*

ILgron11

Peuraa pataan

  • Kahtia jaettu peura
    Kahtia jaettu peura
  • Takajalka käsittelyssä.
    Takajalka käsittelyssä.
  • Tämän kummempia välineitä ei  käsittelyyn tarvittu.
    Tämän kummempia välineitä ei käsittelyyn tarvittu.
  • Kaikenlaiset lihat vakuumipakkaukseen
    Kaikenlaiset lihat vakuumipakkaukseen

Kerran vuodessa on edessä urakka, johon aikanaan valmentauduin kesätyöpaikassani. Olin Elannon myymälässä peruselintarvikkeita myymässä. Samalla sain hyvät opit ruhojen käsittelystä ja lihanleikkuusta.

 

Aloitin  kesätyöt maitopuolella sinä kesänä jona täytin 15 vuotta. Maitopuoli oli myymälän keskellä, toisella puolella oli lihapuoli ja toisella sekatavarapuoli. Asiakkaat eivät itse valinneet tuotteita, vaan saivat kaikki ostoksensa myyjältä. Silloin oli palvelua. 

 

Joskus maitopuolella oli hiljaisempia hetkiä ja lihapuolella tarvittiin apua. Innokkaana olin valmis auttamaan. Eläinten ruhot tuotiin silloin puolikkaina myymälään. Sainkin tehtäväkseni erotella  naudan lihoja  luista ison, pyöreän  puisen työpöydän ääressä.  Työssä opin myös ruhon osat. Tällaistahan tänä päivänä ei voisi kuvitellakaan tapahtuvan myymälässä, ja  vain lasien erottaessa työpisteen asiakkaista.  

 

Tuo oppi on kantanut kauaksi.  Ostamme peuran suoraan metsästäjältä. Välillä on kyse puolikkaasta eläimestä, välillä on mahdollista ostaa pienempi eläin kokonaisena.

 

Yhden pienehkön eläimen paloitteluun ja osien erotteluun menee melkein työpäivä.  Nuoren peuran/kauriin liha on vähärasvaista ja mietoa.  Melko lihaisiksi jääneet luut pakastan lihanliemen tekoa varten. Osasta lihoja tulee jauhelihaa. Sekin on helppo itse valmistaa.

 

Tänään Helsingin sanomat julkaisi ilokseni peuraohjeita, joten viikonloppuna nautimme toisen annoksen peuraa. Ensimmäisenä syötiin yksi sisäfile. Sehän on melkoisen pieni ja vaatimaton kooltaan, mutta pehmeä ja herkullinen.

 

Yksi parhaista herkuista syntyy niskasta. Teen siitä  peuramuhennoksen. Luinen ja lihainen niska käännellään pannulla öljyssä hetken, samalla pannulla kuulostetaan keltasipulia ja useita valkosipulin kynsiä paloiteltuna.  Edelliset lisätään pataan ja lisätään siihen nestettä niin, että lihat peittyvät. Käytän veden lisäksi myös punaviiniä.  Mukaan suolaa, mustapippuria, laakerinlehteä, sekä paloiteltuja porkkanoita.  Kaksi kolme  tuntia uunissa noin 180 asteessa niin, että liha irtoaa luista. Lihat ja luut erotellaan ennen tarjoilua. Pienityt lihat lisätään liemeen samoin kuin kerma ja paistos kiehautetaan.

 

Perunoita ja puolukkahilloa lisäkkeeksi ja tietysti  salaattia maun mukaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Peuraa alkoi oikein himottaa, hyvä oppi ei ole mennyt hukkaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Metsästäjät myyvät, ehkä hallitkin. Noista kuvistako sen himon sait? Eivät varmasti kaikille silmille sovi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuvista kuvista, olen itse teurastanut useita lampaita, vuohia, ankko, sorsia, ym.

Kyllä kotikasvatti lammas voittaa tuhatkertaisesti kaupassa makaavan uusseelantilaisen pakasteen.

Kotimainen lammas voi usein olla vuohta, kun vuohi-nimikkeellä ei meillä lihaa myydä. Jos joku on saanut vuohta lampaan nimellä ja pettynyt tuotteeseen ei ilmeiseti koskaan tule kaipaamaan oikeaakaan lammasta pöytäänsä.

Monesti olen maistanut vuohenlihan esimerkiksi baarien lammaskaalissa tai vastaavissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Meillä oli vuohi myös. Sain serkultani ja sen nimeksi tuli Jekku. En kuunaan päivänä olisi sitä suostunut syömään eikä sitä tainnut syödä kukaan muukaan.

Lammasta olen ostanut suoraan tilalta. On aina ollut hyvää. Nykyisin ei vain ole löytynyt paikkaa mistä suoraan saisi ostaa. Lampaan liha on upeaa. Paistia nautitaan ensin, sitten lopuista syntyy vosmakki. Parastsa herkkua sekin.

Äitini tapasi ottaa kanoilta hengen. En silloin tykännyt kanan lihasta. Kanejaki oli, mutta jotenkin ne omat eläimet maistuivat niin oudoille. Olivat olleet kavereita, ei niitä oikein suvainnut syödä. Tämä kaikki Helsingissä 1950-luvulla, ei enää sellaista ole.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Näin Irja se oli ja on. Ei lemmikkiä kukaan halua syödä, mutta elämä on.

Minulla oli lampaita ja vuohia, joten osaan jaotella vuohen ja lampaan lihat, mutta kaupassa sitä ei tehdä. Vuohi ei ole pahaa, jos ei sitten ole vanhaa pukkia, joka on hiukan kiimansa makuista. Nuorissa vuohissa ei ole mitään valittamista. Mutta kun niitä vanhoja pukkejakin myydään lampaana.

Hesarissa oli sopivasti tänään juttua peuroista, siellä olisi mukavia ohjeitakin, mutta kun tuo peuran pylly vain puuttuu pakastimesta. Onneksi Halpa Halli halvensi myöskin hintojaan ja lampaanviulu lähti mukaan sieltä 5 euron kilohintaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Joskus tuntuu, että nämä aikuisten puuhat oppineina ja kouluja käyneinä kokemuksineen ovat olleet turhia "oikeiden" hommien rinnalla.

Minultakin kävisi vieläkin possun "jalostaminen" syömäkuntoon vanhoin opein.
Kaikenlainen kalastaminen niin kesällä kuin talvellakin.

No, sitten hitsaus, sorvaaminen, sähkötyöt ja rakentaminen. Arvokkaita apuja edelleenkin.

Olikohan tämä kaikki muu ihan turhaa ?

PS. kun on työelämässä ollut suuri ravintoloiden asiakas koti- ja ulkomailla, olisi mukava panna hovimestarin vaatteet päälle ja näyttää, miten minä olisin halunnut asiakkaitani kohdeltavan täällä eurooppalaiseen tapaan. Että tämäkö jäi käteen työelämästä ?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vatasen ja Ihalaisen kanssa en kyllä enää lähtisi sikaa kiinni juoksemalla hakemaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tänään puhuin henkilön kanssa, joka hakee työntekijää. Totesi, että ihan hurja määrä korkeasti koulutettuja, mutta siihen hommaan mihin tarvitaan ei tunnu löytyvän sopivaa. Käytöntöä olisi tarve löytyä enemmän. Onkohan koulutus mennyt hiukan liian pitkälle? Eikö meillä sittenkään ole korkeasti koulutetuille työpaikkoja.

Käyätännön kokemuksista minäkin olen hyötynyt kovasti, mutta kyllä se teoreettinen tietokin on ollut työssäni hyväksi. Mikä siis olisi sopivin annos mihinkin? Onko joka saralla jo menty liian pitkälle teoreettisen osaamisen kehittämisessä?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuosta johtuu se Juhana Vartiaisen esittämä työvoimapula. Jos on töitä niin ei juuri sitä mitä hakee tai osaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kohtaanto-ongelma, tuli hassu sana. Sitä kyllä näytetään käytettävän. Mikä olisi ratkaisu ongelmaan. No ainakin nuorisolle olisi saatava työnharjoittuluun mahdollisuuksia. Jäisi jotain käteen ja silloin voisi aloittaa ihan tavallisista arkisista tösitä eikä halveksia niitäkään. Nykyisi tähdätään niin asuntojen hankinnoissakin kuin työpaikoissakin mahdollisimman korkealle ja isoon palkaan. Mikään tavallinen ei tunnu sopivan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Eiväthän työ ja työtön kohtaa ilman toimenpiteitä. Joustava oppisopimus on yksi hyvä vaihtoehto, mutta kukaan ei uskalla uudistaa oppisopimusjärjestelmää, joka on kolmekummentä vuotta vanha jos ei enemmänkin.

Silloin oli eri tarpeet kuin nyt, mutta eihän poliittiset päätäjät uskalla mitään tehdä, etteivät putoa herrahissistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Tuota omaan napaan tuijotusta en ymmärrä. Nyt pitäisikin löytää selkärankaiset poliitikot. Ilman heitä ei tämä maa nouse suosta vaan vaipuu syvemmälle. Tuhlauspolitiikka ei enää sovi, joten talousymmärtämystäkin kaivataan kovasti.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset