Pääsiäinen 1918
Minua on kovasti ihmetyttänyt tuo punaisten kaatuneiden runsas esiintuominen YLE:n kanavilla. Punaisista on saatu näyttäviä tapahtumia. Heille on satanut sääliä. Valkoiset kaatuneet on unohdettu, tarkoituksellako? Heitäkin oli surmatuissa. Koulutettuja nuoria miehiä surmattiin syyttä, Suomen toivoja, jotka eivät edes olleet osallistuneet taisteluun.
Punaisten häviökö on syynä vai se, että näin televisioon ja elokuviin on saatu näyttäviä, henkeä salpaavia tapahtumia. Näin kerätään sympatiat juuri punaisille. Moni punainen taistelija oli yhteiskunnallisesti huonommassa asemassa ja tarve parantaa oloja oli suuri, mutta oli taisteluun lähtöön muitakin syitä. Ehkä niistä on vähemmän puhuttu. Osalla tekijöistä oli syynä viha, aggressiot, jotka oikeuttivat heidät julmiin tekoihin, syyttömien ampumisiin. Osalla oli tarve kommunismin ideologian valtaan saattaminen ja Venäjän aseman säilyttäminen täällä tai jopa Suomen venäläistäminen.
Valkoisetkin kärsivät, siksi Lapuan kirkon kellot soivat pääsiäislauantaina 1918. Soittoon yhtyivät myös Kuortaneen, Isonkyrön ja Ylihärmän kirkkojen kellot. Silloin haudattiin valkoisia kaatuneita. Hautakellot soivat kautta koko Etelä-Pohjanmaan. Ne soivat kunniaan, vapautusta ja ikuista rauhaa. Kellojen haluttiin viittaavan jo uuteen onnellisempaan aikaa.
Kirkossa puhunut Lahdensuo valoi uskoa parempaan: ” oikeutta rakastava kansa on saanut kulkea läpi kovien koettelemusten paastonajan. Se on päässyt kidutusten kiirastorstain ja loppumattomien kärsimysten pitkäperjantain jälkeen suruntäyteiseen, mutta lohdullista valkeutta lupaavaan pääsiäisaattoon. Huomenna jo soivat ikikirkkaan pääsiäisaamun kellot, rauhan kellot rikkiraadellulle isänmaallemme.” Paatoksellinen puhe, johon sisältyi odotusta paremmasta.
Tapaus, jossa punaisten aikeet jäivät toteuttamatta pääsiäislauantaina 1917. Oli suuri pelko, että maamme sortuisi Venäjän silloin varmalta näyttävään perikatoon. Oli myös pelko, että sosialistit ehtisivät veljeytyä täällä majailevan (venäläisen) sotaväen kanssa. Sosialistien nokkamies ehdotti:” Ajetaan ensin yhdessä porvarien kanssa ryssät pois maasta ja tapellaan sitten vaikka verissä päin keskinäisistä asioistamme.” Alkuun näytti, että sosialistit ottavat etäisyyttä täällä oleviin vieraan vallan edustajiin, mutta kun aikaa kului suhteet näiden välillä tulivat sietämättömän läheisiksi. Niinpä Karjalassa yritettiin saada venäläisten kanssa pysyvä rauha. Ajatuksena oli ottaa lainaa ja ostaa Karjalasta metsiä. Näin haluttiin saada pysyvät rajat idässä. Kokous, jossa kirkkoherra Nuortamo nämä ajatukset esitti pidettiin Suomussalmen kirkossa pääsiäislauantaina 7. huhtikuuta 1917. Kokouksessa oli läsnä pari tuhatta henkeä.
Punainen lippu oli kirkon alttarin edessä ja puheenjohtajana toimi kuuluisa punainen Janne Myyryläinen Kajaanista. Sihteerinä oli Pastori Taavetti Kaipiainen. Myyryläisellä ei ollut tiedossa tuo yllä oleva Nuortamon alustuksen sisältö, eikä se, että kansanedustaja Heikkinen kannatti esitystä.
Kun vapaussota 1918 alkoi oli Suomussalmikin vähällä joutua sotanäyttämöksi.
Vuokkiniemeen, Suomussalmen rajapitäjään, Venäjän puolelle oli kokoontunut iso joukko valkoisesta Suomesta pakoon päässeitä punaisia. Nämä olivat päättäneet pääsiäispyhinä alkaa ankaran hyökkäyksen Suomussalmelta käsin ja edetä pitäjä pitäjältä kohti valkoisia. Silloin oli punaisten tarkoitus tuhota pääsiäisenä Suomussalmen pappila ja tappaa kirkkoherra.
Näin ei tapahtunut. Pääsiäistä edeltävällä viikolla oli paikalle saapunut eversti C. Malm Kuopiosta 200 miehen voimin. Hän marssitti joukkonsa 45 km päässä olevaan Vuokkiniemeen, missä punaiset eivät olleet ehtineet järjestäytyä. Pakokauhu valtasi punaiset. He pakenivat suin päin kohti Murmanskia. Näin eversti Malm pelasti Suomen selkäpuolelta uhkaavalta viholliselta.
Kovasti ihmetyttää se, miten monet punaiset häviölle jääneet pakenivat aina Venäjälle etsien tukea bolsevikeiltä. Moni heistä menetti henkensä naapurimaassa. Kuinka paljon heitä lie ollut? Tällä yhteydellä on merkitystä, mutta siitäkin lie vähemmän puhuttu?
18.05.1918 Suomen Kuvalehti no 20
06.12.1924 Suomen Kuvalehti no 49
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (193 kommenttia)
Kaikki haluavat olla aina säälin puolella, punaisia säälitään ja valkoisia pidetään vähintään sortajina. Kuka sortajia säälisi?
Punikit ja lahtarit on niin syvälle juurtuneet meidän historiaan, että nykyäänkin on helpompi sääliä punaisten surmia kuin valkoisten kuolemia.
Kiitos, kun nostit tämän esille.
Kiitos Ari. Menetimme paljon koulutettua ja merkittävissä tehtävissä olevaa väkeä, jolla olisi ollut iso merkitys tämän maan kehittämisessä, jos olisi pystytty etenemään rauhallisemmissa merkeissä.Huomasin joistakin kirjoituksista, että kapinamielen muokkaus oli alkanut jo vuosia ennen kuin päädyttiin vapaussotaan. Yhdessä artikkelissa, joka oli vuodelta 1907, äitini syntymävuodelta, oli kertomus hiihtäjästä, joka hiihti Saimaalla pitkät matkat. Hänkin kohtasi taloja, joissa puhuttiin helsinkiläisistä agitaattoreista. Kyllä väki talossa hiukan ihmetteli onko Helsingissä tultu hulluiksi.
Punaisia kuoli tietysti paljon ja sääli heitä. Olipa mukana tuomittujakin. Hufvudstadsbladetissa 14.4. 1918 oli tieto, että punakaartilaisten joukossa oli 1000 kuritushuonevankia. Näyttää sille, että muisssakin maissa suurten murrosten aikaan sisältyy samankaltaista terroria, johon joukoin osallistutaan.
Puhuttiinhan valtioneuvoston kokouksessakin pöytäkirjojen mukaan sekä punaisesta että valkoisesta terrorista. 01.01.1919 Pöytäkirjat / Valtiopäivät no 1
Tietoja löytyy kansalliskirjaston digikirjastosta.
"Menetimme paljon koulutettua ja merkittävissä tehtävissä olevaa väkeä, jolla olisi ollut iso merkitys tämän maan kehittämisessä"
...tarkoitat sitä paljon puhuttua kansn parempaa ainesta?
Vastaus kysymyksees. Sota on sotaa, jossa tapahtuu julmia tekoja puolin ja toisin. Toisin on sodan päätyttyä. Kun katsoo miten voittajat kohtelivat voitettuja, tätä kansan huonompaa ainesta ei se juuri nosta minussa mitään yleviä tuntoja. Riemua vapaussodan voitosta.
Yleensähän ne asiat mitä punaisten kohtaloista kerrotaan tapahtui juuri sodan päätyttyä. Valkoinen voittoisa suomi piti aikoinaan kyllä huolen että punaisten tekemät rikokset ja julmuudet tuli hyvin ja seikkaperäisesti selvitetyiksi ja julkituoduiksi. Toisin oli voittajien häviäjiin kohdistamat raakuudet, murhat, raiskaukset nälkään ja sairauksiin tappamiset niin vankileireillä kuin niiden ulkopuolella. Kyllä nekin on jo aika tuoda julki.
Varsinkin ne monet joukkomurhat joita tehtiin ilman mitään oikeuden päätöstä, ilman edes sitä säälittävää kenttäoikeuden päätöstä.
Se miten voittajat kohtelivat häviäjiä osoittaa että eivät he mitään kansn parempaa ainesta olleet. Raakalaisia kuten toisetkin.
Näyttää aina unohtuvan se tärkein asia: yksikään (ei yksikään suomalainen) olisi kuollut, jos punaiset eivät olisi aloittaneet kapinaansa tammikuussa 1918. Miksi ihmeessä näennäisen täysijärkiset ihmiset aloittivat tällaisen hulluuden?
Matti Viren kysymys on aiheellinen, mutta kävi niin kuin kävi. Venäläisten toimet näen erittäin merkittäväksi syyksi vapaussodan alkamiseen.
Venäjän arkistot ovat osoittaneet, ettei ole mitään syytä väheksyä venäläisten osuutta tähän sotaan. Kyse ei ollut vain vapaaehtoisina suomalaiseen punakaartiin liittyneistä neuvonantajista. Mukana oli sekä Suomessa ollutta vanhaa armeijaa että uutta puna-armeijaa ja venäläistä punakaartia. Mikä merkittävintä tämä venäläinen punakaarti ja myös vakinaisen armeijan osastoja lähetettiin Suomeen Pietarista, ja nimen omaan neuvostohallituksen käskystä."[ii]
Ohto Manninen, Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993
Pietarin punakaarti lähetti joukkoja Suomeen. Pietarin sotilaspiirin esikunta käski 1.2.1918 irrottamaan varuskunnasta niin paljon joukkoja kuin mahdollista Suomea varten. 4.2.1918 Pietarista lähti panssarijuna, yms. Savon rintamalle, valtasivat 7.2.1918 Mäntyharjun.[ix]
Viipurin rintamalle lähetettiin Pietarista tammi- helmikuussa 1918 em. Siestarjoen osastoa lukuun ottamatta n. 1000 miestä mukanaan konekivääreitä ja tykistöä. Näiden lisäksi tulivat Itä-Suomessa jo olevista joukoista punaisiin liittyneet vapaaehtoiset.[x]
13.2.1918 Ahvolassa hyökkäysyritys tyrehtyi valkoisten tuleen. Venäläisten menetettyä uskonsa tilalle tuotiin Pietarista 890 siperialaista.[xiii]
Täällä enemmän: http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaj...
Suomalaisten puolesta kapina oli turhaa, kun eduskunta oli jo tehnyt monia muutoksia työläisten hyväksi.
Suomi oli yksi demokraatisimmista maista ja naisilla oli äänioikeus. Agitaattorit tekivät pahan virhearvion, eikä huligaaneja saatu noudattamaan sääntöjä. Siitä kaikki saivat kärsiä.
Oikeasssa olet Kaija!
Suomi oli vuoden 1906 eduskuntauudistuksen, naisten ääni- ja vaalioikeuden, kuntalain säätämisen ja itsenäiseksi julistautumisen jälkeen maailman demokraattisin, kansanvaltaisin maa hallinnoltaan. Miksi kapina?!?
Kansalaisten tasa-arvossa ja köyhälistön oloissa oli vielä korjaamista paljonkin, mutta niitä korjattiin jo parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn kautta. Sitä työtä olisi pitänyt jatkaa, ei asein yrittää mitään vauhdittaa. Muin laillisin toimenpitein hallinnon painostaminen uudistuksiin oli, ja on, hyväksyttävää.
Ettäkö kyseinen uudistustahti oli liian hidasta? Onko lainsäädäntä tänä päivänä aina nopeaa?
Ei se unohdu. Tässähän keskusteltiin lähinnä miksi toisen raakuuksia käsitellään enemmän kuin toisen. Kukaan ei toki kiistä että ilman sodan aloitusta ei kukan oilisi kuollut.
Sitä en tiedä miksi helsingissä asuneet puoluejohtajat siihen päätyivät mutta monella esim torpparilla oli tainnut vaan tulla mitta täyteen.
Tuo torppariasia taitaa olla vähän ylikorostunut ihmisten mielissä Linnan trilogian johdosta. Romaanisarjanahan "Täällä Pohjantähden alla" on loistava, mutta sitä on luettu liikaa kuin totuudenmukaisen kuvan antavaa historiankirjaa. Uudehkossa Kanava-lehdessä aiheesta oli useampikin kiinnostava kirjoitus.
Muistaakseni torppareita oli vain noin prosentin verran punaisesta armeijasta, ja heitä oli suunnilleen saman verran myös valkoisella puolella. Sitä paitsi torpparien vapautus oli joka tapauksessa jo silloisen eduskunnan (tai senaatin?) asialistalla. Myöskään Linnan kuvaama torpparien häätö ei ollut millään lailla tavallista. Linnan ihmiskuvauksesta voidaan todeta, että isäntämiehet ja papit – siis "valkoinen" porukka – ovat hänellä kaikki enemmän tai vähemmän epäsympaattisia karikatyyrejä.
Sinänsä Linnan kirjalla on mielestäni ollut suuret ansiot, paitsi taideteoksena, myös mitä tarpeellisimpana yrityksenä ymmärtää asioita punaisten kannalta, mutta sen antama fiktiivinen kuva on voinut saada ihmisten mielissä liiankin faktamaisen aseman.
Linnan kirja ja Täällä pohjantähden alla elokuva on vaikuttanut valtavasti ja luonut todellakin yhdenlaista kuvaa tapahtumista.
Siinä papitkin ovat pahoja. Tänään luin siitä, että punaisten ideologiaan kuului järkyttää kansaamme juurtunut uskonto, poistaa papit ja kirkot. Tässä raivaustyössä veriset jäljet johtivat pitkälle.
Marttyyrikuoleman sai Vehkalahden kappalainen Adolf Manninen monen muun papin lisäksi.
Adolf Manninen kuljetettiin pistimin uhaten virkatoveriensa rovsti Tauben ja kirkkoherra Renvallin ym. Paikkakuntalaisten kanssa viikoksi vankikoppiin. Siellä yrittivät punaiset pakottaa miehet tunnustamaan kapinoitsijoiden valtaa lailliseksi hallitukseksi allekirjoituksin. Kun punaiset eivät painostuksessa onnistuneet, he päästivät miehet vapaaksi.
Kuitenkin myöhemmin miehet haettiin yöllä vankilaan lähetettäväksi ja myöhemmin Kouvolaan, jossa tapahtuivat sitten verilöylyt niille, joita ei lähetetty rintamalle tapettavaksi.
01.09.1918 Vartija no 9-10
Pasi,
miksi ei unohdu? Ei se tekisi asian käsittelyä yhtään sen oikeudenmukaisemmaksi eikä aiempaa tasapuolisemmaksi, vaikka puntarilla ja kappaleilla mitattaisiin kaikki tuolloiset raakuudet, siis tasoitettaisiin puuttuvat vajeet ja sitten tuotaisiin ne taas johonkin listoina - nettiin? - kaikille näkyville (vrt. sukututkimukset/dna, jne)!
"Mitta täyteenhän" se tuli toisillakin - ja turha enää on kiistellä, kummalla ensin, ja kummalla enemmän, etc. , kumpi tarvitsee vielä oikeudellista hyvitystäkin, ja kuinka paljon...
"...monella torpparilla oli tainnut vaan mitta tulla täyteen."
Varmaan näinkin. Mutta sisällissodassa taisteli molemmilla puolilla yhtä paljon torppareita ja heidän poikiaan, Jotain hyvää ilmiselvästi näkivät valkoisella puolella sotineet "omassa" torpassaan. Ja valitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä.
Torppareiden asemaa oli jo alettu lainsäädännöllisin toimin parantaa ennen kapinaa.
Oli huonoja torppareita ja heidän isäntiään. Se aiheutti epäsopua.
Siinäpä se! Kapina oli perusteeton ja turha. Tämän totesivat monet vasemmiston omastakin joukosta ja jättäytyivät kapinasta eroon.
Irja,
niinpä - ei puhuttu tuolloin siis yleensä "sodasta", saati "kansalaissodasta" - molemminpuolin vihan valtaamista ja siihen yltyneistä "lahtareista" kyllä...
Mietin, että julmuuksien tekijät olivat vihan ja oman ideologiansa valtaamia, mutta usein kohteet saattoivat olla ihan tavallisia, normaaleja kansalaisia, jotka eivät olleet edes aseeseen tarttuneet tai olleet millään tavoin valmiita mihinkään taisteluun. Julmaa ja kamalaa. Kaikki eivät kyenneet edes mitenkään puolustamaan itseään.
Sitten oli tietysti se joukko, jolla oli puolustuskyky ja voima käytössä. Sellaisiahan oli molemmin puolin. Kaikki eivät todellakaan kuolleet taistelussa, vaan julmien käsittämättömien tekojen seurauksena menetettiin käsittämättömän paljon kansalaisia. Luvut eivät kaikki vielä ole ehkä edes täysin hallinnassa. Sillä huomasin facebookista Suomen sisällissota 1918 ryhmässä etsitään tietoja yhä kaatuneista. https://www.facebook.com/groups/750741371611716/?n...
En voi olla nostamatta esille näitä ammattilaisia tässä yhteydessä. Lukuisat taiteilijat, kirjailijat ja sanomalehtimiehet taistelivat Suomen vapauden puolesta. Myös kansakoulunopettajat pysyivät uskollisina Suomen vapaudelle. Tuolloin uhrattiin runoilija Siljo muun muassa isänmaan vapaudelle.
V.A. Koskenniemi nosti artikkelissa esille laajemminkin keskiluokan, joka on maan selkäranka. Tähän luokkaa hän luki virkamiehet, pienet pääoman omistajat, eläkkeen nauttijat ja niin kutsutun oppineen köyhälistön kuten tiedemiehet, kirjailijat ja taiteilijat sekä julkisen sanan palvelijat – yleensä ne jotka eivät palvele kauppaa, teollisuutta, maanviljelyä tai sotalaitosta. He joilla ei ole muuta myytävää kuin ajatuksensa. Tämä voima on kuitenkin paras ja luovat, joka vaikuttaa välillisesti kaikkiin aloihin Eikö tässä, jos 1918 kirjoitetuss, tunnukin olevan jotain hyvin tuttua?
Kapinan kukistamisessa oli tällä kansanosalla maineikkain osa.
V.A. Koskenniemi ei halunnut antaa kaikkea kunniaa porvaristolle, joka muutoinkin oli saanut palkinnon lojaalisuudestaan konkreettisessa muodossa. Siksi hän puhui myös näiden uhrautujien paremman palkan puolesta.
01.01.1918 Aika no 6-8
En kyllä Koskenniemee hirveesti siteeraisi. Taisi olla aika natsimyönteinen jos en ihan väärin muista
Natseista ei Suomessa ollut mitään tietoa vuonna 1918! Oikeistolainen runoilija Koskenniemi toki oli.
Koskenniemeä suorasanaisempi oli hänen aikalaisensa Uuno Kailas:
"Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä."
Juu en toki tarkoittanut että oli tuolloin, anteeksi epätarkkuuteni
Pasi Anttila ole hyvä ja perehdy historiaan.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä on ennen kaikkea korostettu aiemman "Vapaussota" -nimen virheellisyyttä. Jopa siinä määrin, että se kuulostaa sota-ajan jälkeisen koulunkävijän korvissa todellakin propagandistiselta siitä riippumatta mitä mieltä hän muutoin olisi sodan osapuolten tavoittelemista asioista.
Kun asiaan perehtyy tarkemmin faktapohjalta, niin tuo Vapaussota -nimitys näyttäytyy varsin oikealta kuitenkin. Sen ajan ihmiset tiesivät todellisen tilanteen omakohtaisesti eikä sanavalinta suinkaan ollut tarkoituksellisesti propagandistinen.
Leninin johtamat bolshevikit olivat yllyttäneet vasemmistoa Suomessa kapinaan ja Lenin oli jopa henkilökohtaisesti Suomessa paljon vuoden 1917 aikana valmistelemassa maaperää toiminnalle. Maassa oli edelleen suuri määrä venäläistä sotajoukkoa, joka syksyn mittaan oli kallistunut bolshevikkihallituksen leiriin. Kun suurlakko loppui ennen aikojaan, Leninin tiedetään kritisoineen suomalaisia aateveljiään siitä, että asiaa jätettiin kesken.
Itse asiassa on melko helppo havaita, että koko kapinan aloittaminen ja aikatauluttaminen oli nimenomaan laadittu Venäjän bolshevikkien toimesta. Siksi Leninillä ei ollutkaan mitään sitä vastaan, että Venäjä tunnusti ensimmäiseksi Suomen itsenäisyyden. Hän tiesi, että seuraava askel häämöttää muutaman viikon päässä.
Katson parhaillaan Yleltä tulevaa dokumenttia "Uhrit", jossa suorastaan mässäillään valkoisten raakuuksilla, ilman pienintäkään näkyvää inhimillisyyttä lahdattavia punaisia kohtaan. Oikein pahaa tekee. Kuka tästä hyötyy?
Ei kukaan hyödy, mutta tietämättömyys inhottaa. Minusta sitä osoittaa yksipuolinen uhrien korostaminen. Ehkä tätä asiaa ei sittenkään ole käsitelty tarpeeksi ja tarpeeksi monelta kannalta.
Tässä hiukan lisää ajan tietoa.
Ryssien pistimiä ilmestyi heti kapinan alkaessa farmaseuttisen oppilaitoksen ovelle, joten opetus oli koko sodan ajan keskeytyksissä. Monin paikoin ympäri maata apteekit joutuivat hirmuvallan jalkoihin ja niiden henkilökunta väkivallan uhriksi. Joidenkin oli onnistunut paeta ja säilyttää henkensä.
01.05.1918 Semina : Suomen farmaseuttiliiton äänenkannattaja no 2-3
Etelä-Pohjanmaalla noustiin tositoimiin vuosisataisen vihollisen karkottamiseksi itsenäiseksi julistautuneesta Suomesta. Pohjalaiset uskoivat vielä silloin ettei yksikään mies tai nainen ryhtyisi taistelemaan verivihollisen riveissä.
01.01.1928 Kyrönmaa no 2
Suomalaiset uskoivat silloin kuten moni tänäänkin hyvää naapurista, mutta bolsevikeilla oli kaksinkertainen syy vihata suomalaisia porvareita punaisessa Pietarissa, hehän olivat porvareita ja suomalaisia. Bolsevikit vangitsivat viattomia suomalaisia, pitivät kotitarkastuksia ja turmelivat heidän omaisuuttaan. Kirkkoja eivät kunnioittaneet. Kirkkoherrojen asunnot ryöstivät ja kirkkotaloissa asuneet saivat saman kohtalon. Öisin kirkkotaloissa kävi murtovarkaita. Pietariin ei jäänyt seurakunnan henkilökuntaa. He sortuivat tai pakenivat punaista terroria.
24.04.1920 Suomen Kuvalehti no 17
Bolsevikkien eteneminen onnistui Suomea paremmin Puolassa, joka ei pystynyt vastustamaan maassaan eteneviä bolsevikkeja.
21.08.1920 Suomen Kuvalehti no 33
Ei kukaan hyödy Kaija!
Samasta asiasta:
http://perttirampanen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult...
Valkoisten toiminta, kuten punaisten toiminta sisällissodassa käytiin oikeudessa läpi, pitäisi myös vielä oikeuteen ja tuomita murhaajat ja raiskaajat. Tämän asian esti parlamentti lupmalla takautuvan lain, jolla vapautettiin voittajan puolella olleet rikolliset seuraamuksista.
Ehkä se sontasäkki pitäisi käydä läpi, jotta Suomen toiminta muiden maiden sotaoikeudessa ei olisi kaksinaamaista.
Mihin perustuen sanot vain voittajan puolella olleiden tekoja rikollisiksi? Yhtä lailla rikollisia tekoja oli punaisilla? En ymmärrä yksipuolista kantaasi. Tuo viimeinen kappale ei mielestäni ehkä sovi tähän yhteyteen. Elämme toista aikaa nyt ja toiset päättäjätkin ovat. Eivät varmasti enää tuon ajan mukaan toimi. Silti olen sitä mieltä, että ehkä olisi hyvä tonkia kaikki ja saada oikean kuva todellisuudesta silloin. No hiukan olen kuitenkin sen todellisuuden kohdalla skeptikko. Riippuuhan todellisuus aina myös niistä, jotka on valittu todellisuutta tarkastelemaan.
Tutkimuksen tehtävä on kuitenkin etsiä totuutta.
Punaiset tuomittiin rikoksistaan, valkoiset vapautettiin niistä,vaikka tiesosaa on joukkoraiskauksia ja uhrien tappamisia sen jälkeen tai lasten teloituksia.
Et huomaa eroa? Valkoisten tekoja on piiloiteltu tähän asti.
Veijo,
"Valkoisten tekoja on piiloiteltu tähän asti." - näinhän sinäkin näköjään ilmeisen traumaattisessa katkeruudessasi veläkin mutuilet, valitettavasti! - ja sekö oikeuttaa nyt vastavuoroisesti vapaussotilaiden "lahtauksilla" ilakointiin - vielä "100 v. Itsenäisyytemme"/2017 juhlienkin jälkeenkin??
P.S. Kotimme meni viime sodissa sekä Karjalasta - Kuolemajärveltä - että Oulusta - ei kiveä jäänyt kiven päällekään - revi siitä sitten edelleenkin, vai?
"Valkoisten tekoja on piiloiteltu tähän asti."
Hieman ihmettelen tällaista väitettä, johon nykyäänkin tuntuu törmäävän usein. Kenties joitakin yksittäisiä tekoja on piiloteltu, mutta 1960-luvulla syntyneenä minulla on yleisvaikutelma, että koko muistamani ajan on nimenomaan valkoisten raakuutta punaisten kohtelussa tuotu jatkuvasti ja voittopuolisesti esiin. Minun vaikutelmani on ollut, että asian käsittely on esim. 1970–1980-luvuilla ollut siinä määrin vinoutunutta punamyönteiseen ja valkovastaiseen suuntaan, että ikätoverini saattoivat yleisesti otaksua, että punaiset olivat "oikealla asialla", miettimättä sen tarkemmin, miksi he juuri silloin kapinoivat (kun esim. torpparien vapautus oli jo tulossa eduskuntaan) tai mitä heidän voitostaan olisi koitunut.
Varmuuden vuoksi: En vähimmässäkään määrin tarkoita, että pitäisin valkoisten kauheita kostotoimenpiteitä oikeutettuina, mutta yksipuolisen valkomyönteisen kuvan toitottamisesta on päästy eroon jo yli puoli vuosisataa sitten.
juuri niin kuin sanoit. Vinoutuneet käsitykset pitäisi oikaista. Tekojen tekijöitä ei enää saa oikeuteen, mutta oikea tietoa asioista tarvitaan. Sellainen loisi oikeamman mielikuvan ja käsitykset siitä mitä keväällä 1918 ja sen jälkeisissä toimissa tapahtui.
Takautuvasti annettu armahduslaki valkoisille on varmasti syy miksi asioita jauhetaan.
Sivistysvaltioissa ei lakeja kirjoitella takautuvasti, eikä niillä vapauteta sotarikoksista.
Joten niin kauan kuin saunojen taakse vietyjä ruumiita ei tunnisteta ja teloitusten oikeellisuutta tarkisteta, valkoisilla on joukkomurhan rasite päällä.
Veijo,
aivan turha sinun on vieläkin jänkättää asialla - syytellä ketään yksilöä, joukkoa tai puolta: punaisilla on myös aivan samoista syistä sekä yksityisten ihmisten että joukkomurhan rasite päällänsä - ikuisesti - ellet sinä itse pyri ensimmäisenä sovintoon noista entisistä 'voimattomista' - itsesi kanssa. - Järkevää??
Arvid Jantunen, mies joka taisteli punaisten joukossa Tampereella sai Mannerheimin ristin. Mielenkiintoinen tapaus tämäkin. Miksi hän liittyi punakaartiin ja ehkä miksi moni muukiin liittyi? Tässä taitaa taisi olla yksi syy: Kuulusteluissa Janhunen kertoi liittyneensä punakaartiin muiden yllytyksestä ja ennen kaikkea liittymisestä luvatun 400 markan palkkion toivossa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta valtiopetokseen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tuomio muutettiin Janhusen isän ja Haltialan kartanon työnjohtajan vetoomuksen jälkeen viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen vapautui vankileiriltä 16. elokuuta 1918.
Jantunen osallistui talvi- ja jatkosotaan. Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli Mannerheim-ristin ritari numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen.
Veijo Paasonen mielestä sontasäkki pitäisi käydä läpi.... Sitähän tässä on viime aikoina käyty ja jätetty kaikki " totuudet" kovin yksipuolisesti yksille harteille.
Tässä sodassa kuitenkin koko Suomi ja suomalaisuus voittivat. Se voitti vapauden! Voitti länsimaisen demokratian maahamme, joka muuten olisi vaihtunut kommunismin ikeeseen. Siksi tuo sota on minulle oleva aina Vapaussota, joka virolaiseen tapaan kirjoitetaan myöskin aina isolla kirjaimella.
Kaija juuri noin. Hyvin sanottu. Suomi on demokraattinen länsimaa, emme yhden aatteen ja johtajan alaisuudessa, jossa valhe kukoistaa eikä totuutta osata edes etsiä. Lopputulos oli tuon vapaussodan ansiota. Uskon, että punaisten voitto olisi vienyt meidän kohti katastrofia. Sattumistahan moni asia on aina myös kiinni.
Eikös nyt pitänyt puhua raakuuksista puolin ja toisin eikä niinkään sodan päämääristä. Vai oikeuttaako päämäärä julmuudet?
Pasi,
hyväkään tarkoitus eikä päämäärä ei toki pyhitä mitään keinoja - ei puolin eikä toisin. Ja kun raakuuksista on kyse, ei voi juuri enää oikaista muuta - kuten tälläkin Irjan blogilla on hyvin esiin tuotu - kuin vääriä jälkiarvioita, mutuja - suoranaisia vääristelyjäkin niistä...
Oikeuttavatko mahdollisesti kytemään jääneet haavat, traumat, katkeruudet, jne. vieläkin syyttelemään, tuomitsemaankin keitä tahansa tuolloin toisiaan kaltoin kohdelleita? - Monenko meidän täälläkin keskustelijan vanhemmatkaan elivät parhainta aikuisuuttaan tuolloin (isäni oli 10 v., äitini 7 v.)?
Matt 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Tässä sodassa ei ollut voittajia. Kaiken eniten hävisi inhimillisyys.
Voi Pasi Anttila säälittää. Tietoakin löytyy ettei tarvitse mutua laittaa. Sodassa toki aina häviää inhimillisyys, mutta on myös voittoja, ei pelkästään inhimillisiä voittajia. Meille voitto oli vapaus ja riippumattomuus.
Mua säälittää tuo teidän ilmeinen ylemmyydentunto. Mikä kirjoituksestani oli mutua?
Pasi,
no mutta - alemmuuskompleksistasiko sitten tuokin vastailmaisusi vieläkin kumpuilee ja kirpoilee? - Kaikki mitä et itse - ao. komentoijiesi kommenteistakin huolimatta - et itse huomaa, on vain omia mutujasi...
P.S. Kuinka "tuo teidän ylemmyydentunto" - miksi niin yleensä tässä heistä niin väität? - voi jo yleensäkään säälittää ketään?
Pasi Anttila punakaartilaiset taistelijat saivat palkkaa. Varsin mielenkiintoinen asia sekin. Muutoin oli kaksi varsin samanveroista joukkuetta vastakkain. Raha ei kuitenkaan ratkaissut lopputulosta.
http://itsenaisyys100.fi/sisallissodassa-vastakkai...
Kiito Kaija!,
juuri niin! - täällä Vapausodasta lisää:
Sisällissota-käsitteestä vihdoinkin perinteiseen, tosiasialliseen Vapaussotaan:
Jos valkoiset olisivat saaneet valita, niin Suomesta olisi tehty Saksan vasallivaltio, onneksi isommat tapahtumat käänsivät kelkan ja Suomi vastoin voittajien tahtoa, sai itsenäisyyden.
Joten vapaussota se ei ollut. Suomi sai vapautensa ihan tuurilla.
No nih, ei se ihan niin mennyt. Suomihan oli noin 100 vuotta osa Venäjää. Ulkonaisesti Venäjän valtakunta oli maapallon mahtavin yhden hallituksen alle yhdistynyt maaryhmä. Yksistään Euroopan Venäjä oli suurempi kuin koko muu Eurooppa. Sen väkiluku oli 2/5 koko Euroopan asukasmäärästä.
Heti 16. Marraskuuta 1917 neuvostohallitus itse julisti periaatteen kaikkien kansojen itsemääräämisoikeudesta aina täydelliseen eroamiseen Venäjästä asti. Suomi sai siis vapautensa ja Suomesta tuli kansainvälisesti tunnustettu riippumaton tasavalta, joka ei enää milloinkaan ole Venäjän alle joutuva (Voionmaan kirjoituksesta).
Ukraina on vähävenäläinen kansa- monilukuisin kaikista Euroopan epäitsenäisistä kansoista – on julistautunut itsenäiseksi saamatta tunnustusta vajonnut v. 1920 neuvostotasavallaksi, joka on federaatiossa Venäjän kanssa. Ilman Ukrainaa ei Venäjä ilmeisesti voi tulla toimeen ja se on liittänyt Ukrainan itseensä taloudellisesti ja se tulee suojelemaan liitosta viimeiseen asti. Ukrainan kautta avautuvat väylät Välimerelle. Tämä näkemys oli jo 1920-luvulla ja näyttä pätevän Venäjällä yhä.
Neuvosto-Venäjä on kuin tsaarien Venäjän varjo.
Tapio Voionmaan artikkeli Itä-Euroopan arvoitus
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...
01.01.1920 Tuleva Suomi no 8
Jos punaiset olisivat voittaneet kapinansa kenen vasallivaltio Veijo Paasonen maastamme olisi syntynyt? Varmasti monta vertaa pahempana kuin mainitsemasi vaihtoehto.
"Suomi sai vapautensa tuurilla." Sitä kyllä osin oli. Maailmanpalon myrskyissä tuli otollinen hetki ottaa valtiollinen valta omiin käsiin.
Vuoden 1918-sota alkoi vapaussotana ja muuttui kapinan myötä kansalaisssodaksi ja sisällissodaksi.
Valkoisten voitto takasi hauraan itsenäisyytemme jatkumisen ja maamme säilymisen hyvinvoipana, vapaana länsimaisena demokratiana. Jos siinä oli mukana "tuuria", niin eipä ollut pahitteeksi!
Punaisia kapinallisia jätettiin runsain joukoin tuomitsematta, ehdollisia tuomioita jaettiin paljon, eli päästettiin kapinoitsijoita kotiinsa, ja jo lokakuusta alettiin ehdottomiakin tuomioita saaneita päästää vapaaksi, viimeisiä joulukuussa. Vain punajohtajat ja murhatöitä tehneet oli tuomittu teloitettavaksi tai pitkiin kuritushuonerangaistuksiin. Eli, armahdettiin niitä punaisiakin!
Kapina laillista hallintoa vastaan ON JOKA MAASSA ANKARASTI TUOMITTAVA TEKO, siitä pitää tuomita rangaistus, jopa kuolemanrangaistukseen asti. Kuinka Suomessa olisi voitu menetellä toisin?
Molemmin puolin tapahtui veritöitä joita ei voida hyväksyä, mutta niiden aiheuttaja oli paljolti alettu KAPINA, jota Venäjän bolshevikkijohto suorastaan vaati toteutettavaksi, kävivät täällä sitä propagoimassa, mm. Stalin.
Suomi on ollut jakamassa voittajille sotarikostuomioita Kosovossa. Miksi sitä ei voi muka tehdä Suomessa?
Tiedoksi että lääkintämiesten ja -naisten sekä sairaiden tappaminen on yksi suurimmista sotarikoksista sodissa.
https://m.iltalehti.fi/muutlajit/20180329220084203...
Eikä jäänyt ainoaksi tapaukseksi sisällissodassamme.
Veijo,
kaipailetkohan meille samaa tilannetta kuin on ollut Kosovossakin - Jerusalemissakin - sotarikos- ym. tuomioiden suhteen?:
"Kosovon serbijohtajiin kuulunut Oliver Ivanovic (1953–2018) ei ollut räyhäävä riidankylväjä pahimmasta päästä. Albaanienemmistön ja serbivähemmistön tiukasti jakama Kosovo on nähnyt paljon julmapiirteisempiäkin miehiä. Kuitenkin juuri Ivanovic ammuttiin hengiltä tiistaina 16.1.2018 Mitrovican kaupungissa, jossa 1990-luvun väkivalta ajoi albaanit ja serbit erilleen toisistaan."
---
"Serbeille Kosovo oli pyhän sodan kenttä
Ivanovic oli sukupolvensa tyypillinen serbi: hän oli omaksunut kovan kansallismielisen retoriikan, josta ei sopinut antaa tuumaakaan periksi.
Serbien ja albaanien vihanpito oli saanut alkunsa Kosovo Poljen myyttisestä taistelusta jo vuonna 1389. Serbit toistivat, että Kosovo on heille pyhä ja erottamaton osa isänmaata. Albaanit puolestaan muistuttivat olleensa serbien alistamina jo Jugoslaviassa. Sitten 1990-luvulla väkivalta repi rikki perheitä ja kyliä. Jokaisella oli kertoa kipeitä tarinoita serbien väkivallasta.
– Yhteys Kosovoon on syvällä sielussamme. Kosovo tarkoittaa serbeille samaa kuin Jerusalem juutalaisille, Ivanovic sanoi haastattelussani."
Raakoja oltiin puolin ja toisin mutta tämä eriyisesti valkoisten tekemien rikosten esilletuonti juuri nyt tapahtumien satavuotispäivän "kunniaksi", voisiko se johtua siitä yksinkertaisesta faktasta että valkoiset tappoivat enemmän kuin punaiset. En äkkiä ainakaan muuta syytä keksi.
Silloin oli kuolemantuomio voimassa maanpetoksesta, joten on ilmiselvää, että voittajat kokonaisuudessaan tappoivat enemmän. Ounastelen kuitenkin, että punaisten voittaessa voittajien teloittamien kokonaismäärä olisi ollut vielä suurempi. Puhumattakaan sitten kuinka paljon parin vuosikymmenen saatossa olisi Suomessa siinä tapauksessa tapettu ja leiritetty Stalinin toimesta ...
Kuinka paljon puolin ja toisin tapettiin varsinaisessa sodassa on sitten toinen juttu. Niitä uhreja tuskin pystytään tarkkaan laskemaankaan.
Olen viime aikoina lukenut erittäin raaoista teloituksista, joita punaiset tekivät. Tässä vain yhdestä tapauksesta tietoa. Punaisten sytyttämä palo on vaatinut valtavat määrät uhreja. Karmeimpia ovat viattomien ihmisten murhat ja eläimelliset teurastukset, joihin vallananastajat venäläisine apureineen ovat tehneet itsensä syypäiksi. Raivo on harventanut suhteellisen pienilukuista teknikkojen rivistöä kaataen kyvykkäimpiä. Vapauden hintana on menetetty arkkitehtejä Vilho Penttilä, Leander Ikonen, Valter ja Ivat Thomé. Vilho Penttilällä Ja Thomé veljesparilla oli nimensä maamme uusimman, vireän arkkitehtuurin luomisessa. Vilho Penttilä kaatui yhtenä ensimmäisistä uhreista. Hän oli mies, joka oli kaukana sotatoimista. Kymmenhenkinen joukko vei hänet kotaan helmikuun 12 muka tutkittavaksi, mutta matkalla ampuivat hänet.
01.05.1918 Teknillinen aikakauslehti no 2
Tässä hiukan toisesta julmurien teosta. HenniWegelius ja Thoménin veljesten seurue vietiin Nummelan työväentalolle, jossa aloitettiin heidän kuulustelunsa. Aamun aikana he saivat seurakseen kahdeksannen vangin, Nummelan poliisikonstaapeli Viktor Mannerheimon, joka oli huonoissa väleissä punaisten kanssa. Vuoden 1917 maatalouslakkojen aikana Mannerheimo oli joutunut virkatehtävänä suojelemaan suurtiloille työhön saa-puvia, ja tätä ei annettu hänelle anteeksi. Vähän ennen vallankumousta hän sai nimettömän uhkauksen, jossa häntä kehotettiin eroamaan poliisista 48 tunnin kuluessa tai hänet tapettaisiin. Hän ei eronnut ja joutui vangituksi. Samanaikaisesti vangiksi oli myös joutunut kaksi muuta seuruetta joissa yhteensä 9 henkilöä, eli vankina yhteensä 17 miestä, osa Vihdin kunnantalolla ja osa Nummelan työväentalolla. Kohtalo astui peliiin, sillä paikalle tulee Hyvinkäältä, paikallisen punakaartin eliittiyksikkö, lentävä osasto, jota johti 25-vuotias hyvinkääläinen sähkömies, suurikokoinen ja riuskaotteinen Lauri Kara.
Ei ole tiedossa, miksi Karan noin 25 taistelijan osasto saapui Vihtiin, kenen kutsusta tai määräämänä ja mitä tehtävää varten.
Kara ilmoitti voivansa huolehtia vangeista, mutta vihtiläi-set eivät tähän suostuneet, sillä vangit olivat heidän ja hyvinkääläiset heille tuntemattomia. Lopulta Kara ja vih-tiläiset sopivat, että Vihdin punakaarti ja Hyvinkään lentävät lähtisivät yhtä matkaa Nummelaan vieden samalla vangit Nummelan asemalle. Viitisenkymmentä rekeä lähti Vihdin kirkolta kohti etelää. Keulilla ajoivat hyvinkääläiset vankien kanssa ja jo muutaman kilometrin päästä Kara pysäytti seurueen, teloitti ja ryösti kunnantalolta mukaan tulleet vangit.
Puolen päivän tietämissä suuri punakaartilaisjoukko saapui Nummelan työväentalolle. Kara ilmoitti täälläkin ot-tavansa kahdeksan juhlasalin parvelle teljettyä vankia huolekseen, mutta nummelalainen työväenjohtaja Edvard Helle kieltäytyi jyrkästi luovuttamasta vankeja, jotka oli päätetty lähettää Helsinkiin. Vangeista syttyi työväentalossa sanasota, jota terästettiin asein uhkailemalla. Hellettä sätittiin herrojen kätyriksi ja hänen henkeänsä uhattiin. Lopulta hän ja muut nummelalaiset johtomiehet joutuivat pakenemaan työväentalosta.
Kara komensi Thomén veljesten ryhmän ja poliisikonstaapeli Mannerheimon rekiin. Kahdeksan vankia ja kymmenkunta lentävän osaston miestä lähti ajamaan samaa reittiä, jota pitkin punaiset olivat Nummelaan saapuneet. Punaisten pääjoukko jäi työväentalon pihamaalle ja osasi arvata, mitä pian tapahtuisi.
Kara vei vangit vain muutaman kilometrin päähän työväentalosta, Ojakkalan tien risteykseen. Siellä vangit ko-mennettiin tienpenkalle ja yhteislaukaus kajahti. Kolme
Thoménia, Wegelius, Hollo, Castrén, Vuoristo ja Mannerheimo lyyhistyivät lumihankeen. Tällä kertaa verityö vii-meisteltiin iskemällä pistimillä vielä hengissään olevia. Tässäkin tapauksessa vainajat ryöstettiin
(tämä tekstin osa on 1.2.2018 pidetystä muistotilaisuudesta kirjoitetusta tekstistä. Muistotilaisuudessa oli paikalla myös MTV3 , Marko Paavilainen on kirjoittanut kirjan murhatuista veljistä)
Tästä jarttiin rangaistukset. Valkoisten teoista ei niitä jaettu.
Mikäli maapetos otetaan esiin, mikä se sittwn oli kun valkoiaet, vastoin Mnnerheimiakin, antoivat syntyvän maan saksalaisille?
Kuningaskuntasuunnitelmat olivat yksi syy sisällissodan syttymiselle. Ehkä olisi pitänyt kysyä kansalta?
Veijo Paasonen milläs tuon lausumasi perustelet. En näe mitään oikea perustettu tuossa mitä sanot. Toki harkittiin mikä olisi valtiomuoto ja kuningastakin tänne ajateltiin, mutta eihän se toteutunut edes, eikä ollut mikään syy vapaussotaan.
Pyrkimys sosialistiseen maailmanvallankumoukseen oli yksi idästä tullut vaikuttava tekijä.
Täällä hiukan lisää asian tiimoilta.
http://perinneliitto.fi/tietoa-vapaussodasta/
Kuningaskunnan luominen alkoi ennen sisällissotaa ja päättyi sisällissodan jälkeen. Oli kuningaskin valittu. Winä annat kuvan ettei se ollut vielä varmaakaan! Suomi oli saksalaisen sotilasosaston valvonnassa.
Sitten Saksa joutui omaan sisällissotaan, ja siellä keisari hoiti homman niin että luopui asemastaan. Eipä tarvinnut kenenkään kuolla ja ymmärrän, ettei siellä ollut kenelläkään halua tapella, kun 1. maailmansota oli juuri päättynyt tappioon.
Veijo,
väität taas yleisiä mutujasi "Suomi oli saksalaisen sotilasosaston valvonnassa." -millä perusteilla? - luet ilmeisesti vain "rusinasi pullasta valikoiden", eli yksittäisiä saksalaisten tavoitteita ja sitten vaan yleistät ne" - kuitenkin:
"Saksalaisten Suomeen-tulo perustui Suomen senaatin avunpyyntöön. Apuretkikunnan todellisena tarkoituksena oli saada Suomi ja sen talous Saksan valvontaan ja valmistella mahdollista etenemistä Muurmanskin seudulle torjumaan länsivaltojen joukot ja vaikutus Pohjois-V enäjältä. Saksaa vastaan sotaa käyvien länsivaltojen intressissä ei ollut Saksan vaikutusvallan leviäminen Suomeen. Siksi niiden diplomatia muuttui Suomen hallitusta kohtaan yhä kalseammaksi, joskaan myötätuntoa ei niiltä hellinnyt myöskään neuvostohallituksen suojelemalle Suomen vallankumoukselle. Saksan apuretkikunnasta huolimatta Suomi pysytteli muodollisesti puolueettomana maailmansodan osapuoliin nähden."
Professori Ohto Manninen:
Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista:
http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/
Valkoista Suomea tukemaan tulleilla saksalaisilla oli omat intressinsä sisällissodassa: Saksa halusi Jäämerelle:
Saksa halusi Jäämerelle/Ilta-Sanomat 31.3.2018
Suomi oli itsenäisyysjulistuksessa määritelty tasavallaksi. Kuningasta ruvettiin hankkimaan vasta kansalaissodan JÄLKEEN. Tämän tietää jopa wikipedia:
Paasosen väitteessä ei ole mitään perää! Kapinan syiksi on esitetty vaikka mitä, mutta nyt tuli uusi näkökohta!?
Ja mitä pahaa lopultakaan olisi ollut jos maastamme olisi tullut perustuslaillinen monarkia?
Hyvinvoipia kuningaskuntia on meidän rajoillammekin. Pärjäävät paremmin kyseisellä valtiomuodollaan kuin Suomi tasavaltana.
Kuningaskunta järjestelyt olivat yksi syy, joka antoi agitaattoreille lisätyökalun. Kyllä valkoiset vähemmän demokraattisesti hoitelivat etuja itselleen.kuningaskunnan avulla Suomi myytiin Saksalle periferiaksi ja sitä kuningaskuntaa olisi ollut turha verrata naapurimaiden kuningaskuntiin.
Sisällissotaan mentiin valkoisten puolelta väkisin. Homman olisi voinut tehdä paremmin, mutta todellisuus oli että valta ei ollut kenenkään hallussa. Sikaniskakin oli niitä jotka toimivat vieraan vallan käskystä. Eipä ole maapetosoikeudenkäyntiä järjestetty.
Veijo,
"Sisällissotaan mentiin valkoisten puolelta väkisin" - oli laillista aihettakin, kun punakapinalla sun muulla laittomuudella rynnistelivät siellä sun täällä ...
Valta ei ollut punaisilla, se oli Mannerheim- johtoisilla valkoisilla - #
"Sikaniskakin oli niitä jotka toimivat vieraan vallan käskystä" - mitäs tämä on selkokielellä?
"Eipä ole maapetosoikeudenkäyntiä järjestetty." - Millä perusteilla se pitäisi vieläkin järjestää? - Keitä sillä syyttelisit ja tuomitsisit ja merkkaisit kait vielä heille - niin punaisille kuin valkoisillekin - vanhat hautaristitkin jollain "punaverellä"??
Pertti,
siihen mihin tosiasiat päättyvät, alkaa loputon selittelyjen sotkuvyyhti - mitähän vielä?...
Itsenäisyyttä haettiin Saksan käskystä. Saksan suuremmat suunnitelmat koskivat myös Balteja ja vain Suomi oli valmis alistumaan Saksalle.
Itsenäisyyttä haettiin Saksan käskystä. Saksan suuremmat suunnitelmat koskivat myös Balteja ja vain Suomi oli valmis alistumaan Saksalle.
Veijo,
perusteet ao. väitteillesi? - esim. väitteesi "Kuningaskuntasuunnitelmat olivat yksi syy sisällissodan syttymiselle" - mistä lähteesi?, yleiset perusteet? - on ilmeisesti sekin vain "hatustasi vedetty"...
Hyvä kysymys, Matti Säisä. Voisiko se johtua siitäkin, että kautta aikoja historia on voittajien kirjoittamana. Tämä ei ole ainoastaan Suomen ilmiö vaan toistuu kaikissa sodissa. Toisin sanoen valkoisten sankaritarinoita on korostettu eikä ihme, että yksi arvostetuimmista sankareista on valkoisen armeijan ylipäällikkö, Mannerheim. Mielenkiintoista kuinka tekstissä on rakennettu tämä vastakkainasettelu ja häiritsee, että punaisista puhutaan! Siis vielä tänä päivänä. Muuten, kirjoituksen aihe sopisi Puheenvuoroon.
Kyllä hävinneistä on Suomessa kirjoitettu kirjoja, jotka kansalaiset tuntevat paremmin kuin voittajien tarinat. Elokuviakin on punaisista tehty. Valkoiset on aina niissä kuvattu minusta jopa totuuden vastsaisesti taikka siis yhdestä näkökulmasta. Minulle se ei riitä.
Tässä muutama, ehkä sinäkin tunnet. Täällä pohjantähden alla - kirjasarja ja elokuva
http://www.kirjasampo.fi/fi/suomen-sisallissota-ka...
Sehän tässä on että vasta nyt on alkanut kausi jossa voittajien kunnianteot täysimääräisesti tuodaan esiin. Eikä vain suhista pimeissä huoneissa.
Ana tässä vielä yksi romaani, joka liittyy aiheeseen. Meidän ainoan kirjallisuusnobelin saajan F.E. Sillanpään kirjoittama kirja Hurskas kurjuus. Se ei mahtunut siihen luetteloon, jossa oli vapaussodasta eri vuosikymmeninä kirjoitettuja kirjoja.
http://ilgron11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...
Täytyy muistaa se, että "Täällä Pohjantähden alla trilogia, Tuntematon Sotilas, Hurskas Kurjuus" ovat fiktioita, jotka ovat syntyneet jonkun totuuspohjan kautta, mutta ne eivät kelpaa sodan tutkimusaineistoksi, mitä todella tapahtui ja miksi .
Heikki,
ei toki tutkimusaineistoksi sinänsä, mutta varoittava esimerkki sekin yleisön harhaanjohdatteluista - saa siinä sitten yrittää korjailla!... :
”Lumetarina” – Lasse Lehtinen ja Risto Volanen murjovat Väinö Linnan Pohjantähteä: ”Johtanut vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven”:
https://demokraatti.fi/lumetarina-lasse-lehtinen-j...
Täällä lisää:
Kriittinen tiede noitavainojen kohteena:
"Lasse Lehtisen ja Risto Volasen johtopäätös onkin ankara:
– Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisella osalla on ollut suuri merkitys vuoden 1918 kärsimysten esiin tuojana, mutta samalla sen yleistäminen Suomen vallankumouksen selitykseksi on johtanut vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven.
– Professori Matti Klinge on esittänyt erinomaisen analyysin J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden poliittisesta roolista 1840-luvulla. Samanlaisen arvion voisi esittää Linnan trilogiasta.
Blogissaan Risto Volanen kirjoittaa, että ”Väinö Linnan teoksen suuri arvo on siinä, että se nosti esiin vuoden 1918 kärsimykset, ja se onkin kuin tositarina vallankumouspäätöksen seurauksista”.
– Mutta samalla Pohjantähti-trilogia on myös noita vallankumouspäätöksiä ja sodan syitä peittävä lumetarina. Se siirsi katseen pois sekä vastuullisista että niistä, jotka eivät lähteneet mukaan vallankumoukseen ja turvasivat jatkossa kansanvaltaa puolueessaan ja Suomessa.
– Mikä siis on ongelman ydin? Pentinkulman tarina ei kerro sitä, että talvella 1918 kyseessä oli – kotimaisten punakaartien ja venäläisten bolsevikkien painostamana – Kullervo Mannerin ja O.W. Kuusisen johtamien SDP:n vastahakoisten puolue-elimien päättämä epäonnistunut aseellinen vallankumous itsenäisen, demokraattisen valtion kumoamiseksi. Se oli samalla osa maailmansotaa ja Venäjän vallankumousta.
– Ei siis riittänyt, että talvella 1918 yksi sukupolvi johdettiin harhaan teoissa. Toinen johdettiin ajatuksissa, Risto Volanen toteaa.
Olen moneen kertaan todennut kuinka maamme historia olisi viimeinkin kirjoitettava rehellisesti ja myös varhaisemman historiamme kohdalta. Kriittinen historiatiede, siinä missä kriittinen maantiede, puuttuivat näihin epäkohtiin jo 1970-luvulla mutta silloin aika ei ollut kypsä ottamaan näitä nyt koko ajan suuressa murroksessa eläviä tieteiden kriitikkoja todesta. Hehän joutuivat noitavainojen kohteiksi. Tiede politisoitiin sekin. Se oli kamalaa aikaa tutkijalle tehdä Suomessa tiedettä.
Matti Luostarinen"
Eli Sinun mielestäsi Ana Maria oli Ylen kaikin tavoin puolueellinen ja asenteellinen dokumentti kohdallaan?
Ei siinä olisi tarvinnut lasketella "sankaritarinoita" vaan tuoda esille kummankin puolen teloitusuhrit ja muut tehdyt kauheudet. Uhrit 1918!
Saitko Sinä, tai joku muu maahanmuuttaja dokumentista tasapuolisen kuvan sisällisodan tapahtumista uhrien osalta? Entä Suomen nuoriso? En usko!
Tämä kysymys on aiheellinen esittää myös Ylen herroille.
Juuri näin Pentti Rampanen. Miksi vieläkin vain toinen osapuoli saa sympatiaa, jota yksipuolinen tiedonvälitys vain vahvistaa.
Irja,
se tuo isoveljemme 'suomettaa' kuulema meitä vieläkin - kirjoitettava vain "sisällissodasta! - ! - mm. Kankaanpään Seutu ja Satakunnan Kansa innoissaan kirjoittelee lehdissään pitkiäkin jaksoja "sisällissodasta" "muisteloissaan" - mitä "ihanaa"? - ei onneksi kaikki - esim. Aamulehteen sain ko. blogitekstini julki ("Ilkka Hyttinen (AL 1.2.) haluaa, että vuoden 1918 sotaa kutsutaan vapaussodaksi. Mikäli valkoiset eivät olisi voittaneet sotaa, miksi sitä kutsuttaisiin? Sisällissota on hyvä puolueeton nimitys. Taistelutanner tämäkin." - https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/onneksi-tulee...) - Aamulehti - kirjoittaa aiheesta muutoinkin varsin tasapuolisesti!...
Sisällissota-käsitteestä vihdoinkin perinteiseen, tosiasialliseen Vapaussotaan :
http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2500...
P.s. Olisit liittänyt oivan blogisi vaan suoraan tuonne Puheenvuoro-palstalle! - onneksi sitten löysin "avarruksesi", kiitos!
Enpä arvannut, että kirjoitus saisi näin paljon huomiota osakseen. Puheenvuoron puolelta on selvästikin moni käynyt myös kommentoimassa. Kiitos Ilkka Hyttinen kommenteista ja linkeistä perehdyn niihinkin.
Minäkin huomasin tämän ihan sattumalta, kun en juuri ole täällä vapaavuorossa jaksanut käydä. Aihe olisi ilman muuta kuulunut puheenvuoroon. On niin tärkeä aihe!!
Irja,
kiitos itsellesikin monista ytimekkäistä laajennoksistasi ao.käsitemaailmaanikin! - "oppia ikä kaikki"! - antoisa vuoropuhelu virkistää ja karkoittaa mahdolliset dementian synnyn siemenetkin kauas horisonttiin!...
Pertti, en ottanut kantaa tietyn televisio-ohjelmaan vaan siihen kysymykseen miksi nyt puhutaan enemmän punaisista, jos puhutaan. Asiaa ei ole vielä tutkittu ja olisi mielenkiintoista tietää pitääkö paikkansa, että nyt puhutaan enemmän yhdestä leiristä kuin toisesta. Tutkimukseen pitäisi ottaa huomioon myös nämä kirjoitukset, jossa ”vastustetaan” punaisista puhumista! Tärkeintä on se, että puhutaan olisi keskustelun aihe valkoinen tai punainen.
Maahanmuuttajuudellani ei ole mitään tekemistä ajattelun ja yhden blogin kommentoinnin kanssa. Olen lukenut sodista niin, että pystyn muodostamaan mielipiteitäni ilman televisio-ohjelmien kautta. Moni nuori ei katso televisiota ja moni nuori kaipaa monipuolista asioiden käsittelyä eikä vain propagandaa valkoisten tai punaisten puolesta.
Irjan blogin kommentoinnista saa käsityksen, että monilla on yhä vihollisia ja/tai vastustajia. Se ei ole hyvä asia ja ehkä se johtuu nimenomaan siitä, että kyseisestä sodasta ei ole keskusteltu avoimesti kunnes nyt.
"...moni nuori kaipaa monipuolista asioiden käsittelyä eikä vain propagandaa valkoisten tai punaisten puolesta."
Niinpä! Mutta ilmensikö Ana Maria Ylen dokumentti kaipaamaasi monipuolista, tasapuolista asioiden käsittelyä? Ei ilmentänyt, ei sinne päinkään, ei vanhoille eikä nuorille!
Kyllä vapaussota/sisällissodasta on ollut tietoa saatavissa vaikka kuinka ja kauan. Avointa keskusteluakin on syntynyt kunkin omaksuman kannan mukaisesti. Täysin yhteneväisiksi ne eivät muuttune koskaan?
Ana María,
hyviä huomiointejasi, analysointia! - niin, missä se vihdoin armelias "avoimuutemme" - puolin ja toisin! - oikein luuraakaan? - vieläkö ainakin ne 100 vuotta?...
"Tutkimukseen pitäisi ottaa huomioon myös nämä kirjoitukset, jossa ”vastustetaan” punaisista puhumista!" Tässä ketjussahan ei ole vastustettu punaisista puhumista sen kummemmin kuin ihmetelty YLE:n yksi puolista kantaa. En minä silti ryssiä tänne taistelemaan olisi halunnut ja heidän johdollaan tapahtui paljon.
Raha oli yksi tekijä, jolla saatiin ihmiset taistelemaan toisiaan vastaan.
Punakaartien miehistöoton perustana oli aluksi kaartilaisille maksettu kuukausipalkka. Kaartiin liittyneet saivat kuukaudessa 450 markkaa tai 15 markkaa päivässä. Lisäksi kaartilaiset saivat ilmaisen muonituksen sekä vaatteita ja jalkineita. Naisten ja aseettomina palvelleiden palkkaus oli kuitenkin alhaisempi. Valkoiseen värväytyneet saivat kuukausipalkkana 450 markkaa. Summasta pidätettiin muonituskuluihin 150 markkaa.
Pienempi palkka valkoisilla kuin punaisilla. Kuka tai mikä lähde oli rahoittajana?
Yksi olennainen seikka tuota kaatuneiden määrän analysointia ja julmuuksia koskien on se, että sota oli yksiselitteisesti ja kiistattomasti punaisten aloittama yhdessä Venäjän bolshevikkiarmeijan kanssa hyökkäyksenä Suomen laillista valtiota vastaan.
Näin se varmasti oli, mutta tunnustavatko tai tuntevatko edes kaikki tuon asian. Minusta vapaussotaan liittyy ylettömän suuri määrä tunteita, joita kirjallisuutemme vielä on nostanut esille. Kjell Westön romaanikin Missä kuljimme kerran.
Irja,
löytyy kyllä tohtoritason "kylmänviileitä" arviointejakin aiheesta - esim. Risto Volanen - noista vuoden 1918 enemmän ja vähemmän lopullisista tunteenpurkauksista - traumoista, joita vielä talvi-ja jatkosotamme jälkeenkin työnnetään silmillemme, "nauttikaa" - ei kiitos...
Piiruja vaan lisää tärisemään kuppiin, niin kait vielä uusia väitöskirjojakin tuosta ilmeisen loputtomasta aiheesta ilmoille putkahtelee - kuka vielä jääkään sitten niskanpäälle näille "veljeksille" ja kuka ryhtyykään lopulliseksi tuomariksi?...
Tuomioita ei enää kannata jakaa. Sehän on selvä, mutta ehkä kuva asiasta hiukan kirkastuu, kun eri puolia vapaussodasta nousee keskuteluissa esille. Vapaussotaa käytiin sekä isäni että äitini vanhempien elinaikana. Toinen isoisistäni osllistui sotaa ja Taisteli valkoisissa Tampereella, toinen ei aseeseen tarttunut vaikka punaiset kävivät mukaan hakemassa. Mennyttä aikaa tarkastelemme. Ehkä jonkinlaista kuvaa syntyy aikalaisten kirjoituksista, joita löytyy tuolta kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista. Aikakauslehtiä olen käynyt läpi en vielä edes sanomalehtikirjoituksia, joten materiaalia on paljon ja kumpaakin taistelevaa osapuolta edustavaa aineistoa.
Sanotaankin ettei meiltä juuri löydy sukua, ja josta ei löytyisi molemmin puolin rintamaa olleita taistelijoita.
Metsästetäänhän keskityaleirien natseja edelleen ja tuomitaan. Rikokset tulisi käydä aina läpi. Miksi Suomen valkoiset olisivat jotenkin parempia?
Natsit veivät leireille viattomia ihmisiä ja Suomessa puolestaan sinne vietiin kapinallisia, jotka olivat vapaaehtoisesti valinneet väkivaltaisen hyökkäyksen valtiota ja yhteiskuntaa vastaan. On valkoisia tuomittukin selkeistä laittomuuksista vankien kohtelussa.
Natsi ajasta ei ole kulunut 100-vuotta, joten natseja on hengissä yhä ja heitä voidaan siksi myös tuomita rikollisuudesta ihmistyyttä vastaan. Olivat kyllä pahempia kuin punaiset tai valkoiset koskaan. Miksi siis tuomita kuolleita, sitä en ymmärrä?
Irja,
juuri niin, kirkastuu ja avartuu, turhat rönsyt pois! - minun isosisäni oli hiljainen räätäli Oulusta ja toinen maanviljelijä/kiertokoulun opettaja Karjalan kannakselta, 'Mikael Agricolan' Kuolemajärveltä - tietääkseni kumpikaan ei osallistunut vuoden 1918 sotiin... Sinulla siis edessä vielä hurja työ!? - meinaatkos tutkielmiakin aiheesta, lisää väitöksiäkin?... antoisaa tutkintaa mielenkiintoisen aiheen parissa! - valitettavasti kouluaikoina karsastin historiaa - monestakin syystä - kait tässä täytyy kuitenkin korjailla jotenkin vanhat, piintyneet tapansa, kun on tuon vapausaatteen imenyt jo äitini maidosta...
Mitä miljonääri sanoi pelastuttuaan Titanicilta?
Hän ei ollut kiitollinen pelastumisestaan vaan hämmästeli ja sanoi: on se kummallista että köyhä nainen pelastui kun samaan aikaan miljonäärejä hukkui.
Tämä sama ajattelu oli vallalla Suomessa vuonna 1918 ja on edelleen, se on valloillaan koko maailmassa.
Ajat oli eri ja lähes kaikki historioitsijat myöntää että jos sota olisi päättynyt toiseen suuntaan, ei siltikään olisi päästy yhtään vähemmillä veritöillä.
Ei vähemmillä veritöillä eikä muillakaan kauheuksilla. Siitä olisivat pitäneet huolen radikaalit sosialistiherrat ja voitonhuumainen punakaartin johto, sekä ohjeita ja apua saatu pietarinsuomalaisilta bolshevikeilta ja Neuvosto-Venäjän johdolta.
Ja tappamisten lisäksi juna olisi puksuttanut kohti Siperiaa yhtä ahkerasti kuin vuosina 1945-1948 Virossa.
Niinpä!
Kannattaa lukea Osmo Jussilan kirja "Neuvostoliiton tragedia". Siinä todetaan työläisten oman valtion rakentamisesta, että paratiisin sijasta oli vajottu helvettiin. Ja syvälle! Kunnes "ryskyin murtui pakkovalta", romahti koko mätä järjestelmä, joka on osin tullut kylläkin takaisin.
Punahehkuiseen helvettiin olisi vajottu kymmeniksi vuosiksi proletariaatin diktatuurissa Suomessakin jos punaiset olisivat voittaneet kapinansa. Näin olisi käynyt niin porvaristolle kuin työväestöllekin.
Tuomas,
no ainakin pari poikkeusta olisi voinut kuitenkin vahvistaa tuon "epäsääntösi" - ainakin toisin - läheltä liippas...:
"Saksan ja Venäjän maaliskuussa 1918 eli ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa tekemä Brest-Litovskin erillisrauha olisi jo käytännössä ratkaissut punaisten vallankumousyrityksen lopputuloksen Suomessa. Sopimuksessa mainittiin, että Venäjän ja venäläisen punakaartin joukkojen oli poistuttava Suomesta laivastoa ja merivoimia myöten. Näin meikäläiset punakkaartit jäivät vaille tukea, joka olisi saattanut merkityksellinen ja ratkaiseva heidän kannaltaan."
"Sama mietityttävä tunne tulee toteamuksesta, että jos Venäjän vallankumous olisi heti suurlakon kautta laukaissut punaisen vallankumouksen myös Suomessa, sillä olisi voinut olla menestystä. Maassamme ei ollut tuolloin vielä kunnon hallitusta ja venäläinen sotaväki olisi pystynyt antamaan tukea aivan toisin panoksin kuin kaksi kuukautta myöhemmin."
Aki Alangon kirjallisarvostelussaan, anaalyysissaan Risto Volasen teoksesta "Suomen synty ja kuohuva Eurooppa" / Tieteessä tapahtuu- lehdessä 2/2018/s. 65 .
"Vapaussota on huono nimitys vuoden 1918 tapahtumille, sanoo poliittisen historian professori Seppo Hentilä. Mannerheimin johdolla tehty venäläisen sotaväen aseista riisuminen kävi varsin helposti eikä juuri aiheuttanut aseellista vastarintaa. Niinpä tätä episodia ei oikein voi kutsua sodaksi. Vapaussota-termi sopii huonosti kuvaamaan myöskään punakapinaa, sillä sosialidemokraatit olivat olleet koko ajan aivan yhtä tiekasti Suomen valtiollisen itsenäisyyden kannalla kuin porvarilliset puolueet. Vapaussota oli Hentilän mukaan keinotekoinen nimitys, joka ei kuvaa todellisia tapahtumia. Venäläisten aseistariisuminen ja punakapina olivat itse asiassa kaksi aivan erillistä tapahtumaa."
Suomi oli "vapaussodan" jälkeen Saksan alusmaa tai protektoraatti, joten mikä ihmeen vapautuminen se oli. Suomi vapautui vasta kun Saksa antautui 11. 11. 1918.
Katsokaapa kuuluisaa valokuvaa Eduskunnan istunnosta Heimolan talossa, von der Goltzin asento näyttää kuka on herra talossa. Niin ja mikä taho vapautti Helsingin?
Punikit olivat de facto Suomessa tuon sodan aikana bolshevikkihallinnon edustajia. Vapaus oli toki koittanut jo aiemmin, mutta silloin taisteltiin sen menettämistä vastaan.
Matti,
professori Seppo Hentilä kapeassa tarkoitushakuisuudessaan on oikeassa ainoastaan siinä, että "vuoden 1918 sotaa" itseasiassa ei voitaisi kutsua enempää "sisällisodaksi" kuin "Vapauussodaksikaan". Kyseessä ei siis ollut yhtäjaksoinen punakapina, ei punavalkokahina, ei "sisällisota" ei "Vapaussotakaan" sinänsä, mutta "Vapaussota" ilmentää kokonaisuuden kannalta parhaiten sitä mitä ja mistä tuona vuonna - tuona aikana - oli kokonaisuudessaan kysymys - noiden monien "epäjatkumoiden" tarkoitus ja merkitys - "välisodankin" jälkeen - vielä tänäänkin...
Lisää aiheesta:
Sisällissota-käsitteestä vihdoinkin perinteiseen, tosiasialliseen Vapaussotaan:
Matti,
luehan ajatuksella #4!
Apua tarvittiin ja apua saatiin. Lopputulos on tärkein.
Mauno Koivisto totesi 80-vuotispäivähaastattelussaan (Hbl 23.11.2003), että punaisten voittaessa Suomesta olisi enemmin tai myöhemmin tullut osa Neuvostoliittoa. Kapinaan lähtö oli kaiken kaikkiaan itsenäisyyden ajan pahin poliittinen virhe. Punaiset johtajat veivät joukkonsa suuriin kärsimyksiin." ( Seikko Eskola, Kanava 2/2018)
Koko kapina oli täynnä suurta kärsimystä ja monien perheiden tuskaa täynnä, mutta ehkä tästä voimme myöskin oppia jotain, eli toivon mukaan ei koskaan käsi nousisi enään veli veljeä vastaan.
Kaija,
tekis mieli sanoa noille punakapinoitsijoille ynnä muille jälkikäteisillekin sovjetokiihkoilijoille: "mitäs ryhtyivät vetämään verta itse nenästänsä" - tänään meillä jopa Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistökin yrittää näyttää Venäjälle/Putinille - vieläpä ennakkotuomarinakin!! - vielä todistamattomassa 'tuomaroinnissaan' muka kaapin paikkaa sanktioineen EU:n selän takana kuin pikkupojat heikossa itsetunnossaan sitä siten nostatellen yritellessään. - Ei hyvältä näytä - päinvastoin! - milloinkahan kunnolla kajahtaa, kun Natokin vaan provoaa pian sekä meriporstuallamme että Lapissa??...
"...toivon mukaan ei koskaan käsi nousisi enään veli veljeä vastaan." - mutta kun...
Venäjällä on purkamatonta vihaa Suomeakin kohtaan. Valitettavasti siellä häärää muutama typerä, käsittämätön suomalainen joita vielä kuunnellaan ihan Kremlissä saakka.
Venäjällä on myös aina ollut kauna Eurooppaa kohtaan. Jo Voinmaa siitä kirjoitti 1920-luvulla. Käsittämätöntä miten nämä asiat aina nousevat pintaan ja tuottavat pelkkää tuskaa.
Tapio Voionnmaan artikkeli Itä-Euroopan arvoitus
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...
01.01.1920 Tuleva Suomi no 8
valkoiset
3 414 kaatui
1 424 teloitettiin
46 katosi
4 kuoli vankileireillä
7 000–8 000 haavoittui
saksalaiset:
450–500 kaatui
punaiset
5 199 kaatui
7 370 teloitettiin
1 767 katosi
11 652 kuoli vankileireillä
10 000–12 000 haavoittui
venäläiset:
700–900 kaatui
1 500 teloitettiin
näitä lukuja kun katsoo niin toki valkoisia kuoli kukaanhan sitä ei kiellä mutta punaisia kuoli paljon enemmän ja punaisista suurin osa kuoli vankileireillä ja teloituksissa sodan jälkeen.
monien punaisten ainoa toivo selviytyä oli paeta varmaa kuolemaa venäjälle.
näitä lukuja korostan
valkoiset
1 424 teloitettiin
46 katosi
4 kuoli vankileireillä
punaiset
7 370 teloitettiin suurin osa sodan jälkeen
1 767 katosi
11 652 kuoli vankileireillä sodan jälkeen
jokaisen ihmisen henki on yhtä arvokas oli koulutettu tai ei !!!!
Punaisten toivo oli paeta Venäjälle ja päätyä varmaan kuolemaan. Siellä taistelivat bolsevikkien ja muiden ideologiat, joten eivät pakenijat helpolla päässeet eikä henki kaikilla säilynyt.
Olen samaan mieltä, että ihminen kuka hyvänsä on arvokas, mutta moni asetti tarkoituksella itsensä uriksi ja sai sen mitä tuli. Vihasta oli myös vaikea päästä. Paljon siihen meni aikaa.
Täällä luettavaa:
http://perinneliitto.fi/tietoa-vapaussodasta/
Niin, kyllähän talvisodassakin kuoli joidenkin arvioiden mukaan jopa kymmenkertainen määrä neuvostoliittolaisia suomalaisiin verrattuna, mutta harvat ovat suomalaisia siitä syystä tuomitsemassa. Samaa logiikkaa voi soveltaa myös Vapaussodan uhrien kohdalta.
Lisäksi on muistettava, että valkoisen Suomen hallitus meni jo muutaman vuoden sisällä uudistuksissa pitemmälle kuin punainen osapuoli oli edes vaatinut. Tämä koski työlainsäädäntöä, torppariuudistusta sekä sosiaaliturvaa.
Työaika- ja kuntalait olivat eduskunnan hyväksymiä jo ENNEN kapinan alkamista. Kuntalain muuttaminen lisäsi olellisesti työväestön vaikutusmahdollisuuksia.
Torppareiden aseman parantamiseksi Svinhufvudin senaatti oli antanut lakiesityksen jo eduskunnalle. Parannuksia sitten vielä lisättiin seuraavina vuosina.
Sosiaalilainsäädäntöä uudistettiin parlamentaarisesti, ja olisi uudistettu eduskunnassa ilman kapinaakin.
On myöskin huomioitava, että siihen aikaan nälkää näkivät kaikki muutkin köyhät suomalaiset ja silloin myöskin taudit niittivät runsaasti siviliilejäkin. Antibiotiittejäkään ei ollut vielä keksitty.
Nälkää nähtiin lähes kaikkialla maailmansodan riehuessa. Vuoden 1917 satokausi oli luonnonolojen vuoksi huono, eikä elintarvikkeiden tuotantoa ainakaan lisänneet maatalouslakot.
Venäjältä oli viljan saanti tyrehtynyt vallankumouksen vuoksi. Eipä sieltä saanut juurikaan viljaa punaisten johtokaan. Viljaa oli hankala saada muualtakaan maailmansodan vuoksi.
Viljelijöiden elintarvikkeiden piilottelu hintojen kohoamisen toivossa selittää vain osan ajottaisesta elitarvikepuutteesta.
Venäläinen sotaväki kulutti vähiä elintarvikevarastoja.
Mikähän oli kalan osuus päivittäisessä ruokavaliossa? Monenlaista kalaahan olisi riittänyt Suomen järvissä ja merissä.
Minun molemmat sukuhaarani ovat olleet vitivalkoisia ja, osa jopa merkittävissä asemissa. Tätini on kirjoittanut 15-s aikalaiskertomuksen, joka ei jätä kylmäksi.
Tampere oli sodan kaikissa vaiheissa lähes päänäyttämönä. Varsinkin sodan loppunäyttämö oli karmeaa tarinaa valkoisten tekeminä ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvine teloituksineen.
Aamulehden aineistoa koko maaliskuun ajalta ovat tuottaneet riippumattomat tutkijat ja historioitsijat ml. aikalaiskertojat. Ne kaikki löytyvät alla olevasta Aamulehden linkistä.
Ne poikkeavat mm. Valkoisten "Vapaussota"- kirjallisuudesta / Kai Donner oleellisesti. Donner oli äärioikeistoradikaali, Lapuanliikkeen ihailija ja muiluttaja jopa fasisti.
Tässä eräs hirviö-Tahko Pihkala: http://www.iltalehti.fi/muutlajit/2018032922008420...
... sitten loppuvaihetta.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/nalanhata-ja-vain...
Lähteet: Tuomas Hoppu ja julkaisuryhmä: Tampere 1918 (Vapriikki 2008), Timo Malmi ja Ari Järvelä: Tampere tulessa 1918 (Atena 2012), Koskesta voimaa -verkkojulkaisu (teksti Sami Suodenjoki)
Kukaan ei kiistä sitä, että "Vapaussota" tarkoitti venäläisten pyyhkimistä pois Suomesta saavuttaaksemme itsenäisyyden- Hyvä näin !
... mutta se kaikki muu !
Kiitos Heikki linkeistä. Ei tämäkään kirjoittelu tämän asian tiimoilta kaikkea tuo päivänvaloon. Näyttämöitä oli monta Tampereen päänäyttämön lisäksi.
"...mutta se kaikki muu!"
Kaikki muu, uhrit ja kauheudet, johtuivat aloitetusta PUNAKAPINASTA. Maltilliset, kapinasta syrjään jättäytyneet sosialistijohtajat varoittelivat radikaaleja tovereitaan, että aseellisessa vallanottoyrityksessä ei työläisten käy hyvin. Eikä käynyt!
Mitä kapinoimalla saavutettiin? Ei muuta kuin valtaisat uhrimäärät, surua ja murhetta vuosikausiksi.
Kapina ei ollut väitetyin syin pakollinen.
Historiaa, kun ei voi muuttaa, ei kapinaa, vapaussotaa tai muutakaan. Nyt vain on todettava, mitä tapahtui ja miksi riippumattomista lähteistä.
Nyt, niin kuin yleensäkin voittaja kirjoittaa historiaa ensimmäisenä jopa oppikirjoihin ennenkuin historioitsijat pääsevät tutkimaan todellisia tapahtumia.
Ei ollut pakollinen, mutta eivät olleet pakollisia myös kaikki ylimitoitetut kostotoimenpiteet. Kaikki kauheudet eivät "johtuneet" punakapinasta; kyllä siellä oli omalla tahdolla varustettuja valkoisia tekemässä niitä.
En ole kenenkään huomannut väittävän, etteivätkö valkoiset tehneet sisällissodassa paljonkin pahaa, ylimitoitettuja kostotoimiakin, mutta niin tekivät punaisetkin, ja paljon. Sen "unohtaminen" Ylen dokumentista oli tämänkin blogin esiin nostama epäkohta.
Kun herrassososialistit, Venäjän bolshevikkijohdon piiskaamana, heiluttivat köyhälistön edessä paratiisin portin avaimia, niin lähdettiin kirjaimellisesti "soitellen sotaan". Ja siitä seurasi työväelle onni ja autuus? Kaikkea muuta!
Punakapina oli kauheuksien suurin syy, puolin ja toisin. Se päästi ikävät patoutumat purkautumaan paljolti perusteettomiksi veritöiksi ihmisten välillä.
"...kyllä siellä oli omalla tahdolla varustettuja valkoisia tekemässä niitä (kostotoimia)."
Toki oli ja suurestikin, MUTTA mihin piilottelet punaisten tekemät vastaavanlaiset murhatyöt? Eikö niitä mielestäsi ollut lainkaan? Eikö kauheudet olisi syytä julkituoda molempien osalta samassa yhteydessä?
Heikki,
täällä lisää - monine synkkine kuvineenkin:
"Näkökulma: Suomen punaiset sosialistit liittoutuivat Suomen sortajan; Venäjän kanssa. Tästä kumpuaa Suomen vapaussodan historia; johon valkoinen, porvarillinen Suomi varustautui jo 1915 kouluttamalla isänmaallisia jääkäreitä Saksassa. - Arpa oli siis heitetty jo kauan ennen vuotta 1917. 1918 Suomi taisteli itsensä osaksi länsimaista arvomaailmaa, kohti perustuslakia; itsenäisessä suvereenissa Suomessa. Kommunistit katosivat, ja karkasivat Neuvostoliittoon keväällä 1918, jossa heidät n. 20.000 ihmistä tuhottiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla. -Tästä vasemmiston Väinö Linna ei ole teoksissaan kirjoittanut sanaakaan!? Naiset ja lapset eivät kuulu lukuun. He katosivat taigalle; syvään Stalinin Neuvostoliittoon.- KimsBlog" :
Sinne ihanaan yhteiskuntaan virtasi suomalaisia myös Kanadasta ja USA:sta. Oman isoisäni velikin vei varallisuutensa tuohon ihanneyhteiskuntaa. Melkoisen valaiseva kirja oli Antti Tuurin Ikitie, joka kuvasi tuota ihanaa elämää. Alkuun se sitä olikin, mutta muuksi muuttui.
Kummallista miten täällä pitkään nosti pidempään päätään kapinamieli. Joukko suunnitteli Mannerheimin surmaamista Tampereella vietettyjen suojeluskuntajuhlien aikaan pääsiäispyhinä . Suunnitelmat menivät myttyyn, kun tieto niistä levisi.
Pietarista käsin johdettiin edelleen epäjärjestyksen voimia ja yritettiin saada hämmennystä aikaan. Helsingissäkin oli vastaavia suunnitelmia eri henkilöiden hengen menoksi. Oli siis vallankumouksellista maanalaista toimintaa. Tällaisten tekojen aikeet haluttiin kuitenkin viedä ja aselepo- ja rauhanneuvottelujen yhteyteen. Olisi kiinnostavaa löytää tietoja näistä neuvotteluista.
Neuvostohallituksella oli ongelmia. Eikä sen puheisiin voinut luottaa, kun se oli joka taholle maailmassa vakuuttanut, ettei se toimi vallankumouksen valmistamiseksi vieraissa maissa. Ulkomaista bolsevistista propagandaa johtivat ”Venäjältä” epäviralliset agitatsionijärjestöt, jotka on kuitenkin pantu pystyy virallisen systeemin taholta. Miten tutulle vaikuttaakaan tuo kirjoitus tänäänkin.
Ajallisesti koen hiukan ongelmalliseksi näiden asioiden asettelun, mihin aikaan nämä tapahtumat varsinaisesti asettuvat?
24.04.1920 Suunta no 17
Kun Kai Donner kirjoitti "Vapaussodan"; se on merkillinen opus. Hän vähättelee omia valkoisten menetyksiä "oli se sen arvoinen taistelu" muutaman miehen menetys. Tosiasiassa valkoisia kaatui kasapäin Messukylässä. Kuvaukset olivat juuri sen kaltaisia, että annettiin kuva, että sota on voitettu jo.
Sai Mannerheimin hermostumaan, joka piti Donneria epäluotettavana ja kierona kuin korkkiruuvi.
Ehkä vielä, vasta nyt saadaan 100-v sodan jälkeen oikeaa analyysiä riippumattomilta tutkijoilta ja historioitsijoilta. Syyt ja seuraukset tulevat saamaan vielä uusiakin käänteitä huolimatta siitä, mikä oli lopputulos - Suomen itsenäisyys tässä vaiheessa ennen seuraavaa kahakkaa maailmasotaa.
Ålä ihmeessä povaa uutta kahakkaa. Toivottavasti vielä maailma viisastuu. Tietysti vahingollakin voi olla osuutensa, mutta jos seuraava yhteenotto tulee ei meillä kenelläkään ole mitään mahdollisuuksia selviytyä. Sen verran ovat poikien leikkikalut muuttuneet vaarallisiksi. Tulee mieleen dekkari, jonka luin ennen vuodenvaihdetta. Antti Tuomaisen Parantaja. HUH! Toki se kertoi ajasta jälkeen kaiken pahan.
Pasi:
"Mitä miljonääri sanoi pelastuttuaan Titanicilta?
Hän ei ollut kiitollinen pelastumisestaan vaan hämmästeli ja sanoi: on se kummallista että köyhä nainen pelastui kun samaan aikaan miljonäärejä hukkui.
Tämä sama ajattelu oli vallalla Suomessa vuonna 1918 ja on edelleen, se on valloillaan koko maailmassa."
Vuoden 1918 asioiden käsittely on ehkä terapeuttista, mutta ei tuo totuutta esiin yhtään sen selvempänä kuin sotiminen itsessään. Sodassahan jokainen osapuoli on oikeassa.
Mutta jos kaatuneissa mitataan, jokainen osapuoli on niin väärässä kuin väärässä voi olla.
"Kuka aloitti", "Kenen syy", "Kumpi on syyllisempi osapuoli" ovat mieltä rauhoittavaa näennäisanalyysia? Historia on jo näyttänyt tapahtuneella, mikä on totta, mikä ei. Ehkä niin, ehkä näin, jos olisi tehty näin, jos ei olisi tehty niin, kuulostaisivat kaatuneiden omaisista brutaalilta jälkiviisaudelta, jos omaisia olisi vielä keskuudessamme.
Jos atomipommia ei olisi keksitty, se ei olisi tappanut miljoonia ihmisiä. Atomiaseen pelotevaikutuksella perustellaan sen kehittämistä kaikissa ydinasevaltioissa.
Niin tai näin, ydinaseet ovat olemassa, ja toivo kohdistuu siihen, ettei niitä koskaan enää käytettäisi. Tämä paradoksi sisältyy kaikkeen siviili- ja sotilasajatteluun tänä päivänä, ja mahdollisuus että niiden käytöltä vältytään kokonaan, on kehittyneen kybertiedustelun ja hellittämättömän tiedustelutoiminnan toivottu hedelmä. Kun jokaisen valtion ja valtaryhmittymän pyrkimykset kyetään tuntemaan ennakolta, ennaltaehkäisevät salaiset operaatiot kykenevät estämään kohtalokkaat toimet ja niiden aiheuttamat (virhe)päätelmät, jotka johtaisivat ydinaseen käyttöön.
Hyvää pääsiäisen jatkoa!
Kiitos Terho!,
ytimekkäästä analyysistäsi ja edelleenkin paikkansa pitävistä johtopäätöksistäsi!
Hyvää Pääsiäisenkin jatkoa!
Ei pelkästään terapeuttista, vaan valaisevaa käydä läpi mennyttä. Uusia näkökulmia syntyy ja käsitykset muuttuvat, eivät pysähdy vanhaan. Siihenhän ei itäisessä naapurissa ole ryhdytty ja niin Stalinkin on taas noussu arvoon arvaamattomaan. Olen yllättynyt miten siellä pysytään vanhoissa kaavoissa. Ehkä kannattaisi penkoa hiukan mennyttäkin.
Tämä liittyy noihin muutoksen vuosiin siellä. Neuvostohallituksella oli ongelmia. Eikä sen puheisiin voinut luottaa, kun se oli joka taholle maailmassa vakuuttanut, ettei se toimi vallankumouksen valmistamiseksi vieraissa maissa. Ulkomaista bolsevistista propagandaa johtivat ”Venäjältä” epäviralliset agitatsionijärjestöt, jotka oli kuitenkin pantu pystyy virallisen systeemin taholta. Miten tutulle vaikuttaakaan tuo kirjoitus tänäänkin.
24.04.1920 Suunta no 17
"Jos atomipommia ei olisi keksitty, se ei olisi tappanut miljoonia ihmisiä. Atomiaseen pelotevaikutuksella perustellaan sen kehittämistä kaikissa ydinasevaltioissa."
Haluamatta nyt erityisesti nipottaa, eivät atomipommit ole tappaneet miljoonia ihmisiä.
#135
" 'Jos atomipommia ei olisi keksitty, se ei olisi tappanut miljoonia ihmisiä. Atomiaseen pelotevaikutuksella perustellaan sen kehittämistä kaikissa ydinasevaltioissa.'
Haluamatta nyt erityisesti nipottaa, eivät atomipommit ole tappaneet miljoonia ihmisiä. "
Ydinaseiden uhrien määrän suuruusluokalla ei taida olla mitään väliä, kun liikutaan alueella 200000 - 10000000 (kaksisataatuhatta - 10 miljoonaa), vai mitä? Kaksi tuhoutunutta kaupunkia, säteilyä laajalla alueella, mielenterveysvaikutuksia ja globaali hätä ydinaseiden käytöstä siviiliväestöä vastaan, mikä on muokannut usean sukupolven elämänkatsomuksen epävarmuudeksi tulevaisuudesta kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa.
Ydinaseiden koeräjäytykset ovat tappaneet säteilyvaikutuksillaan jälkikäteen välillisesti tuhansia ellei kymmeniätuhansia ihmisiä.
50 megatonnin tsar bomban valmistaminen ja räjäyttäminen Novaja Zemljalla ei ollut minkään järjellisen ajattelun tuotos, vaan vihjaus siitä, millä tavalla tietyssä ilmansuunnassa halutaan kansaa ja maailmaa terrorisoida. Nykyinen aseiden kehittely tai niillä uhittelu samalla suunnalla on samasta muotista versio 2.0
Kukaan ei ole tilastoinut luotettavasti säteilysairauksiin Hirosiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen kuolleiden määrää. Heidän määrästään on esitetty vain eri suuruisia arvioita.
Todellinen luku lienee juuri tuolla parinsadantuhannen ja muutaman miljoonan kuolleen välillä - kenenkään välittämättä ja tietämättä, mikä on oikea lukumäärä. Mitä väliä, jos käytetään radioaktiivista säteilyä levittävää joukkotuhoasetta?
Saman suuruinen pommi kuin isompi näistä kahdesta, tappaisi Lontoossa välittömästi miljoonia ihmisiä, New Yorkissa samoin, Moskovassa hiukan vähemmän, Kouvolassa vielä vähemmän.
Historian tapahtumat ovat "turvallisia", koska ne ovat jo tapahtuneet. Tulevaisuus on arvoituksellinen ja arvaamaton. Siksi tiedustelutoiminnan (kybertiedustelu, tietojen analyysi, salaiset operaatiot) merkitys on jatkuvasti suurempi.
"Ydinaseiden uhrien määrän suuruusluokalla ei taida olla mitään väliä, kun liikutaan alueella 200000 - 10000000 (kaksisataatuhatta - 10 miljoonaa), vai mitä?"
No minussa nyt vain sattuu olemaan sellainen vika, että minusta faktoilla ja suurusluokilla on väliä, jos yritetään käydä asiallista keskustelua. Tosiaan, kyseessä voi olla vika, mutta luulisin, että se ei ole pelkästään vika vaan voisi tuota ominaisuutta kutsua totuudenrakkaudenkin kauniilla nimellä. Omatuntoni sattuu olemaan sellainen, että en itse kehtaisi heitellä tosiasiaväitteitä hatusta ja sitten sanoa, ettei niillä ole väliä.
#168
" 'Ydinaseiden uhrien määrän suuruusluokalla ei taida olla mitään väliä, kun liikutaan alueella 200000 - 10000000 (kaksisataatuhatta - 10 miljoonaa), vai mitä?'
No minussa nyt vain sattuu olemaan sellainen vika, että minusta faktoilla ja suurusluokilla on väliä, jos yritetään käydä asiallista keskustelua. Tosiaan, kyseessä voi olla vika, mutta luulisin, että se ei ole pelkästään vika vaan voisi tuota ominaisuutta kutsua totuudenrakkaudenkin kauniilla nimellä. Omatuntoni sattuu olemaan sellainen, että en itse kehtaisi heitellä tosiasiaväitteitä hatusta ja sitten sanoa, ettei niillä ole väliä."
Juuri tilastoimattoman datan suuri määrä on pääpointti keskustelussa ydinaseiden koeräjäytyksistä ja käytöstä 2. maailmansodassa.
Olli Väisälä, et taida tietääkään, että esimerkiksi Yhdysvallat käytti surutta oman maan kansalaisia, enimmäkseen sotilaita, testatessaan ydinaseiden käytön vaikutuksia väestöön.
Sen vuoksi ei ole luotettavaa tilastointia, miten moni kuoli lopulta säteilysairauksiin, ja tilastot, joita olisi ja on tehty, on häivytetty julkisuudesta tai tuloksia ei ole päästetty edes viranomaisten saati suuren yleisön tietoon.
Japanilla puolestaan ei ollut lainkaan valmiuksia todeta tai tilastoida säteilyn tappamien siviilien määrää, koska tilanne tuli täysin yllättäen.
Voi vain heitellä arvioita. Your guess is as good as mine = Sinun arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun.
Pääsiäisestä 1918 olemme päässeet aika pitkälle, joten lopetan keskustelun fakta kontra arvaus tähän. Kiitos kuitenkin hyvistä kommenteistasi. Minua huolettaa enemmän radioaktiivisen säteilyn esiintyminen sienissä, muussa kasvillisuudessa ja metsämarjoissa ydinvoimalaonnettomuuksien seurauksena kuin säteilyyn kuolleiden ja välittömästi kuolleiden määrä Manhattan-projektin Los Alamos'in ydinräjäytysten ja 2. maailmansodan ydinpommitusten seurauksena. Kaameaa historiaa, mutta ydinvoimalaonnettomuudet ja ydinsäteily vaikuttavat tässä päivässä. Puoliintumisaika, nääs.
Saattaa olla onnellisempaa kuolla nopeasti ydinräjähdyksen seurauksena kuin sairastua säteilyn seurauksena. Lukemattomat ydinkokeet ovat aiheuttaneet lukemattoman määrän sairaita ihmisiä ydinvoiman keksimisen jälkeen ja sen erilaisten kokeiden seurauskena sen lisäksi että Amerikka pommitti kahden Japanin kaupungin asukkaat.
Ranskan Polynesiassa tapasin entisen kaupunginjohtajan joka kertoi ranskalaisten testeistä Mururoalla. Ydinkokeiden saastuttama atolli sijaitsee Ranskan Polynesiassa, eteläisellä Tyynellä valtamerellä noin 1 200 kilometrin päässä Tahitista. Mies kertoi vaimonsa kuolleen leukemiaan ja sairauksia olevan noilla saarilla paljon. Leukemia, on yksi säteilysairauksista. Se muuttaa luuytimen vertamuodostavan kudoksen geenejä.
Kuka laskisi sairastuneiden määrän ja kuka pystyisi määrittämään kulut? Norja altistui Novaja Zemiljan kokeista. Täällä vain yksi esimerkki. Näitä riittää. Ydinvoima on pahimmilaan karmea tuhovoima, jolla nyt isot pojat leikkivät ja uhittelevat toisiaan.
Kriittinen tiede noitavainojen kohteena:
"Ruotsissa käydään kiivasta keskustelua Suomen sisällissodasta ja suomenruotsalaisten osuudesta siinä. Kirjailija ja feministiaktivisti Maria-Pia Boethiuksen kirja ”Vitt och rött” on toki vielä kaukana demarivaikuttajan ja keskustavaikuttajan aiemmin kirjoittamasta kirjasta ja sen sanomasta, jossa tyrmätään mm. Väinö Linnan romaanien fiktiivisen kerronnan uskottavuus sodan synnystä. Köyhät eivät sotaa aloita vaan taustalla on koulutettuja ja vauraita kansalaisia. Hieman samaa todistelee ”Vitt och rött”, jossa ruotsinkielisten osuutta sotaan käsitellään luokkayhteiskunnan jakaneena rajalinjana.
Boethiuksen mukaan ruotsin kielen tehtävänä on ollut, jälleen kerran, varastaa suomalainen Suomen historia. Toimittaja Anna-Leena Lauren on jyrkästi eri mieltä Dadens Nyheterissä käydyssä väittelyssä. Lauren ei näe että luokkataistelussa vastakkain olisivat olleet suomenruotsalainen yläluokka ja suomalainen työväenluokka. Ruotsalaisia kun oli kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Lauren olettaa Boethiuksen äidin suomenruotsalaisen taustan vaikuttavan hänen ajatteluunsa. Boethius taas epäilee etteivät suomalaiset ole vielä valmiita kohtaamaan omaa historiaansa ja kasvutarinaansa. ”Kun Lauren väittää minun väärentävän Suomen historiaa, mieleeni tulee kysymys: mitä versioita siitä”, Boethius kirjoittaa.
Hesari ei ota kirjoituksessaan kantaa mutta Lasse Lehtinen ja Risto Volanen ottivat ja näkyvästi kirjassaan ja tuomitsivat fiktiiviset teokset historiallisena totuutena: "
Ruotsalaiset eivät näytä tunteneen suomalaista yhteiskuntaa, jossa todella oli ruotsikielistä yläluokkaa, mutta oli kalastajia ja maanviljelijöitä ja tavallista kansaa niin kuin suomenkielisissäkin. Minulla oli yksi sukulaismies, joka syntyi 1800-luvun lopulla Inkoon saaristossa, ruotsinkielinen, josta tuli raitionvaununkuljettaja Helsinkiin. Serkkuni kanssa usein ajelimme hänen ratikkakyydissään, ruotsinkielisiä olivat rahastajatkin. Toinen kaverini asui Knipanilla ja ruotsinkielinen isä myös kalasti. Jotenkin vain taisi aikanaan täällä tuntua, että ruotsinkieli pelkästään teki näistä ihmisistä parempiosaisia. Tästä puhuimme usein yliopistolla, työpaikallani ruoka- ja kahvitauoilla. Aika moni työkaverinikin oli ruotsinkielinen, oli tutkijoita, laborantteja, Ruotsin lähetystön autonkuljettajan vaimo jne.
Kiitos Ilkka kommentistasi. Hyvä lisä sekin tähän keskusteluun. Pitääpä seurata ruotsalaisten keskustelua tästä aiheesta. Olof Palmen isähän nousi myös punaisena taistelijan radio-ohjelmassa esille eli taisivat Palmenit ollakin suomensukuisia. En ole asiaa vielä mistään varmistanut.
Irja, Wikipediastakin löytyy.
Olof Palmen isällä, pääjohtaja Gunnar Palmella oli osittain myös suomalaiset sukujuuret,
Irja,
kiitos itsellesikin! - tämäkin otos kuvaa vaan sitä, miten monikirjavainen -monitieteellisestikin vaativa ja laaja - aihe tämä punakapina/kansalais-/luokka-/ sisällis- /molemminpuoleinen vapautus-/Vapaussota, etc. tämä epäyhtenäinen ja -jatkumoinen, vihan ja katkeruuden motoroima 'sota' on ollut ja hyrskylaineet näyttävät tyrskivän vielä näihinkin päiviin asti - eikä se yksi yhteinen, monivuotinen todellinen 'välisotammekaan' ole siitä kait miksikään tyyneydeksi, ei ainakaan syväksi rauhaksi muuttanut tai jalostanut meitä, melkeinpä päinvastoinkin...
Löytyipä tämmöinenkin info tuohon kysymykseen, miksi tuo viha ja kosto on vaan jatkunut ja vääristynyt, eikä meinaa loppua tulla - eikä tulekaan, koska näin jälkikäteen ei ole mitään hyvitystä, sovitusta, tuomiota, tms. kellekään tuon aikaiselle enää 'jaettavissa' - eikä perussyyllistä löydä enää kukaan - ai niin mutta kyllä: se paholainen, kaiken syyttelijä ja sekoittaja, tiedäthän... :
"Punaisten suomalaisessa johdossa oli vain harvoja pystyviä ja sotilaskoulutuksen saaneita henkilöitä, mutta venäläisten materiaalinen apu oli niin merkittävä, että punakapina onnistui Helsingissä suhteellisen helposti. Eteläinen Suomi oli punakaarteille toiminta-alueena turvallinen, sillä perustetuilla harvoilla suojeluskunnilla ei ollut käytössään yhdenmukaista aseistusta tai tukenaan Vapaussodan ensimmäisinä kuukausina vieraita ammattisotilaita, kuten punaisilla olivat venäläiset. Punakaartien ratsastavat komennuskunnat teloittivat mielivaltaisesti ihmisiä aiheuttaen itse koston kierteen!"...
Kiitos linkistä. Tästä en voi olla mitenkään yhtä mieltä:"Vietimme Suomessa vuotta 2017 Suomen Itsenäisyyden 100 vuotta juhlaa, mutta historian läksyn lukeneet tietävät, että itsenäisyysjulistuksella 1917 ja sen hyväksymisellä äänin 100 vastaan 88 (sdp) oli hyvin vähän yhtymäkohtia maamme todellisen itsenäistymisen kanssa. Itsenäisyys voitiin saavuttaa ainoastaan käymällä Vapaussota."
Uskon, että itenäisyys olisi voinut edistyä ilman vapaussotaakin. No mutua. Tehty mitä tehtyä
Irja,
täällä ko. aiheesta vähän lisääkin:
PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI IV:
Tuossa puhutaan jo EU:sta kun Tampereella on vielä keskusteltu siitä pitäisikö valkoisten patsasta kääntää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaudenpatsas_(Tampere)
Ilkka tuo linkkisi osoittaa miten laajalle levinneitä olivat taistelut punaisten ja valkoisten välillä, koko Eurooppa melkein oli liekeissä. Muista Irlannissa käyneeni museossa, jossa oli heidän taisteluistaan. Olen nähnyt Bertolucci 1900- elokuvan, jossa Italiassa punaiset ja valkoiset taistelivat. Vaikutti, sillä silloin elimme 1970-lukua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/1900_(elokuva)
Professori arvostelee Kanava-lehdessä Väinö Linnan Pohjantähden vaikutusta historiantajuun - ”Nyky-yhteiskunnan ihmisiltä puuttuu älyllinen uteliaisuus” :
"Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares sanoo, että kirjailija Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla - trilogian luoma kuva vuoden 1918 tapahtumista hallitsee liikaa ja väärällä tavalla suomalaisten käsityksiä sisällissodan tapahtumista."
Professori on aivan oikeassa.
Kun ajatellaan Linnan jatkotuotantoa, niin Tuntematon Sotilas on itse asiassa jatkoa Täällä Pohjan Tähden Alla -trilogialle. Koskelan suku on läpikattava punainen lanka ja nimenomaan "punainen". Tuntemattomassa Sotilaassa paras sotilas on myös paras purnari j.n.e. Viesti on ympätty tiedostamattomalla tavalla vaikuttavaksi lukijoiden alitajuntaan.
Taisi tulla ajatusvirhe, Tuntematonhan oli ensin - vai tarkoititko ajallisesti.
Ja mitä teki torpparin poika Väinö Linna tuloillaan:
Torpparin poika oli hankkinut myös pienen maatilan, jolla hän puski peltoa traktorilla minkä kirjoittamiselta kerkesi.
Niin, ajallisestihan Pohjantähti alkaa kauan ennen Tuntemattoman kuvaamia tapahtumia ja sitten jopa jatkuu niiden ohitse.
Mitä Koskelan suvun punaisuuteen tulee, Linna kyllä kuvaa myös tilallistumisen aikaan saamaa asenteiden vähittäistä porvarillistumista. Veikkaisin, että Akselin poika Juhani, joka tilaa jatkoi, äänesti Maalaisliittoa. Myös käy ilmi Akselin närkästys venäläisten hyökätessä Suomeen talvisodassa; ei siinä ole minkäänlaisia sympatioita punaista valtakuntaa kohtaan. Tämä asennemuutoshan mahdollisti talvisodan ihmeen esim. lapualaisten karhunpalveluksesta huolimatta.
Hyvä esimerkki asennemuutoksesta on tämä punaisissa taistellut, mutta talvi- ja jatkosodassa kunnostautunut Mannerheiminristin ritari Arvid Jantunen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_Janhunen
Irja,
olisi luullut että viime sodat olisivat vihdoinkin yhdistänyt meidät suomalaiset molemmilta kanteiltamme, mutta näyttää valitettavasti, sille, että vieläkin pulpahtelee siellä täällä esille aiheesta rankkojakin jatkopurkauksia ko. synkkien asioiden tiimoilta (toki vain "viileinäkin" toteamuksina)...
P.S. Irja-äitini oli nähnyt unen tms., että vielä Suomi joutuu 'sotaan', jossa raja vedetään jostain Lappeenrannan tietämiltä synnyinkaupunkiini Ouluun (k.2012/101 v.) asti...
Suomen ensimmäinen pääministeri Oskari Tokoi oli hurskas kristitty Kannuksen ja Lohtajan rajalta, siis evankelinen, mikä näkyy selvästi hänen kirjoistaankin. Hänkin joutui pakenemaan pois isänmaastaan Muurmanskin kautta Amerikkaan, josta vasta 1950-luvulla pääsi käymään Suomessa.
Oskari Tokoi ja isäni rovasti Onni Eerikäinen (Heinolan msrk:n kirkkoherra) kävivät monivuotisen kirjeenvaihdon ja Tokoi vieraili kodissammekin. Yhdessä isäni kanssa he pitivät hengellisen kokouksen Heinolan työväentalolla.
Isäni oli 1917-18 Kangaslammin kirkkoherra. Valkoiset tuomitsivat hänet teloitettavaksi, koska isäni ei suostunut valkoisten määräykseen punaisten hautaamisesta suohon. Isäni sanoi hautaavansa heidät omiin sukuhautoihinsa Kangaslammin kirkkomaahan. Valkoisten päällikkö armahti seurakuntansa kirkkoherran.
Punaisten uhrien esillepano on aivan selvä vastareaktio sille pitkään jatkuneelle vaikenemiselle ja voittaneen osapuolen glorifioinnille. Vasta viitisenkymmentä vuotta tapahtumien jälkeen alkoi punaisen osapuolen minkäänlainen julkinen käsittely ylipäänsä olla mahdollista. Itselleni 60-70 -luvuilla koulua käyneenä tehtiin kaikissa virallisissa instansseissa täysin selväksi se, että punaiset olivat tuskin edes ihmisiä. Virallinen Suomi oli valkoinen Suomi viime vuosisadan lopulle asti, ja hyvin pitkälle vieläkin.
On täysin luonnollista, että kun vaikenemista nyt vihdoin murretaan, vastareaktio ei ole kovinkaan "tasapuolinen". Punaisen osapuolen asioita on pidetty väkisin piilossa niin, että nyt kun asioista saa edes jossain määrin puhua, ne tulevat ryöpsähtämällä esiin, sillä valkoisen puolen asioita on käsitelty sadan vuoden aikana määrättömästi.
Kunhan vastareaktio ohitetaan, on vihdoin tasapuolisuuden aika. Se ei ole tietenkään vielä, kun otetaan huomioon suomalaisen vaikenemisen raskas historia.
Jännää, miten erilaisia eri ihmisten vaikutelmat ovat, tietysti erilaisten kokemusten johdosta. Kuten jo ylempänä totean (kommentti 63), minun vaikutelmani oman nuoruuteni yleisestä ilmapiiristä (1970–1980-luvuilla) oli se, että kaikki voittaneen osapuolen glorifiointi oli haudattu varsin syvälle, ja pikemminkin asioita tarkasteltiin yksipuolisesta punavinkkelistä. Anderssonin ajallinen perspektiivi on tietysti laajempi kuin omani, mutta en pysty ymmärtämään ajatusta, että juuri nyt olisi punaisen vastareaktion aika, kun tuo voimakas vastareaktio oli todellisuutta jo tuolloin puoli vuosisataa sitten vasemmistovirtausten kulta-aikana.
Virallinen Suomi on tietysti valkoinen Suomi siinä mielessä, että punaisten vallankumous epäonnistui ja täällä säilyi laillisen hallitusvallan jatkuvuus, joka jatkuu edelleenkin.
Opetettiinko sinulle koulussa historiaa punaisesta näkökulmasta? Oliko armeijassa kyse länteen hyökkäämisestä? (Meille kerrottiin että kyllä on, sillä ovela vihollinen koukkaa aina selustan kautta).
Siitä huolimatta että yksi eduskunta 66-70 oli vasemmistoenemmistöinen, pidettiin valtiovallan puolelta tiukasti huoli siitä, että länttä hännysteltiin. Radikalismi eli tietysti alatasolla, mutta siitä ei tainnut ikinä olla todellista "vaaraa" porvaristolle. YYA ja NL-hännystely oli taas pakon sanelemaa teatteria ja jäi pintakerrostumaan, kun lähes kaikki tiesivät, missä todellisuudessa mennään, mitä NL:oon tuli.
Totta kai NL oli vaarallinen 40-50 -luvuilla, sehän voitti Suomen maailmansodassa – vaikka meille koulussa opetettiin että "todellisuudessa" Suomi kyllä voitti. Kuvaavaa suomalaiselle itsetunnolle on ollut se, että vaikka totuus tästäkin oli kaikkien tiedossa, elettiin ikään kuin Suomi olisi ollut voittajavaltio. Ja osin eletään vieläkin.
Koulussa saamani historianopetus, sikäli kun muistan, ei ehkä ollut erityisen yksipuolinen kumpaankaan suuntaan, mutta kyllähän noista 1970-luvun oppikirjojen suomettumisilmiöistä on tutkimuksiakin tehty. Neuvostoliittoa varottiin ärsyttämästä esim. Baltian maiden kohtalon käsittelyn yhteydessä (mikä ei tietystikään liity suoraan tähän vapaussota/kansalaissota-asiaan, kuten eivät monet sinunkaan kommenttisi jutut). Pirkkalan kuuluisa kokeilumoniste oli luku sinänsä.
Yleiseen ilmapiiriin vaikutti kuitenkin se, että esim. Yle oli pitkälti vasemmistolaisten hallussa. Samoin ns. älymystön piirissä vaikutti tavattoman voimakas vasemmisto- ja jopa taistolaissuuntaus. Myös Linnan vaikuttavalla romaanitrilogialla, joka on täällä jo moneen kertaan mainittu, oli punanäkökulma tullut vahvasti yleiseen tietoisuuteen. Kuten tuolla ylempänä olen sanonut, tämän näkökulman esilletulo on minusta ilman muuta tervetullut asia, vaikka tässä tapauksessa fiktiota on liiaksikin pidetty faktan veroisena.
Kaiken kaikkiaan minun vaikutelmani on siis, että vastareaktio tuli jo puoli vuosisataa sitten. Olen luultavasti sen verran nuorempi kuin sinä, että mitään yksipuolisen valkoisen totuuden ylivaltaa en yksinkertaisesti ole kokenut, vaikka sellainenkin aika varmasti on ollut.
Mainitsemasi Pirkkalan moniste, Linnan romaani, Ylessä näkynyt vasemmistolaisuus ja taistolaisuus olivat huomattavasti mainettaan merkityksettömämpiä ilmiöitä. Virallinen Suomi porskutti siitä huolimatta että draamaa piti median tietysti syöttää kansalle enemmän kuin lääkäri määrää. Pitihän saada vaaran tuntu silloinkin – samoin kuin nykyään. Sellainen myy hyvin ja on aina myynyt.
Se että Linnan Pohjantähti ensimmäisen kerran toi esiin sen, että 1918 myös punaiset olivat ihmisiä, se, että taistolaiskommunistien osuus eduskunnassa oli nykyisten sinisten luokkaa, se että Ylessä pitkästä perinteestä poiketen näkyi, että on olemassa myös vasemmisto, olivat kovaäänisyydestään ja mediamylläkästään huolimatta aivan marginaalinen tekijä ns. valkoiselle vallalle, joka Suomessa todellisuudessa jyräsi.
Viittaan edelleen siihen että Neuvostoliitto-suhteet olivat pinnallista poliittista teatteria, mikä tiedettiin kansan keskuudessa aivan hyvin. Suomettumisteatteri oli vain porvaristoa kiusaava seikka, koska vasemmisto luonnollisesti käytti sitä hyödykseen, mutta ei mitenkään ratkaiseva länsisuomettumisen suhteen, joka oli jo silloin olemassa.
Nykyään se on valtauskonto.
Jahah, lähdit liikkeelle "pitkään jatkuneesta vaikenemisesta ja voittaneen osapuolen glorifioinnista" ja päädyt nykyiseen "länsisuomettuneisuuteen". Tästä keskustelusta tuntuu puuttuvan fokus siinä määrin, etten taida viitsiä sitä jatkaa.
Tuohon, mistä lähdit liikkeelle, olen riittävän monta kertaa sanonut, että minun kokemusteni mukaan 1970–1980-luvuilla ei todellakaan vaiettu punaisten näkökulmaan liittyvistä asioista eikä glorifoitu voittanutta osapuolta. Minusta tähän ei mitenkään liity se, missä määrin Neuvostoliiton myötäily oli teatteria tai missä määrin nykyään on länsisuomettuneisuutta. (Näistä asioista en edes välttämättä olisi juurikaan eri mieltä kanssasi.)
Olli,
kiitos ao. selkeistä kommenteistasi, jotka vastaavat monin perustein itseni ja monen muunkin lähteen (kts. ao. blogini "Sisällissota-käsitteestä vihdoinkin perinteiseen, tosiasialliseen Vapaussotaan"/ http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2500... ) näkemyksiä tuosta 'punikkien' oletetusta ns. pimittämisestä/vaientamisesta! - Johtuisiko Markin näkökanta ja -kulma tästä Pekka Tikankin omaksumasta ns."vaihtoehtoisista totuuksista":
Sisällissota: Väinö Linnan ”fiktio” vastaan ”vaihtoehtoinen” totuus:
http://historiajatkuu.blogspot.fi/2018/03/sisallis...
Vaikka olen siis eri mieltä Pekan kanssa, tuon sen silti tänne julki, jotta...
Merkityksettömäksihän Pirkkalan moniste jäi kun prof. Kullervo Rainio sai tietää siitä ja nosti metelin, muistaakseni Helsingin Sanomissa.
http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisu...
http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisu...
Edit:
Mistä Pirkkalan opetuskokeilussa oli kyse?
– Tavoitteena oli siirtää suomalainen kapitalistinen yhteiskunta sosialistiseen yhteiskuntaan tulevien äänestäjien ja tulevien aikuisten voimalla, tiivistää dosentti Jari Leskinen.
Kokoaan valtavasti paisutettu juttu. Ikään kuin Pirkkalalla olisi ollut oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin median myynnin suhteen. Sen sijaan peruskoulua vastustettiin verisesti porvarispuolella – ja nykyään se on maan lippulaiva.
Jos 70-luvulla pidettiinkin kovaa ääntä, eivät huutajat edustaneet kuin marginaalisia ryhmiä. Ylessäkin oli vain satunnaisia ohjelmia, joista nostettiin hirveä haloo, koska oli totuttu pelkkään porvarilliseen tiedonvälitykseen – typeriä kenties, mutta eivät todellisuudessa mitenkään merkittäviä, kenties päin vastoin.
Pelon lietsonta on aina ollut median päätehtävä – ja nykyään vallan vahtikoiruus on unohtunut aivan kokonaan.
Pikemminkin pitkään pimitetty juttu, johtuisikohan tästäkin - otsikolla Uusi tutkimus esitti Pirkkalan koulukokeilulle vaiettuja mittasuhteita:
..opetusministeriössä kokeilun rahoituksesta vastannut virkamies Pentti Arajärvi.
No sitähän ei pimitetty juuri lainkaan, muistan ihan hyvin tapauksen. Kyseessä oli yksi moniste, jota testattiin – sisältöön en ota kantaa – ja järjetön mediamöykkä syntyi välittömästi. Niin järjetön että nähtävästi vaikuttaa tähän päivään asti ikään kuin olisi jostain valtavasta tapahtumasta ollut kyse.
Kyllä koululaitoksessa kaikkea muutakin kokeiltiin – ja hylättiin saman tien.
Vielä joitakin vuosia sitten Pirkkalan monisteesta ei löytynyt netistä juuri mitään, alivaltiosihteeri Pentti Arajärvikin löytyi vahingossa.
Tuore kirja: Pirkkalan koululaisia aivopestiin kokeilulla, jonka piti olla sosialismin alkusoittoa
Tutkija Jari Leskisen kirja Kohti sosialismia nostaa myös Pentti Arajärven nimen kiusallisesti esiin
Mark,
valitettavasti vain itse yrität sitä "päin Pirkkalaa" vähätellä!! - esitätpä täysin totuusvastaisia väitteitäsikin - edustat siis tässäkin vain marginaalista, pimittävää ryhmää! - ei ihme että ilmeisesti siten osatotuuksin esiinnyt muissakin suhteissa ja asioissa!:
Uusi tutkimus esitti Pirkkalan koulukokeilulle vaiettuja mittasuhteita
JULKAISTU 30.09.2016 - 14:30. PÄIVITETTY 21 PÄIVÄÄ SITTEN:
"Vuonna 1975 keskeytynyttä Pirkkalan marxilaista koulukokeilua on pidetty yhtenä suomettumisen ajan ääriesimerkkinä. Hätkähdyttävä tapaus on kuitenkin katsottu kuriositeetiksi. Keväällä 2016 julkaistu poliittisen historian tutkimus toi aiheeseen uutta valoa: sen mukaan virkamiesten ja psykologien tarkoin valmistelema koulukokeilu oli huomattavasti laajempi ja määrätietoisempi hanke, kuin on tiedetty. Poikkeuksellisesta kokeilusta tallentui merkittäviä osia Ylen ääni- ja kuvanauhoille."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/30/uusi-tutk...
Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta:
https://yle.fi/uutiset/3-8852894
Tuore kirja: Pirkkalan koululaisia aivopestiin kokeilulla, jonka piti olla sosialismin alkusoittoa:
"Tutkija Jari Leskisen kirja Kohti sosialismia nostaa myös Pentti Arajärven nimen kiusallisesti esiin"
Jäljet johtavat siis kyllä tässäkin - samaan sävyyn punakapinallisten muka "vaientamiseen"! - vain vahvistettuna erään punaisen ideologisen suunnan sylttytehtaalle!...
Kaikkeahan sitä yrittivät tuolloin – ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia toteutua. Suomi oli yhtä porvarillisissa käsissä kuin nykyäänkin, ja nämä sosialistiset suunnitelmat olivat kuriositeetteja vailla mitään realistista pohjaa.
On ihan selvää, että tutkimuksilla saadaan asiat näyttämään lähes miltä tahansa. Niin tässäkin asiassa. Asioita tunteva ei usko että hankkeella olisi ollut kuin marginaaliset intoilijat, ainakin mitä tulee sosialismiin siirtymiseen.
Sen sijaan vastakkaista propagandaa kyllä syydettiin mielin määrin. Miksei siitä julkisteta tutkimuksia? Ehkä siksi, että se oli Suomessa jokapäiväistä arkea, eikä sitä pidetty propagandana – vaikka se manipulointi oli tuhatkertaista johonkin Pirkkalan monisteeseen verrattuna – eikä se siksi edes kiinnosta tutkijoita.
Itse en kannata propagandaa suuntaan enkä toiseen, mutta punapropaganda 70-luvulla oli niin poikkeuksellista, että se herätti erityistä huomiota keskellä totaalivalkoista propagandaa, jota mm. kouluissa meille syötettiin.
Mark,
varsinpa on yksipuolinen edelleeenkin vain samojasi toisteleva katsantosi! - yritätä kait kuvassasikin kyllä oikeaan, mutta kääntyiletkin ilmeisesti aina vaan vimmatusti ja synkästi oikean kautta vasempaan ainakin neljä ylivolttia kiertäen...
Täällä lisää:
Näin Suomesta yritettiin tehdä sosialistinen – miksi hanke epäonnistui?:
Suomea yritettiin muuttaa sosialistiseksi sadan vuoden ajan.
Ilkka, kaikessa ystävyydessä: lopettaisit nyt jo "ajoissa". Peukutit jo Irjan kommenttia 182, jossa toivottiin päätöstä keskustelulle.
Jossain syytit Anderssonia ad hominem -argumentaatiosta, mutta jos nyt rehellisesti katsot omia kommenttejasi, ovatko ne mielestäsi asiallisia?
Sivumennen sanottuna: myöskään hölmöntuntuisen sveitsiläisen esimiehesi jutut eivät minun ymmärtääkseni mitenkään liittyneet asiaan.
Olli,
vai "värin sammuteltu"- syndrooma vielä ...
Kirjoitit jo hyvin perustellusti Markille eräitä totuuksia - ei mennyt perille hanelle - silti siirryt muka 'opettamaan' minua samasta aiheesta (?) - heh - millä kompetenssilla?? - oletko kenties kateellinenkin tms.? - Ja vieläpä sitten kuitenkin edelleen jatkatkin, jotta en muka vuorostaan jatkaisi - ei se kuule noin mene kuin vasta-alkajilta - jatkuu vain "eipäs - juupas", heh. Teet täysin tyhjäksi omat 'teesisi', ja ryhdyt vieläpä ad hominoimaan useasti peukuttamaasi kirjoittajaakin - tutustumatta tuotoksiinikaan tästäkin aiiheesta edes alkuunkaan!!! - Järkevää? - täällä, Irjan blogilla??
Omalta blogiltani olisit häipynyt heti moisilla lapsellisilla tempuillasi! - yrität synnyttää närää ja provoa joka suuntaan kuin pistinmiehet jo sata vuotta sitten parhaillaankin. - Vähältä etten ilmoittanut jo asiattommuukksistasi U.S.-moderaattorille. - Vähemmästäkin on jo heitetty moiset yritelmät U.S.-roskakoriin...
U.S.- ohjeet: "Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi."
Eli hyvä tavaton Olli Väisälä: aivan sama sinulle kaikessa ystävyydessä: "lopettaisit nyt jo "ajoissa" ". - Mutta, ethän sinä - jatkat vain "muina miehinä" kuitenkin jäljempänä - jotten minä muka enää ottaisi niihin osaa - ikäänkuin sinä määrittelisit täällä sekä keskustelunjohtoagendan, reunaehdot ja vieläpä niihin osallistujatkin - vieläpä vieraalla blogilla - eli loukkaat samalla myös tämän blogin kirjoittajaa, Irja Laamasta - sekaannut jopa henkilökohtaisiin keskusteluihimmekin - "hölmöntuntuiset"! - Eihän sinulla näytä olevan edes alkeellisiakaan kirjoitustapoja - häpeäsit edes jo! - Ei: "Tehkää niinkuin sanoin, älkää niinkuin sitten itse kuitenkin teen"...
No, omapahan on valintasi. Ei ihme, että "tyylilläsi jo "1918-sotakin" meni aikanaan aika ranttaliksi - puolin ja toisin - eikä hyvältä näytä ennusteet ainakaan osaltasi, valitettavasti ...
Tottakai sosialistit yrittivät muuttaa Suomea sosialistiseksi, entä sitten? Keinoja oli kaikenlaisia.
Ja suurelta osin onnistuivatkin. Mutta keskeinen vire Suomessa on kuitenkin ollut aina se voittajan vire: valkoinen.
Ei tästä tämän enempää.
Muistan kun rehtorimme piti kevätjuhlissa koulussa puhetta kyseisenä vuotena mainiten, että tässä oli jo vaara, että koko koululaitos alkaa "mennä päin Pirkkalaa".
Oli suorastaan katastrofaalista, että moista taistolaisinformaatiota pystyttiin ottamaan viralliseen historian opetukseen Suomessa. Monisteessa nimittäin esiteltiin toinen maailmansota kapitalismin ja sosialismin välisenä sotana eikä siinä mitenkään korostettu esimerkiksi sitä, että USA oli Neuvostoliiton liittolainen. Koko agenda siinä oli oikeaoppisen marxilainen tyyliin "koko ihmiskunnan historia on luokkataisteluhistoriaa".
Mitä tulee aiemman kommentoijan vähättelyyn YLE:n taistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta, niin mustimpina vuosina se ei suinkaan ollut vähättelyn arvoinen asia. Eino S. Repo oli haalinut toimittajiksi porukkaa suoraan taistolaisnuorista ja antanut heille leijonanosan niin sanotuista asiaohjelmista vedettäväksi.
Tämä koski ennen kaikkea radiota, jossain määrin vähemmän TV:tä. Radio oli eräässä vaiheessa (noin vuosina 1970-1971) käytännöllisesti katsoen yhtä sosialistispropagandistinen kuin kaikissa (muissakin) itäblokin maissa. Jokainen sen ajan elänyt muistaa vielä Muksut, Agitpropit, Halkolat, Kaisakorhoset j.n.e., jotka julistivat Chydeniuksn mahtipontisiin sävelkulkuihin ympättyä Aulikki Oksasen peittelemätöntä kommunistipropagandaa aamusta iltaan. Puheohjelmissa oli sitten "Työmiehen tuntia", "Näin naapurissa", "Naapurineljännes", "Tanja Nojosen ruokavinkkejä" (jossa tarkoituksena oli lähinnä kehua kuinka hyvin ja monipuolisesti neuvostoperheissä syödään), Jouko Blombergin "Hyvää Huomenta -tasapuolisesti", y.m, y.m.
Taisi olla vappu 1971, kun YLE meni ohjemasisällössään niin pitkälle, että siitä aiheutui eduskuntakysely. Myös TV:ssä esitettiin muun muassa maanpetturi Tuure Lehénin haastattelu, jossa hän sai vapaan sanan itselleen ylistääkseen Terijoen hallituksen tarpeellisuutta, jossa hallituksessa hän itsekin istui Suomen Kansantasavallan ministerinä. Koko tunnelma niihin aikoihin oli mielipidemuokkauksen johdosta sellainen, että sosialismiin tässä mennään ja kyse on vain tarkemmasta ajankohdasta. Ihmiset alkoivat jo luovuttaa.
"Tunnelmaa" lietsoi lähinnä media myyntitarkoituksessa.
Minkäänlaista, edes teoreettista "vaaraa" sosialismiin siirtymisestä ei todellakaan ollut.
Ylessä nuo kommariohjelmat olivat aivan satunnaisia, ja vastasivat luultavasti määrältään kommunismin silloista kannatusta Suomessa – toisin kuin muussa mediassa.
Kunhan kirkuivat, kun jotain jännitystä piti saada elämään. Molemmin puolin.
Riippui kaiketi rehtorista ja opettajista mitä kussakin koulussa otettiin opetusohjelmaan, tässä yksi näkökulma:
Leninistä pyhimys ja YYA-sopimuksesta mantra
- Reporadio oli sitten luku sinänsä.
http://www.norssit.fi/sivut/6_17_leninista_pyhimys...
Edit: löysin Kullervo Rainion oman kirjoituksen, siitä se mainitsemani HS jäi mieleen.
No kas vain, tuttu opettaja, vainoharhainen äärioikeistolainen ihminen niin kuin K. Rainiokin oli.
Järkyttävää liioittelua, ja osin jopa pelkkää potaskaa kummankin kirjoituksessa.
Tiedän koska satuinpa olemaan itse paikalla.
Nähtävästi Kerolla on ollut tarve muokata oma historiansa mieleiseksee silläkin uhalla että meikäläisiä ilmaantuu todistamaan aivan muuta. Norssissa ei todellakaan tehty mitään tuollaista.
Niinhän siinä lukeekin:
"Kentälle kouluhallituksen ohjeet eivät kuitenkaan sellaisina menneet."
Ja mitä kirjoittamaasi Rainion vainoharhaisuuteen tulee niin Pirkkalan monisteesta peräydyttiin:
Silloinen opetusministeri Ulf Sundqvist totesi vastauksessaan, ettei moniste täyttänyt peruskoulun oppimateriaaleille asetettuja vaatimuksia. Toinen opetusministeri Marjatta Väänänen piti kokeilua skandaalina. Opettajien Ammattijärjestö (OAJ) esitti kevätkokouksessaan antamassaan julkilausumassa jyrkän vastalauseensa siitä, että koululaitosta oli Pirkkalassa yritetty käyttää yksipuoliseen poliittiseen kasvatukseen.
Mark,
kieltäydyt sammutetetuin lyhdyin tosiasioilta... #160
Jos kutsut omaa henkilökohtaisesti näkemääni ja kokemaani sammutetuksi lyhdyksi, niin siitä vaan.
Olet uskossasi vahva, onnea siitä, mutta uskovaisten kanssa ei kannata väitellä.
Mark,
juu, kiitos vaan - se on vaan vain sinun näkemääsi ja kokemaasi - ja vain tuosta - lue vähän laajemmin, heh...
Taaskin yrität valitettavasti tässä kommentisarjassa siirtää asiat vain onttoihin sivuasioihisi, omiin mutuiluihisi, kun et pysty kumoamaan noin yksinkertaisiakaan, selkeitä perusasioita, heh...
Et edes näitä 'tasoituksiakkaan' aiheeseen - et ole vielä edes aiemmin yritellytkään...
Täällä lisää pureskeltavaa:
Kolumni: Salaliittoteorioita surkeasta vallankumouksesta:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kolumni-salaliitt...
Eespäin, eespäin - työväki Suomen itsemääräämiskehityksen vaiheissa:
http://historiajatkuu.blogspot.fi/
Sotien merkitys muuttuu - Mitä sodat Suomelle merkitsevät?:
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/search?updated-...
Sisällissodalle uusi nimi?:
http://historiajatkuu.blogspot.fi/2018/03/sisallis...
Lehtinen ja Volanen: Väinö Linna ja kansalaissodan tulkinnat:
http://historiajatkuu.blogspot.fi/2018/02/lehtinen...
Millä sanoilla puhut sisällissodasta? Selkokirjailija tulkkaa sodan kaksitoista perustermiä:
Mitähän tässä pitäisi "pystyä kumoamaan"?
Olet valinnut vankasti puolesi, minua sellainen puuha ei kiinnosta.
Mustavalkoisesti katsoville ja valkoisen valinneelle harmaakin näyttää mustalta, puhumattakaan kaikista väreistä.
Mark,
yleensä vääryydet, perusteettomat väitteet, yleistykset, mutukäsitykset, epämääräisyydet, "lillukanvarret", sinun "sammutetuin lyhdyin" kiihkeät puolesi valinnat, jne. epätieteellisyydet - vt. ao. tutkimukset - lisää tulossa - on varsin helppo kumota - sinä et edes yritä ja syykin on helppo, heh.... - Latele nyt yksikin vertaisarvioitu ao. aiheen tutkimuksesi tai edes yritelmä tänne, tks.!
P.S. En kyllä paljoa odota sinulta tuloksiasi, kun avauksesikin on jo arveluttavaa tasoa, vain "ad hominem"- argumentaatiota. - Laajemmassa kontekstissa ja agendassa pystyisit huomioimaan myös itsekritiikin - ilmeisen turha toive sekin, heh...
"Leninistä pyhimys ja YYA-sopimuksesta mantra"
Tässä herttaisen lapsikuoron viaton esitys:
Olli Väisälä useampikin muisto 1970-luvun vasemmistolaisuudesta. Yliopistolla kapinoitiin, kaverinikin professorin tytär oli Assilainen. Itse en osallistunut. Ihmettelin vain. Olin silloin jo pienen lapsen äiti, eikä aikaa tuollaisiin turhuuksiin ollut.
Jo 1960-luvun puolivälissä engalnnissa kielikurssilla tunsin tulleeni suurin piirtein Neuvostoliitosta. Tällaisia käsityksiä oli Briteissäkin.
Myöhemmin kun osallistuin Kalliolassa englanninkielen keskuteluryhmään sitä veti englantilainen väitöskirjatyöntekijä. Joka avasi silmäni siitä miten me kumarsimme itään. Olimme sinnepäin kääntyneitä. Heräsi merkillisen epätodellinen olo. Kotonani olivat olleet aivan tosienlaiset käsitykset.
Irja,
samoin minulla Sveitsissä, Badenissa, Brown, Boveri & Cie'llä insinööritöissä aloitellessani v. 1968 esimieheni totesi hänelle " "harte grenze" Suomi SF - USSR- rajaa esitellessäni vain naureskellen: "Sovjet Finland"...
Samoin äitini leikettä Kotiliedestä esitellessäni - idyllistä, talvista, korkeahankista ("mummo umpihangesssa"), "yhdet jäljet"- maalaismaisemaa: "tuollaisetkos teillä on siellä tietkin...
Jahah, tämä "keskustelu" näyttää vieläkin jatkuvan.
Kuten usein Puheenvuorossa ja Vapaavuorossa (tai miksei nettikeskustelussa yleensäkin), tekisi mieli siirtyä metatasolle ja siirtyä analysoimaan keskustelun kulkua. On esim. mielenkiintoista, miten Anderssonin viimeinen kommentti (167) voisi olla yhtä hyvin kenen tahansa esittämä ja kommentoijaan itseensä osuva. Ollaan siis siirrytty vaiheeseen, jota voisi jatkaa loputtomiin "Itse olet" -tyyliin.
Anderssonin kommentti lienee kirjoitettu aivan tosissaan, ilman itseironian häivää, mutta voisin kuvitella, miten vapauttavaa tuollainen pieni itseironian häivähdys voisi olla.
Kommentoi 193 kommenttia