*

ILgron11

Runo vuoden jokaiselle päivälle

  • Maaliskuun 1. Tämä aamu ei tuosta myöhäisestä iltapäivästä poikkea
    Maaliskuun 1. Tämä aamu ei tuosta myöhäisestä iltapäivästä poikkea

Päivää en sen kummemmin ensin ajatellut. Tasaisen harmaalle näyttää.  Sellaiselle on näyttänyt  jo muutaman päivän. Auringon pilkahdusta odotan.

 

Käteeni tarttui kirja, josta löysin runon maaliskuun kolmannelle päivälle. Tänään olisi isäni 115 -vuotispäivä, anoppini 101 -vuotispäivä ja tänään serkkuni täyttää 69.

 

 

Runon tälle päivälle on kirjoittanut Väinö Kirstinä (s 1936-k. 2007), kirjailija, suomentaja ja runoilija. Kirstinä tunnetaan ennen kaikkea modernista runoudesta.

 

Katajat marssivat tiuhana joukkona

kohti rantaa, etäisyyttä.

Tiellä kulkee kaksi lasta, kaksi äitiä,

lumen keskellä elämänä.

Kivien varjo sinertää maaliskuussa.

 

Radiosta kuulen, ettei värikuva säily.

Eivät ehkä säily kauan mustat kirjainmerkitkään,

ei ehkä säily maalaus,

mutta silti

jää jokin muiston häivähdys.

 

 

Huomiselle neljännelle kolmatta on runon kirjoittanut Risto Rasa ja viidennelle kolmatta Pentti Saarikoski.

 

Hannu Mäkelän toimittamassa Päivistä parhaimmat – runo vuoden jokaiselle päivälle on ideaa. Voisihan Uuden Suomen vapaavuorossakin olla runo tai runo ja kuva vuoden jokaiselle päivälle. Kirjoittaisi ja kuvittaisi ken kulloinkin ehtii ja haluaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Katajaranta!
Olen tykännyt Kirstinänkin runoista.

Mustat kirjainmerkit paperilla säilyvät ainakin paremmin kuin merkit vaikkapa tässä.
Suutuin kerran kun oli banattu kaveri jonka kanssa olin runoloruja lasketellut. Sin men tavoittamattomaan bittiavaruuteen minunkin kirjallinen tuote.

Katajaranta herättä monia muistoja.
Olen maalannut sen nimisen öljyvärityönkin.

Hiidenmaan katajat,
yhdessä kutoi verkkoaan
ihmeen kaunis hämähäkki.
ehkä joku ristilukki?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Margareta. Ihana runosi. Katajat ovat kiehtoneet minuakin. Meinasin laittaa kuvan marjaisesta katajasta tähän. Toinen kuva minulla on lumisesta katajasta. Onhan suomalaisia sanottu katajaiseksi kansaksi. Katajassa on niin ihana tuoksukin ja marjoistakin tykkään ihan sellaisenaan. Hyviä ne ovat marinadissakin. Taidanpa laittaa tekemistä odottavaan burgundinpataani. Lihat ovat jo lämpenemässä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aina huomaa vielä jonkun kirjoitusvirheen vaikka on just oikokorjannut. Olkoon. En ole löytänyt mitään sopivaa oikolukuohjelmaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei niistä virheistä niin väliä. Tärkeää on ajatus ja kyky ohittaa virheet tekstissä on hyvä, siksi kai osin teen paljon myös itse kirjoitusvirheitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aurinko nyt täydellä terällä
leikkaa jälkeään päiväpeiton keskelle
räystäillä lämpö tiputtaa vettä alas
koivujen latvat sulavat
runkoa pitkin valuvat ilon kyyneleet
kevät nousee kuin varkain taas
talven tuoksua ei enää löydä
kohta on kesä
kärpäset jo harjoittelevat
lautaseinän raoissa pörräämistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Täällä etelän perillä aurinko ei paista.
Pakkasta laittaa.
Valot päivän kohta pimeäksi taittaa.
Menettelee sekin.
Koiran kera kuljin,
metsän syliin ajatukset suljin.
Leuto hiveli ihoa,
tintin laulu korviin hiipi,
poissa pysyy vielä pilkkasiipi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kevät seisoo hyvin jaloillaan,
talven lumet ovat vielä aloillaan,
mutta ilmassa on jo kevät suloinen
ja poissa on mieli alakuloinen.

Kevät laittaa kutinan rintaan
nostaa kesätoiveet pintaan
kun roudasta nousee tulppaanin nuput
on silloin kohta jo hillassa suput.

Kevät niin nopeasti kesäksi vaihtuu
talven kylmät lämmöksi vaihtuu.
Niin nopeasti aika nykyisin kulkee
elämä sinut kyytiinsä sulkee.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Kaunis on runosi Ari,
sanataidon olet mestari.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Runoja jokaiselle päivälle on hyvä idea. Itsekin olen ajatellut, jos vaikka kirjoittaisin tänne Suomen juhlavuoden kunniaksi runokokoelman..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miksipä ei Suomen juhlavuoden runokokoelmaa. Huomasin, että Finlandiavoittaja Jukka Viikilän kaksi runokokoelmaa on yhdistetty ja Adlibriksestä ostettavissa nimellä Runoja I-II. Kiinnostava sekin.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Väinö Kirstinä on yksi suosikeistani. 12.4. Turussa pääsee kuulemaan kun Minna Numminen-Jalava luennoi aiheesta Muoto merkitsee. Minna kertoo, miten Väinö Kirstinä koettelee lukijaa runoteoksessaan Luonnollinen tanssi (1965).

https://www.facebook.com/events/704294879737631/

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos vinkistä. Näkyi ohjelmassa olevan muutakin mielenkiintoista. Paljon on tapahtumia, joihin voisi osallistua.

Nämä Risto Rasan ajatukset sopivat tähän neljäs neljättä päivään:

Minä, jonka reviiri menee rikki joka päivä,
olen tullut tänne metsään kuljeksimaan.
Olen kuin se Brechtin novellin vanha nainen,
joka ottaa miehensä kuoltua irti elämänsä pienet nautinnot.
Kopistelen kelottuneita puita, katselen kaikenlaisia
talventörröttäjiä.
Ketun jälkiä on ympäriinsä, ja aina siellä täällä
on tummanpitkä haiseva viiru,
jolla on merkannut alueensa.
Tuntuu kummalliselle, että se asuu tässä
hakkuiden ja suo-pjitusten pilkkomassa metsässä,
että sillä on tässä aivan lähellä pesä ja kesällä penikat.
Sitä ei uskoisi ellei näkisi jälkiä lumessa.

Olen nyt päiväkausia kuvannut eläinten jälkiä lumella. Ketun jälkiä en ole nähnyt, mutta mäyrän ja supin sekä lukemattomien peurojen. Niitä näenkin juoksemassa pieniä kauriitakin parhaimmillaan kahdeksan pinkoo minua ja koiraani pakoon.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Kuinka ollakaan olen juuri lukenut Rasan koottujen runojen laitoksen Tuhat purjetta, ja tämä runo oli yksi suosikkejani siinä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Hyviä sattumia. Niitä lisää, toivottavasti.

7. maaliskuuta Mirkka Rekolan runosta tämä

Päivä menee kuin pankkisiirto
tilille jota en tunne,
ja minä olen niin ruumiillinen
kuin vain tässä tilassa voi olla.
Jokainen yö on päivän rinnakkainen
ei ennen, ei jälkeen.
Niin kuin tuo rastas joka on musta
laulaa päivällä, yöllä.
Ja pientä sumua nousee lyhyeen iltaan
puitten lehdiltä, kasvoilta,
aina ei tiedä mistä,
minä hengitän kätesi iholle ja sanon:
näin tekee tuuli kun se sinusta pitää.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset