ILgron11

Rikas mies jos oisin

Lasse Mårtensonin kappale Viulunsoittajasta katolla kosketti ja tuntuu ajankohtaiselle yhä. Kuinka mahdottoman paljon me ihmiset unelmoimmekaan rikastuvamme. Uskomme onnen ja autuuden  tilaan, jonka voisi saada vain päävoitolla.

Eilen lottopalloja seuratessa toiveeni ei ollut iso,  vain  muutama tonni edes. Niillä voisi viedä  lastenlapset  Lontooseen, kun kerran reissu on luvattu.  Sillä hetkellä tuntui, että ne muutamat eurot voisivat hyvinkin ilahduttaa enemmän kuin iso summa. No suoraan tilille tippuu vain muutama euro. Se lämmittää kuin  päästö pakkasella housuihin.

En ole edes mies, miten siis voisi olla rikas mies? No saahan nainenkin uneksia, mutta  minullepa  opetettiin jo nuorena ihan käytännön kautta miten rikastutaan oikeasti. Isäni sen teki.  Hän joka oli ikuisesti katunut, että äitinsä ei perintörahoillaan ostanut kultareunaobligaatioita.  Hänessä oli kauna muhinut haave rikastua ja niinpä hän päätti tehdä toiveesta totta. Meni ja osti Rauma Repolan merkintäoikeuksia itselleen ja minulle. Se oli 70-lukua.  Luulin, että hän maksaa ne kaikki, mutta pistikin minut maksamaan omani. Siinä tuli oppia osakekaupoista  viimeisen päälle. Piti kaivaa tonnit tililtä, viimeiset, mutta se kannatti. Useita vuosia hyödyin niistä sekä uusien merkintäoikeuksien että osinkojen muodossa. Opiskelijalle kaikki se oli mannaa ja rikas opiskelukaverinikin sai osansa. Lainasi, mutta ei koskaan palauttanut. Timantit taskussa muutti Amerikkaan.

 Olisinpa vain ollut kaukaa viisas ja jaksanut kasvattaa pottia, mutta kun kasvoi tuo lapsiluku ja opiskeluaikakin tiesi kustannuksia. Pianokin piti hankkia, sillä ensimmäinen jälkikasvu piti saada soitto-oppiin.

Lottovoitot, nuo höttöiset unelmat, joita viikoittain elätellään kuntarajoista piittaamatta ympäri Suomen, eivät paranna kuin muutaman harvan erityisen hyväonnisen elämää.  Sattumia, sellaisiahan  elämässä on vaikka miten paljon. Voitotta jääneet  nuolevat näppejään ja jaksavat nostaa toiveensa uuteen hehkuun heti, kun rahaa taas on isompi summa jaossa.

Arvontaa liki jännitys tiivistyy ja rahaa lapioidaan lottofirmalle. Niistä eniten ja varmimmin hyötyvät  lottoyhtiön ylemmät työntekijät, oikeiden pallojen arvontaan osallistuvat  valvojatkin. He saavat  unelmistamme bonuksensa.  Mitä jos meistä jokainen olisikin laittanut kaikki unelmiin tuhlatut roposet  muualle, vaikka kotimaisiin osakkeisiin. Niistä tulisi pikkuisen varmemmin mannaa jokaiselle omistajaksi  ryhtyneelle ja ehkä koko maa hyötyisi viisaasta sijoittamisesta.  No eihän me niin rationaalisia olla, eihän?   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pulkkisenpen kuva
Pentti Pulkkinen

Lottosysteemi minua on ihmetyttänyt, vaikka en itse ole koskaan juuri lotonnut.Miksi päävoiton pitää olla niin kohtuuttoman iso? Eihän se tuota edes saajalleen onnea. Jos 11 miljoonaa jaettaisiin vaikkapa 50 000 e osuuksiin osalliseksi pääsisi 220 henkilöä.Tuosumma olisi tavalliselle ihmiselle jo merkittävä ja tuottaisi iloa ja antaisi mahdollisuuksia. Onko lottoajat jotenkin hölmöjä kun hullaantuvat veikkaamaan juuri silloin kun luvassa on jättipotti?
Osakkeita kannattaisi ostaa. Tosin niitä on vähän vaikea ostaa kympillä tai kahdella viikossa. Pitäisi ensin säästää ainakin muutaman sadan euron potti jolla voisi kohtuullisin kustannuksin ostaa osakkeita. Ei nekään aina niin varmoja ole, mutta harvemmin niissä paljon menettää jos malttaa odottaa. Kotimaisten varsinkin pienempien yhtiöiden osakkeiden ostolla tukisi jokatapauksessa työllisyyttä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vinkkinä Konehan on mahtava sijoitus, mutta ei siihen muutama kymppi riitä.
Lotosta sen verran, että tilastollisesti päävoitto on toisi tavoittamattomissa, uskomattoman sattuman armoilla. Päävoiton toden­näköisyys yhdellä rivillä pelaamalla on 1/15380937 eli yksi noin viidestätoista miljoonasta. Unelma ja usko onnen kantamoiseen saa tekoihin. Saisiko samankaltainen mahdollisuus muunkinlaisiin tekoihin?

Pienemmät voitot olisivat parempia, kun useampi suomalainen saisi mahdollisuuden voittaa, mutta kannustaisivatko yhtä innolla rivejä rustaamaan?
Laumailmiökö?

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Ikävä totuus taitaa olla että "raha ratkaisee"
Jos sinulla ei ole rahaa et ole kukaan...
Jos sinulla ei ole rahaa et ole mitään
Jos et sinulla ei ole rahaa koirat lirittää kintuille...

Niin ja en ole noista totuuksista aivan varma itsekään...

Välillä vain tuntuu että saisi tuota voimapaperia olla toki enemmän...
Tai itseasiassa minä olen mies jolla on kaikkea muuta paitsi rahaa
Onnea se on sekin...Josko niitä dollareita keräisi sitten myöhemmin :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niin, onko tarkoitettu, että kerätään tai että eletään, vaikka loton sijaan suosisinkin säästämistä. Jos ei halua tai voi, niin silloin voi yhtä hyvin pistää sileäksi ja elää. Eivät taivaan linnutkaan huolehdi mitä söisivät ja joisivat ja silti ne pärjäävät. Toki juuri nyt niillä on melkoisen rankkaa. Vähän säälittää, mutta sellaisille tunteillehan ei saa antaa valtaa vai kuinka? Ei se raha tee välttämättä onnelliseksi edes. Mieleen tulee kreikkalaisen laivanvarustajan Onassiksen tytär Christina.Huonosti kävi, vaikka oli rahaa roppa kaupalla enemmän kuin monella kreikkalaisella silloin tai nyt.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa