ILgron11

1800-luvulla Rooma taitelijalla unelmissa

  • Aino-patsas
    Aino-patsas
  • 1800-luvulla Rooma taitelijalla unelmissa

Yliopiston pienessä luentosalissa oli hämmästyksen hetkiä. Olen aina pitänyt Pariisia suomalaisten 1800-luvun taiteilijoiden merkittävimpänä opin ja taiteen tekemisen innoittajana, mutta  kävi ilmi, että sivistyksen silausta tuli  tänne myös Roomasta. 

 

Keskiajalla jo suomalaiset löysivät tiensä Roomaan. Taideteoksia niiltä ajoilta  ei tietääkseni  ole, mutta Rooma on vaikuttanut kulttuurimme silloinkin. Matka Roomaan (3000-3500 km)  oli hankala, alkuun patikkamatkana, myöhemmin hieman helpommin, hevoskyydillä kunnes rakennettiin rautatiet ja junat kulkivat. 

 

Taitelijat kulkivat eri reittejä ja samalla tutustuivat matkan varrella taideakatemioihin ja museoihin. Sellaista  mahdollisuutta Suomessa ei vielä ollut. Roomaan mentiin Tukholman ja Kööpenhaminan kautta.  Pietarikin oli yksi etappi, samoin Saksan kaupungit, joissa tiedettiin olevan taidemuseoita. 

 

Suomesta löytyy taitelijoiden Roomassa vietetyn ajan henkeen tehtyä taidetta. Olisikin mielenkiintoista lähteä Helsingissä roomalaisvaikutteisten taideaarteiden jäljille.   

 

Yksi merkittävistä Roomassa eläneistä taiteilijoistamme oli Johannes Takanen,  köyhän perheen poika, joka lähti Roomaan toteuttamaan unelmiaan. Jo nuorena hänessä nähtiin taipumuksia veistosten tekemiseen. 

 

Johannes Takanen pääsi Helsinkiin kouluun, josta hän jatkoi Tanskan kautta Roomaan. 

Roomassa hän ponnisteli taiteellista kutsumustaan toteuttaen ahtaissa,  kosteissa, tiloissa ja muutoinkin köyhissä, vaikeissa oloissa. Hänellä oli kuitenkin oma ateljee, jossa muutkin suomalaiset taiteilijat toimivat. 

 

Hänen töitään ovat  muun muassa ”AINO” ja  ”Rebekka kaivolla”. Takasen töitä on kiitelty, mutta sai  kaunis, uhkea Aino-patsas rehevälanteisuudestaan myös kritiikkiä.  

 

Takasella oli vain vähän ystäviä ja tukijoita kotimaassa.  Takanen avioitui, mutta elämän rankkuus vei hänen voimansa 35 -vuotiaana.  Suomella ei  tuolloin ollut varoja tukea taiteilijoitaan, mutta oli varoja maksaa isoja eläkkeitä sotaherroilleen. Suomihan oli vielä tuolloin autonominen osa Venäjää. Takanen suunnitteli muun muassa Aleksanteri toisen patsaan, muta kuolema korjasi ennen kuin hän ehti toteuttaa suunnitelman. Walter Runeberg toteutti suunnitelman.  Hän oli myös Roomasta oppia hakenut taitelija. Robert Stigell toteutti patsaaseen symboleja. 

 

Nuorena kuolleen Johannes Takasen hauta löytyy Roomasta protestanttiselta hautausmaalta.  Hänen hautakivessään lukee muun muassa: ”Maineen säilyttävi isänmaa”. 

 

Walter Runeberg lähti nuorena ylioppilaana maailmalle taskussaan 56 ruplaa ja matkalaukussaan virsikirja ja HC Andersenin sadut.  Hänen sanottiin olleen ensimmäinen, joka yritti kuvanveistäjänä  ansaita. Siitä kirjoitti Helmi Krohn. Ihmettelen vain millä muut maailmalle lähteneet kuvanveistäjät sitten pärjäsivät.. Runeberg viihtyi 14 vuotta Roomassa ja 17 vuotta Pariisissa. 

 

Robert Stigell oli Takasen ateljeessa Roomassa 1877. Hänen patsaansa nimi oli ”Vellamo keinuen aalloilla”. Vallgren toivoi voivansa työskennellä yhdessä Takasen ja Stigellin kanssa Roomassa.  Edelfelt oli sitä mieltä ettei kukaan kuvanveistäjä matkusta enää Roomaan. Huumorintajuinen ja paljon matkustellut Stigell matkusti 1878 Roomasta Pariisiin, jossa ystävystyi Vallgrenin kanssa. Stigell on veistänyt muun muassa”Haaksirikkoiset” –patsaan.  

 

Roomansuomalaisiin kuvataiteilijoihin 1800-luvulla voidaan lukea erityisesti kuvanveistäjät Eric Cainberg, Carl Eneas Sjöstrand, Walter Runeberg, Robert Stigell, Johannes Takanen, Alina Forssman ja Erland Stenberg sekä taidemaalarit Alexander Lauréus, Robert Wilhelm Ekman, Severin Falkman, Victoria Åberg ja Karl Emanuel Jansson.  Muidenkin taiteilijoiden tiedetään työskennelleen lyhyempiä aikoja Roomassa. 

 

Rooma oli suomalaisille taiteilijoille mielikuvituksen ja innoituksen lähde, ihanteiden onnela ja sivistyksen silaus, joka tuli Suomeen etelästä. Taiteilijat elivät kansainvälisissä piireissä. Suomi ei ollut mikään identiteetti. Sen saattoi unohtaa ellei sitten luonut kaupallisia suhteita suomalaisiin taiteen mesenaatteihin. Skandinaavisuus saattoi olla sitä enemmänkin, pala jotain yhteistä kokemusta ja kotimaata. 

 

Rooma on aina ollut maailman keskus. Rooma on edustanut identiteettiä ja vapautta. Jo Sakari Topelius kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoissa: ”Olinhan siellä minäkin”. 

 

Pariisi 1800-luvulla ei ollutkaan niin merkittävä  kuin olin kuvitellut. 

 

Niin hämmentävälle kuin tämä tuntuukin Suomen taide sai alkunsa Roomasta. Näin sanoin FT Liisa Suvikumpu. Hän on väitellyt aiheesta otsikolla: Kulttuurisia kohtaamisia - Suomalaiset kuvataiteilijat ja Rooma 1800-luvulla.

 

Monella lie haave päästä Roomaan, ikuiseen kaupunkiin. Ensimmäinen oma oleskeluni siellä ei kovain ylevää kuvaa Rooman vanhoista rakennuksista antanut, mutta mitä useammin olen siellä käynyt, sitä rakkaammaksi Rooma on tullut. Roomassa riittää  nähtävää. Olisi kiinnostavaa poiketa joskus Johannes Takasen haudalla. Roomaan on haudattu useita muitakin suomalaisia taitelijoita. 

 

 

01.01.1908 Köyhälistön kevät : "työn" albumi no 2. Iltahetki Johannes Takasen haudalla Roomassa. Sivut   44-49

01.12.1918 Otava no 12 : . Walter Runeberg 1838 29/12 1918. Kirjoittanut Krohn Sivut 77- 82

01.01.1929 Aamu no 1: : Kun tulio oppiin 50-vuotta sitten, kirjoittanut Vallgren, sivut 17-20

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19388/kulttuur.pdf?sequence=1

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taidetta tuli Suomeen Roomasta
silläkö selvisimme arjesta ja koomasta
veistolksilla oli silloin ihastusta
tänään taide kokee suurta vihastusta
kun persut eivät tykkää mokomasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Taidetta on tullut idästä ja lännestä, etelästä, kenties ei Suomea pohjoisemmasta?
Veistoksia on Helsingissäkin ihan kivasti.
Koulussa meillä hieman överiksi livahti,
Piti muistaa veistosten nimet ja tekijät.
Pientä vilppiä keksimme,
nimet musteella käsiin kirjoitimme.
Jäimme kiinni ja torut sai ystäväni,
koulun perustajan lapsenlapsi.
Brutukseksi Kyllikki Lahtela häntä nimitti.
Nolotti.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset