ILgron11

Kuivuudesta tietoja tuhannen vuoden ajalta

Ranskan sanomalehtiin oli kerättyä tietoa kaikista niistä kesistä, jotka olivat olleet kuivia alkaen vuodesta 738 eli  yli1000 –vuoden ajalta. Selvityksen kohteina olivat Ranska  ja  Saksa sekä osin muuta  Eurooppaa. Ankara kuivuu kuivatti lähteitä ja tappoi janoon ihmisiä siellä, missä ei järviä ollut lähellä .

 

Olisi mielenkiintoista yhdistää nuo kuivuuden vuodet muihin historiallisiin tapahtumiin. Oliko Suomi yhtään sen paremmin varustautunut tuolloin kuivuuteen kuin muut maat. Kansalliskirjaston aineistoista löytyi runsaasti 1800- ja 1900-luvulla vallinneista kuivista kesistä ja sadon menetyksistä tietoja.

 

 Kaivot olivat tuolloin  ihmisten kaivamia tai vesi saatiin luonnon lähteistä. Olivathan ne alttiita kuivumiselle verrattuna porakaivoihin ja kaupunkialueille vedettyihin vesijohtoihin.  Aikanaan vielä oli, mutta ei enää järvissä juomakelpoista vettä. 

 

Vesi on meille monella tavalla itsestään selvyys. Sitä riittää. Sitä ei toistaiseksi tarvitse erityisemmin säästellä. Kuitenkin pitkän kuivan jälkeen oli helpotus, kun  satoi. Räystäiden alla  vesiastiat täyttyivät ja kasveille on kasteluvettä varastossa. Pitkälle se ei riitä,  ja sateen olisi toivonut vielä jatkuvan, sillä vain maan pinta kastui Puhdistipa sade hetkeksi ilmaa. 

 

Kansalliskirjaston kokoelmista löytyi sanomalehti, jossa lämmön mittaustiedot 1800-luvulta vaikuttavat pykälineen.  Galileo Galilein piikkiin menee alkeellisen lämpömittarin keksiminen v.1592. Kenties nuo pykälät ranskalaisessa luettelossa viittaavat  jo jonkinlaiseen  käytössä olleeseen  asteikkoon. Ensimmäisen nestelämpömittarin keksi Jean Rey

 

Lämpö tuntuu ja sateettomuus näkyy ympäristössämme ilman mittareitakin. 

 

Kovasti  tutusta vuodenajasta poikkeavat säätilat herättävät myös pelkoa ja hämminkiä. Ilmastonmuutos vai mikä tuo poikkeavia säitä, sateita tai kuivuutta. Varautuminen mahdollisiin poikkeamiin voisi olla itse kunkin kohdalla nykyistä  parempaa. Varautumiseen olisi hyvä saada luotettavaa ja oikeaa tietoa. 

 

Ranskalaislehdestä Maamiehen ystävään no 32 suomennetut kuivuutta koskevat tiedot: 

 

879 kuoli paljon leikkuuväkeä pellolla janoon päivän helteestä. 

 

Vuonna 1000 kuivuivat kaikki lähteet pienemmät joet ja virrat Saksassa.  Kalat kuolivat joista ja järvistä. Kuolleiden kalojen jäämistä (hajusta) lähti epidemia liikkeelle. 

 

1002 kuoli paljon eläimiä ja ihmisiä korkeiden lämpötilojen  vuoksi.

 

1132 kuoli paljon ihmisiä Ranskassa kuivuuteen. Maa halkeili ja Reinissä kävi vesi vähiin.

 

1152 oli niin lämmintä, että auringon säteillä lämmenneessä hiekassa saattoi kypsentää munia.

 

1160 kuoli paljon sotamiehiä helteellä.

 

1276 ja 1277 aurinko politti niityt. Ne kuivuivat eikä eläimille saatu ruokaa.

 

1303 ja 1304 kuivuivat suuret virrat pohjaan saakka, joten yli pääsi kuivin jaloin Ranskassa ja Saksasa.

 

1393 ja 1934 kuoli paljon eläimiä kuivuuteen. Kaikki vilja ja heinä kuivui.

 

Neljänä perättäisenä vuotena oli valtava kuivuus: 1538,1539, 1540 ja 1541. Virrat kuivuivat luontokappaleet kärsivät ja ihmiset olivat tuskissaan.

 

1556 Euroopassa oli suuri kuivuus.

 

1615-1616 oli Etelä-Euroopassa suuri kuivuus.

 

1646 oli ylellisen lämmmintä 58 päivää.

 

1678 oli erinomaisen lämmintä.

 

(Tieto Suomesta: ”Suuret kuolonvuodet” nimen saanut nälkäkatasrofi oli ollut vuosina 1695-1697. Eräiden tietojen mukaan silloisesta pienestä Suomen kansasta kuoli 1/3 nälkään ja tauteihin. )

 

1700-luvun ensimmäiset vuodet olivat erittäin lämpimiä.

 

1718 ei satanut lainkaan huhtikuun alusta lokakuun lopulle. Lämpö nousi 45 pykälään. Mikähän mittari lie ollut käytössä tuolloin ja missä mittauksia tehty?

 

1723 ja 1724 olivat erittäin lämpimiä.

 

1746 ei satanut pisaraakaan koko kesänä.

 

1748, 1751, 1760, 1767, 1778 ja 178a olivat erinomaisen lämpöisiä. Samoin 1811.

 

1818 kuukauden aikana lämpö nousi 35 pykälään. Samoin vuonna 1830 oli 36 pykälää lämmintä ja 1832  35 pykälää.

 

1835 Reini melkein kuivui ja lämpöä oli 34 pykälää.

 

1850 Pariisissa liikkui rutto, kun lämpö nousi 34 pykälään.

 

Ihminen ei kärsi suurempaa kuin 40 tai 45 pykälää lämmintä.

 

Suurten nälkävuosien juuret ulottuvat 1850-luvulle saakka, Krimin sotaan. Britit tuhosivat tuolloin Suomen viljavarastoja. Toipuminen tuhoista oli erityisen vaikeaa, koska sadot olivat heikkoja sodasta alkaen, seuraavan kymmenen vuoden ajan.

 

1866-1868 Suomessa koettiin seuraava nälänhätä: suuret nälkävuodet. Kesä 1868 oli kylmä, järvet jäässä. Olisi ollut mielenkiintoista seurata ranskalaislehtien säätietoja lähemmäksi omaa aikaamme. 

 

Suomea koetelleet ns. suuret kuolonvuodet olivat seurausta niiden aikojen maapalloa ja suurta osaa Eurooppaa kohdanneista ilmastonmuutoksista. Niinä ankeina aikoina elettiin muutamia satoja vuosia kestäneen ns. pienen jääkauden jälkiaikoja. Miten lie nimitetään lopulta tätä aikakautta?

 

07.08.1852 Maamiehen Ystävä no 32

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/421659?page=4&term=kuiwuus

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lämpömittari

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_nälkävuodet

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuivaa on todella ollut, mutta tänään hiukan satoi. Ehkä se riittää pelastamaan täydeltä tuholta. Kaadoin aamulla ennen sadetta mustaviinimarjapensaan juurelle seitsemän ämpärillistä vettä meni kuin kaivoon ja ihmettelen vieläkin mihin se vesi hävisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Maalla ja kasvilla kova jano. Hiekkaa, multaa vai savea?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Hiekkahan on varsinainen veden suodatin, joten ei ihme, että vesi katosi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Silti se ihmetyttää, vaikka olisin kaivanut siihen pensaan viereen kuopan niin se olisi täyttynyt kyllä hetkeksi yhdestäkin ämpäristä. Tiedän sen kun istuttelin puita viime viikolla aivan samaan maahan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Yksi kuivuuden paikallinen kohtuullisen tarkka mittari on esim. tuhatvuotisen vanhan tammen vuosilustot.

Tampereella oli eilen 19.6. ip. aikamoinen kaatosade.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Täältä ei kenties tuhatvuotisia tammia löydy? Vierailimme vuosia sitten Anolan kartanossa. Siellä oli yli 400-vuotta vanhoja puita, tammiakin. Ehkä niitä tutkimalla saataisiin myös Suomen säistä tietoja. Mikähän lie Suomen vanhin tammi ja missä kasvaa?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Wikipedia tiesi kertoa että:

"Suomen paksuin metsätammi lienee Piikkiön Lyydikkälässä kasvava hyvin huonokuntoinen puu, joka on rinnan korkeudelta mitattuna lähes 8 metriä ympärysmitaltaan. Sen arvioidaan olevan noin 1 000–1 200 vuotta vanha. Suomen suurin eli kiintotilavuudeltaan järein puu lienee Kemiössä kasvava jättitammi, jonka ympärysmitta rinnan korkeudelta on 6½ metriä ja korkeus 28 metriä."

Täällä Kemiönsaaressa on paljon tammia, vanhojen kartanoiden peruja ja siis istutettuja. Vikin kartanolla on laaja tammimetsä jonkalaisia ei Suomessa liene useita. Erikoinen tunnelma kävellä tammimetsässä, on kuin olisi mennyt toiseen maahan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

No niin siinä varsinaiset tietolähteet. Osattaisiinko hyödyntää, on toinen tekijä?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #5

Uljas puu tuo tammi. Siitähän sanotaan että se parhaimmillaan kasvaa 300 vuotta, elää 300 vuotta ja kuolee 300 vuotta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Pääasiassa näin on. Euroopan osalta kuva on toinen, jossa tammien ikä saattaa olla jopa 2 000 vuotta.
Suomessa sen sijaan on iäkkäitä katajia aina 1 000 vuotisia. Sellaisia löytyi Artjärven kartanoympäristöstä, mutta myös Porvoon Kulloon kartanon alueelta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Katajat ovat sitkeitä, mutta olisiko niiden vuosikasvu hyödynnettävissä tutkimukseen?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Voi vain kuvitella sitä kuivuutta ja kurjuutta vuonna 1746, kun koko kesänä ei kertomasi mukaan satanut koko kesänä? Nytkin joudutaan monilla ammattiviljelyksillä käyttämään keinokastelua ja se tulee kalliiksi... Luin taannoin tänä keväänä Intiassa joillakin seudulla olleen 60 astetta lämmintä! Siinä ei enää kasva mikään muu kuin kateus viileämmille seuduille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sopivasti juhannukseksi tulevat sateet. Maa on jo hiukan valmiimpi ottamaan sadetta vastaan. Se pieni esisade teki hyvää, vaikka ei auta pitkään.

60-astetta on sietämätön lämpötila, jos sitä ei mitenkään pääse pakoon. Intiassa ei välttämättä pysty suojautumaan. 35-astetta oli KualaLumpurissa ulkolämpötila kun siellä työskentelin 2002 helmikuussa. Kuivaa oli ja paljon metsäpaloja. Sisällä oli tehokkaat jäähdyttimet ja piti välillä käydä ulkona lämmittelemässä. Ei ihan hyvä kumpikaan. Useamman kerran on tullut flunssa, kun ilmastointi on ollut liian voimakasta ja kuivaahan ilmastointi myös hengitysilman.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"Vuosirengasajoitus eli dendrokronologia on puuesineiden iänmääritysmenetelmä, joka perustuu esineessä näkyvien puun vuosirenkaiden muodostamaan kuvioon.[1] Vuosirenkaat syntyvät, kun puu kasvaa keväällä nopeasti ja loppukesällä hitaasti. Talvisaikaan kasvua ei tapahdu, jolloin kesäpuun ja uuden kevätpuun raja muodostavat terävän vuosiluston. Renkaiden paksuus vaihtelee vuosittain olosuhteiden mukaan, joten kuviosta voidaan päätellä, milloin renkaat ovat syntyneet. Vuosirengasajoituksen kehitti 1900-luvulla Andrew Ellicott Douglass, amerikkalainen tähtitieteilijä, joka huomasi että vuosirenkaat vaihtelevat 11 vuoden auringonpilkkujakson tahdissa.

Joillakin kuivilla alueilla kitukasvuiset puut voivat elää jopa tuhansia vuosia. Yksittäisen puun elinikää pidempiä vuosirengassarjoja voidaan rakentaa yhdistämällä eri ikäisten, mutta osittain samaan aikaan eläneiden puiden rengassarjoja. Yhdysvaltain Kalifornian White Mountains -vuoristossa on laadittu eräästä mäntylajista 9000 vuoden pituinen vuosirengassarja[2]. Lapin metsänrajamännystä on tällä hetkellä olemassa yli 7600-vuotinen vuodentarkka lustokalenteri [3]. Keski-Euroopassa on saatu aikaan jopa 12 000 vuoden päähän ulottuvia sarjoja."

Lue lisää:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosirengasajoitus
ja englannin kielisestä versiosta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Dendrochronology

Henry

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset