ILgron11

Yli 100-vuotias suomalainen lasi

  • Erkki Käpin taidetta maljassa
    Erkki Käpin taidetta maljassa

Pihassamme oli  kellarin takana paikka, jonne vietiin rikkimenneet lasiesineet. Toinen kaatopaikka oli  maalla, aiempien asukkaiden jäljiltä ajalta, jolloin mitään ei kuljetettu hävitettäväksi. Sieltä on löytynyt vanhoja maitopusseja,  patterien jäännöksiä, peltipurkkeja, lääke- ja limonadipulloja, saappaita ja muita jätteeksi nähtyjä esineitä.  Kiinnostavimpia näistä olivat vanhat kauniit lasipullot, jotka olivat hyvin säilyneet maastossa. Silti vasta herätti tarvetta tietää  maljakossa oleva signeeraus  Erkki Käppi, joka oli  Riihimäen lasin kaivertajia.

 

Riihimäen Lasin  perustamiseen 1910 liittyi korostetusti ajatus tehtaan suomalaisuudesta aikana, jolloin Venäjän sortotoimet koettiin raskaina ja Suomen lasiteollisuus oli kokonaan ruotsinkielisten käsissä. 

 

Riihimäelle nousi nopeasti liike- ja asuntokeskus, työntekijöiden asunnot joiden sanottiin nousseen amerikkalaisella nopeudella. Silloin työnantaja piti huolen työntekijöidensä asumisesta.  Asunnot olivat siistejä ja hyviä kuten palkatkin. Alueen väkiluku kasvoi vauhdilla ja lehdessä kirjoitettiin, että se voitti väkiluvultaan monta pikkukaupunkia. Työntekijöitä oli jo vuonna 1913 yli 200. Kaikki olivat suomenkielisiä toisin kuin Iittalan lasitehtaassa.

 

Perustettaessa tehdasta lasinvalmistuksen ammattitaitoa edusti M. A. Kolehmainen, yksi tehtaan perustajista. Riihimäen lasitehtaan perustamisen vauhdittajana ja varsinaisena toteuttajana oli M. A. Kolehmaisen vanhin poika Aatu eli A. P. Kolehmainen. Rahoittajaksi uuteen yritykseen tuli l H. G. Paloheimo, joka tunnettiin suomalaisen yrittäjätoiminnan tukijana. Muita perustajia olivat K.A. Paloheimo ja Väinö Bonsdorff.

 

Tehdas valmisti pääasiassa talouslasia ja pulloja sekä niiden rinnalla kristalleja ja lamppulaseja. Venäjän kysyntä kohdistui värilliseen kristalliin.

 

Raaka-aineista riippui minkälaista lasia syntyi.  Eri lasilaadut perustuivat erilaisiin ainekoostumuksiin, josta tehtiin sulaa massa erilasten lasien valmistukseen.  

Suomalaisesta hiekasta, joka oli silloin ainut kotimaasta saatu lasin raaka-aine, tuli alkuun tummia pulloja. Ranskasta ja Saksasta tuotiin hiekkaa läpinäkyvää lasia varten.  Halvempiin läpinäkyviin valkoisiin laseihin käytettiin saksalaista hiekkaa. Tavoitteena oli arvokkain,  puhdas täysin väritön lasi. Lasiteollisuus hyötyi maa- ja kallioperätutkimuksista. Silloin löytyi arvokasta kvartsihiekkaa (kvartsia yli 60 %).  Sen todettiin soveltuvan lasinvalmistukseen. Viasveden hiekka todettiin Satakunnan ja koko Suomen arvokkaimmaksi ja lasiteollisuudelle soveliaimmaksi.  

 

Lasinpuhaltajan ammatti oli raskas ja lasinpuhaltajat jaksoivat  työssään tuskin 50-vuotiaisksi saakka. Lasinpuhaltajan työkaluina olivat toista metriä pitkä pilli, sakset ja vormu. Suomen kuvalehti vuodelta 1912 kuvasi yksityiskohtaisesti lasinpuhaltajan  ja lasinhiojan työn  eri vaihteita ja vaativuutta. Lasin puhallus ja hionta olivat vapaan käden työtä  kunnes  kehitettiin koneita avuksi.  Ne nopeuttivat jo 1912 yksinkertaisten lasien valmistusta.

 

Alkuun kuvioita lasiin tehtiin etsaamalla eli syövyttämällä. Myöhemmin tehtäviin tulivat

muotoilijat, joista ainakin näillä kolmella henkilöllä  Tapio Wirkkala, Helena Tynell ja Kaj Franck on ollut kauaskantoinen vaikutus suomalaisen lasin kehittymiseen ja tunnettuuteen maailmalla.

 

 

Kaiverrettu lasi taidemuotona alkoi kehittyä Pohjois-Böömissä 1600-luvulla, josta se kulkeutui 1920 ruotsalaisten lasinvalmistajien kautta Suomeen. Ennen sotia Suomessa oli taidokkaita kaivertajia, kuten Riihimäen lasissa työskennellyt Theodor Käppi. Liekö ollut sukua Erkki Käpille?

 

Kaivertaminen oli yksi Riihimäen Lasin kilpailuvaltteja. Kaiverrus toi lasiin kolmiulotteisuutta ja erilaisia heijastuksia. Pikkuhiljaa kaiverruksesta luovuttiin, kun se koettiin liian hitaaksi ja kalliiksi. Hioen ja kaivertaen ei tehdä sarjatuotantoa.

 

Riihimäen lasin taide- ja käyttölasin tuotanto päättyi 30.11.1976, mutta kristallinhionta jatkui vielä kesäkuuhun 1977. Riihimäen Lasi Oy keskittyi tämän jälkeen pakkauslasin ja muovipakkausten tuotantoon.

 

Ala on vuosien saatossa muuttunut, ja Riihimäellä puhalletaan lasia yhä. Puhalletaan sitä Suomessa muuallakin.   Riihimäen Lasismin lasinpuhaltaja Kimmo Reinikan suunnitelmissa on, että Lasismiin saataisiin joku päivä Workshop, jonne tulisi ulkomailta alan ammattilainen kouluttamaan. Hän totesi muutama vuosi sitten: ”Olisi hienoa, jos nuorempi suunnittelijasukupolvi innostuisi taas hionnasta ja kaiverruksesta, muuten taito häviää ja se olisi sääli”. 

 

 Venetsiassakin on säilynyt lasinpuhallus  1200-luvulta saakka. Miksi sen annettaisiin kadota täältä? Vanhat suomalaiset design lasiesineet ovat arvostettuja. Lasia tarvitaan tänäänkin ehkä enemmän kuin koskaan. 

 

http://antiikkidesign.fi/uutiset/arkistosta-helena-tynell-kertoo-urastaan-2008

https://www.aamuposti.fi/artikkeli/406501-olisi-saali-jos-taito-haviaisi-kimmo-reinikka-jatkaa-lasin-hiomisen-ja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Omassa pihapiirissäni on rossipohjaisia rakennuksia, joiden lattioiden alle jää vapaa ryömintätila. Luulen, että juuri sitä tarkoitetaan joululaulun ilmauksessa "tonttujoukko silloin varpahillaan varovasti hiipii alta sillan".

Mutta joululaulut sikseen! Sillan alle on vanhastaan heitetty kaikki rikkoutunut tai tarpeettomaksi käynyt pieni irtain, juuri tuo jonka ensimmäisessä kappaleessasi varsin kattavasti kuvailit.

Lasi on materiaaleista kestävimpiä. Jos yskänlääkepullo säilyy sellaisenaan turpeen alla miljoonia vuosia, voiko sitä edes ajatella saasteena? Eikö lasi kuitenkin ole luonnontuote, josta ei liukene tai erity mitään, oli pyry tai pakkanen? http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/miten-nopeasti-...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Tuomo linkki oli hyvä. Tietoja siitä miten jätteemme katovat, jos päätyvät luontoon. Onneksi on jo lasinkeräyskin ettei tarvitse säilöä luontoon kuten ennen tehtiin.
Ehkä tarvittaisiin nahkaa vartenkin keräys. Siellä jätekasassamme oli nahkajalkineiden varsia. Nykyisin jalkineet eivät toki aina ole nahasta, eikä nahkatakkikaan ole muodissa kuin joillakin pysyvästi. Keräsin löydökset isoihin mustiin jätesäkkeihin ja ne vietiin Tammisaaren Rosk&Rolliin, ei jätetty roskiksien viereen, jota monet harrastavat vieläkin. Selvästi autolla tuovat, mutta jaksaminen loppuu roskisten kohdalla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, en ole erityisemmin perehtynyt mutta onhan sitä vanhaa lasia perintönä, varsinkin jalallisia kakuntarjoiluastioita. Joku vanhempi puhallettu pullokin, pohjassa kun on se rosoinen kohta. Taitaa olla sahtipullo, tai jotain sinne päin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Seija Sahti/jättikaljapullon kanssa kannattaa olla varovainen. Meillä oli sellainen pajukorissa ja pulloon oli laitettu käymään valkoviiniä. Minun piti ottaa valkkaria pois ja lisätä jotakin tilalle. Siin pullokoria kallistaessa pullo halkesi. Onneksi ei tullut lasinpalat ranteelle. Kuulin niin käyneen myös.
Meillä pienempiä apteekkipulloja kotoisin jätekasasta. Ne taisivat kiinnostaa jotakin vierailijaakin, kun kaikkia ei enää löydy. Nekin ovat jonkin arvoisia. Suomessa oli apteekkien tarpeisiin omia lasipuhaltamoja.

Tuosta blogista jäi kaksi referenssiä.
Riihimäen lasitehtaan perustamisesta täällä: 01.03.1913 Nuorten nuija no 3

Lasitavaran valmistus 01.01.1912 Suomen kuvalehti : Hämeen sanomain lisälehti no 21-22

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hyvä että ei käynyt kuinkaan.

Ei ole niitä koripulloja vaikka sellainenkin on maalla, en ole katsonut pohjaa ja voi olla suunnilleen arvoton. Ohut läpinäkyvä kierteille puhallettu, joku karahvi se kai on.

Apteekkitavaraa ei taida olla muuta kuin maitolasinen(?) purkki, kullanväriset raidat ja teksti LANOLIN, ostin sen kauan sitten jonkun apteekin loppuunmyynnistä kylpyhuoneeseen koristeeksi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Wirkkalaa, Tynelliä ja Frankkia löytyi 90- luvulla nousseessa kirpputoriboomissa kirpputorihinnoin. Niitä on nyt tuolla vitriinissä odottamassa aikoja parempia.

Helsingissä Makasiinikadulla vaihdettiin erään arvorakennuksen ikkunoiden pokia, onneksi ei karmeja. Lasit pantiin siirtolavalle, jossa sitten jotkut pölvästit kävin kävivät niitä särkemässä.
Pelastin lavalta 30 ehjää pokaa, joista kaikki eivät suinkaan olleet standardimittaisia. Oli vielä alkuperäisiä lyijylasejakin useita. Ajatuksenani oli rakentaa niistä maalla kasvihuone.
Varstoin ne kuitenkin vuosiksi tallin vintille, josta ne sitten löysivät uuden onnellisen omistajan "sopuhintaan".

Tietämättömyyttä pitäisi suorastaan rangaista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hukkaan on heitetty varmasti paljon hyvää ja arvokasta, mutta siten nousee myös jäljelle jääneiden vanhojen esineiden arvo.
Tieto vanhoista esineistä on harvojen hallussa. He hyötyvät.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Etelä-Helsinki oli 80-luvulla aarreaitta siirtolavoineen, kun vanhoja asuntoja remontoitiin ties millä tavalla ja mistä syystä. Olimme varsinaisia dyykkareita, joiden silmistä mikään ei päässyt piiloon.
Oli vain yksi ongelma; mihin nuo aarteet pannaan, kun huushollissa ei ollut kaikkeen tilaa. No, sehän oli tietenkin maalla tallin vintti.
Vieläkin niitä on ihan jopa olohuoneessa Tynellin valaisimesta Thonet-tuolleihin ja Tapiovaaran nojatuolipariin. jne., jne..

Tampereella on pari upeaa kierrätyskeskusta, johon kuolinpesät lahjoittavat jäämistöjään. Jos nyt olisimme nuoripari, mitään emme "Askosta" ostaisi kalliilla, vaan kierrätyskeskuksen aarteista huushollin kaikkiin tarpeisiin.

Aarre: Büthnerin laadukas ja täysin ehjä pystypiano 150 €, mutta minne ??? Olin joskus Fazer-ketjun pianokauppias, nyt hirvittää tuo akustisten alennusmyynti.

PS. kaverini Hesan jugend-alueelta kävi yhdessä niistä kierrätyksistaä, oli kalpeana, kun ei tullut "kuorma-autoa" mukaan.
No, Hesan antiikkikauppiaat käyvät noukkimassa parhaat päältä ja myyvät 10-kertaislla voitoilla siellä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olikohan ennen standardimittaisia ikkunanpokia ollenkaan, maallakin ne tehtiin paikan päällä taloihin ja kun olen yrittänyt löytää paria puuttuvaa sisäpokaa niin eihän sen mittaisia ole.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ehkä yksi mahdollisuus on kysellä tai käydä noissa rakennusapteekeissa. Niihin on kerätty vanhoja ikkunoita, pokia, ovia ja muuta vanhaa. Oletko kokeillut?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10

Purkuilta olen kysellyt ja torilta kun siellä on myyty, mutta rakennusapteekki on aivan outo. Täytyy ottaa selvää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Kannatan, kun rakennusapteekkeja on eri paikkakunnilla. Onni voi olla myötä ja löydät haluamasi valmiina.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Olen kerran tuollaisessa käynyt yli 10 vuotta sitten. Hinnat oli aika hirveät. Silloin Tamminaula oli vielä Maskussa, nykyään näköjään Nousiaisten Valpperissa.

Lisää samanlaisia: Rakennusperinteen Ystävät ry, linkkisivu.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Irja, olen kokeillut ja toimittanutkin sinne näitä esim. Fiskarsiin ja Porvooseen. Mutta myös ostanut. Ne ovat aarreaittoja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niissä on kiva vierailla. Kesällä olemme useamman kerran käyneet Fiskarsissa, jossa on paljon katsottavaa ja joskus jotain tarveainettakin on haettu.

Tuli muuten mieleen isot kurkkupurkit, joissa taisi olla karhun kuva. Olivatko jostakin Karhulasta kotoisin. Sellaisiakin voi löytyä kirpputorilta vielä. Harmittaa, että aikanaan en tajunnut säästää. Voisi tehdä suolakurkkuja kuten kotona tehtiin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, niitä Karhulan, ja yhdessä kannessa lukee Riihimäki, lasipurkkeja on ollut myynnissä torilla, katso niistä ilmoituksista. Säilytetään niissä kuivattuja sieniä kun äidillä oli niin paljon että annoin lapsillekin.

https://www.tori.fi/koko_suomi?q=lasipurkki+karhul...

PS. Niistä näkyy puuttuvan vanhoja kansia ja varastossakin on pari kannetonta. Uusia kansia toki saa, ilman niitä vanhoja kuvia. Mutta seuraillahan voi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Jos ja kun jotain haluaa niin vaivaakin on valmis näkemään. Kesää kohti mennään. Pitää myöhemmin pistää kurkunsiemeniä purkkiin. Usein olen ostanut myös valmiita taimia. Jos tulee runsaasti satoa, niin purkit ovat tarpeen. Ehkä tulee kovan talven jälkeen hyvä kesä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset