*

ILgron11

Kalaruokia Suomessa ja Ruotsissa

  • Cattelinin kalakeitto
    Cattelinin kalakeitto
  • Tuoreet ja pakastetut kalakeittoainekset
    Tuoreet ja pakastetut kalakeittoainekset
  • Ohje on tästä keittokirjasta, jonka Otava julkaisi 1978
    Ohje on tästä keittokirjasta, jonka Otava julkaisi 1978
  • Tässä on viikon menu 1800-luvun lopulta. Kalaa ei listalla näy, vaikka suolakala, silakkanelikkö,  oli monen palkka työstä.
    Tässä on viikon menu 1800-luvun lopulta. Kalaa ei listalla näy, vaikka suolakala, silakkanelikkö, oli monen palkka työstä.
  • Arkisempia viikon aterioita.
    Arkisempia viikon aterioita.
  • Kalaliemi. Kohta kaikki on hajutonta, mautonta ja väritöntä.
    Kalaliemi. Kohta kaikki on hajutonta, mautonta ja väritöntä.

Kielikurssi oli samalla ensimmäinen makumatkani ruotsalaisten  ruokien äärelle, erilaisten mitä kotona olin tottunut syömään. Ero ei ollut kovin suuri, mutta sen verran merkittävä, että jäi mieleen.

 

Silloin elettiin vuotta 1966. Meitä asui kolme tyttöä samassa isossa huoneessa suutarin talossa, vanhan Visbyn sydämessä. Iäkäs pariskunta tai ainakin meistä nuorista näytti iäkkäälle, oli ottanut meidät siipiensä suojaan kurssin ajaksi, kolmeksi viikoksi.  He suojelivat meitä. Keskiolut oli edellisenä vuonna tulla Ruotsissa kauppoihin.  Olisi tehnyt mieli maistaa, mutta eihän sitä voinut tehdä.  Eihän meillä vielä silloin olutta kaupasta saanut.

 

Emme tainneet syödä lainkaan pariskunnan luona. Ainakaan siitä ei jäänyt muistijälkiä. Kurssin järjestäjä oli varannut meille ravintolan, jossa kaikki kurssilaiset aterioimme.  Kolmen viikon aikana pääravintona oli kalaa, erilaisia silakoita, muistaakseni kylmänä. Lisäksi oli  savustettuna kalaa sekä kypsennettyjä juureksia. Olin tottunut kotona kalalaatikkoon, joka tehtiin suolasilakoista, perunoista ja possunsivusta, enkä vierastanut muitakaan kalatarjoiluja.  Olihan meillä syöty halstrattuja ja savustettuja silakoitakin. Kolmen viikon aikana suhteellisen samana säilyvä, runsas itsepalvelupöytä alkoi kuitenkin kyllästyttää.  Silloin  ihmettelimme ruotsalaisten hoikkuutta. Kaloissako hoikkuuden salaisuus?

 

Kotona oli välillä tarjolla kalakeittoa. Kalakeitto oli aina hiukan haasteellista syötävää. Ensin oli etsittävä ruodot ja poistettava ne. Pippureitakin oli runsaasti mausteena, mutta muutoin tuo maitoliemeen keitetty kalan, perunoiden  sipulin ja voin yhdistelmä oli maukas.

 

Kalakeiton kaipuu yllätti näin talvipakkasella  ja mieleeni tuli anoppini 1978 lahjoittama kirja, jossa on Cattelinin kalakeitto. Päätin valmistaa sen, menneiden aikojen muistona, 1970-luvun lopulla usein nautittuna herkkuna. 

 

Cattelinin ravintola on Tukholman vanhassa kaupungissa.  Olen tuon kirjan innoittamana kauna sitten käynyt Cattelinin ravintolassa nauttimassa kalakeittoa.

 

Cattelin oli ranskalais-blegialainen kokki, jonka keitiöpuutarha mausteviljelyksineen lie aikanaan ollut samoilla nurkilla.  Olisikohan tuon kalakeiton ainekset olleet omasta puutarhasta peräisin. Ravintola on ollut myös aikojen saatossa monien taiteilijoiden suosiossa.

 

Kalakeittoon valmistetaan ensin liemi. Sitä varten paloitellaan yksi fenkoli ja kahden purjon valkeat osat sekä murskataan valkosipuli. Nämä kaikki kuullotetaan noin neljässä ruokalusikallisessa öljyä.  Joukkoon lisätään sahramia. Laitoin sitä reilusti antamaan makua. Jos sahrami ei ole hienonnettua, se hienonnetaan sekaan sormin.  Ainekset lisätään kattilaan, jossa on 1,2 litraa kalanlientä. Sen tein kolmesta liemikuutiosta, sillä tuntui, että  kahdesta ei tullut riittävästi makua. Ovatko liemikuutiot muuttuneet?

 

Annetaan keitoksen kiehua 15-20 minuuttia.  Liemeen lisätään pari desiä valkoviiniä. Lisäsin hiukan reilulla kädellä. Vaikka ohjeessa ei ollut pippureita eikä laakerinlehteä, lisäsin ne liemeen, jonka suurustin lopuksi runsaalla lusikallisella perunajauhoa ja tilkalla vettä.

 

Liemen kiehuessa palastelin kaksi isoa tomaattia ja useita pakastekalan fileitä. Mukaan tuli ahventa, kuhaa ja kampelaa.  Koska jokaisesta pakaste-erästä tuli vain osa käyttöön, suljin pussit seuraavaa käyttöä varten ja laitoin takaisin pakkaseen.

Lisäsin palastellut kalat ja tomaatit liemeen kiehumaan. Kiehutin sen aikaa, että kala kypsyi ja tomaatti pehmeni.  Lopuksi mukaan tuli katkarapuja ja hienonnettua persiljaa.  Kiehautin vain sen verran, että katkaravuista tuli sopivia syötäväksi.  Tulevat liiasta keittämisestä kumimaisiksi.

 

Ruoka on melko nopeavalmisteinen ja liemen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen.  Tämä on hyvä lounasruoka. Tumma leipä sopii keiton seuraksi.

 

Keittoa tuli enemmän kuin kaksi ihmistä jaksaa  kerralla syödä, joten kalakeittoa riittää toisenakin päivänä lounaaksi.

 

Aikanaan tämä ateria tuntui ylevälle. Lienevätkö makuaistit muuttuneet,  kun tuntui, että mausteita olisi voinut olla runsaamminkin.

 

http://www.stockholmstories.se/2012/07/14/manga-goda-matminnen-fran-cattelin-i-gamla-stan/

 

https://sv.wikipedia.org/wiki/Mellanöl

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kalakeittojakin on niiin montaa sorttia, kuin on tekijääkin. Madesoppa olisi nyt poikaa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Verkko on jään alla madesoppaa tiedossa, se on hyvää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Madekeitto on hyvää ja madekastike myös. Hienoa, kun saa itse kalastettua madetta. Vuosiin ei ole kokeiltu kalastaa talvella. Naapurilla on ollut verkot jään alla. Kuhia lähinnä on tullut.

Kuhaa tuohon keittoon voisi pelkästään käyttää. Sehän on melko helppo kala. Ei pahoja ruotoja.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Aasinsillalla ruotsalaiseen klassikkoon: jos ei ole tuoretta keittokalaa niin Tore Wretmanin Oopperakellarin silakat

http://www.koket.se/werner_vogeli/varmratter/fisk_...

Ja jos ei ole silakoitakaan niin gubbröra:

http://www.ica.se/recept/klassisk-gubbrora-717990/

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Ooppera kellarin silakat löytyvät tuosta samaisesta keittokirjasta, josta kuva blogissa nimellä Cattelinin silakat. Ohje melko samanlainen, mutta mitä se gluteiiniton maininta tuolla ohjeessa merkitsee? Silakoiden on sanottu olevan kellarimestari Ekegårdin. Silakoiden kera tarjoillaan rasvassa keitettyä persiljaa. Todellisuudessa persiljan latvat friteerataan ja saavat näin enemmän makua. Vastaavanlaisia ohjeita löytyy tohtori Heikkilän uusimmasta keittokirjasta.

Toisesta ohjeesta onkin monta nimeä. Me kutsumme sillikaviaariksi. Se voidaan tehdä myös savusilakoista. Hyvää tulee eri raaka-ainein toteutettuna. Perunaa ei sillikaviaariin ole laitettu, mutta pitkälle samoja aineita kuin tuossa ruotsalaisessa ohjeessa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

No nyt en tajunnut gluteiinitonta, missä?

Ja saattaa hyvinkin olla että ne Oopperakellarin silakat eivät ole Tore Wretmanin resepti, vaan yhdistin muuten hänet Oopperakellariin.

Ja sillikaviaarihan on niitä yleisesti muunneltuja ohjeita, kaviaari ei ole tullut mieleenkään :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Glutamaatti oli kyseessä jälkimäisessä ohjeessa. Ohjeen resepti ilmoitetaan glutamaatittomaksi. Gluteiini oli väärä termi, sori. Olen yhä tutustumassa tuohon aineeseen, sillä se on ollut ennen maun antaja, mutta tainnut joutua kiellettyjen aineiden listalle.

Kaloista saadaan monia herkkuja pienellä muuntelulla.

Voihan reseptitkin pikkuisen muuntua ajan myötä ja saada näin uuden tekijän nimen.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Vähän erikoisen kuuloinen siihen tyypilliseen maitopohjaiseen tottuneelle.

70 luvulla ei sitä tomaattia joka paikkaan tuhlattu, ehkä siksi ei enää niin juhlava makuelämys.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meillä maitopohjainen ei ole maistunut enää vuosiin. Joten olen maustanut toisin. Sulatejuustokin käy vahvistamaan ja maustamaan kirkasta keittoa.

1970-luvulla ei tomaatteja eikä kurkkuja tuotu talvella sillä tavalla ulkomailta kuin nyt eikä niitä juuri täällä taidettu talvella kasvihuoneessakaan viljellä. Muistan hyvin miten ihanille kevään ensimmäiset kurkut maistuivat ja miten hyvä tuoksu niissä oli.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Fenkoli tekeekin varmaan hyvää kalakeitolle. Mitä mausteita olisit kaivannut lisää? Fenkoli-valkkari avainsanaista kalakeittoa voisin itsekin kokeilla tehdä, mutta mullakin on makuaistin nappi kääntynyt aikojen saatossa aika kaakkoon.

Ajattelin jossain välissä lisätä kalaa myös suolaheinäkeitto-ohjeeseen, jota en ole toki ilman kalaakaan tehnyt. Respeti näytti vaan metkalta suolaheinäpurkin kyljessä raakoine munineen sekaan. Suolaheinä oli aika omintakeista ja kohtalaisen jämäkän makuista, että siitä vois saada keittoon erityisen twistin.

Hyviä kalakeittoja ovat olleet lohiseljanka ja thai-keitot Tom Ka ja Tom Yum, joita teen suht säännöllisesti hauesta. Ja mateesta, kunhan sattuu kohdalle. Toivottavasti pian.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Huomasin, että kalaliemi oli tuubaa. Laitan kuvan liemestä, jota ei kannata ostaa, jos hyvää haluaa. Makua siinä ei ole, tuskin hajua tai väriäkään. Pitää myös katsoa netistä mitä glutamaatin poistaminen liemistä on merkinnyt.

Laitoin tänään ennen kuin kuumensin mikrossa kalakeittoa hiukan soijaa mukaan ja hyvää tuli.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mausteethan kalassakin, ja ostin anno domini Ranskasta pikkuputiikista valmista sekoitettakin. En tunnistanut läheskään kaikkea mitä siinä oli, eikä täällä myytävissä kalamausteissa ole vertaa. Noin niin kuin pikaruuanlaittoon täytyykin pyytää siellä asuvalta serkultani josko toisi pussin paikallista :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #12

Olisiko täällä erikoisliikettä josta sais. Kaloista, siis kalan perkeistä, saa keittämällä paremman liemen kuin valmiista kuutioista. Toki aiemmin oli hyviä ja makua riittävästi.

Löysin hyvän ohjeen kalaliemeen kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet Wsoy, 1961

6-8- litran ruostumattomasta teräksestä kattila tai emalipata
1 kg laihaa tuoretta kalaa, kalanpäitä ja /tai ruotoja ja eviä (hauki, kuha, ahven, kampela. Voi olla myös pakastekalaa)
sipuli ohueksi leikeltynä
6-8- persiljan vartta (ei lehtiä, värjää liemen)
1 tl sitruunan mehua
1/2 tl suolaa
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä tai 1 1/2 dl kuivaa valkoista vermuttia
kylmää vettä, niin, että ainekset peittyvät

halutessa 1/2 dl herkkusienen kantoja.

Kaikki aineet kattilaan tai pataan. Kuumennetaan kiehumaan hiljaa, vaahto kuoritaan ja keitetään ilman kantta puoli tuntia. Siivilöidään ja tarkistetaan maku. Kalaliemi ei pitkään säily jääkaapissa. Kuumennettava vähintään joka toinen päivä. Hyvä pakastaa.

Näin tehtiin ennen. Taas puuttui laakerinlehti ja pippuri ohjeesta. Ehkä ranskalaiset eivät ole harrastaneet.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #13

Kalan perkeistä saa alkuruuaksi tai lounaaksi keitonkin, olen joskus säästänyt kokki Kolmosen ohjeen ja mukaellut sitä:

Jaakon lohikeitto

kahden kirjolohen ruodot ja päät
vettä sen verran, että ruodot juuri ja juuri peittyvät
2 porkkanaa
2 sipulia
pieni selleri
2 laakerinlehteä
n. 20 mauste- ja 20 valkopippuria
merisuolaa
nippu tilliä varsineen

Poista kidukset, laita perkeet kattilaan ja peitä kylmällä vedellä.

Anna kiehua kunnes pintaan tulee vaahtoa. Kuori vaahto, lisää pestyn sellerin kuoret ja mausteet, tillistä varret.

Anna muhia kiehumatta liedellä puolisen tuntia, nosta liedeltä ja anna mausteiden imeytyä vartin verran.

Suikaloi sillä aikaa selleri, sipuli ja porkkana.

Siivilöi liemi kirkkaaksi. Nypi ruodoista liha. Kaada liemi kattilaan, lisää juurekset ja keitä kypsiksi.

Lisää kalapalat valmiiseen keittoon, silppua loput tillit ja ripottele keittoon juuri ennen tarjoamista. Ruisleipää palanpainikkeeksi.

- Tuon tapaista on tullut askarreltua kun on ollut lohta ja perkeitä. Yksinkertainen on usein hyvää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Lohikeitosta tykkään, mutta toinen ei, joten nautin lohikeittoa muualla kuin kotona. Lasipalatsissa on ravintola, jossa olen saanut hyvää kalakeittoa ja sitä halusivat syödä myös italialaiset vieraamme.

Kiitos Seija hyvästä ohjeesta. Nyt sopan tekijöille tulee jo ongelma minkä ohjeen valitsee. Madekeitto-ohjekin voisi olla hyvä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Pikaruokiakin kukin jossain vaiheessa tekee, minulla se oli lohikeittokin silloin kun tulin töistä ja lapset tulleet koulusta. Eikun porkkanaa ja perunoita ynnä kalaliemikuutio kattilaan, ynnä sitten paljon purjoa, niiden päälle lohipaloja ja tilliä - ensin varsia - ja lopulta loraus kermaa. Se oli mausteineen about äkkiä siinä:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Moni muukin voisi selvitä tuolla ohjeella. Valmista lohi- tai kirjolohikeittoan saa kaupasta. Joskus ostan, kun en viitsi itse tehdä. Toki itse tehty olisi halvempaa, mutta itseä varten ei viitsi vaivaa nähdä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Soija tekeekin hyvää juu. Samoin thai-kalakastike. Laitan sitä melkein joka ruokaan. Noilla voi ohittaa kalaliemikuutiot, en ole itse asiassa semmoista osannut ajatellakaan käyttäväni.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Thai -kalakastikettakin olisin käyttänyt, mutta sitä ei juuri ollut kotona. Pitää taas ostaa. Osterikastikkeestakin tykkään ja sopisi myös.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Irjan kalakeitto oli kovin samanoloinen mitä itse teen omana väännöksenä bouillabaissesta. Avainasiat ovat juuri fenkoli, valkosipuli, tomaatti (ja mukaan vielä tomaattipyreetä), valkoviini sekä sarhami ja 2-3 eri valkoista kalaa. Kaloja ei keitellä suomalaiseen tapaan puolta tuntia vaan lisätään lopuksi suikaleina ja kiehuvat maks 5 minuuttia. Myös rapuja ja sinisimpukoita sopii panna mukaan, jälkimmäis4et mieluusti tuoreina kuoressa.

Mutta: Cayennepippuri tuo potkun, ei saa liioitella mutta ehdottomasti tarpeeksi.

Nautitaan tuoreen persiljan kanssa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta, muistuttaa toisiaan. bouillabaissea, Välimeren kalastajien keittoa. Ranskalaisessa keittokirjassa kalat erotellaan liemestä lautaselle. Päälle laitetaan tummaksi paahdettuja ranskanleivän paloja ja sitten kaadetaan liemi ja tuore persilja. Asiat voi aina tehdä helpommin tai monimutkaisemmin, näyttävämmin tai vähemmän näyttävästi.

Tuohon liemeen ja keittoon käyvät kaikenlaiset kalat, pienet ja suuret. Kalojen ja liemen makua ei kannata pilata liialla maustamisella.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #17

1 iso sipuli silputtuna
3 porkkanaa ohuina suikaleina
pala juuriselleriä ohuina suikaleina
5 rkl öljyä
1 l vettä
vajaa puoli litraa sopivaa valkkaria
1-2 kalaliemikuutiota tai kalalientä mutta vähennä silloin veden määrää
1-2 laakerinlehteä
10 valkopippuria
muutama maustepippuri
75 g tomaattipyreetä
1-2 maustekurkkua pieninä kuutioina tai suikaleina
noin 800 g kalaa kuutioina
1-2 dl tilliä, persiljaa ja/tai lipstikkaa
1/2-1 sitruunan mehu
(kapriksia)

Lisäksi:
smetanaa

Kuori ja käsittele kasvikset.
Kuumenna öljy isossa kattilassa.
Lisää kasvikset ja kääntele hetki.
Mittaa joukkoon vesi, kalaliemikuutio, valkopippurit ja maustepippurit.
Kiehauta.
Lisää valkkari,tomaattipyree, maustekurkku ja kalakuutiot.
Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
Lisää silputut yrtit ja puristettu sitruunan mehu.
Voit lisätä joukkoon halutessasi kapriksia.

Tarjoa seuraksi smetanaa ja maukasta ruisleipää

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Ari, hyvä tämä ohjekin niinkuin Seijankin tuolla aiempana. Lohta saa pakastettuina kuutioina kaupasta, joten äärimmäisen helppoa valmmistaa silloin. Kaikki on tehty niin helpoksi nykyisin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21

Lohen sijaan tai sen kanssa voit käyttää muitakin kalalajeja sesongin mukaan. Suomessa on unohdettu sesongit kokonaan, kun ruokaa on tasaisesti saatavilla. Ainoa sesonki taitaa enää olla tuoreet mansikat ja uudet perunat. Olisipa tylsää jos uusia perunoitakin syötäisiin läpi vuoden.

Ennen syötiin enemmän kausiluontoisesti, myös vanha ja hyvin kellarissa kypsynyt vanha peruna on kausiruokaa. Eihän uudesta perunasta saa edes muusia.

On hyvä, että pakastimet ja päittäistavarakauppa helpottaa meitä, mutta tulisi muistaa myös hiukan noita kausia ja syödä herkut silloin kun ne parhaimmillaan ovat, eli lähiruoka ja kausiruoka kunniaan.

Miksi syödä kassilohta ympäri vuoden, kun voit syödä, haukea, ahventa, särkeä, lahnaa, madetta, kuhaa, kampelaa, silakkaa, siikaa, harria, taimenta, silliä, hailia, maivaa, muikkua, tai vaikkapa ankeriasta silloin kun sen sesonki ja sitä kautta tuoreus on parhaimmillaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Hyvä kalalista Ari. Nieriä puuttui. Sen joskus olemme laittaneet uunissa, vuossa tai pellillä. Sisälle runsaasti tuoretta timjamia, sitruunan viipaleita sisälle ja pinnalle viiltoihin, suolaa ja kypsymään noin pariksikymmeneksi minuutiksi. Hyvää tulee.

Olet oikeassa, että sensonkikaloja on hyvä hyödyntää. Täällä tehdään sitä varmasti liian vähän.

Olen yrittänyt hyödyntää myös särkiä. Keväällä niitä tulee katiska puolilleen, ihan liikaa. Joskus olen kypsentänyt öljyssä niitä. En ehkä osaa ihan samalla tavalla kuin vaikkapa aasialaiset. Särkiohjeita voisi kehitellä. Ei sekään huono kala ole ja pian on jo aika niitäkin nauttia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

Särki on maukasta savustettuna. Särki on myös erittäin hyvä suolattuna, syökää särkeä se kasvattaa järkeä. Kalasäilykkeenä särki on myös mitä parasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #27

Olisikohn särki säilykkeenä sardiinin veroinen? Sitä monesti olen ajatellut, mutta ennen tätä en ole kysellyt.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #31

Säilykkeistä ei tietoa, mutta mieleen muistui sana särkipotti ja Marttojen sivuilta löytyi tämä:

Särkipottia. avatut, suomustetut, päättömät särjet ladotaan kylki kylkeen uunivuokaan, maustetaan suolalla ja valko/mustapippurilla. tomaattipyreestä, suolasta, sokerista, valkosipulista ja ruokaöljystä sekoitetaan soosi - öljyä saa olla aika reilusti. Sitten poltetaan takkauunissa kaksi pesällistä puuta, pelti kiinni ja särkipotti uuniin yöksi. Aamulla särjet on pehmenneet niin että rakenne vastaa suunnilleen sardiinisäilykettä, ruotoja ei enää ole. Pottia voi levittää vaikka veitsellä ruisleivän päälle. On ihan parhaita kalaruokia - ja monikäyttöinen, voi jatkojalostaa pizzaa, pastaa ym.

http://www.martat.fi/ruoka/ruokanurkka/s-rjet-ruok...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #33

Kaksi pesällistä puuta on paljon. Miten sen lämmön kanssa jaksaa? Ohje muutoin erinomainen. Pitäisikö takassa jättää pellit yöksi auki että pärjää särkipotin kypsyttelyn odottelussa. Mietin myös minkälainen astia olisi paras. Rautapata voisi olla hyvä, mutta kansi varmasti välttämätön. Yleensähän vanhoissa rautapadoissa ei ole omaa kantta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #36

Kaksi pesällistä riippunee siitä missä paistaa, kakluunissako vai jossain muussa tulipesässä. Kokeiltavaksihan tuo menee, mutta ei se mielestäni liikaa ole. Ja aikas vanha rautapadan täytyy olla jos ei ole kantta, kolmijalkaisissa ja sangallisissa ei ollut. Eiköhän tulenkestävä uunivuokakin kävisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #39

Vanhoja mustapintaisia vain löytyy. Ranskalaista emalista pataa ei pätsiin kannata laittaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #41

Emalipataa ei ole, vaikka joskus onkin tullut mietittyä että hankkisiko silmäniloksikin. On vain peritty kaiketi satavuotias rautapata, jota olen hoitanut kuin silmäterääni. Tästäkin oli vain rautainen, jonka annoin pojalle, ja siitä olisi ollut punainen emalinenkin:

https://www.finnishdesignshop.fi/classics.php?id=5

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Särjestäkin voisi kokeilla paperikalaa, sekin tuli tässä mieleen kun äiti paistoi suolattua kalaa maalla ja kotonakin mm. saunanpesässä. Vanha suomalainen ohje, kääritään ensin voi- ja sitten sanomalehtipaperiin, märkiin papereihin. Marttojen sivuilla siitäkin:

http://www.martat.fi/ruoka/ruokanurkka/2006-03-14-...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #35

Kiitos tämäkin hyvä ohje. Nyt tulikin nuotio mieleen. Rosvopaistin tapaan särkeä nuotion hiilillä. Voisi olla hyvä ja juuri kääriä kalat papereihin tai laittaa vaikka hyvin suojattuun pataan ja hyvän hiilloksen sisälle ulos. Onkohan joku tehnyt?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #37

Tämä täti on tehnyt, maalla rantasaunan pesässä suolatuista ahvenista ja hyvää on tullut. Äiti taisi paistaa silliäkin, en ihan varmasti muista. Enkä tullut kysyneeksi sitäkään mistä oli saanut ohjeen, ehkä nuorena käymästään kotitalouskoulusta.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Kalan tosiaan pilaa keitossa helposti. Norjalaista ylirasvaista lohta voi ehkä keittää alusta loppuun, mutta mitä kuivempi kala, sen tarkempana saa kypsennyksen kanssa olla. Itse laitan esm hauet usein thaikkukeittoihin vasta kun liesi on käännetty pois päältä. JOs kala on leikattu paloiksi, joiden paksuus ei ylitä senttiä, ne kypsyvät muuten valmiissa keitossa.

Hifistely mainittiin myös ja siitä, ravintola Kaskisissa koetussa tarjoilutavasta ja äskeisestä kappaleesta tuli mieleen, että taidanpa kattaa keiton joskus omille tai vieraille niin, että lautaselle tulee ohuita fileen suikaleita, raakoja. Niiden päälle kaadetaan kiehuva liemi, joka tekee lopun keiton. Näin saapui Kaskisissa sienikeitto, joka ei ehkä juuri kyllä kypsyttänyt lautasen sieniä, tai en minä tiedä kun en syö sieniä. Tai ollut syönyt ennen sitä.

Vähän tuohon tapaan paistinkääntäjäystäväni tarjoilee mielellään kalaa. Kypsentämällä fileet lautasella kiehuvalla seesam-öljyllä. Mutta se ei ole keitto se.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kalathan saa kypsennettyä ilman keittämistä myös sitruunalla. Söimme melkein raakaa tuoretta kalaa Ranskan Polynesiasssa laivamatkalla monta kertaa. Lime taisi olla siellä suolan ohella kypsentäjä. Jokunen kyllä sai vatsataudin. Itsekin tunnistamattomasta syystä, ehkä juuri tuo kala tai muu aiheutti melkoisen voimakkaan reaktion.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sitruunaa painelen joskus lohtakin graavatessa siivusta haarukalla pintaan, kypsymisen nopeuttamisen lisäksi antaa makuakin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Made ja muut:

Muutama vuosi sitten muutimme Porvoon Kulloonlahden rannata Tampereelle. Tähän aikaan minulla oli noin 15 koukkua kairatuissa reijissä, silakka koukussa ja pohjaan laskettuina kaislikon reunassa rantaan päin. Ja niitä matikoita tuli ja mätiä myös kaikillle jaettaviksi.
Madekeitto- ja muhennos olivat just siihen aikaan herkkua.

Sitten verkolla ja myös koukuilla tuli haukia. Hauet fileerasin ja kaikki tehokkaaseen lihamyllyyn pariin kertaan.

Resepti on yksinkertainen:

- olin jauhanut myös särkiä, lahnoja ja ahvenia haukien joukkoon
- savupalvia "jauhelihan" joukkoon ja muutama kananmuna korppujauheineen ja mausteineen maun mukaisesti
- kalapullia pellillinen uuniin sulatetulla voilla siveltyinä

Lämpö noin 200 C, 35 min. että pinta on ruskea.

Pitää olla kyllä hyvin tuulettuva iso keittiö, mikä meillä oli.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kalapullia olen myös tehnyt. Hyviä tuli. Pitäisikin taas joskus tehdä. Hauki on oikein mainio kalapullien alkuaine. Mietin miten selvisit lahnan ja särkien ruodoista. Eivät ehkä tuossa ajassa sulaneet. Toki jauhettuna ne menevät aika pieniksi, mutta kuitenkin jotain jäi jäljelle,

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Fileerasin niin särjet kuin lahnatikin ja tietenkin hauet. Särjistä ja lahnoista ei sen jälkeen jäänyt paljon muuta kuin maku. Kykiruodothan niissä ovat se ongelma. Ahvenet nyljin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Heikki, minäkin aina nyljen pikkuahvenet. Ei lastenlasten kalastamia voi heittää pois. Nyljetyt pikkuahvenet käytän kalaliemeen ja isommista saa kypsänä irti lihojakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Siitä muistinkin, että pitää laittaa taikina turpoamaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

kiitos Ari linkistä. poimin sieltä jotain. Ruoka-alan asiantuntijoista koottu raati valitsi suosituimmista ehdotuksista 12 kotimaista ruokalajia Suomen kansallisruoaksi.

Raadin tehtävänä oli pitää huoli siitä, että kilpailun finalistit edustavat monipuolisesti suomalaista ruokakulttuuria tarinoiltaan, raaka-aineiltaan ja valmistustavoiltaan. Raadin suosikki oli kalakeitto.

Pitsa ei ole kovin suomalaista, mutta listalla oli kuitenkin. Italiassa sitä olen syönyt elämässäni ensimmäisen kerran 1967 vuonna elokuussa muistaakseni. Oli kyllä niin hyvää, että en ihmettele, että levisi tännekin ja kaikkialle.

Raadin tehtävänä olisi ollut ottaa vain oikeat suomalaiset ruoat ei näitä äskeisiä maahanmuuttajia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitsaa minäkin ihmettelin siellä muiden joukossa. Myös Karjalan osuus oli hyvin esillä, eli piirakat ja paisti saivat yhteensä aikas paljon prosentteja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #47

Tilannetietoja olisi listasta voinut jakaa. Ehkä ruoasta kiinnostuneet ja ruokaa valmistavat olisivat heränneet ja puolustaneet oman maakuntansa ruokia. Minulla Satakuntalainen keittokirja ja paljon muuta. Ruoasta löytyy paljon puheenaihetta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset