*

ILgron11

Missä herkulliset kampelat

  • Näyttökuva kampelasta. Tätä kutsuttiin Marian himokalaksi.
    Näyttökuva kampelasta. Tätä kutsuttiin Marian himokalaksi.

80-luvulla verkolla tuli runsaasti kampelaa Porkkalanniemen edustalta. Niitä savustettiin, niitä pakastettiin ja niitä nautittiin muilla keinoin laitettuna. Kotimaisen kampelan sijasta markettien ja muiden liikkeiden kalatiskeiltä on löytynyt  vain hollantilaista kampelaa. Siihen on ollut tyytyminen. Minne katosivat kotimaiset kampelat? 

Nyt ja hiukan myöhemminkin syksyllä vielä olisi paras kampela-aika.  Näkyisikö kampelaa syysmarkkinoilla? Ahvenanmaalta sitä voisi ehkä tulla. 70-luvulla Ahvenanmaalla saatiin kampeloita 60 tonnia. Sen jälkeen määrät ovat vähentyneet.

Eilen postilaatikosta löytyi Västranyland., jossa oli artikkeli kotimaisen kampelan kohtalosta. Palaako kampela vielä rannikoillemme? Henri Jokinen tekee väitöskirjaa tuosta arvokalasta. Hän on tutkinut kampelan esiintymistä tekemällä viidessä paikassa  Helsingin ja Ahvenanmaan välillä koekalastuksia. 

Havainnot kertovat, että sekä aikuiset että pikkukampelat ovat olleet poissa, mutta kenties paluuta on tapahtumassa. Katoamiseen hän arvioi olevan monta syytä. Yksi näistä on pohjan epäpuhtaudet. Kampela on pohjakala. Veden suolaisuuden tippuminen alle kriittisen kuuden promillen rajan sekä mahdollisesti yhtenä tekijänä pelloilta veteen tulleet ravinteet ja niiden vaikutus leviin. Miten esiintyy  kasvinsuojeluaineita rannikoillamme? 

Kampela on kaikkiruokainen. Sen pääasiallista ravintoa ovat itämeren simpukat ja sinisimpukat.  Suomen rannikolla sinisimpukkaa on ollut  entisiä määriä, mutta kilpaileeko se ravinnosta muiden kalojen kanssa? 

Kampela kuteen ensimmäisen kerran 2-3 -vuotiaana. Kutevien aikuisten määrän arvellaan laskeneen  merkittävästi samoin nuorten kampeloiden?  

Milloin saisimme taas kotimaista kampelaa? Sitä kovasti kaipaan? Puhdistuisivatko vedet riittävästi, että näin vielä käy?  Hienoja viitteitä siitä on.

Kampela on indikaattorikala, jonka paluu olisi myös  merkki vesien puhdistumisesta.

 Kampelanpyyntiretki ei unohdu, eivätkä unohdu ihanat kampelaherkutkaan.  

http://vastranyland.fi/lokalt/2015-09-16/770512/flundran-minskar-framst-i-vara-vatten

http://www.svenskfisk.se/fiskarter-och-fisket/vanliga-arter/skrubbskaedda-skrubba-eller-flundra.aspx

http://www.rktl.fi/svenska/fisk/fiskatlas/flundra_skrubbskadda/

http://www.ls.aland.fi/naringsavd/fiskeribyran/flundra.pbs

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yhdyn täysin ihmettelijöiden joukkoon. Muistan itsekin onkineeni kampelaa ja se pistää hanttiin koko komeudellaan. Nythän Suomenlahti sai kauan kaivatun suolapulssinsa, joten ehkä kampelatkin palaavat.

Se on yksi herkkukaloistani.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Monelle herkku, mutta miksi joillekin ei kelpaa? Löysin muuten selityksen siihen mistä Maarian himokala nimitys tulee.
Venäläisillä löytyy suorasanainen legenda, joka selittää kampelan alkuperän. Enkelin ilmoittaessa Maarialle Jeesuksen syntymän, hän ei ota uskoakseen, ellei puoleksi syöty kala tule jälleen eläväksi; kala herääkin henkiin ja päästetään veteen. Myös germaanilaisilla kansoilla on tiettävästi yhtäläinen tarina ollut tunnettu.
Uudenmaan ruotsalaiset kertovat Neitsyt Maarian ennen Jeesuksen syntymistä syöneen kampelan puoleksi ja
heittäneen toisen puolen mereen; kampelan suomalainenkin nimitys: Maariankala eli Neitsyt Maarian himokala viittaa samaan satuun.

http://www.gutenberg.org/files/45986/45986-8.txt

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kampelahan on mitä parahin kala ruoksi laitettuna. Itse tykkään siitä paistettuna ja keitettyjen perunoiden ynnä tartar-kastikkeen kera.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Meilläkin tuli ennen mökillä kampelaa. Piikkikampela halstrattuna oli erikoisherkkuani.
Grassin teoksessa kampela on myyttinen otus.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Tuo mystinne kampela tuntuu olevan koivin monen herkku. Grassia pitäisi lukea enemmän. Kirjoittaminen on vaikeaa. Tuntuu, että virheitä tulee, mutta ei niitä itse kaikkia tee, vaan jokin korjausjärjestelmä muokkaa tekstiä ;D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Minusta korjausjärjestelmät ovat ärsyttäviä joten en käytä. Olen kai lukenut kaikki Grassit joita on suomennettu.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Turunmaan Saaristossa kampelaa on kunnolla oikeastaan vain Itämeren aavan rajassa tänä päivänä. Ilman omaa verkkopyyntiä sen saa tuoreena käsiinsä varmimmin kesäisessä Jurmossa, jossa on kalojen lisäksi myös pyytäjä. Semmoisia kämmenen kokoisia nekin vain ovat.

Itämeressä on maan kohoamisen myötä paitsi rehevöitymis- myös makeutumiskehitys. Kumpainenkaan ei suosi merellisiä lajeja. Jos jäätiköiden sulamisefektit alkavat toteutua, valtameri alkaa tunkeutua takaisin ja kaikki muuttuu taas.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuo muutos josta puhut sisältää sekä hyvää että huonoa. Ihmiset, jotka ovat asettuneet liian liki merta asumaan kärsivät, mutta jospa kalat voisivat paremmin.

Kalakannat tuntuvat olevan häviävä luonnonvara. Siitä puhui jo vuosia sitten eräs bilbaolainen ystäväni. Firma, jossa hän oli töissä, Robotiker nimeltään, teki EU-projektissa ohjelmaa, jolla seurattiin kalakantoja. Tilanne näytti jo silloin merialueella huonolle. Liekö edes säilynyt ennallaan vai pahempaanko suuntaan mennyt. Jälkimäinen todennäköisintä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Valtamerien ongelmia ovat ainakin liian tehokas kalastus ja korallituhot, joiden takana on ilmeisesti merten lämpeneminen.

Itämerellä tihulaisena ovat ympäristömyrkyt, rehevöityminen, lämpeneminen ja kutualueiden tuhoaminen. Kaikki vaikuttavat esim lohikalojen menestykseen negatiivisesti. Kalaa meillä tosiaan sinänsä, ainakin toistaiseksi, riittää. Jopa ahven osoittaa reviirin uudelleenlaajenemisen merkkejä. Veikkaan, että sen syklisyys liittyy merellisyyden vaihteluihin. Toivotaan, että hauki seuraa perässä. Kumpainenkaan ei ole ollut sinänsä missään vaarassa, niiden reviirit ovat vain pienentyneet 80-luvulta lähtien.

Säilykesärki on kaupassa yksi kalleimmista kalaherkuista, että ilmeisesti joku aika muutamakin siitä tykkää. Tutut, jotka tuoresärjellä herkuttelua promoavat, sitä myös kovasti kehuvat. Samoin muita särkikaloja, kuten sorvaa tai ruutanaa. Pitänee jonain päivänä itsekin kokeilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Graavattu säyne on herkkua. Onkohan niitä vielä Tammisaaressa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En ole nähnyt, vaikka Tammisaaren torilla usein käynkin. Torilla on kaksi kalakauppiasta ja tuntuu sille, että graavilohi on se mitä ihmiset yleisemmin ostavat. Toki kyllä kylmäsavu on minusta parasta. Säynettä en ole siellä muutoinkaan havainnut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #65

Ei säynettä yleensä tule myyntiin. Kysy joltain kalastajalta tarttuuko pyydyksiin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Parhaat kampelasaaliit sain Vuosaaren edustalta matalilla isosilmäisillä verkoilla. Suvisaaristosta joitakin, mutta siellä on syvää. Enemmänkin merilohien paikka.

Ei niin helppoa kalaa valmistaa ole kuin kampela. Pää ja sisukset pois vetämällä ja savustuspänttöön suolan kanssa. A´vot.

... ja paistamalla normaaliin tapaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kampelaa on melko matalissa vesissä, mutta lisääntyy 20-100 metrin syvyydessä. Vesillämme lisääntyneet kampelat siirtyvät Viron rannikolle ja Gotlantiinkin. Sieltäkö niitä saisimme taas herkuteltavaksi. Onko niiss vesissä parempi elää?

http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Suolapitoisuus on juurikin tuo haitta tai paremminkin sen suolan puuttumattomuus.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Rupesin epäilemään näitä tietoja omien kokemusteni perusteella. Ja kyllä, tuoreimmassa kalakirjassa (Yrjölä - Lehtonen - Nyberg) todetaan eteläisen Itämeren kampelan lisääntyvän noissa syvyyksissä, kun omalla rannikollamme sille riittää muutama metri.

Rannikollamme kampela ainakin myös käy matalassa päivittäin pitkin kesää. Joka ikinen kerta, kun olen kysynyt kalastajalta kuinka syvästä kampela tulee, niin vastaus on ollut kolme metriä. Saattaa se silti päivisin olla syvemmällä, jos ui verkkoon pimeässä. Moni vesiolento ui rantaa kohti öisin. Harva ymmärtää esim kuinka paljon paikallista katkarapua voi nähdä rannoilla öisin, kun päivisin sellaisen näkee silloin tällöin ja luulee äkkiseltään harvinaiseksi.

Kampela vaatii vähintään kuuden promillen suolapitoisuuden lisääntyäkseen, jonka johdosta sen mainitaan Suomessa lisääntyvän tällä haavaa ainoastaan lounaissaaristossa, eli Itämeren pääaltaan päässä. Se, että sitä elää mm Tenojoessa ja Pulmankijärvessä syntymänsä jälkeen kertoo, että se haluaa elää puhtailla pohjilla, riippumatta suolapitoisuudesta. Tämä voi olla seikka, joka ajaa kalaa kauemmas rehevöityvältä rannikoltamme. En tiedä silti pitääkö paikkaansa, koska aika paljon kalaa esim Jurmon seudulla on. Jos se karkaa, karkaa se jossain kohtaa, jossa tullaan kämmentä suuremmaksi. Vähän rohkenen epäillä silti, koska silloin sen pitäisi vaeltaa poikasena takaisin. Mahdollista toki sekin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #31

Kampela vaikuttaa vaeltajalta. Liikkuu pitkiäkin matkoja. Tällä tieteellinen tutkimus kampelasta: Tieteellinen tutkimus kampelasta
http://www.eastern-ifca.gov.uk/repository/Flounder...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä jätin päät paikoilleen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tytär tuo E-Suomen rannikolta K-kaupasta paikallisen kalastajan sinne toimittamaa savustettua kampelaa ja pää niissäkin on. Sitä vaan ei ole aina, joten saaliit lienevät niukkoja. Sisämaassa harvinaista tuontiherkkua.

Käyttäjän pekuchka kuva
Pekka Karttunen

Joskus jenkeissä asuessani, kalastimme kampelaa Atlantilla, ja sitä sai todella helposti ja paljon. Ensimmäisen kerran ollessani, yllätti minut että minimimitta kampelalle oli muistaakseni 15 tuumaa, eli huomattavasti suurempi kuin Suomen kamplelat. Herkullisia olivat niinkuin Suomessakin. Ainakin grillassimme niitä ja paistoimme.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Uskoa vaiko ei, mutta eräs uutinen vuodelta 1901 kertoo Jäämereltä kalastetun 52 kiloisen ja toisen yli 100 kiloisen kampelan. Liekö ollut kampelakaan? Ovatko joskus olleet isompia kuin nykyiset.

Punnittiinko saaliskalasi silloin?

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bindi...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Kampelakaloja kyllä, mutta kuuluisa haliputti. Ruijan pallas, halibut, hälleflundra.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #43

Kiitos Mikael, hyvä lisäys. Pallas nimitys taisikin olla yksi kampelasta käytetty. Kun on monta sorttia siis erilaista kantaa, niin on monta nimeäkin kuten eri kielillä kampeloilla olen havainnut olevan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #43

Sitä myytiin joskus yleisesti täälläkin savustettuina paloina.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Myötäsuren Etelä-Suomen merivesien kampelakatoa. Merenkurkun asujana harmittelen myös että merivesiltämme on harjus kadonnut. Siitä on jo muutama kymmenen vuotta kun kyllästyivät veden saastumiseen. Satoja kilometrejä pitää matkata että pääsee omakalastamaa maukasta harjusta paistamaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kyllä, harjushan on erittäin uhanalainen kertoo RKTL sivuillaan. Eräs syy vähenemiseen on saattanut olla rantavyöhykkeen rihmalevien runsastuminen kutupohjilla ja poikasalueilla. Ilmastonmuutos heikentää tilannetta entisestään. Merialueen kannat ovat pienentyneet lähes olemattomiin, sillä vain yksittäisiä kaloja saadaan, eikä lisääntymistä ole viime vuosina havaittu. Tällä perusteella meriharjus luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Poikasia on etsitty vuosina 2005–2007, mutta niitä ei ole löydetty merestä Krunneilta eikä Merenkurkusta Suomen puolelta, ainoastaan Ruotsin puolelta Merenkurkkua. Lisääntymisalueiden tila on heikentynyt.

Noudattavatko kalaststajat aina rajoitteita, joita kalastukseen on asetettu, sallaittuja kalastusaikoja ja alamittoja jne. Onko yksi syy kannan lähes täydelliseen katoamiseen myös ihminen?

http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suomen...

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Ihminenhän meriharrin ongelmien takana on, mutten usko että pyynnin kautta pitkältikään. Kalaa on sen verran pitkään jo pyritty suojelemaan. Harri kuuluu ilman muuta rehevöitymiskehityksen häviäjiin.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #47

Vielä tuli mieleen yksi yllättävä juttu, siinä mielessä että harri mielletään niin pohjoisen kalaksi (mitä Merikarviakaan ei tietenkään ole). Se on se, että Tanskassa on merharjuskanta. Niin etelässä. En tiedä missä voimissa kanta on, mutta jotkut sitä jopa pyytävät.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Meressä elävä harjus on siis uhanalainen, ei kai harjus muuten. Lapin ahven. Joka kerta kun pääsen harjusta syömään en tulee muuta kuin siihen tulokseen, että kyllä se vaan on paras kala. Kesän Inarinjärven reissulla syötiin itse kalastettua taimenta, nieriää ja harjusta ja näin oli taas todettava, niin hyviä kuin verrokitkin olivat. Inarilaiset eivät harjusta juuri arvosta ja syykin selvisi. Pitävät sitä niin "loisittuna".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nieriä on yksi suosikkini, vaikka en itse ple päässytkään sitä pyytämään. Ostan. Täytän timjamilla ja voilla ja vedän viillot, joihin laitan sitruunanviipaleet. Sitten uuniin, noin reilu 20 minuuttia 180 asteessa. Hyvää tulee.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Saarenmaalta saa kampelaa, vaikka on sieltä kuulemma myös vähentynyt. Syön parhaillaan sikäläistä pikku kampelaa ("lesta").

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Virolaiset ja ruotsalaiset ovat ostaneet suomalaisia silakkatroolareita kerrottiin 2011 MOT-ohjelmassa. Samalla he ovat saaneet laillisen pääsyn kalastamaan Suomen kalastuskiintiöstä. Tilanne ei lie meidän näkökulmasta sen jälkeen ainakaan parantunut. Jossakin ohjelmassa näin virolaisen upouuden kalanjalostuslaitoksen, joten olemme luovuttaneet tämänkin alan muille maille, lyhytnäköisyyttäkö?

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/04/viekaa-sil...

Käyttäjän OlliAulio kuva
Olli Aulio

Olen kalastanut kesäisin Saaristomerellä Hiittisten ulkosaaristossa yli 40 vuoden ajan. Kampelahavaintoni sieltä ovat seuraavat. Kampelaa olen saanut koko ajan. Saaliit ovat tänä aikana vähentyneet ehkä puoleen tai kolmasosaan lukumääräisesti. Suurempi muutos on ollut se että kampeloiden kokoon huomattavasti pienentynyt. Nykyisin suurin osa kampeloista on pieniä kämmenen kokoisia.Joille ei voi oikein tehdä muuta kuin panna takaisin mereen kasvamaan. Verkko on aina ollut yleensä 45 mm.

Suurempi kalamuutos meidän vesillämme on ollut haukikannan täydellinen häviäminen ulkosaaristosta. 30-40 vuotta sitten haukia oli runsaasti, mutta sitten niiden ihoon tuli jokin tauti ja vähitetllen ne hävisivät kokonaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olisiko ollut kyseessä tämä tauti: Sarkomatoosi eli lymfosarkooma

Etenkin Saaristomerellä kalastava törmää säännöllisesti sarkomatoottisiin haukiin. Hauen ihossa on vaihtelevan kokoisia (1-5 cm) verestäviä kyhmyjä. Taudin syytä ei tunneta mutta sen arvellaan olevan tarttuva. Niinpä sairasta haukea ei pidä laskea takaisin vaan se tulee kaivaa maahan. Lihan voi toki myös syödä, mutta sairaat kohdat on hyvä poistaa.

Läikkätauti on toine, mutta voisiko se viedä koko kannan? http://www.suomenhaukiseura.fi/2014/02/tavallisimm...

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Näin juuri ovat näreet. Paitsi hauen ja sarkomatoosin kohdalla. Tautia esiintyy edelleen pitkin saaristoa, mutta ulkosaariston hauen hävitti rehevöityminen. Joidenkin näkemysten mukaan hauki ei ole koskaan lisääntynytkään ulkosaaristossa, että sitä olisi aiemmin vain istutettu sinne. Tästä olisi kiva kuulla lisää, en oikein usko väitettä kunnes joku sen pitävästi todistaa. En usko, koska kävin edelliskeväänä Blekingessä kalastamassa haukea. Blekingen rannikko on tilaltaan kuin saaristomeremme 70-luvulla. Se olis siksi lähes liikuttava kokea. Luontaista haukea oli paljon, ja aivan ulkosaarissa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Kampeloista vielä vanha ja uusi havainto. Vanha on se, että jos olette päässeet maistamaan piikkikampelaa, niin se on aivan erilainen lihaltaan kuin tavallinen kampela. Kuivempi ja jotenkin niinkuin "haukimaisempi".

Uusi havainto on sitten se, että nyt kun palttiarallaa kaikki kaupallisesti sopivan kokoinen kampela, jota kalatiskeistä löytää, on ulkomaalaista alkuperää. Atlantin kaloja. Niin ne maistuvat erilaiselta kuin kotokampelamme. Aika samalta kuin pallas, jota kaupoista saa harkkoina. En edes tiedä oikeastaan mitä se nk sinipallas on, vaikka on juuri tuota kampelaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pakastekalat maistuvat pitkälti samanlaisilta. Jokin siinä käsittelyssä vie makueroja. Kyllä sinipallastakin maistettu. Pitääpä katsoa mitä pakasteen kyljessä lukee, että tietää mistä tulee.

Täältäpä sitten löytyykin varoituksia. Hidaskasvuinen pohjakala. Ylikalastettu sekin.
http://wwf.fi/kalaopas#grönlanninpallas%20eli%20sinipallas

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Wwf:n listaa pitää kyllä tulkita tilanne tilanteelta. Siellä saa punaista täppää 49 lajia 64:stä. Joukossa valtavina massoina esiintyviä lajeja. Niissä täppä tuleekin kaiketi siitä, että niiden perässä on myös valtavia troolarilaivastoja, ja kala voi jonain päivänä loppua. Kampela saa täpän, vaikka sitä voi ihan huoleti yks Mattsson Jurmossaan myydä kesät. Taimen on aivan uhanalainen, vaikkei istutetun taimenen kalastamisessa mitään vikaa ole, varsinkaan siellä, missä se ei pääse lisääntymään.

Pallasten perässä on kulkenut isoja laivastoja yli merten ja kantoja on takuulla nuijittu. Toivottavasti saavat kiintiöityä riittävästi. Eivät ne muuten käsittääkseni uhan alla elä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ruijanpallasta olen kolmena kesänä ollut jahtaamassa Lyngne vuonolla, en ole saanut. Seihin, turskiin, longiin ja puna-ahveniin on ollut tyytyminen.
Pyyntituore, voissa paistettu puna-ahvenfile, sitä on pakko kehua.
60 luvulla, lukiolaispoikana syötiin runsaasti itsekalastettuja harreja patikkamatkoilla.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Suurin matkailuhaaveeni on lajikalastusreissu Norjaan. Haluaisin päästä pyytämään ja myös kokkailemaan tuoreeltaan juuri tuota puna-ahventa. Lisäksi ainakin kissakalaa, makrillia, pallasta ja merirautua. Sitten näitä koljia, keiloja ja kummeliturskia, jos tulee. Turskat ja seit saisivat jäädä syömättä, koska niistä on kokemuksia jo aiemmin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuumasta toimeen ja kalaan sinne minne eniten kiinnostaa. Savolainen sanonta: Toteuttamista vailla valmis, no ainakin on unelma, jonka voisit toteuttaa.

Kuubassa olin mukana kalareissulla. Siellä tuli riittävästi saalista ja nautimme stiä kalareissulla veneessä. Oli mielenkiintoinen kokemus. Puhtaat vedet vielä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Ei se mikään ylivoimainen haave ole ei. Olis pitänyt vaan tehdä silloin kun oli vielä normaalisti tuloja. Nyt joutuu oikein haaveilemaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #62

Säästämällä ja jostakin turhsta ja ehkä vähemmän tarpeellisesa luopumalla onnistuu isommatki. Voi kestää, mutta aina on sen arvoista.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset