ILgron11

Riemuylioppilasjuhlat ja kuohuva vuosi 1968

  • 50-vuotiaat lakit ja valmiina juhlakäyttöön.
    50-vuotiaat lakit ja valmiina juhlakäyttöön.

Tänä keväänä  on 50-vuotta siitä, kun sain ylioppilaslakin. Juhlapäivänä huolet eivät painaneet. Äiti oli kutsunut sukua juhliin.  Jäivät nauttimaan pöydän antimia, kun juhlinnan kohteen oli riennettävä kaupungille. 

 

Iltajuhla oli Marskissa. Ensimmäinen kerta oikeassa ravintolassa. Useamman aterian illallinen. Poikaystäväni keksi, että alkupalojen, pääruoan ja jälkiruoan kanssa on nautittava erilaisia juomia.  Hän päätti niistä, sillä minulla ei ollut minkäänlaista asiantuntemusta. Illan aloittajaisiksi nautittiin kuohuviinilasillinen. En ollut tottunut erilaisiin juomien sekoituksiin ja menihän niistä pää sekaisin.  

 

Kun oli syöty Delta Rhythm Boys, suistomaan poljentopojiksi kutsuttu amerikkalainen yhtye  esiintyi.  Lauloivat joitakin tuttuja kotimaisia kappaleitakin. 

https://www.youtube.com/watch?v=0UM3lpJOM6c

 

Seuraavana päivänä oli kiire käydä ilmoittautumassa HISC:iin (Helsinki International Student Club), joka toimi Natsalla.  Saimme kortin, jolla pääsi juhlimaan Natsalle, silloisella nimellä tunnettiin myös Nylands Nation-nimellä, joka oli 1960-luvulla nuorison myöhäisen  illan viettopaikka. Kerran oli stripparikin paikalla. Myöhemmin paikka on saanut nimen Natsa klubi.  Bändit esiintyvät siellä vieläkin ja joskus soitetaan 1960-luvun musiikkia, eivätkä juhlat jatku silloin yöhön.   

 

Kevät 1968 oli kuohuvaa aikaa eri puolilla maailmaa. Tuona vuonna osallistuimme poikaystäväni kanssa mielenosoituksiin. 

 

Prahan kevään nousun ja tuhon lisäksi vuosi 1968 toi mukanaan mielenosoituksia, mellakoita ja sotaa eri puolilla maailmaa. Elimme mukana. Emme kuuluneet vasemmistoon emmekä oikeistoonkaan. Poliittisesta suuntauksesta ei ollut väliä, vaan osallistumisesta tarkemmin ajattelematta miten asiat liittyvät omaan nuoreen elämäämme.

Huusimme innoissamme Viva Dubcek. Alexander Dubcekin nousu Tshekkoslovakian kommunistien johtoon 5. tammikuuta aloitti uudistusten ja avautumisen kauden, joka nosti toiveita ihmiskasvoisemman sosialismin mahdollisuudesta. Hyvin tuossa ei käynyt.  Dubcekin kieltäydyttyä palaamasta ruotuun Neuvostoliiton, DDR:n, Puolan, Bulgarian ja Unkarin joukot miehittivät maan elokuussa 1968. Uudistusten kevät päättyi kestettyään reilut puoli vuotta.

 

Eurooppaa ravistelivat laajat opiskelijamellakat muun muassa Ranskassa ja Saksassa, mistä laineet ylsivät Suomeen saakka.  Sorbonnen mellakat jäivät parhaiten mieleen. Osallistuimme mielenosoitukseen, jolla tuettiin ja osoitettiin mieltä Biafran nälkäänäkevien lasten puolesta.  

 

Ylioppilastutkinto oli vain yksi saavutettu etappi. Työ ja opiskelu olivat mielessä ja epätietoisuus mihin suuntaan lähtisi. Työtä ei ollut helppo  omin toimin löytää. Selkeää kuvaa siitä,  mitä mieluiten tekisi ei vielä ollut.  Luokkakaveri lähti Englantiin aupairiksi. Poikakaveri lähti inttiin. Mikä olisi elämäni suunta? 

 

Lopulta päädyin yliopistoon ja löysin kiinnostavia aineita, joita aloin  määrätietoisesti opiskella.  Tietämättä silloinkaan mikä minusta tulisi. Minkälaista työtä opiskeltuani voisin saada. Nuoruus ja elämän voima veivät. Poikaystävästäni  tuli aviomies. Perhe kasvoi opiskeluvuosien aikana viisihenkiseksi. Työtäkin löytyi, mutta aika pitkään tuli sinniteltyä niissä töissä mitä kulloinkin sattui olemaan saatavilla. Vakituisen, täysipäiväisen työn saamiseen meni pitkään. 

