ILgron11

Pseudonyymi kirjailija - Elena Ferrante

  • Lämpöisiä lukuhetkiä
    Lämpöisiä lukuhetkiä

Italian tämän hetken merkittävin nykykirjailija on ollut mysteeri. Jossain vaiheessa kirjailijaa epäiltiin mieheksi. Olen lukenut salanimen taakse kätkeytyvältä kirjoittajalta kaksi Napoli-sarjan osaa:  Loistava ystävä ja Uuden nimen tarina. Ne ovat kuljettaneet lukijaa toistaiseksi Napolissa, Ischialla ja vieneet Pisaan sekä  käväisylle muuallakin. 

 

Tämän ajan Italian merkittävimmäksi kirjailijaksi sanottu henkilö kirjoittaa vetävästi. Loma kului tuon jälkimmäisen osan seurassa. Sivuja hiukan yli viisisataa. Kun osa päättyi, tuli uuden osan kaipuu.  Ehdin jo kuvitella italiankielisen version hankkimista, mutta tuskin sanakirjan avulla pääsee yhtä  nautinnollisesti, nopeasti ja varmasti tekstistä perille.

 

Napoli on kiehtonut  teini-ikäisestä lähtien. Yksi yö hotellin 23-kerroksessa ennen  siirtymistä  Caprille herätti  Napolin tuntemisen kaipuun. Osa kirjan tapahtumista keskittyy Ischialle ja sinnekin voisi mennä. Caprilla opin muun muassa sen, että iltaisin piazzoilla ja kaduilla kulki miehiä minihameissa. Se oli jotain uutta, jota ei Suomessa näkynyt.

 

Kirja kuvaa napolilaista köyhälistöä, lapsia, jotka varttuvat väkivaltaisessa ja puutetta kärsivässä yhteisössä.  Yksinkertaistettuna kirjojen päähenkilöinä on kaksi tytärtä toinen suutarin tytär ja toinen vahtimestarin tytär.  Rahaa ei ole  eikä vanhemmilla ymmärrystä miksi tyttäriä tai poikiakaan pitäisi kouluttaa. Elena Creco vahtimestarin tytär saa  opettajalta tukea koulunkäyntiin vanhojen koulukirjojen muodossa. Suutarin tytär Lila on fiksu ja hänkin saisi apua. Hänellä olisi lahjoja vaikka mihin, mutta hänen koulutiensä katkeaa vanhempien ymmärtämättömyyden vuoksi keskikouluun. Hän tyytyy alkuun varakkaaseen poikaystävään, kauppiaaseen, joka tarjoaa sitä mitä tytöt olivat lapsina unelmoineet, rahan täyteistä aarrearkkua. Lila avioituu vain 16-vuotiaana, näyttävästi. Lilan mies, Stefano,  paljastuu vaimoaan hakkaavaksi julmuriksi, kun ei saa vaimoltaan sitä mitä haluaa, lasta, suvun jatkajaa. Vaimo huomaa virheen, eikä  siedä miestään eikä tämän seksuulisia haluja. Ero alkaa jo hääyöstä.  

Tyttöjen välinen kilpailu ei  lopu. Tiet kuitenkin erkanevat. Elena menee lukioon, jonne tuolta alueelta ei  muita päädy. Kirja on kypsymisestä, erilaisuudesta, älystä ja hukkaan menneistä lahjoista ja monenlaisesta rakkaudesta ja yrittämisestä sekä yhteiskuntaluokkien eroista. Sivistyneistä suvuista ominen tapoineen ja kulttuurin tuoman varmuuden ja kommunikaatiokyvyn merkityksestä. Kirja on kertomus lahjakkuudesta ja  epävarmuudesta, kun on kasvanut köyhyydessä ja päässyt kouluttautumaan ja hankkinut kuin näyttelijän kuoren tai roolin itselleen.  Koulutus on antanut   pääomaa sekä yhteiskuntatietoisuutta, jota lapsuuden kavereilta puuttuu. Kaverit  jatkavat sitä samaa elämää mitä korttelissa on eletty. Kirja kertoo  myös ajan tuomista muutoksista yhteisöön ja sen elämään, rikastumisesta ja kilpailusta,  piilotetusta tai piilottamattomasta, jota ihmiset käyvät  mitä moninaisimmista syistä ja asioista.

 

Napolin köyhän kaupunginosan elämä tulee  tutuksi niin kuin Pisakin ja ties vielä vaikka mikä muu, kunhan seuraavat osat saan käsiini.  Perheitä on paljon ja keskinäisiä suhteita nostetaan esille. Camorrakin ilmenee perheiden kautta. Aina on ollut ja on niitä, jotka ottavat toisista ihmisistä maksimaalisen hyödyn itselleen ja omille suosikeilleen.  

 

Anita Raja on puolalais-juutalaisen äidin ja napolilaisen isän tytär. Hän on kirjan Elena Creco,  kirjojen kirjoittaja niin sarjassa kuin todellisuudessakin. Tutkiva italialainen journalisti Glaudio Gatti selvitti kirjailijan henkilöllisyyden.

Odotan näitä: “Those Who Leave and Those Who Stay” (2014), and “The Story of the Lost Child” (2015). Suomeksi käännetytkin ovat varmasti pian tulossa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tämä kirja kuvaa luokkaretkeä, jota on Italiassakin tapahtunut. Suomessa luokkaretket ovat vähentyneet kertoo Helsingin sanomien pääkirjoitus. Työttömän lapsista tulee työttömiä ja koulutettujen lapsista tulee koulutettuja ennen oli paremmin ja mahdollisuudet risteillä olivat suuremmat.
Tuntuu, että tämäkin on jonkinlainen ilmiö, joka toistuu yheiskunnassa eri vuosisatoina tai vuosisatojen puolikkaina. Olisiko näin? Omassa suvussakin on jo 1600-ja 1700-luvuilla ollut koulutettuja ihmisiä. Sitten on syystä tai toisesta ollut katkoja. Miksi näin käy?
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-200000545884...

Kirja on tässäkin asiassa mielenkiintoista luettavaa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset