*

ILgron11

Isät

  • Elina Sana ja Isän sota
    Elina Sana ja Isän sota

Isät ansaitsevat oman päivänsä. He eivät ole vain henkilöitä, vaan enemmän, fyysisiä ja ajattelevia ihmisiä Henkilö on neutraali, liian yleinen kuin ei mitään, poispyyhitty. Isä on enemmän niin hyvässä kuin pahassakin, niin läheisenä kuin etäisenäkin niin läsnä olevana kuin poissaolevana.

 

Olen ajatellut isääni paljon. Hän oli minulle tärkeä tien näyttäjä ja kannustaja.  Hän oli läsnä oleva vaari lapsilleni. Hän oli isä pojalleen ja isoisä poikansa lapsille. Hän oli henkilö, joka vaikutti siihen, että olen olemassa. Minulla oli lempeä isä, joka ei kurittanut eikä sanoillaan satuttanut, vaikka olikin sodissa ollut.  Tiedän että toisenlaisiakin isiä on ja on aina ollut.  Isien kasvuympäristö ja  elämän kokemukset ovat voineet kolhia heitä pahoin. Yhdestä heistä kuulin eilen Elinan Sanan kertomana Siltalan kustantamossa. Elina Sana on kirjoittanut kirjan Isäni sota.

 

Isänsä kuoltua  Elina Sana ryhtyi etsimään vastausta siihen miksi isä oli sellainen kuin oli. Vastauksia löytääkseen  Elina Sana kulki pitkän tien niin omien muistikuviensa kuin isänsä sotapäiväkirjojen kera ja arkistoissa tietoja tarkistaen. Hän asui myös Lappeenrannassa, jossa oli lapsuutensa asunut.  Näin muistot palasivat elävämpinä koulutietä kulkiessa ja vanhaa kotitaloa ja asuinaluetta tarkkaillessa.

 

Vaikka en voikaan isäni osalta samaistua Elinan Sanan kertomukseen isästään,  elimme kumpikin  lapsuutemme  sodasta toipuvassa Suomessa. Samankaltaisten ihmisten keskellä, vaurioituneiden  sotakokemuksia kuunnelle kuin mistä hän kertoo kirjassaan. Se on meidän suurten ikäluokkien yhteistä mennyttä kokemusmaailmaa, jollaista ei toivo yhdenkään nykyisen eikä tulevan polven joutuvan kokemaan.  Sodan lietsonta ja sodan valmistelu tuntuu järjettömälle,  todellisuutta tajuamattomien ja ymmärtämättömien puuhastelulle, isottelulle ja lapsenomaiselle leikille.

 

Sota vaurioitti enemmän  tai vähemmän näkyvästi kaikkia sen kokemaan joutuneita ja vielä sodan  jälkeen syntyneitä.  Joissakin kokemukset ja  vauriot muuttuivat sairauksiksi ja varhaisiksi kuolemiksi toisissa ne haudattiin syvälle mielen pohjalle  ikuisesti vaietuksi jäävien tilaan, josta kukaan eikä mikään niitä koskaan saavuttaisi. 

 

Kirjassa on niitä paikkoja, joista olen nähnyt mainintoja isäni sota muistioissa, tuttuja paikkoja Karjalassa.  On harvinaista tietoa siitä miten suomalainen sotilas toimi saksalaisten sotavoiminen kanssa vihollisen ja Suomen maaperällä. On myös sotilaiden vapaa-ajan vietosta muistoja kuten kabareessa käynti.  Musiikkiesityksiä ja vetonaulana 17-vuotias , erittäin herttaiseksi sanottu tyttö, joka soitteli itsensä saksalaisten sydämiin.

 

Elinan Sana isä oli kulttuurisuvusta, multitalentti, kielitaitoinen mies – koulutettu, kohtelias ja älykäs. Sodan päätyttyä  hänestä tuli  muuttunut mies. Hermostunut, räjähdysaltis ja pakkoliikkeinen, joka komensi perhettään  ja vaati noudattamaan mielivaltaisia sääntöjä.  Outo isä vaikutti vahvasti kasvavaan Elinaan ja hänen veljeensä.  Eivätkä muistot isästä jätä, vaikka  ymmärrys ja syitä siihen miksi hän oli sellainen kuin oli, on löytynyt.

 

Kirja on pöydälläni ja odotan että se avartaa omia kokemuksiani ja ymmärrystäni noista ajoista. Kirja on selvästi erilaisista kokemuksista sodasta kuin mistä useimmat muut kirjat kertovat.  Paljon siitä  jo kuulin, mutta onhan lukukokemus aivan oma juttunsa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Isät ovat kummallisia, kuten äidit ja lapsetkin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niinpä. Sitä kummallisuutta ei tarvitse keinotekoisesti enää lisätä ja uhkia kasvattamalla paisuttaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Eipä sitä lapsena ja nuorenakaan isäänsä arvioinut. Vasta myöhemmällä iällä isän merkitys on noussut pintaan. Sodan arvet niin mielessä kuin kehossa lienevät vaikuttaneet isäni toimintaan. Hänellä oli valtava tarve kouluttautua, vaikka isänsä ei siihen lupaa antanutkaan. Sodassa menetetyt, parhaat nuoruusvuodet, tekivät hänestä murehtijan.
Voimaantumisaikoinaan hän oli aikaansaava. 'Pakollisen'maanviljelyn ohella hän hankki perheelleen elantoa kauppiaana, taksikuskina, seppänä ja seurakunnan varakanttorina. Hän oli myös ahkera sukututkija sekä kynäilijä. Hän kirjoitti kotikylänsä historiikin ja artikkeleita paikallislehtiin.

Kiinnostaa tuo Elinan Sanan kirja. Täytyy laittaa kirjaston tilaukseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Elinan Sanan isä oli 30-vuotias ja hiukan päälle noina raskaina sotavuosina. Oma isäni oli jo lähellä neljääkymmentä, kun sota alkoi ja lopussa jo päälle eli ihan lopussa jo vapautettiin. Iällä voi olla kokemuksiin melkoinen vaikutus. Hyvin nuoret ovat turhan rohkeita ja tekevät varmasti sellaista mitä ei iän karttuessa enää tekisi.

Elina Sana sanoi, että hän on kuullut paljonkin vastaavaa mitä heidän perheessään koettiin. Minulle tuli mieleen oppikoulun englanninopettaja, joka oli myös sodan käynyt mies. Se näkyi hänessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Harvat miehet selvisivät sodasta ilman psyykkisiä vammoja.
Täytyy minunkin laittaa tuo kirja tilaukseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Moni huuhtoi unohduksiin henkisiä vammojaan viinalla. Niin teki vuosikymmeniä enoni. Hänen lapsensa kärsivät. Sen tiedän, sillä kymmenen vuotta vanhempi serkkuni etsi vapautusta isäntä tuottamista traumoista. Eikä vain yksin isien traumat, vaan vaikutukset tuntuivat naisten elämässä. Naiset kestivät sairaiden miestensä rinnalla. Niin tätinikin, joka oli onneksi ruotsinkielinen, joten ehkä kaikki se paha mitä purkautui enostani ei mennyt perille saakka. Tätini oli hyvin lämmin ja huumorintajuinen. Ehkä siinäkin oli suojaavaa vaikutusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset