ILgron11

Vanha kirja kuolemasta

  • vanhat kirjat verkossa
    vanhat kirjat verkossa
  • Olisiko nykytutkimuksella vastauksia kuolemaa koskeviin kysymyksiin?
    Olisiko nykytutkimuksella vastauksia kuolemaa koskeviin kysymyksiin?

Tiedämmekö mitä ihmiselle kuollessa tapahtuu? Ehkä tiedämme vajavaisesti. Uskallammeko edes puhua aiheesta, johon sisältyy paljon mystiikkaa, paljon uskomuksia, pelkoja ja toiveita.

 

Olen nähnyt mummoni, äitini ja isäni heidän kuoltuaan. Rauhallisen näköisiä kuin vahanukkeja, mutta mitä muuta tietäisin siitä mitä heille kuollessa tapahtui. Tuntui sille, että kuoleman jälkeen he hiukan menivät kokoon. Minne katosi se elämän voima, ihon väri ja eloisa katse, lämmin käsi ja saavutettavuus, se voima, joka heissä oli syntyessä ja eläessä? Minkälainen rajanylitys  on kuolema?  Onko elämän ja kuoleman välissä vain kevyt henkäys ja periksi antaminen ja jonkin luovuttaminen?

 

Sain sähköpostiin kirjan tänään. Se on julkaistu alun perin vuonna 1917.  Kirjan nimi on The Dead Have Never Died. Sen kirjoittaja on Edward C. Randall. Kuolemasta mahdollisesti tiedetään hiukan enemmän kuin tuon kirjan ilmestymisvuonna. Kirja puhuu hyvistä ihmisistä ja heidän vaikuttamisestaan eläviin vielä kuolemankin jälkeen. Usein olen tuota asiaa ajatellut, mutta miksi kuolleet olisivat kiinnostuneita elävistä?

 

 

Tuntuu helpottavalle tietää, että on ollut läheisiä, jotka ovat ylittäneet tuon maagisen rajan. Voisiko heitä jossakin tavata? Voisiko heihin rajan takana saada kosketuksen? Onko sellaiseen oikeasti tarvetta vai helpottavatko tuollaiset ajatukset vain omaa kuoleman ajattelua.

 

Kuolemaan liittyy enemmän uskomuksia kuin moniin muihin ihmisyyttä koskeviin  aiheisiin. Äitini tapasi sanoa ”salattu on meiltä kuoleman ihanuus, jotta kestäisimme elämän.”  Onko todella näin?

 

Minne päätyvät ihmiset, jotka ovat tehneet pahoja tekoja ja kuinka pahoja ne voivat olla, että heitä vielä kuoltuakin kohtaisi rangaistus tai siis pelko rangaistuksista?

 

Ihmisiä on peloteltu helvetillä iät ja ajat. ”Pahan” pelkoa oli jo ennen kristinuskoa.  Hyvää odotettiin kiihkeästi. Viikingit tsemppasivat itseään tekemään suuria tekoja, taistelemaan ja voittamaan itsensä matkoillaan. Palkinnoksi uskoivat pääsevänsä Valhallaan nauttimaan simaa. Islaminuskoiset tekevät julmia tekojaan uskonsa voimin ja  luvatun lopputuloksen vuoksi, että voisivat päästä tapaamaan neitsyitä. Kristityt levittivät sanaa väkivaltaa käyttäen. Ihmisessä on pahoja voimia, mutta niitä kumotaan uskomalla, että toimitaan hyvän parhaaksi.

 

Mihin uskoo Pohjois-Korean johtaja ja muu johto? Onko heillä jokin hyvä tekojensa taustalla?

 

Jo muinaisessa Egyptissä oli lukemattomia myyttejä, erilaisia paikan mukaan kehittyneitä. Egyptiläisen uskonnon mukaan maassa oli kolme ajattelevaa olioryhmää. Näitä olivat elävät ihmiset (ankhu), jumalat (netjeru) ja akh-henget (akhu). Akh-henkien katsottiin olevan kuolleiden esi-isien henkiä. Ja vielä tämäkin : kuolemanjälkeinen elämä ei  ollut itsestäänselvyys. Jotta ihminen ei joutuisi "kuolemaan toista kertaa", tuli hänen kuolemansa jälkeen suorittaa rituaaleja. Näin on yritetty ansaita jotain parempaa.

 

Me uskomme, toivomme ja rakastamme. Toimimme siten kuin ajattelisimme elämän,  juuri tämän kaltaisen elämän jota elämme,  olevan ikuista.

 

https://www.forgottenbooks.com/en/books/TheDeadHaveNeverDied_10075291

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ja taas kohta nautitaan simaa.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Varsin mielenkiintoinen kommentti tässä asian yhteydessä kristilliseksi filosofiksi ja kristityksi itseään tituleeraavalta ihmiseltä..ei avaudu vaikka miten yrittää..pyrkiikö "filosfi" Kaltiomaa jotenkin lyttäämään
Irjan filosofoinnin ja samalla melkomoisen osan ihmisiä,jotka samoja asioita pohtivat??

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tarkoituksella en ottanut kristillisempää kantaa. Tiedän hyvin mitä raamattuun on kuolemasta kirjoitettu. Siemenenkin on ensin kuoltava, että siitä tulisi jälleen elävä. Tämä on vain yksi esimerkki. En ole bannut millään tavoin kristillisiä näkemyksiä. En vain niitä tuonut esille. Ehkä Tarja Kaltiomaa sen tekee.

Kiitos kommentista Hannu ja kiitos kommentista Tarja. Sinun kommenttisi yhteyttä kirjoitukseeni en täysin oivaltanut ellet nyt sitten ole muuttunut maallisen ja muunkin Valhallan kannattajaksi. Minä en ole kova juomaan simaakaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tarja aiheeni jotenkin liippasi pääsiäiseen vaikka en sitä halunnut mainita. Tässä vielä siemenestä ja lapsenuskosta. Olemme aikuisia ja pohdiskelemme. Olemme monimutkaisempia mietteissämme ja vertaamme tietoja keskenään ja ehkä joskus kaipaamme myös tieteeltä vastauksia, joita emme ehkä sittenkään saa.
https://www.kotimaapro.fi/digipostilla/postillat/1...

Käyttäjän immu kuva
Väinö Immonen

Helvettiinkö nykykiireisillä on hätä? Ilmiselvästi!
Helvetti oli alunperin poljettujen viimeinen toivo oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Ahneet ja kopeat joutuisivat helvettiin. Tekoshurskaat askeltaisivat kiveliöissä yllään ulkokullatut lyijyliivit.
Sitten valtaapitävät hoksasivat mahdollisuutensa. Hornasta tehtiin uhkailun symboli: Jos et nöyrästi tottele niin käry käy:
Kristittyjen kiirastulessa kiristellään hampaita ikuisuuksiin. Muslimit juovat kiehuvaa vettä ja visvaa. Hinduja järsivät raivokkaat koirat. Buddhalaisten rotkolaaksossa alahelvetin 140 asteen pätsissä kärvistellään vain 80 000 vuotta. Juutalaisten helvetistä on vähiten tietoja. Kaipa kauppamiesten pannuhuonetta lämmitetään seteleillä.
Jokaisella on tietysti oma yksityishelvettinsä.
Tosiasiassa mitään helvettipaikkaa ei tietenkään ole. Helvetti on häiriintynyt mielentila toisia kohtaan.
Olenkin vuosikymmenet ollut vahvassa uskossa. Siis siihen että kun henkäisee viimeisen kerran, niin kaikki on ohi ja henki katoaa kuin suolistokaasu Saharaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Shheol on juutalaisille paikka, jossa ihmiset elävät varjossa, tummassa ja syvässä, unohduksen tilassa.. Juutalaisuuteen on toki sisältynyt eri aikoina erilaisia käsityksiä helvetistä ja kuoleman jälkeisestä tilasta, myös samanlaisia kuin kristillisyyteen.

Eikö se, että vajoaa ikuiseen unohdukseen saa jotain liikkeelle ajatuksissa? Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että jälkeläistemme kautta ainakin jonkin aikaa pysymme elävien mielessä, vaikka olisimme jo maalliset askelet päättäneet.

Nyt sukututkimus herättelee geenitutkimuksen kautta menneitä ihmisiä ja geenijälkiämme kohta vaikka kuinka pitkältä ajalta menneisyydestä. Saa nähdä mihin sellainen lopulta johtaa ja muuttaa myös käsityksiämme.

http://www.myjewishlearning.com/article/heaven-and...

Hyvä tuo kysymys:"Helvettiinkö nyky kiireellä ...." Sekin on pohtimisen paikka. Miksi juuri sinne? Mihin muualle voisi kiireellä päätyä? Liian runsas tekeminen ja masennus on havaittu pariksi. Helvetillinen olotila maanpäällä jo se masennus on.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kun aikoinaan (noin vuonna 2001) aloin pohdiskella kirjojani ja niitä varten, havaitsin, että Kalevala-kirjat ovat suomalaisille se avain Tuonelaan, Manalaan ja Taivaaseenkin. Pohdiskelua vaatii nämä asiat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Kalevala on hyvä, mutta onko se riittävä ja kyllin laaja tässä aiheessa. Se on toki innoittanut monia taiteilijoita kuvaamaan taiteen keinoin juuri näitäkin asioita meille. Minulle tuli myös mieleen Hieronymus Bosch, joka maalasi hurjia kuvia ihmiskunnasta. Siitä ei ole kauan, kun TV:ssä oli Boschin taiteesta. Silloin totesin, että olin nähnyt yhden merkittävimmistä töistä liekö ollut Madridissa. On sääli, että en silloin kirjannut mihinkään enkä monesti muulloinkaan kirjannut niitä asioita mitä tuli koettua ja nähtyä.

En ole varma avautuuko tämä HS:n julkaisema kuva hänen kuuluisimmasta teoksestaan. Onko kyse Maallisten ilojen puutarhasta tai Himojen puutarhasta, sama triptyykki kuitenkin kyseessä. Hollantilainen osasi. Voisi sitä ajatella muuksi kuin maalliseksikin.

http://dynamic.hs.fi/2016/bosch/

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #10

Kyllä ihmisellä on tavallaan oikeus luottaa yhteiskuntaan ja elämäänsä. Voimme tavallaan kuvitella, että näkyväinen on näkyväinen elämänkaari ja että näkymättömissä tavallaan henkimaailmoissa on näkymätön osuus elämänkaarta. Hyvä yhteiskunta, jossa on ihmiselämää tukevat palvelut (infrastruktuuri, tiestö, poliisi, palokunta, sairaala, kirkko jne) tukee ihmiselämää riittävän turvallisesti ihmisen elää (kuolla, ja syntyä).

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

On monenlaisia yhteiskuntia. Meillä on suhteellisen hyvä kaikille. Kaikkialla ei turvallista, eikä toimivaa infrastruktuuria. Siinäkin on syy tulla Suomeen. Sata vuotta sitten oli aivan toinen tilanne. Parempaan suuntaan on menty. Puhut näkymättömästä osasta ihmiselämää. Voisitko hiukan tarkemmin kertoa ajatuksiasi siitä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #12

Kerron mielelläni ja olen jo kertonutkin. Olen julkaissut Elisa Kirjassa vuonna 2013 käsikirjoitukseni, jotka kirjoina ovat nimeltään Kristillinen filosofia. Sarjassa on 4 osaa:
Kristillinen filosofia Osa 1 Ihmisen kulttuurinen kehitys
Kristillinen filosofia Osa 2 Mediatiedotuksen vaikutus ihmiseen
Kristillinen filosofia Osa 3 Ihmisen henkinen jatkumo
Kristillinen filosofia Osa 4 Perhe-elämän ja suvun merkitys ihmiskunnan jatkuvuuden ja sivistyneen elämäntavan kannalta

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #12

Kerron kirjoissani siitäkin, että kullakin alueella ja maalla on omat mahdollisuutensa kehittää omaa yhteiskuntaansa. Yksiavioisuudesta, jota kristillisyys on, on se hyöty, ettei synny liikakansoitusta ja että ihmiset ovat vähemmän riitaisia, ja ovat siis rauhallisempia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Joskus perheissä oli 8-12 lasta, joten melkoinen muutos nykyaikaan nähden. Monilla maahanmuuttajilla on yhä useita lapsia. Suomessa syntyy jo lapsivajausta. Näyttää sille, että moni ei enää kykene edes ilman lääketieteellistä apua saamaan lasta. Me emme liikakansoita, mutta muualla se on vielä tätä päivää.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #15

Kysymys on monimuotoinen, mutta tavallaan melko yksinkertainen. Joka alueella silti on omat hyvät puolensa ja ongelmansa. Ei Suomen alue itsestään selvästi ole jokin maailman paras paikka, vaan kylmä, kivinen ja soinen alue, jolla hyvinvoinnin eteen on tehty paljon työtä. Joka paikassa on niin, että hyvinvointi ei lankea ilman työn tekoa.

Nykyään televisio tuo monien maailman alueiden tiedot meille nähtäväksi. On selvää, että kun nähdään rauhallista elämäntapaa, siitä tulee hyvä mieli. Sotien ja riitojen seuraaminen huolestuttaa.

Uskonnot ovat tavallaan elämäntapaoppia elämästä toiseen. Kristillisyydessä on se hyvä puoli, että siinä huomioidaan molempien sukupuolten elämänlaatu, joten rauhallisia yhteiskuntia on pystytty rakentamaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Keskustelun avauksesta siman juominen siis käy. Me asumme vanhoilla alueilla, joilla ihmisten ihanat tulevaisuuden ja taivaallisuuden toiveet ovat olleet vaatimattomasti esimerkiksi siman nauttimista ja kanteleen soiton kuulemista ja yhteistä laulua. Nämä ovat tämän vanhakansan vanhoja toiveita ja mietteitä. Näillä alueilla siis voidaan simaa nauttia ja kanteleita kuulla, laulaakin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jossakin osataan tehdä taivaallista simaa: Immilän sima on itse tehtyä ja se maistuu aivan taivaalliselta. Usein meiltä kysytään, miten saadaan simasta niin taivaallista. Tällaista löytyy netistä, mutta en siltikään vielä löydä yhteyttä kirjoitukseeni. Ehkä ei tarvitsekaan?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa