*

ILgron11

Tuppervaareja ja tupperwarea

  • Voileipäkakun kevyt versio.
    Voileipäkakun kevyt versio.
  • Tupperwaren tuotteita
    Tupperwaren tuotteita

Miehet laittavat ruokaa nykyisin. Se kävi ilmi englantilaisesta sarjasta, jonka ensimmäisessä osassa oli 1950-luvun ruoanlaitosta ja ruokailusta. Kiinnostavaa oli katsoa ajan henkeen sisustettuja keittiöitä, raaka-aineita ja ruoan valmistusta. Siitä vastasi  yksin perheen äiti, jolle ruoanlaitto ja muut kotityöt olivat täysipäiväistä, yksinäistä puurtamista.

 

Hauskin kohta oli purkin avaamien. Avaajaa eivät osanneet käyttää sardiinipurkin aukaisemiseen. Onnistuivat  vain  rikkomalla rumannäköiseksi metallisen purkin.

 

Tupperware esittelijä näytti miten kauniin jäljen tupperwaren avaaja jättää metallipurkkiin. Olisi tuo englantilainen perhekin pärjännyt sen turvin.

 

Tupperware-kutsuilla, esittelijä näytti monenlaisia astioita ja ruoanlaiton kikkoja ja muovisia laitteita, joilla syntyy perunalastuja, sipulihakkelusta ja voileipäkakkuun täytettä ja koko voileipäkakkukin. Näppärästi ja nopeasti kuin käden käänteessä osaavan käsissä valmistui mikrossa tupperwaren muovisessa paineastiassa palvikinkusta, lastutuista perunoista, sinihomejuustosta ja purkista kuohukermaa herkullista kiusausta.  Aikaa valmistumiseen kului vain 25 minuuttia.

 

Miehet eivät ole olleet näissä geimeissä juuri mukana, mutta nyt mukana oli kaksi vaariakin.  Ruoanlaitto on alkanut heitä kiinnostaa.

 

Tupperware –tuotteet ovat olleet naisten asia ja esittelijätkin ovat olleet naisia. Kyllähän tuohon hommaan mieskin sopisi, mutta kävisikö miesten työkaluksi muoviset koneet. Sitä hiukan epäilen. Meillä lihat jauhetaan järeämmällä laitteella.  Mikroaaltouunia ei juuri ruoan laittoon käytetä, mutta lämmitykseen toki.

 

Tupperwarekin on sisällyttänyt ideologiaansa ympäristö- ja terveysajattelua. Leivänkantteja ei poisteta voileipäkakun leipäviipaleista. Turhaa rasvaa vältetään ruoanlaitossa. Voileipäkakun täyte syntyi purjosipulista, palvilihasta ja tuorejuustosta. Sopiva sisältö syntyi joitakin kertoja narusta vetämällä. Silloin kaikki jauhautui sopivaksi ilman sähköä. Hyvin käy kesämökillekin tällainen ”kone”. Minulla sellainen on ollut neljä vuotta, mutta käyttö on jäänyt vähälle. Nyt taisi tulla potkua käyttää helposti puhdistettavaa ja nopeaa laitetta. Sipuli varsinkin jauhautuu sillä näppärästi ja kermakin vaahtoutuu alta aika yksikön.  

 

Pääsimme maistelemaan valmiita herkkuja, maistuivat vaareillekin kuten kaikille muillekin osallistujille.

 

Tupperwaren muoviset astiat tulivat jo 40-luvulla, mutta ei niitä näyttänyt olevan englantilaiessa ohjelmassakaan. Ruoanlaittoon tulivat sähköllä toimivat koneet mukaan vasta 1950-luvun loppupuolella. Sekö sai miehet innostumaan ruoanlaitosta?  Koneet ainakin helpottivat naisten osuutta keittiössä.

 

Elisabet Rehn toi tupperware tuotteet Suomeen 1965. Aika pitkään niitä on ollut ja kehitystä on tapahtunut.   Esittelyt tapahtuvat kenties yhä kuten ovat ennenkin tapahtuneet, kotioloissa, ystävien ja tuttavien läsnä ollessa.

Odotan englantilasen sarjan 1960-luvun osuutta. Voisi olla mielenkiintoista verrata omia kokemuksia vuodelta 1964 ohjelmassa nähtävään vuoteen. Aamiaisen nimittäin usein teki BP:ssä työskentelevä perheen isä. 

 

http://areena.yle.fi/1-2805709

http://www.tupperware.fi/index

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tupperware

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tupperware perustuu tyypilliseen amerikkalaiseen suoramarkkinointikonseptiin, kuten on yritetty Suomessa myös vitamiinien tai joidenkin muiden ylihinnoittelutuotteiden kohdalla.

Tarkoitus on myydä lähipiirille siis huomattavaan ylihintaan tuotteita, joiden ostamisesta kukaan ei kehtaa kieltäytyä. Tällainen konsepti toimii melko hyvin jenkeissä, jossa naapurustopuutarhajuhlat ja muut vastaavat sosiaaliset yhteenkeräytymiset ovat osa luontevaa paikallista kulttuuria.

Suomessa tämänkaltaisen bisneksen harjoittaminen on jäänyt aika vähäiseksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jostain syystä tuoppervare tuotteita on myyty täällä pitkään. Oriflame on samankaltainen tuote. Olisikin kiva tietää miten esimerkiksi muissa pohjoismaissa noilla tuotteilla on ollut menekkiä. Kukaanhan ei siitä voi tietää, sillä eivät päätyne mihinkään tilastoihin.

Kalliita tuotteet ovat, mutta olen havainnut, että kestävät. Jonkinlaisesta takuusta esittelijä myös puhui. En ole mikään tuotteiden fanittaja, vaan enemmän kiinnostunut siitä mitä markkinoilla tapahtuu ja keitä siellä toimii. Joku elättää tuollaisilla tuotteilla myös itsensä.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Pari tupperwarea minullakin.
On kaksi semmosta korvallista sekoitus-, vispaus- mitä lie kulhoa.
Toisen olen ostanut joskus ikuisuus sitten jostain esittelystä ja toisen kirpparilta.
Silloin, kun noita Suomessa esittelyyn tuli, niin yks mun ystävätär naureskeli, että huhhuh, milloinkahan noista tulee antiikkia!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hauska ajatus tupperware antiikki. Joillakin muoviesineillä lie jo antiikkiarvoa.

Täällä on jotain kiinnostuksesta muoviesineisiin, ei kuitenkaan astioita mainita erikseen.
- 1960–70-luvun retromuovi on haluttua nuoremman polven keskuudessa.

– 1970-luvulla on paljon sellaisia juttuja, mitä en haluaisi takaisin tulevankaan, Enberg naurahtaa.

Muovin ongelma on se, että esineet saattavat olla hauraita ja hajoilla.

– Muoviesineitä tehtiin massatuotantona ja edullisesti. Ne eivät edelleenkään liiku kovin isoissa hinnoissa.

Esimerkki retromuovista ovat alkuperäiset Sarviksen Majuri-henkarit: niitä oli myytävänä Antiikkimessuilla ja niitä myydään esimerkiksi nettihuutokaupoissa. Eri väristen, muhkeiden henkarien hinta heittelee kolmen ja kymmenen euron välillä.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/318843-va...

Vanhoilla muovileluilla voi olla antiikkiarvoa tai siis ikä voi tuoda jotain lisäarvoa: Leluista ne, jotka ovat edelleen alkuperäisessä pakkauksessaan – huutokauppakielellä mint in the box – ovat todellisia keräilijöiden aarteita, ja niiden arvo voi olla kymmenkertainen käytettyihin, hyväkuntoisiinkin leluihin nähden.https://taloudessa.fi/artikkelit/ilmiot/2016/10/07/voiko-vanhoilla-hittileluilla-rikastua/

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaapistani löytyy erinäisiä Sarviksen retromuoviastioita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Se on ihme miten tupperware on selviytynyt kaikista piraattihyökkäyksistä huolimatta.
Salaatit linkoan kuiviksi tuppervaaralla.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Mun tyttärellä on semmonen salaattilinko. Pitäiskö ostaa? Kyllä se ihan ookoolta tuntus, kun sen käytössä näin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Halvempia malleja on ollut tarjolla muutamalla eurolla. Luulisin niiden toimivan yhtä hyvin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos käyttää paljon salattia sellainen vehje on varmaan kätevä. Minä olen vain ravistellut lävikössä, mutta se ei ole yhtä tehokasta. Aikoinaan mökillä kun tein isolle porukalle ruoka laitoin salattilehdet sellaiseen avattavaan rautalankahäkkyrään ja menin ulos linkoamaan pyörittäen käsivartta kuin tuulimyllyn lapa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Jokaisella on keinonsa. Minä laitan pestyt salaatit talouspaperille ja toisen päälle ja hiukan niitä ravistelen siinä hellästi ja anna hetken vielä kuivahtaa. Toimii sekin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Tossa voisikin varmaan vedota siihen, että ei ennenkään mitään mopetia ollu. Kukin kuivaa maasta poimitun salaattinsa mullasta huuhdeltuaan tavallaan, jos ei muuten niin auringossa :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #21

Talvella ei onnistu auringossa, mutta ehkä patterilla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Esittelijä sitä linkoa myös kovasti kehui. Sanoin pesevänsä kaikki salaatit. Ulkomaiset varmaan on hyvä pestäkin ja itse kasvatetut saattavat joskus myös sateella tai muusta syystä likaantua. Kotimaiset erilaisissa kasvuliemissä kasvateut vaikuttavat puhtaille. Ei niiden kasvatuksessa taideta käyttää myrkkyjäkään.

Linko ilmeisesti rapeuttaa salaatit?

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Tytär tekee salaatin suoraan siihen kulhoon, jotta jos siinä on paljon "märkää" ainesta, niin ne vedet valuu kulhon pohjalle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Kulhossa lie kaksi pohjaa? Ritiläpohja ja muu?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tupperware on minulle tuttu, koska äitini oli Elisabetin Rehnin ensimmäisiä myyjiä. Iso matka-askillinen piti ensin ostaa purnukoita ja sitten tehdä niillä bisnestä. Asiakkaitakin oli silloin runsaasti, ja asiat menivät kuin kuumille kiville kymmenisen vuotta. Sitten tuli energiakriisi ja muovin hinnat nousi. Kauppa hiipui.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En tuota myyntiä tarkemmin tunne, mutta ehkä se mitä sanot voi olla käytäntö tänäänkin. Ihmeellistä miten tupperware on kestänyt myyntiartikkelina ajassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Purkinavaamistunarointi oli kyllä aika liioiteltu. Jos 50-luvulla jotkut olivatkin hankkineet tuollaista epäkäytänöllistä uutuuusvehjettä, niin luulisin melkein kaikissa huusholleista löytyneen myös sitä yksinkertaista mallia. Olen pärjännyt koko ikäni sellaisella. Turhaan vaan olen toivonut löytävän sellaisen pikku purkinavaajan ruostumattomasta teräksestä.
Minun isälläni oli tapana tuoda Helsinginreissuiltaan joku pieni Stokkalla esitelty huushollivehje. Kerran toi ruotsalaisen seinäpidikkeeseen kiinnitettävän ja kammella veivattavan purkinavaajan Röda Klara. Se oli tosi kätevä ja palveli pitkään, vuosikymmenet mökilläkin.
Muistan myös mandoliinin ensimmäisiä versioita jolla leikkasin palkeen pikkusormeen kurkkua viipaloidessani.
Niillä pienillä purkinavaajilla on tosin taipumusta hukkua joidenkin keittiössä. Poikani teloi pahasti kätensä yrittäessään avata säilykepurkin puukolla. Ajoi itse autolla ensiapuun, jossa joutui odottaamaan pitkään, pääsi ommeltavaksi kun pyysi uutta kaarimalja verelle tättyneen tilalle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Margareta purkinavaajaan liittyvistä muistosta. Meille ei pahempia ole sattunut, mutta valkoinen kammella toimiva avaaja on ollut ikuisuuden käytössä ja toimii yhä. Siinä on jonkinlainen magneetti, joka tarttuu kanteen, kun se irtoaa. Muovia ja metallia siinä on.

Pieniä metallisia olen myös tottunut käyttämään ja ihmettelinkin miten tuossa englantilaisessa perheessä saattoi olla niin epäkäteviä ihmisiä, että eivät osanneet käyttää sitä avaajaa. Olisihan sillä saanut purkin auki oikealla tavalla toimien.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tarkoitus oli tehdä koominen kohtaus. Tunarointi oli monessa muussakin kohdassa ylikorostettu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aika vähän käytän säilykkeitä, mitään hienoja vehjettä en tarvitse.
Kun joskus otan hätävarana hernekeittopurkin, avaan sen molemmista päistä ja työnnän koko pötkön purkista jonkun vaikka kauhanvarren avulla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #20

Hyvä konsti tuo kummankin pään avaaminen. Lusikalla kaivelu on työläämpää.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset