ILgron11

Kalevalan päivä 28.2.

  • Macho-Väinämöinen
    Macho-Väinämöinen
  • Kalevalan alkusivuilta
    Kalevalan alkusivuilta
  • Axel Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala
    Axel Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala
  • Björn Landströmin kuvittaman Kalevalan kansikuva
    Björn Landströmin kuvittaman Kalevalan kansikuva
  • Björn Landströmin vahvaa kuvitusta, joka liittyy tuohon aiempaan runoon.
    Björn Landströmin vahvaa kuvitusta, joka liittyy tuohon aiempaan runoon.

Elias  Lönnrotin julkaisema Kalevalan esipuhe ilmestyi 28.2.1835.  Lönnrotin julkaisemasta Kalevalasta on tullut yksi maailmakirjallisuuden helmistä. Se sai nopeasti myös kääntäjät töihin. Kalevala avasi kielellisen runsauden sarvemme.  Kalevala on  innoittanut monia taiteilijoitamme. Macho -Väinämöisen toimet innoittivat myös miestenlehden kuvittajaa.  Kalevala kertoo myös esi-isiemme pakanuudesta, vaikka pakanuuden jäljet muutoin onkin haluttu pyyhkiä pois.

 

Runonlaulajilla on pitkä historia. Heitä, luonnonlahjakkuuksia,  oli paljon ennen kuin ruonoja ymmärrettiin ryhtyä keräämään. Runonlaulajat siirsivät sukupolvelta toiselle tietoa ja mielikuvia, loitsuja ja virsiä. Vielä 1400-luvulla ihmiset lauloivat Kalevalan runomitalla. Vaihtelevat runomitat kotiutuivat vasta 1600-luvulla. Silloin Kalevalainen runous alkoi saada rinnalleen uutta runoutta.

 

Kalevalaa kritisoitiin. Pian ensipainoksen ilmestyttyä kaivattiin jo uutta korjattua teosta. Osattiin uudesta Kalevalasta pyytää jättämään pois jotakin, joka ei ollut  esteettisesti sopivaa, ehkä liian seksuaalista. Kritiikkiä saatuaan Lönnrot tekikin uuden Kalevalan, jossa siirteli runoja paremmin sopiviin paikkoihin ja korjasi virheitä.

 

Vaikka Kalevala ja Lönnrot kuuluvat yhteen, Kalevala on monen ihmisen yhteistyön ansiokas tulos. Runoja on kerännyt useampi sukupolvi. Lienevät olleet miehiä kaikki, mutta runontaitajissa oli naisia ja miehiä. Lönnrot loi parhaan kykynsä mukaan  aineistosta koosteen. Kun Uusi Kalevala ilmestyi, koettiin sen arvostelu melkein rikolliseksi. Kritiikki jäi piilemään. Myöhemmin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teki Kalevalaan muutoksia, useita Lönnrotin omien ehdotusten pohjalta.

 

Kalevalasta on julkaistu lyhennettyjä versioita. Lönnrotkin julkaisi omansa 1862.  Kouluille tehty lyhennetty Kalevala on hyllyssäni. Sen runoja luettiin ja arvioitiin koulussa. Kuvitettua Kalevalaa alettiin myös kaivata ja sellaisia on julkaistu. Vaikuttavin mielestäni on Björn Landströmin kuvittama ja  Otavan1000 kappaleen painoksena julkaisema.

 

Joskus 1950-luvulla koulujen Kalevalan päiviä vietettäessä lausuttiin runoja ja laulettiin mieleenpainuvia Kalevalaisia lauluja. Ne oppilaat, joilla oli kansallispuku  käyttivät sitä Kalevalan päivän juhlassa, ja kyllä me tytöt pukujamme ja päähineitä vertailtiin. Minulla ei ollut edes nauhaa päässä, joten hiukan kateellisena katselin toisten kauniita hilkkoja. Poikien en muista kansallispukua käyttäneen. Kauniit kansallispukumme ansaitsisivat uuden tulemisen.  

 

Kalevalan päivää juhlitaan suomalaisen sivistyksen ja suomalaisen kirjallisuuden juhlapäivänä.  Tänä vuonna julkaistaan Kalevalan päivänä Ateneumissa kolme yksityiseltä lahjoittajalta lahjaksi saatua taulua. Ne ovat  taidemaalari Joseph Alasen (1885–1920) kolme Kalevala-aiheista temperamaalausta: Sammon puolustus (1910–1912), Sotka ja taivaankappaleita (1919–1920) sekä Lemminkäinen ja karjapaimen (1919–1920). 

 

Vaikka Kalevala ei ole muodissa niin kuin se on aikanaan ollut, se on osa kansamme menneisyyttä,  valtava tietovaranto, josta riittää eri aikakusien lukijoille ihmeteltävää.

 

Runonlaulajain Karjala jäin kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi raunioille.

 

01.02.1921 Valvoja no 2 sivu 3 Uudempi suomalainen kansanlyriikka

01.02.1913 Opiksi ja huviksi no 2 sivu 1

01.04.1915 Valvoja no 4

20.02.1909 Karjalan kävijä no 2 sivulta 2, Karjalan kävijät

01.01.1899 Ristinkallio no 1 sivulta 68

 

https://www.lansivayla.fi/artikkeli/613522-ateneum-sai-kolme-uutta-kalevala-maalausta-esille-keskiviikkona

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hyvää taustatyötä Kalevala-päivää varten, Irja.

Vinkiksi syvällistä tietoa edelleen tarvitseville: "Sammatti Elias Lönnrotin kotipitäjä" on aito suomalaisen hyvinvoinnin kehittämisen historiateos (Otava 2002 Toim. Veikko Kallio). Itse löysin teoksen antikvaari.fi -palvelusta, löytyyköhän vielä uutena painoksena. Teoksessa kuvataan tarkoin, miten kunnallispolitiikkaa on alettu Suomessa kehittämään. Elias Lönnrotilla on ollut suuri merkitys Suomessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Tarja kommentista ja kirjavinkistä. Sen saanee kirjastosta. Sammatti minua kiinnostaa, sillä siellä asuivat isovanhempani niin kauan kuin isoisälläni oli ensin työpaikka ja sitten maatila. Sen vei lama ja toisen ihmisen lainojen takaukset. Äitini ennätti käydä Elias Lönnrotin emäntäkoulun siellä.

Minua kiinnostaa myös Kalevalan yhteyden muihin maailman myytteihin ja uskontoihin. Yllättäviä samankaltaisuuksia löytyy. Mistä ne juontuvat?
Pyhä Tammi, Jumalan puu, on muillakin skandinaaveilla nimellä Yggdrasil, druideillakin oli pyhä tammi. Aiheesta ilmestyi aikanaan myös kirja: The sagred tree of life = Pyhä Elämän puu. Hinduilla on Ashvattha-puu, joka on kaadettava ennen kuin päästään valoon käsiksi. Tiibettiläisillä Zampun- puu. Yksi haaroista taivaaseen asti. Gogard on helleenien elämän puu. Raamatussa on Edenin puu. Kristuksen vertauskuvissa on viikunapuu.
Näillä pyhillä puilla on lähes samat ominaisuudet. Ilmestyskirjan puu antoi hedelmät kansoille terveydeksi. Edenin puu antoi kuolemattomuuden. j

Kalevalan tammesta sanottiin:

Kenpä siitä oksasta otti
Se otti ikuisen onnen.
Kenpä siitä latva taittoi
Se taittoi ikuisen taian.
Kenpä lehvän leikkaeli
Se leikkoi ikuisen lemmen

Puu vertauskuvaa seuraa lintu ja käärme tai jokin muu hirviö - Kalevalan tursas. Käärme vertaus onkin meille kaikkein tutuin.

Pieni mies, joka tammea kaatoi, oli vaskeen puettu. Puut kuvaavat kuolemattomuuden tietä.

Polynesiassa oli puu, johon oli haudattu ihmisten pääkalloja. Puu oli pyhä ja se kasvatti aina uusia juuri kallojen suojaksi. Näimme tuon valtavan puun, jonka sisältä oli kaivettu muinaisia pääkalloja.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yggdrasil
https://en.wikipedia.org/wiki/Ashvattha
http://www.theosociety.org/pasadena/forum/f18n02p1...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Meillä suomalaisilla on hieno henkinen menneisyys ja niihin varmaankin ulottuvat säikeet vanhempiemme ja esivanhempiemme muistojen kautta. Muistelemme vuosipäivien ja jopa nimipäivien avulla. Puilla on varmaankin symbolisesti pysyvyyden arvoja nostattelevia mielleyhtymiä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eddassa on viikinkienaaikasta mytologiaa ja puulla on siinä aivan oma erityinen merkityksensä. Mutta mistä puut ovat alunperin saaneet merkityksensä tai missä tällasien mytolgian synnyinsijat?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen jonkin verran, tosin melko pintapuolisesti tähän mennessä ja kirjoittaessani kirjojani, perehtynyt mytologian salaisuuksiin. Suomen kielessä on syvällisiä mahdollisuuksia ymmärtää asioita. Suomen kieli ja vertaiskuvallisuus muihin kieliin avaa mytologian saloja niistä kiinnostuneille. Puu on eräällä tavalla elämän puun symboli. Puulla on maanalaiset juuret, runko ja latvukset, lehtiä. Kaikesta tästä on vertauskuvia ja tarinoita vanhoissa sagoissa ja miksi ei nykyäänkin. Jopa avaruudellisissa käsitteissä on viitteitä puuhun.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Ihmeellinen on myös Lemminkäisen ruumiin osien muutos hänen kuoltuaan. Ne olivat muuttuneet mättähiksi, haarukoiksi, lahoiksi puiksi, karpaloiksi. Äiti kokoaa osat ja liittää ne yhteen ja näin Lemminkäinen tuli eläväksi jälleen. Luonto oli hänet herättänyt rakkautensa voimalla. Vastaavia tarinoita on muuallakin, muissakin kulttuureissa jaamme yhteisen tietopohjan maailman eri kulttuurien kanssa Kalevalan runoissa.

Kalevalaa kohtaan on kritiikkiä vieläkin. Siellä runoista löytyy myös perheväkivaltaa kertoo tämän päivän HS.
"SUOMALAISEN Kirjallisuuden Seuran tutkija Niina Hämäläinen laatii parhaillaan Kalevalan kriittistä laitosta. Hän kertoo siteeratun kohdan perustuvan Elias Lönnrotin vuonna 1837 Etelä-Karjalasta keräämään häärunoon."
Oman aikansa ihmisten tapoja. Sellaisenahan tuo kirja on otettava.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005584441.html

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #6

Olen lueskellut e-kirjoina Kanteletarta ja myös Kansanlauluja, jotka ovat Elias Lönnrotin kokoamia suomalaisia runokokoelmia. Näillä runoilla on merkityksensä suomalaisten historian kuvauksina ja aikalaisrunoina. Ei ne runot mitään lakikirjoja ole olleet vaan niiden avulla on vietetty pitkiä iltoja ja talvikausia, jolloin väki on ollut paljon sisätiloissa. Perinteeseen on kuulunut miesten ja naisten välinen kilpalaulanta, jossa jo pelkällä runomuotoon puetulla laulannalla on ollut merkitystä siinä, voittaako kilvoittelussa mies vai nainen. Varmaan runolaulannassa on ollut paljonkin liioittelua, mutta ymmärrän nykysilmälasein asiaa katsovien hämmennyksen ja ehkä pelon asiassa. Suomalaisten menneisyys ei liene ole ollut kovin rauhanomainen perheissä eikä myöskään naapurustoon nähden.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Melkoinen on Kullervon kohtalo. Itsemurhan tekee miekallansa. Kun kuuli Kullervon kuolleen, kadonneen Väinämöinen lausui:

"Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko
luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän!
Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhman tuuittama
ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vhvistuis."

Tämä tiedettiin jo Kalevalassa ilman tutkijoiden välittämää tietoa. Yhä näiden ongelmien kanssa painimme.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #8

Lapsen kasvattaminen on tietenkin vanhempien vastuulla. Afrikkalainen sanonta (Googlen mukaan) on, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Tämän taisi sanoa myös presidentin puolisona ollessaan Hillary Clinton ja teki sanonnan tunnetuksi länsimaailmassa. Nykyään lainsäädäntö suojaa lapsuutta, mutta meidän kasvatuksesta huolestuneiden ja siitä välittävien aikuisten tulee olla valppaana mm. sen suhteen, mitä tuotetaan mediassa nuorten ja lasten nähtäville. Puhun sen puolesta, että Suomessakin tarvitaan mm. kodin ilmapiiriä kohottavia neuvontaohjelmia vanhan Tänään kotona -ajankohtaisohjelman tapaan. Sitä veti monen vuoden ajan Kyllikki Virolainen. Häntä taas tarvitaan, leikillisesti sanottuna.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kun lapset olivat pieniä tuo afrikkalainen sanonta oli jo perheessämme käytössä. Me tunsimme naapurit ja naapurit tunsivat meidät. Näin lapset kasvoivat.

Kullervon tarina on uskomattoman kova. Oletko lukenut? Sivu kaupassa pahasta kasvatuksesta Kalevalass.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #10

Kullervo taisi syntyä kovaan perheeseen. Läheisin henkilö hänelle on ollut ja on hänen sisarensa.

Koston hankkeet eivät koskaan ole tuottaneet mitään hyvää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Orpolapseksi Kullervoa kutsuttiin. Kova kohtalo. Isä Kalervo surmattiin. Jäi yksin Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen. Senpä Untamon urhot veivät kanssansa kotihin pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakasijaksi.
Oli aikoa vähäsen: syntyi pieni poikalapsi emolleen osattomalle.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset