Rikas mies jos oisin

Lasse Mårtensonin kappale Viulunsoittajasta katolla kosketti ja tuntuu ajankohtaiselle yhä. Kuinka mahdottoman paljon me ihmiset unelmoimmekaan rikastuvamme. Uskomme onnen ja autuuden  tilaan, jonka voisi saada vain päävoitolla.

Eilen lottopalloja seuratessa toiveeni ei ollut iso,  vain  muutama tonni edes. Niillä voisi viedä  lastenlapset  Lontooseen, kun kerran reissu on luvattu.  Sillä hetkellä tuntui, että ne muutamat eurot voisivat hyvinkin ilahduttaa enemmän kuin iso summa. No suoraan tilille tippuu vain muutama euro. Se lämmittää kuin  päästö pakkasella housuihin.

En ole edes mies, miten siis voisi olla rikas mies? No saahan nainenkin uneksia, mutta  minullepa  opetettiin jo nuorena ihan käytännön kautta miten rikastutaan oikeasti. Isäni sen teki.  Hän joka oli ikuisesti katunut, että äitinsä ei perintörahoillaan ostanut kultareunaobligaatioita.  Hänessä oli kauna muhinut haave rikastua ja niinpä hän päätti tehdä toiveesta totta. Meni ja osti Rauma Repolan merkintäoikeuksia itselleen ja minulle. Se oli 70-lukua.  Luulin, että hän maksaa ne kaikki, mutta pistikin minut maksamaan omani. Siinä tuli oppia osakekaupoista  viimeisen päälle. Piti kaivaa tonnit tililtä, viimeiset, mutta se kannatti. Useita vuosia hyödyin niistä sekä uusien merkintäoikeuksien että osinkojen muodossa. Opiskelijalle kaikki se oli mannaa ja rikas opiskelukaverinikin sai osansa. Lainasi, mutta ei koskaan palauttanut. Timantit taskussa muutti Amerikkaan.

 Olisinpa vain ollut kaukaa viisas ja jaksanut kasvattaa pottia, mutta kun kasvoi tuo lapsiluku ja opiskeluaikakin tiesi kustannuksia. Pianokin piti hankkia, sillä ensimmäinen jälkikasvu piti saada soitto-oppiin.

Lottovoitot, nuo höttöiset unelmat, joita viikoittain elätellään kuntarajoista piittaamatta ympäri Suomen, eivät paranna kuin muutaman harvan erityisen hyväonnisen elämää.  Sattumia, sellaisiahan  elämässä on vaikka miten paljon. Voitotta jääneet  nuolevat näppejään ja jaksavat nostaa toiveensa uuteen hehkuun heti, kun rahaa taas on isompi summa jaossa.

Arvontaa liki jännitys tiivistyy ja rahaa lapioidaan lottofirmalle. Niistä eniten ja varmimmin hyötyvät  lottoyhtiön ylemmät työntekijät, oikeiden pallojen arvontaan osallistuvat  valvojatkin. He saavat  unelmistamme bonuksensa.  Mitä jos meistä jokainen olisikin laittanut kaikki unelmiin tuhlatut roposet  muualle, vaikka kotimaisiin osakkeisiin. Niistä tulisi pikkuisen varmemmin mannaa jokaiselle omistajaksi  ryhtyneelle ja ehkä koko maa hyötyisi viisaasta sijoittamisesta.  No eihän me niin rationaalisia olla, eihän?