 

Nyt olisi aika tavata entisiä luokkakavereita ja muita samaan aikaan ylioppilaaksi päässeiden rinnakkaisluokkien oppilaita. 

 

Viime vuonna riemuylioppilasjuhlaan Mäkelänrinteessä osallistunut kirjoitti, että kannatta osallistua. Ainakin juhlan ajaksi katosi iästä melkein 50-vuotta. Mukaan kannattaa ottaa myös ylioppilaslakki. 

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Delta_Rhythm_Boys

https://www.hs.fi/nyt/art-2000002923416.html

https://www.youtube.com/watch?v=ddqwjhF38yA

https://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/art2427547

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mäkelänrinteen yhteiskoulun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat vuonna 1965. Tänään sitten tuli kutsu.
Juhlassa julistetaan meidät 1968 kirjoittaneet koulumme riemuylioppilaiksi ja meitä kehotetaan painamaan sen kunniaksi ylioppilaslakit päihimme.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistoja toi mieleeni tuo postauksesi.

Meillä oli SYK:n vuoden 1975 kaikkien rinnakkaisluokkien yhteinen YO-juhla Kalastajatorpalla. Silloin oli elämä vielä edessä. Täytyy ajatella, että niinhän se on vieläkin ...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

SYKiä olen aina ihaillut. Kun pyrin yliopistoon perinnöllisyystiedettä opiskelemaan, niin useampi päässyt oli SYKistä, toinen puoli Norssista ja tyttökouluista. Mäkelänrinteestä sillä kertaa vain minä. Kouluilla oli silloinkin eroa. Muistan ne helpolta ja kivalta näyttävät SYKin oppikirjat, joita vertasin omiin tylsiin keskikoulun kirjoihini. Eihän niitä jaksanut edes lukea.

Huomasin, että joillakin oli ollut riemuylioppilasjuhla tai miksi sitä missäkin nimitetään Suomalaisella klubilla. Juhlasta oli paljon kuviakin netissä.

Joillakin kouluilla on ollut isompi ja pidemmän aikaa toiminut toimikunta, joka on järjestänyt jopa kaksipäiväiset juhlat. Kalastajatorppa on selvästikin tällaisten juhlien paikka. Meillä vaatimattomasti juhla on koululla, jossa voimme tutustua nykyaikaiseen urheilukouluun Märskyyn.

Olimme siellä vanhan rehtorin Risto Pelkosen kera ehkä neljä viisi vuotta sitten, joten nykykoulunakin se on melko tuttu. On fysioterapeutteja ja muuta mukavaa urheileville nuorille ja etäopiskelua, jos osallistuu kisoihin jne. Koulu on kasvattanut monta nimekästä urheilijaa ja olympiavoittajaa.

Kun tuota koulua kävin urheilu ja voimistelu olivat tärkeässä asemassa. Poikien opettajista useampi toimi urheiluselostajina TV:ssä. Koulu kannusti oppilaansa liikkumaan. Se jäi elämäntavaksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Midnight in Paris

Aika tyypillistä on, että oman sukupolven esikuvat ovat noin 20 vuotta vanhempia. Vaikka 1968 on minullekin tärkeä vuosiluku, ovat 1948 ja 1932 vielä tärkeämpiä. Silloin julkaistiin ne kaksi viime vuosisadan merkittävintä kirjaa, 1984 ja Uljas uusi maailma.

"1930-luvulla ei suomennettu lainkaan Joycea, Woolfia, Huxleya, Hemingwayta, Faulkneria, Proustia, Malraux'ta, Kafkaa, Brechtiä, Nexötä, Sandemosea tai Falkbergetiä." Silloin kun minä aloin maailmaa ihmettelemään, oli Orwellin keskeiset kirjat jo käännetty, mutta Huxleyn tuotanto piti lukea lähes kokonaan alkukielellä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ovathan nuo mainitsemasi kirjailijat merkittäviä. Joukko vaikuttajista on tuotakin laajempi. Nyt juuri en ehdi enempää kommentoida tätä aihetta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ei haittaa. 1968 ei ihan 20-vuotisteoriaan minun osallani osu, mutta jotenkin olen kateellinen, että sinä sait viettää sen kevään 18-vuotiaana.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Apropos Midnight in Paris,

Sidney Bechetin Si tu vois ma mère soi elokuvan pääteemana.
Oheisessa klipissä allekirjoittanut esittää sen soolomelodian sopraanosaksofonilla:

https://www.youtube.com/watch?v=JK47WaxXskg

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Woody Allen on syntynyt 1935, josta Midnight in Parisin hyppy 1920-luvulle olisi mieluumminkin 10-vuotishyppy kuin aiemmin ajattelemani 20-vuotisteoria. Sitä elokuvaa katsoessani koin kuitenkin hyvin vahvasti sen, että vanhemmat sukupolvet ovat jo eläneet sen saman. Nuorenpana oli niin vallitseva ajatus sukupolvien välisestä kuilusta, mutta ehkä Pariisissa..

Allenin elokuvissa aika suuri viehätys on musiikki. Hänen oma soittimensa on muistaakseni klarinetti.

Hienoa musiikkia soitat.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #11

Kiitos Raimo.

Koko Woody Allen tuotanto on erittäin mielenkiintoista ja kiehtovaa.
Olen erittäin viehättynyt hänen musiikkivalinnoistaan filmeissä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Sukupolvien välillä on kuilu, mutta se onkin enemmänkin isovanhempien ja lastenlasten välillä. Olemme eri aikakausilta. Omien lasteni ja meidän vanhempien välillä tuota kuilua ei ole ollut. Merkillistä.

Woody Allen ei ole ollut minun suosikkini. Jonku elokuvan ole katsonut. Onkohan enemmän miesten suosikki?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #13

1968 oli ainakin "suuressa maailmassa" aika iso vedenjakaja ja siihen aikaan tuo käsite sukupolvien välisestä kuilusta yleistyi. Nuorison rappio taitaa olla vanhemman sukupolven käsitys historian hämäristä asti.

Woody on ollut jotenkin epätasainen. Manhattan (1979) ja Annie Hall (1977) olivat mestariteoksia, mutta Zeligin (1983) jälkeen hän ei oikein enää kiinnostanut. Melinda ja Melindasta (2004) lähtien hän on taas tehnyt vähintäänkin mielenkiintoisia tai jopa loistavia elokuvia. Tuon väliajan tuotoksia olen joitakin nähnyt, mutta niistä ei sen enempää.

Woody Allenilla on imdb:n mukaan 54 ohjaustyötä. Jos niistä edes osa on mestariteoksia, jokainen on ainakin katsomisen arvoinen. Oscareita hänellä on 4. Viimeisin juuri tuosta Midnight in Paris:ista.

Woody on minun kirjoissani ykkönen elokuvaohjaana siinä suhteessa, että elokuvan pituus pitää olla 1 ½ tuntia. Aika tarkkaan minuutilleen ovat kaikki katsomani tarkkailun alusta olleet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Pidän Woody Allenin leffoista "Kerta vielä Sam" sekä "Manhattan" ehkä kaikkein eniten. Ensimmäinen oli sanomallinen draamakomedia ja toinen ylistävä oodi tuottajan omalle kotikaupungille, jolla siihen aikaan oli maailmalla jostain väärinymmärryksestä johtuen hyvin negatiivinen maine.

Vuosi 1968 oli varsinainen happening -vuosi. Se oli jenkeissä hippiliikkeen huippuaikaa ja siihen liittyi silloin siellä lanseerattu käsite "teen age revolution". Pariisissa ammuttiin opiskelijoita mellakoissa, Tokion opiskelijat kapinoivat myös rajusti vanhaa valtaa vastaan, Kiinassa alkoi kulttuurivallankumous ja punakaartien terrori kaupungeissa, Neuvostoliitto näytti kaapin paikka keskieurooppalaisille kansoille ja USA voimisti Vietnamin pommituksia. (Suomessakin ylioppilaat "valtasivat" oman talonsa, Erkki Tuomiojan ollessa nokkamiehenä murtamassa Wanhan Ylioppilastalon lukkoa.)

Tuo vedenjakajavuosi, jolloin rintamalinjat aikuisten ja nuorison välisessä "sodassa" löysivät uomansa, johtui käsittääkseni siitä, että toisen maailmnsodan jälkeen syntyi lähes kaikkialla maailmassa paljon lapsia ja he olivat tuolloin saavuttaneet varhaisen aikuisiän. Koska se oli kaikkialla suuri sukupolvi, oli luonnollista, että se ryhtyi omine arvoineen kapinoimaan vanhaa konservatiivista valtaa vastaan. Ilmatilan hallinta oli silloin näkyvästi vasemmistolla, jopa äärivasemmistolla. Muut pysyttelivät hiljaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Onnitteluni Irja, 50 -elettyä vuotta yo-juhlistasi! Hienojen hetkien muistelu vahvistaa.

Aika pudottaa meidät todellisuuteen, mutta onnea on havaita ajan unohdus. Nuoruus on aina meissä, ajasta huolimatta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Aika kullittaa muistot. Kesät olivat lämpimämpiä ja talvet kylmempiä kun olimme nuorempia. Silti olemme joka päivä päivän lähempänä kuolemaamme.

Time

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olisimme saattaneet olla silloinkin, sillä olimme rohkeampia ja teimme asioita, joita emme enää edes uskalla tehdä. Näemme ja tunnemme vaarat.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset