ILgron11

Jouluksi liemi

  • Lihanliemi valmistumassa, paahdettuja lihaisia luita
    Lihanliemi valmistumassa, paahdettuja lihaisia luita
  • Juureksia liemeen
    Juureksia liemeen
  • Juustotankoihin juustoa
    Juustotankoihin juustoa

Ruokaperinteitä siirtyy sukupolvelta toiselle. Muutoksiakin niihin ilmaantuu väistämättä.  Parhaimmat perinteet säilyvät. Sellaiseksi meille on tullut lihanliemi. Sillä joulun pääateria aloitetaan. Lihanliemi on  itse tehtyä, ei mistään valmiista kuutiosta. Lihanliemen jälkeen tarjoillaan voimakasta tummaa ja hiukan tulista lanttulaatikkoa sardiinien kera. Nykyisin pelkät sardiinit eivät enää riitä, vaan graavilohta, kylmäsavulohta ja mätiäkin on lanttulaatikon seuraksi. Niistä kaikki pitävät.

 

Mutta mitä tulee tuohon lihanliemeen, ehkä olen saanut ohjeen suullisesti. Ei  siitä näy jälkeäkään vanhasta kouluaikojen ruutuvihosta, jossa ovat kaikki tärkeimmät ohjeet vuosien varrelta kotitaloustuntien jälkeen. Koulussa olikin kotitaloutta usean vuoden ajan tytöille. Me emme päässeet kemian töihin.

 

Kotitalous oli yksi parhaista oppiaineista. Tuntuu se olevan tärkeä lapsenlapsillenikin.  Onneksi siitä saavat pojatkin osansa. Erilaista se on nykyisin. Ehkä aikanaan opettajilla oli  opetukseen enemmän rahaa. Maksoivathan vanhempamme tuosta koulutuksesta.

 

Jotta lapset oppisivat tekemään muutakin kuin pizzoja ja valmistaikinoista pipareita ja tutustuisivat monipuolisemmin ruokakulttuuriimme, voisi ehkä kotitalousopetuksesta periä maksunkin. Eriarvoistaisiko maksut oppilaita?  Uskon, että lapset hyötyisivät monipuolisuudesta merkittävästi ja oppisivat tärkeitä arvoja.

 

Takaisin lihanliemeen. Siihen on ollut säästössä pakkasessa peuranluita tammikuun lopulta saakka. Kun niitä ei isoon liemeen, 7-10 litraa, ole kuitenkaan riittävästi, Hakaniemen hallin lihakauppias tuli avuksi. Naudan lihaisia luita löytyi mukavasti ja samalla tuli tehtyä kinkkutilaus.  Luut ovat vielä edullisia.

 

Tutkin eilen Pula-ajan keittokirjaa vuodelta 1941. Siinä oli ohje luuliemen tekoon. Valmista luulientä käytettiin tuolloin monenlaisten keittojen pohjana kuten voisi tehdä vieläkin.

Ihan pelkistä luista lientä ei tehty tuossa keittokirjassakaan. Lihanliemeen tarvitaan juureksia: porkkanoita, pieni lanttu, isosta selleristä puolikas tai kokonainen pienempi selleri, iso palsternakka. Juurekset ja luut lihoineen on hyvä laittaa uuniin väriä saamaan. Näin se siirtyy liemeenkin. Ohjeiden katselusta oli hyötyäkin. Olin unohtaa purjon, ja maa-artisokkaakin voisi liemeen laittaa makua antamaan.

 

Lihat ja juurekset nostetaan uunissa paahtamisen jälkeen kylmään veteen, jossa on reippaasti suolaa, erilaisia pippureita ja laakerinlehteä. Keitetään ja välillä jäähdytetään. Aikaa menee useita päiviä, joten tekeminen alkoi tämän viikon puolivälissä.  Luista irtoaa maut pidemmällä keittämisellä. Ulkona on hyvä jäähdyttää ja säilyttää isoja kattiloita.

 

Loppuvaiheessa, kun juurekset ja lihat luineen poistetaan liemestä, tarkistetaan vielä liemen maku ja mausteet.  Persiljaa ei saa unohtaa. Liemi on aina saanut makulisäksi myös kuivan sherryannoksen. Yksi pullo menee helposti isoon lihanliemeenn.  Maun tarkistaminen onkin se vaativin osa ja siinä on usein ollut useampikin kokki paikalla.

 

Lihanliemen kanssa nautitaan juustotankoja. Anopin reseptillä niitä on tehty vuosikaudet.  Ohje on yksinkertainen 200 g kutakin: vehnäjauhoja, voita ja juustoraastetta.  Sekoitetaan aineista taikina  ja muovaillaan sormenpaksuisia pötköjä pellille. Voidellaan munalla ja paistetaan 200 asteessa kypsiksi. Toki kaupan valmis voitaikina ja juustoraastetta päälle sopii myös, mutta ei ole ihan samanveroista.

 

Ruokakulttuurin avulla pidämme yhteyttä menneeseen ja rakennamme identiteettiämme. Joku viisas on sanonut, että ruokakulttuuri ja äidinkieli ovat kansallisen identiteetin kulmakivet.  Miksi ne ovat jollakin lailla lapsipuolen asemassa? Eivät  kotimaiset kokkiohjelmatkaan riitä. Tuntuu, että jotain vielä puuttuu. Moniko taiteilija on kuvannut ruokaa, monessako laulussa ruoasta lauletaan? Silakkakin on menettänyt asemansa ruokapöydässä. Mitä olemmekaan saaneet sen tilalle?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lihaliemen kirkastamisen tuosta unohdit :)

Silakoita meillä on joulun kalapöydässä, Sorsapuiston tai sinappisilakoita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirkastamista ei ole erikseen tarvittu, kun olen kuorinut rasvat keittämisen välillä ja antanut liemen rauhoittua ja kaiken ylimääräisen vajota pohjalle. Sitä pohjallee jäävää sakkaista lientä voi käyttää vaikka kastikkeisiin. Niissähän kirkastamista ei ole tarvittu. Katsotaan onnistuuko näin tänä vuonnakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onpa herkullisia kuvia. Olen samaa mieltä, että kotitalousopetus oli parasta piirustuksen ja matematiikan ohella. Meillä aloitettiin kaurapuurosta.
Opetuksen on oltava ilmaista.
Tampereen hallista ei lihaisia luita juuri löydy. Aikoinaan sieltä sai poron "pikkulihoja" halvalla. Niistä tuli mainio keitto.
Minulla on ollut tapana tehdä suutarinlohta ja lasimestarin silliä rosollin kanssa suötäväksi. Lanttulaatikkoa en ole tehnyt aikoihin, poikani ei siitä välitä. Minun joulupöytäni on hyvin vaatimaton. Kinkun sijaan on karjalanpaistia.
Jälkiruuaksi olen tehnyt sekahedelmäkiisseliä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kotitalousopetus on tärkeä aine, ennen meitä opetettiin tekemään ostoksetkin. Opettaja lähetti lapun kansa Kruunuhaassa koulun lähellä olevaan kauppaan. Näin opimme ostoksia tekemään ja niistä ruoat valmistamaan. Oli muuten ihan mahtavan hienoa istua sitten opettajan kanssa yhdessä isossa pöydässä ruokailemassa ja keskustella ruoasta.

Lanttulaatikot teen, mutta tyttäreni tekee vielä bataattilaatikkoa. Meitä kun on noin 15 henkeä joulupöydässä ja rääppiäisissä seuraavana päivänä vielä enemmän.

Luumukiisseli on meidän jälkiruoka. Aiemmin se oli marjarahka. Kerran suklaamousse. Silloin tekijältä jäivä liivakot kunnolla sulamatta. Tekijän tytär kokosi niitä jälkiruoka-astian alaosaan. Hän tokaisi vielä;"Kyllä tämä on muuten hyvää, mutta tässä on niin paljon muovia". Sen koommin ei suklaamoussea ole nautittu edes pääsiäisenä.

Äitini oli käynyt Elias Lönrothin emäntäkoulun Lohjalla 1925-1926, joten sieltä tuli ruokataitoja ja muitakin taitoja kotiin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kyllähän kotitalous on hyvä oppiaine, mutta opettajakin vaikuttaa melkoisesti. Oma opettajani oli ihmeellinen niuho. Opettaja kirjoitti aina tarkat ohjeet siitä, mitä välinettä missäkin vaiheessa käytetään. Auta armias, jos sekoitit taikinaa lusikalla, kun ohjeissa sanottiin selvästi että pitää käyttää puista haarukkavatkainta. Kerran menin sitten sekoittelemaan jauhelihaa pannulla puisella haarukkavatkaimella, vaikka ohjeissa selvästi sanottiin, että pitää käyttää paistinlastaa.

Opettelimme pesemään pyykkiä käsin, ja oli erittäin tärkeää, että pesty paidanhiha nostettiin vadin laidan yli ettei vahingossa pese samaa hihaa kahteen kertaan. Vastaavia määräyksiä oli valtava määrä, ja auta armias jos et niitä orjallisesti uskonut. Omaa järkeä ei saanut missään kohtaa käyttää.

Muistan kyllä nuo opettajan ohjeet vieläkin, mutta jostakin syystä en käytä niitä omassa huushollinpidossani...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Tuolla tavalla taidetaan tuottaa enemmän tuhoa kuin hyötyä. Karvat ihan nousi pystyy. Ei sovi kaikille opetettaville.

Meillä oli vaihto-oppilas, jonka edellisessä perheessä astinapesukoneessa jokaisella astialla oli oma paikkansa etkä saanut toisin tehdä. Hän ei sellaista kestänyt, ikuiset traumat. Joillekin tarkat säännöt sopivat, ehkä useimmille eivät.

Minusta keittiö on ihan innovaatioiden paikka, kun en jaksa noudattaa tarkkoja ohjeita. Siksi ehkä tuo lihanliemen ohjekaan ei sisällä mitään tarkkoja mittoja. Jokainen voi käyttää aistejaan ja osaamistaan ja hiukan säveltää omalla laillaan. Hyvä tulee kuitenkin.

Lihanliemen juomaksi sherryä tai vettä tai kotikaljaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onpa sinulla ollut harvinaisen pedagogisesti pätemätön opettaja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Just näin Margareta. Mistä tuollainen myös kielii, osaamattomuuttakin mukanako?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Osaamattomuutta ja kontrolli- tai alistamishalua. Opettajan taärkein tehtävä on innoittaa oppilaitaan oppimaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Messilän kartanon ex-omistajat Toivoset tarjosivat asiakkailleen perinteiden mukaisesti tehtyjä täyspitkiä päivällisiä. Ne olivat todella "super".
Lihaliemen valmistus oli heidänkin bravuurinsa ja noudatti tuota Irjan mainitsemaa pitkää kaavaa ja, maku oli myös sen mukainen.

Kannattaa ottaa joskus Koskimiehen perinteinen keittokirja tutkittavaksi sieltä 30-luvulta. Ja aikaa, joka on hyvän ruoan "pääraaka-aine".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Heikki, hyvä että laitoit ajan merkityksen. Sitä tarvitaan hyvän lanttulaatikon tekemiseenkin. Kun laatikko muhii alun kuuman uunin jälkeen miedossa lämmössä vaikka yön yli, tulee herkkua. Maut tiivistyvät. Kaupan laatikot eivät ole mitään tuohon pitkään kypsennettyyn verrattuna.

Tänä päivänä kaiken pitää olla pikaruokaa, eli paljon on vielä opittavaa. Siihen tarvittaisiin hyvää opettajaa ja kunnollista koulutusta. Lihatkin syödään mieluiten lähes raakana. Toki makuasia on syökö verisen pihivin vai kypsän.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On hyvää osata valmistaa nopeatekoistakin kunnollista ruokaa mielummin kuin ostaa heikkolaatuisia valmisruokia: työssäkäyvillä perheellisillä sitä aikaa ei arkisin ole paljonkaan.
Kunpa olisi puulämmitteinen leivinuuni, siinä saa helposti herkullista ruokaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Margareta, olen kanssasi samaa mieltä. Olen aina halunnut leivinuunia, mutta sitä ei vieläkään ole. Olisi aikamoisen monipuoline ruoan ja leivonnaisten teossa. Ehkä en koskaan saakaan. Niinpä sähköhella hoitakoon homman, kiertoilmauuni auttaa kuitenkin ja mahdollstaa enemmän kuin tavallinen uuni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Minäkin olen aina haaveillut leivinuunista ja käyttänyt tilaisuutta hyväkseni kun sitä on kyläpaikoissa ollut. Helppotekoinen ohut ohrarieska ja leipäjuusto eivät kyllä sähköuunissa onnistu. On mukavaa kun aamulla on valmis yön yli muhinut ohrapuuro.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #15

Takassa teimme leipäjuustoa avotulta hyödyntäen. Onnistui. Tuota ohrapuuroa haluaisin maistaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eikö tämä 1917 kirjakin, mistä linkin takana kerrotaan, osoita ruoan perinteikkyyttä: http://www.maku.fi/blogit/perinneruokaa-prkl/paluu...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itselläni on uusintapainos Maija keittää- kirjasta. Ohjeet on muokattu nykyaikaan sopiviksi. Alkuperäisten ohjeiden mukaan olisi hankala kokata sähköhellalla. Itselläni on uunissa muhimassa porsaan lapapaisti. Se on ihanan helppo ohje. Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen uuni hoitaa homman loppuun.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kotilieden leipomakirjassa vuodelta 1934 ohjeissa ei ole ollenkaan uunin lämpötiloja eikä aikaa kauanko uunissa pidetään. Toki eihän puuhellassa tai leivinuunissa voinut lämpötilaa tietääkään. Kokenut leipoja varmasti osasi arvioida ja tarkastaa kypsymisen tilan ainakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Joillakin on nykyisin puu-uunissakin lämpömittari ulkopuolella.
Ennen vanhaan saatettiin kokeilla uunin lämpötilaa jonkun koekakkaran avulla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Totta. Meillä oli puuhella ja siinä uuni ja vesikin lämpeni siinä olevassa kuparisessa säiliössä. Omenanlohkot kuivatettiin uunissa. Eikä niille saa olla uuni liian kuuma. Pullapitkot kypsyivät ja kakut valmistuivat. Hyviä tuli. Ehkä oli ollut hyvä uunin tekijä. Silloin oli monenlaista osaajaa tällä alalla. Vanha takkamestari muurasi tiilistä varaavan takkaamme, joka toimii yhä. NO tehty 80-luvun alussa. Vetää myös hyvin, ei vaadi huipparia vetääkseen, niin kuin jotku nykypäivän takat. Mies on ollut jo aikaa manan majoilla. Nyt takat tehdään toisin.

T Piepponen

En pulise mistään muusta vastaan kuin teknisestä seikasta:

Kuoha pois kuoritaan.

Täälläpäin välillä harmittaa kun ei näe kunnollisia tuoreainestiskejä missään. Tuollaisia kuvissa nähtäviä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minne ovat tuoreet tuotteet kadonneet? Eivätkö viljelijät myy suoraan tiloilta, eikö ole toria lähellä. Sellaisilla eväillä meillä päin selviää.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset