malttais jättää sokerikuorrukkeet pois. Tuliskohan manteleista hyvää kuorrutukseen. Eilen ostin tosi hyviä ja tuoreita Tammisaaren torilta. Jotain niistä vois kehitellä. Hyviä ne ovat sellaisenaankin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #32

Porkkanakakuissa on yleensä tomusokeri- ja tuorejuustokuorrutuksia, mutta kunkin maun mukkaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Jos lammaskaali käy niin ainakin se paranee vanhetessaan, olen melkein aina tehnyt kahdeksi päiväksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Viinit, lammaskaali ja naiset paranevat vanhetessaan;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

Jos säilyy - ei meillä shäily, sanoi Mika Waltari:)

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Lammaskaalia..tätä ajatustahan pitääkin alkaa vaalia,mut huomenna syödään karjalanpaistikeitto kaalia.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tomaattipyré taitaa yleisimmin olla noin 70 g purkeissa ja paseerattua tomaattia taas kannattaa ostaa 500 g pakkauksessa. Eivät oikein määrältään ole vertaisia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Voihan niitä yhdistääkin, käyttää pohjana paseerattua tomaattia ja pusertaa lisäksi tuubista pyrétä jos koko purkille ei ole käyttöä, mutta yleensähän sitä ennakoi ruokaostoksensa niin että jos tietää jotain pilaantuvaa jäävän yli niin suunnittelee samalla sille käytön vaikka seuraavaksi päiväksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä en ole tomaattipyrétä käyttänyt pitkään aikaan. Yksi syy on se, että siinä on hyvin vahvana se tomaatin kirpeä maku, joka häipyy lyhyellä keittämisellä. Toinen on hyvin pienet pakkauskoot, joista tulee se käsitys, että ovat aika hintavia.

Oli muuten hyvä, että katsoin noiden tomaattisäilykkeiden tietoja foodie.fi:stä (aivan mainio palvelu). Ensimmäinen huomio oli, että Lidlissä paseerattu tomaatti on ihan saman hintaista ja toinen, että tomaattimurska on aika selvästi halvempaa. Pitääkin tehdä hieman vertailuja ja täydentää Yleistä maustamisesta-kirjoitusta lähiaikoina.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

En minäkään yleensä käytä pelkkää puréta, maustan sillä jos olen maustaakseni ja tuubi on siihen tarkoitukseen kätevä. Lidl myy 140 g purkkeja jos siitä tykästää.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Mahtaakos Raimo se määrän vertaisuus olla se pointti tässä..ja miksi kannattaa ostaa iso pakkaus,jos koko määrälle ei ole käyttöä..tällaiset tuotteet eivät säily pitkään pakkauksen avaamisen jälkeen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Jos joku ruokalaji ei ole tuttu, toivoisi, että resepti olisi melko täsmällinen. Tutussa ainesosien väliset suhteet näkee "silmällä" eikä viitsi enää mittailla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hannu, juuri näin maku ja määrä ja oma kyky päätellä loput. Tietysti on niitä, jotka tekevät täsmälleen niin kuin on ohjeistettu. Aloittelijaruoanlaittajia lienevät silloin ennemminkin. Korjasin paseeratun määrän. Sitä sitten tulee hiukan enemmän kuin pyreetä, joka kuitenkin on vahvempaa, ehkä lopputulos on lähes tasavertainen. Pyreetä käyttäessä voi vaatia hiukan enemmän nestettä. Kuivattujen sienten turvotukseen käytetyn veden aioin laittaa kastikkeeksi, mutta silloin olisi tullut liikaa nestettä, joten jäi käyttämättä. Voisi ne kuivatut sienet murskata kastikkeeseen ilman vedessä turvotustakin. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kaikkeen aina löytyy. Toki alkuperäisessä Burgundinpadassahan on herkkusieniä. Nehän ovat sellaisenaan sopivia palasteltavaksi ja lisättäväksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Paseerattua tomaattia saa myös 200 g purkeissa ja uskonpa, että ruoanlaittaja hiukan miettii ainemääriä itsekin. Korjasin ohjeeseen tuon paseeratun 200 g luomu tomaatin. 500 gramman pakkauksia en yleensä ostakaan. Pieni porukka, pienet tarpeet, kertakäyttö parempi kuin hukata hyviä aineita tai keksiä miten säilöä se mitä ei sillä kerralla tarvitse.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Burgundin pata oli aikoinaan..kenties vieläkin..kovastikkin suosittu lounasruoka ravintoloissa.onhan sitä tullut uran aikoina jonniinnin verran tehdyksi ja oma suosikkini se on ollut aina.En muista milloin olisin tuota syönyt,kotona ei ole tehtynnä,kun puolisko ei suostu syömään sieniä,saati sitten hillosipuleita ja punkkukin aiheuttaa jotain näppylöitä.
Pataruoat ovat olleet aina suosikkejani.Nyt kun pitkä työrupeama on takana ja mitään isompia intohimoja ruoanlaittoon ei ole,ne ovat nopeita valmistella ja lykätä uuniin muutamaksi tunniksi muhimaan.
Tuosta sun reseptistä osui silmään pieni,mutta tärkeä yksityiskohta..eli tuo makeahko /hedelmäinen punkku tällaisen pataruoan punaviini,ei saisi olla rutikuivaa..tai oikeastaan kuivaakin kuivempi punkku ei ole ruoanlaitossa asialle eduksi,samoin ei kuiva valkkarikaan.Makeasta maku täyteläistyy ja syvenee.Joskus kannattaa kokeilla ripausta lisättyä sokeriakin..toki varovasti ja maistellen tietysti,että ei lipsu liikaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hannu, Hienoa on kuulla ammattilaisen vinkkejä. Minäkin aina vähän epäröin, kun paistan sipuleita voissa ja lisään siihen vähän sokeria mukaan värin ja maun antajaksi. Kiva onkin nyt tietää, että se on sinun ammattilaisenkin mielipide, että sokeri syventää makuyhdistelmiä. Entä viini vai olut??

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Sokerista ja suolasta nyt paasataan jatkuvasti ja on nyt paasattu ties kuinka ja kauan..noh eikä nyt tietysti ihan suottakaan,mutta tuskin kannattaa tuntea sen suurempaa syyllisyyttä kohtuullisesta tai pienten määrien käytöstä :)
Kun kaikenlaista reseptiä pukkaa pilvin pimein jokaisesta tuutista,torvesta,netistä ja lehdistä ynnä ties mistä..niin sokerista varsinaisen ruoanlaiton..ei siis leivonnan..yhteydessa,ei puhuta juuri ensinkään..hyvin harvoin.
Tuo paistettu sipuli ja sen maustaminenhan on oiva esimerkki sokerin merkityksestä maun syventjänä eli antajana..helppo testata ja huomata ero välittömästi.Itse laitan myös hieman suolaa tai useimminkin grillimaustetta ja sokeria..silleen nätisti siis.

Paistetut perunat

suolaa,sokeria,grillimaustetta tai paprikajauhetta..pottuja paistellaan ensin sinallään ja loppuvaiheessa mausteet..niin siis,joko jotain noista kolmesta ja sokuria :)

Ruskea peruskastike

normaaliin tapaan + ripaus sokeria
taittaa sopivasti esim.teollisen liemikuution useinkin epämillyttävähköä makua..siis jos sellaisia käyttää.

Lihapulla /mureke taikina

Kukin makunsa mukaan + hieman sokeria maku syvenee.

Meilläkin tehtiin lihapataa eilissäpäivänä..jotain karjalanpaistin muunnosta se oli.Saksalaisen kauppayhtiön halvalla tarjoamaa karjalanpaistilihaa,isoja keittojuureskuutioita,purjoa,paahdettua sipulia,yrttipippurivalkosipuli seosta,muutama maustepippuri ja juksi laakeri,ynnä suolaa ja sokeria.lihaa oli pari 700g pakettia, vihannespussit taisi olla puolikiloisia (S_market/isot keittojuurekset pakkasesta) tai tuoreista..porkkana,lanttu,palsternakka..vaan se pakaste on niin kätevä.
Valmisteluun meni aikaa kymmenkunta minuuttia kaikki vaan sekaisin,lihoja ei tarvitse paistaa erikseen ja sitten tollanen viidenlitran pakki neljäksi tunniksi uuniin muhimaan 120 celssiusta. sekoitellaan välillä ja se liemi siitä sitten kirkastuu. Saunavieras sai osansa,tänään lämmitettiin ja syötiin..huomenna vielä jäljelle jäänyt muuttuu kaalin ja perunan kanssa keitoksi.Koko homma maksoi kympin verran..ehkä yksitoista :))
AI..yks unohtu..lihaliemifondi..löysin sattumalta jonku Knorrin fondilötkärepaketin tummaa liemifondia ja se oli hyvää saman makuista,kuin ennen kotona,kun lihat paisteltiin tai keiteltiin luineen päivineen.

Entä viini vai olut..

En voi kehua mitenkään viiniasiantuntijuudellani,mutta työelämässähän niitä joutui käyttämään..kun katotaan vaikkapa näitä kaikenmaailman "mestareiden ja ruokagurujen" ohjelmia niin alkaa olla jo vaikeaa pysyä housuissaan,kun
kastiketta tehdään kaatamalla pullo punkkua kattilaan,ripaus suolaa ja ripaus mustapippuria ja sitten keitetään soosi kokoon ja sitten se on niin hyvää,että jalat lähtee alta..enkä ees kärjistä kovinkaan paljoa..nää viiniasiat ja niitten käyttö vaatii ammattilaisiltaki paljon.
Tosta vähän kattelin netistä valkoviinikastikkeitten reseptejä..oli hyviä ja päteviä..oli myös vähemmän hyviä tai päteviä..
Tietysti viini ja olutkin syventää ja täydentää.. kokemusta tai sitten kotikeittiössä harjoitusta se vaatii,jos pitää aluusta alkaa..ruoanlaiton,ettenkö sanois yks pääpointti on kokeilu..siinä se on se tämän jutun suola ja sokeri.
Yks pataruokien huipuistahan on Merimiespihvi ja sitä jotain hyvää ja vaaleaa olutta siinä pitää olla.

Kappas..alkaa tulla taas vissiinkin kevättä rintaan,kun jaksaa höpötellä :))

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #22

Viinassa sokerin vaikutus maun pehmentäjänä on varsin selkeä eikä sitä paljoa tarvita. Alkossa taitaa olla nykyäänkin sokeripitoisuudet merkattuina hyllyjen tuotekylteissä. Joku 4 g/l on vielä hyvin terävän makuista, mutta 10 g/l jo aika pehmeää. Helpoin testata jollain hyvin terävällä. Heittää sokeripalan sekaan ja antaa sulaa ja sitten maistaa toisen kerran. Ihan eri ainetta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Kevättä rinnuksille, menee tuota lukiessa, kun kuola valuu poskea pitkin. Asiaa, ei viiniä kannata kaikkea kastikkeeseen lorutella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Hannu olipa mahtavia ohjeita. Kiitos niistä. Unkarilaissyntyinen ystäväni, isoäidiltään keittotaidot jo nuorena oppinut laittaa myös aina sokeria hiukkasen liharuokiin ja muuallekin minne makuja kaivataan. Sokerihan niitä irrottelee, kuten sanot. Punaviini olikin meillä makeahkoa laatikkotavaraa (Barone Montalto, Italia Nero dávola terre Siciliane IGT) , ei mitään kallista. Ei ruokiin kallista kannata upottaa.
Äitini ei viinejä ruoanlaitossa käyttänyt. Kotiin alkoi ilmestyä hyviä punaviinejä jouluiksi jne, kun isä jäi eläkkeelle ja lähti merille. Hän toi kotiinkin, mutta taisi myydä jotain laivallakin. No ei punaviinejä kuitenkaan,,,,,, Se olisikin ihan eri stoori.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olipa kiva lukea näin jälkikäteen sinun lihapadanohjeesi Irja! Kuvasi on herkullisen näköinen.

Minulla nimittäin on parhaillaan uunissa hautumassa oma mukaeltu karjalanpaistini huomisia lastenlasten syöminkejä varten. Uunissa pidän sitä noin kolmetuntia, että se on varmasti mureaa.

Karjalanpaistia on 1.5 kg, naudan paistisuikaleita 1/2 kg, ja vielä kaikkien lempilihaa, eli vasikanmaksaa 1 kg.
Herkkusieniä, kaksi isoa sipulia kaksi porkkanaa, ja kaksi purkkia vahvaa olutta, lisäksi vielä vähän vettä ja härän vahvaa fondia.
Tavanomaiset mausteet, mustapippuri, roosmariini ja laakerinlehdet. Loput yrtit laitan sekaan huomenna, kun pennut tulevat ja tietysti vielä purkin kermaa päälle. (syöjiä on muuten neljä aikuista ja neljä lasta)

Keitän kaksi kiloa perunoita ja yleensä ne menevät kaikki samalla aterialla. Kasvavat, mutta tosi hoikat tytöt ovat ihmeen kovia syömään ja aina jaksan ihmetellä, että mihin se ruoka oikein pienissä masuissa katoaa. Mansikkakakku on jälkkärinä ja tuskin siitä jää muruakaan seuraavaksi päiväksi mummun ja paapin iloksi:)

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Jossain päin suomeahan karjalanpaistiin laittoivat/laittavat maksaa ja munuaistakin..mistäs täällä pääkaupunkiseudalla vielä vasikan maksaa saa..halleistako kenties?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ainakin Reinin lihasta Hakaniemen hallista saa melkein mitä vaan. Kannattaa kai silti ensin soittaa ja kysyä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #25

No joo..kun ei oo ees pitkä matkakaan..pari kilsaa,tosta suoraan Sörnäisten rantatietä pitkin..katsoin nettisuiltansa,jossa kertoivat,että nuoren pihvikarjan maksaa on säännöllisesti saatvissa.Jonain lämpöisenä päivänä vanhus satuloi kolmipyöräisen ratsunsa ja päräyttää katsomaan onko hallin ja hallinseudun remontit ja muut jo tehty.
Aijai..paistettua maksaa ja paljon sipulia,hyvä muusi ja ite sokeroitu puolukkasurvos.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Nyt alan jo epäröimään, että onko minun maksani vasikasta ylipäätään, jos sen saaminen noin vaikeaa on? Meidän K-kaupasta sen ostin suoraan lihatiskiltä, pyytäen vasikanmaksaa ja kun kukaan ei kieltänyt, niin oletin sen sitä myöskin olevan. Hinta oli ainakin halpa, eli 8-euroa kilo.

Maksa antaa kyllä padalle aivan erityisen täyteläisen maun, joten suosittelen. Nyt onkin kiiruusti mentävä jo kakun tekoon... Ihanaa aurinkoista päivää teille kaikille. Kyllä se kevät taitaa kohta tulla:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #34

Kaija, jos ja kun haet pataan täyteläistä makua niin väliäkö sillä onko vasikanmaksaa vai ei. Maultaan se on vähän miedompaa ja rakenne kiinteämpi kuin vanhemman, siinä se.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #34

Kuten Seija sanoikin,mitä väliä,kun kerran hyvää ja kaikille maistuvaa tulee.
Erittäinkin hyvä pointti on se,että lapsetkin oppii tykkäämään maksasta.
Vasikkahan oli ennenmuinoin päivittäinen liha kauppojen lihatiskissä.Nykyään se on harvinaista ja lähinnä siitä syystä,että karjan kasvattajat antavat elikoitten kasvaa isommiksi,koska isommista saa tietysti enemmän rahaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Vasikasta se tillilihakin ennen taidettiin tehdä. Minä ostin kerran vasikkaa Tallinnasta. Sieltäkin saa lihaa ja vähän erilaista kuin meiltä, mutta eihän ihan sen vuoksi viitsi reissua tehdä. Ennen syötiin sisäelimiä. Nykyisin ei juuri koskaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #36

Minä jo ehdinkin ihmetellä, että miksi vasikanmaksa on niin harvoin saatua herkkua, mutta täällä tuo tietämättömyyden ongelma poistuukin aina hetkessä. Kiitos. Patani oli kyllä mahtavan hyvää ja onneksi sitä jäi vielä huomiseksikin:).

Edellisen kerran tein tämän saman padan ilman maksaa, mutta muuten samalla tapaan ja täytyy kyllä todeta, että maksa vasta tekee sen miltä sen oikeasti pitäisi maistua. Täytekakusta ei sitten jäänyt muruakaan huomiseksi, mutta ehkä on parempi näin... syödään kotimaisia omenia sen sijaan - terveydeksemme:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #38

Kyllä vieläkin on jäljellä halu kokeilla tuota ohjettasi. Tänään Wi-Boxin käpykakkua nautimme serkkuni 85-vuotispäivillä. Hyvää sekin oli.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Kaija, onpa upea annos ja mahtavat ainekset. Maksaa en olekaan lihapataan ennen laittanut. Voisi kokeilla. Noita fondeja olen käyttänyt, kun niitä on kaapista löytynyt. Hyviä.
Kakkukin vielä, kyllä lastenlasten kelpaa. Jotkut ovat hoikkaa sorttia, joissakin lapsissa ruoka näkyy nopeasti ulkomuodossa. Sitä olen kovasti ihmetellyt. Aivot kuulemma kuluttavat paljon energiaa. Olisiko siinä jotain erojen tuottajaa. Tuli vaan just nyt mieleen.

Hannu, kun ikiaikaista keittokirjaa selasin, löytyi myös merimiespihvit. Joskus niitäkin on tullut tehtyä ja olutnesteellä ne syntyvät.

Paistettu maksa ja paljon sipulia, siinä herkku, jota syömme talviruokana myös. Hannu hyvä, kun on hyvät ostospaikat lähellä ja kätevä ratsu.

Kerran miehet innostuivat Hesarin ohjeesta. Mieheni ja unkarilainen ystävämme aloitti sillon ruoanlaiton aamulla kello kuusi lasillisella punaviiniä. Ohje oli monimutkainen ja tunti kaupalla ruoan laittoon meni. Kului kokeilla muutama punaviinipullokin matkalla. Myöhään iltapäivällä tuota herkkua sitten maistelimme, mutta mikähän kuninkaallinen herkku se mahtoi olla? HS:ssä joskus 1980-luvulla taisi olla ohje.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

No jos ystävä oli unkarista,niin josko ois ollu vaikka jotain gulassia ? :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #39

Ei ollut gulassia. Sekin toki on hyvää, vaan kuninkaallinen ruoka. Hanhea muistaakseni, mutta en löytänyt haulla Helsingin Sanomista, jossa ohje silloin oli. Eivät ole tallentaneet sähköisesti.