ILgron11

Kertomuksia elämästä

  • Kuinka moni muistaa vaikkapa ylioppilasjuhlassa pidetyn puheen?  Minä en, mutta puhe on tallennettu kirjaan.
    Kuinka moni muistaa vaikkapa ylioppilasjuhlassa pidetyn puheen? Minä en, mutta puhe on tallennettu kirjaan.

Harvoin, jos koskaan on tarvetta tarkastella mennyttä elämänkaarta vaihe vaiheelta. Olen sen tehnyt opiskellessani.  Istunut alas ja miettinyt ja kirjoittanut  eletyistä vuosista ja yrittänyt hahmottaa jopa tulevaa.  Kun kirjoitusten tuloksia verrattiin sitten elämänkaaresta tehtyihin tutkimuksiin, ne. hämmästyttivät  Yhtäläisyyksiä löytyi.

Yhä on jäljellä  se  tuolloin tärkeälle tuntunut kooste.  Seuraava elämänkulun tarkastelupiste tuli eteen riemuylioppilasjuhlan jälkitunnelmissa. 

Koulun pihalla me viisikymmentä vuotta aiemmin lakin saaneet tapasimme ja kättelimme enemmän tai vähemmän tutunoloisia koulukavereitamme. Useiden  kasvoissa oli vielä tuttuja piirteitä.  Uusia sukunimiä oli naisilla. Parasta kohtaamisessa oli se, miten hyvälle tapaaminen tuntui. 

Tuon jälkeen oli merkillistä seisoa juhlasalissa  juhlayleisön ja tuoreiden ylioppilaaksi julistettavien edessä, painaa päähän hiukan kellastunut oma ylioppilaslakki,  tuntea se 50-vuoden ero ja havaita miten moni vasta alkaisi kulkea  omaa, itsenäistä pitkää polkuaan.  Mitä lie ollut nuorten mielessä meitä katsellessaan?  Kenties jännitti enemmän oma ylioppilaaksi julistaminen ja vapauteen pääsy.  

Mieleeni en saanut sanaakaan silloisen rehtorimme puheesta. Kenties näille nuorillekin kävi samoin. Toki monella edessämme istuvalla nuorella oli jo suuria saavutuksia takanaan ja monilla vielä suurempia saavutuksia edessään kuten olympialaisiin osallistumisia ja muita isoja haasteita. Olimmehan Mäkelänrinteen urheilulukion päätösjuhlassa. Toisin oli aikanaan meillä., joilla oli unelmamme, ei vielä saavutuksia. 

90-vuotta eilen täyttänyt silloisen Mäkelänrinteen yhteiskoulun rehtori Rainer Pelkonen oli  seurassamme. Hän julisti meidät aikanaan ylioppilaiksi.  

Rehtorit eivät viidessäkymmenessä vuodessa ole kovasti vaihtuneet. Nykyinen on kolmas.  Koulu on 50-vuodessa muuttunut valtavasti. Rehtorimme Rainer Pelkosen unelmat ovat toteutuneet. Ja kunnianhimoinen koulun kehittäminen jatkuu.  Mäkelänrinteen yhteiskoulusta tuli  iso, merkittävä urheilulukio.  Menestyviä urheilijoita kasvattava opinahjo, joka tarjoaa oppilaille aivan poikkeukselliset mahdollisuudet jo kouluaikana osallistua kilpailuihin, urheiluleireille ja valmentautumistoimintaan ylioppilaaksi opiskelun lisäksi. 

 

Kun juhlan jälkeen päädyimme yhteiseen tilaan keskustelemaan,  Rainer Pelkosta kiinnosti se mitä jokainen meistä oli tuon 50-vuoden aikana tehnyt. Saimme kuulla monenlaisia elämänpolkuja. Ammatinvalinnat olivat useilla olleet perinteisiä, oli opettajia, oli terveydenhoitajia, lastenhoitajia ja oli insinöörejä ja muita teknisen tai kaupallisen alan koulutuksen saaneita tai muuta kautta uralle päätyneitä tai  muutoin vapaavalintaisesti reittinsä luoneita.  Löytyi joukosta yksi geologi ja ravintoloitsija. Olisi ollut taiteilijoitakin, mutta he eivät olleet mukanamme. Joidenkin samaan aikaan ylioppilaaksi päässeiden tie oli päättynyt jo ennen tätä 50-vuotistarkastelua.  Elämä oli joillakin ollut rosoisempaa kuin toisilla. Tosiasiassa se lyhyt kertomus kuvasi pikaisesti luodun koosteen siitä,  mitä itse kullekin tuli mieleen. Olivathan polkumme  paljon monimuotoisempia kuin, mitä niistä lyhyessä ajassa toimme esille. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Luin rehtorin puheen. Hän sanoin meidät todetun tiedollisesti kypsiksi. Silloin muistaakseni ajateltiin, että ylioppilas on tiedon huipulla. En ole ollenkaan samaa mieltä nyt. Lisäksi rehtori puhui elämästä, joka kysyy lopulta millaisia ihmisiä olemme. Siinä asiassa sen ajan koulu ei paljon pystynyt tekemään. Rehtori myönsi puheessaan.
Lähdimme raakileina. Olimme alttiina elämän tuulille. hyviä asioita puheesta, mutta tämän tiedostan vasta nyt. Lisäksi hän totesi:
Huolehdi, että sinulla on aina 1. jotain tehtävää, 2. jotain rakastettavaa, 3. jotain toivottavaa. Usko enemmän uutteran työhön kuin onneen. Ole ennakkoluuloton. Muutakin hyvää puheesta löytyy. Ehkä se olisi silloin pitänyt saada jo mukaan.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset