ILgron11

Kuolema Venäjällä ja Suomessa

  • Kuolema Venäjällä ja Suomessa

Keväinen kuolema on ollut monta päivää lähelläni. Pietarilainen ystävä kuoli pian 51 vuotta täytettyään, aivan äsken. Hänen äitinsä viesti minulle oli lyhyt. Siinä oli tieto kuolemasta ja kellonaika. Olin järkyttynyt. Vastahan olin onnitellut, ja hän oli suomeksi kiittänyt onnitteluista. Hän oli vasta ollut Genevessä seuraamassa ILO:n lakkoilijoita.  Sellainen herätti hänessä kummastusta ja kuviakin lakosta tuli face bookiin. Hän matkusti viime vuonna eri puolilla maailmaa, opettamassa,  ja sitten vain tuli yllättävä ja lopullinen pysähdys eteen.  

 

Tänään hänet haudataan. Äidin toivomus oli, että ajattelisimme häntä  ja rukoilisimme hänen puolestaan juuri tänään. Englantilainen ystävämme sai tiedon tapahtumasta ja pian laaja ystäväpiiri otti osaa surulliseen tapahtumaan. Puhelu Englannista lievitti hiukan tuskaa käsittämättömän edessä. Myös tieto siitä mitä tapahtuu venäjällä vainajalle on auttanut.  

 

Ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä vaikuttaa suhtautumisessa kuolleeseen Venäjällä enemmän kuin muualla vastaavaan tapahtumaan. Kuollut vyötetään. Vyön pitää olla ylösnousemusta varten viimeisellä tuomiolla.  Vyö osoittaa sitoutumista tai sen, että henkilö on arvostettu yhteisönsä jäsen. Vyö suojelee henkilöä mahdollisilta pimeiltä voimilta. 

Ruumis on pesty ja puettu ja makaa kotona kolme päivää ennen kuin laitetaan arkkuun.  Pään tulee osoittaa ikoninurkkauksen suuntaan. Kuolemaan liittyy Venäjällä rituaaleja, uskomuksia ja voimakkaita tunteita. Tuntuu, että paljon enemmän läheisyyttäkin kuin täällä.  Jotenkin olemme toisella tunne-elämän tasolla kuin naapurissa.   Meillä kuollut unohtuu välillä kylmäsäilytykseen. Meillä kuolleen kohtelu voi olla kalman kaltaista, omaisia ei siinä ole mukana. Kuollut ei sellaista ehkä ansaitsisi. 

Itkeä en tapahtuman johdosta osaa, mutta surua tunnen. Itkin vain äitini, isäni ja anoppini hautajaisissa. Nolotti sellainen voimallinen tunteenpurkaus. Urut ja laulut ja se mystinen lopullisuuden tunnelma vei mukanaan. 

http://www.davisfuneralchapel.com/traditional-russian-funeral-service/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kirjoitit: "Kuolemaan liittyy Venäjällä rituaaleja, uskomuksia ja voimakkaita tunteita. Tuntuu, että paljon enemmän läheisyyttäkin kuin täällä. Jotenkin olemme toisella tunne-elämän tasolla kuin naapurissa. Meillä kuollut unohtuu välillä kylmäsäilytykseen. Meillä kuolleen kohtelu voi olla kalman kaltaista, omaisia ei siinä ole mukana. Kuollut ei sellaista ehkä ansaitsisi".

Minullakin on samanlaisia havaintoja vaikken sittenkään moiti suomalaista käytäntöä. Useita ystäviä ovat kuolleet Venäjällä ja vastaavasti sukulaisia Hollannissa. Teen joskus blogin näiden maiden ja Suomen hautauskäytäntöjen ja -rituaalien eroista, jotka ovat aika suuria.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Ilmari. Haluaisinkin tietää enemmän kuolemaan liittyvistä tavoista eri maissa. Niistä ei liikaa tai juurikaan ole puhuttu. Houkuttelin ystäviäni, jotka tämän henkilön kuolemaan liittyvät kertomaan hautajaisista omissa maissaan.

Porukkamme on pitänyt yhteyttä yli 20 vuotta, ja mukana on puolalainen, hollantilainen ja englantilainen. Tämä tänään haudattu venäläinen oli tärkeä henkilö meille, ainut mies joukossamme. Monesti vieraili kotonamme. Ensimmäisellä kerralla äitinsä kanssa. Äiti puhui vain venäjää, mutta poika käänsi englanniksi. Silloin harmitti, että Kalliolan venäjänkielen opetus oli katkennut yhteen lukukauteen, syksyyn. Keväällä ei löytynyt enää oppilaita riittävästi. Silloin TV:stäkin tuli venäjänkielen opetusta muun kielen opetuksen lisäksi, ranskaa, italiaa ja espanjaakin opetettiin jossain vaiheessa.

Ystävyydelllä on iso merkitys. Se ylittää maiden väliset rajat. Sitä tärkeämmäksi se muuttuu mitä pidempään olemme yhteyksissä. Tulevana kesänä olisi tarkoitus tavata Lontoossa. Ehkä suremme tätä päivää ja näitä tapahtumia vielä silloinkin. Viime vuonna näimme Amsterdamissa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa