ILgron11

Fredrika Runeberg - unohtumattoman torttuherkun luoja

  • Kotilieden leipomakirjan ohje vuodelta 1934. Netti on pullollaan ruskean tortun ohjeita. Tällä ohjeella torusta tulee vaalea.
    Kotilieden leipomakirjan ohje vuodelta 1934. Netti on pullollaan ruskean tortun ohjeita. Tällä ohjeella torusta tulee vaalea.

Tänään vietetään Runebergin päivää, mutta kuinka moni ajattelee silloin vain runoilija Runebergiä. Hänellä oli vaimo Fredrika, joka leipoi sen kuuluisan Runebergin tortun ja kirjoitti useampia kirjojakin.

 

Ruotsin radiossa maistatettiin muutamalla ihmisellä Runebergin torttua. Siinä samalla kävi ilmi miten vähän siellä Runebergistä tiedetään.

 

Tortun toinen maistaja koki kummalliseksi. Tiesi, että tortussa on ”rom”. Rom tarkoittaa kalan mätiä, rommia tai romani,  joten odotti tortun sisältävän kalan mätiä  ja jotain muuta suomalaista kummallisuutta. Maistaja yllättyi ja olisi voinut syödä torttuja enemmänkin. Moni pitää tortuista niin paljon, että tähän aikaan niitä syö useita päivässä, useina päivinä.

 

Kansallisrunoilijamme oli makean perään ja vaimo Fredrika teki parhaansa tyydyttääkseen miehensä makean nälkää ja kehitti leivonnaisen, jota tänään nautimme. Itsekin voimme sen helposti tehdä.

 

Runebergin tortut suomalaisessa kaupassa Högtorgetilla, Tukholmassa tekivät hyvin kauppansa vuonna 2016. Yhtenä päivänä myytiin 800 kappaletta. Runebergin päivän odotetaan niitä myytävän  runsaasti. Liekö torttu nyt rantautunut Ruotsiin?  Toivottavasti eivät ole Latviassa leivottuja. Pelkään sitä. Pilaantuuko Suomen maine tässäkin asiassa?

 

Fredrika Runeberg on kirjoittanut ensimmäisiä historiallisia romaaneja. Emme saa unohtaa häntä tänään.  Runebergin torttu on hyvä muistutus kekseliäästä naisesta, joka teki merkittäviä asioita, mutta  jäi runoilija- miehensä varjoon pitkäksi aikaa ja siellä taitaa olla tavallaan vieläkin.

 

Täältä voi lukea makuelämyksestä lisää:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6361778

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrika_Runeberg

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Oikeastaan tortun tarina on toinen. Sokerileipuri Lars Asteniuksen sokerileivokset olivat J.L. Runebergin mieliherkkua, mutta perheellä juuri tuolloin oli mattikukkarossa sillä niinhin aikoihin Runebergeillä oli taloudellisia vaikeuksia. Hätäisesti Fredika sitten haali mitä kaapeista löytyi ja pyöräytti oman versionsa Asteniuksen resepristä tyydyttääkseen miehensä yllättävää makeannälkeen. Oikeastaan se silinterinmuotoinen Runbergin torttu jonka me nautimme tänäpäivänä on lähempänä Lars Asteniuksen leivonnaisia kuin niitä omenahillolla maustettuja korppukakkusia joita Fredika tarjosi sinäiltana punssin kera miehelleen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mitä jos torttu ei olisikaan saanut nimeä Runebergin torttu, olisiko Asteniuksen torttu yhtä kuuluisa ja yhtä suuri herkku?

Sesonkileivonnaisen kotikaupungissa Porvoossa torttujen syöminen on sallittua vuoden ympäri. Miksi mekin rajoitamme sen syömisaikaa?

Daniel Malinen, kiitos tiedosta. Oli pakko tarkistaa se, mitä kirjoitit ja netissähän on aiheesta melkoisesti. Yhdessä ikiaikaisessa keittokirjassa tuo makea leivonnainen on nimetty Runebergin leivokseksi.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja ehkä sillä on sitten useampikin kehittäjä ollut. Kuuluisin sai pysyvämmän aseman.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Daniel, tuohon aikaan naisten tekemisiä arvioitiin julmemmin kuin miesten. Se tuli jälkeenpäin mieleen kun kommenttisi luin. Ehkä Fredrika sittenkin sen tortun idean ihan itse keksi, vaikka jälkeenpäin tekijäksi on keksittykin joku muu leipuri. Enkä ihan ole varma siitäkään oliko Runebergin perhe niin kovin köyhä. Paljon töitä tekivät ja monessa tehtävässä vaikuttivat. Liekö tuokin köyhyys vain tarua. Koti oli avoin ja tarjottavaa oli aina vierailijoille.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ylen viimevuonna julkaiseman artikkelin mukkaan näyttäisi että Runeberin tortun alkuperä onkin yllättäen Venetsiasta josta reseptin muunnelma on Suomeen ensin kulkeutunut Porvoolaiseen sokerileipomoon ja sieltä Runebergien kahvipöytään punssin pariksi. Laitoi linkin tuohon artikkeliin eilen illalla puheenvuorosa julkaisemassani torttureseptissä elei Uuden Suomen toimitus ole nyt poistanut sitä (sillä en lydä vapaavuoro kirjoitustani mistään). En kyllä ymmärrä sitten miksi Fredrkan reseptiä ei saisi Vapaavuorossa julkaista.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #20

Ei kun tuolla se taas jälleen oli. Mutta vaikkei Fredrikka itse reseptiä keksinytkään (vaan enemmänkin sovelsi), niin ei se tämän arvoa alenna sim Fredrika oli ensimäinen suomalainen historiallisen romaanin kirjoittaja.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #20

Yleinen vaiva viestiketjua lukiessa minullakin. Usein unohtuu painaa selaimen päivityspylpyrää.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Tuollaiseen avoimeen kotiin kannattaa viedä tuliaisia. Juontaakohan tuosta suomainen ihana tapa viedä tuliaisia, kun menee kylään.

Voisi kuvitella, että tortun alkuperän suhteen saattaa olla useita totuuksia. Torttu on ehkä muodostunut nykyisenlaiseksi monesta juuresta. Tärkein ansio on kuitenkin Fredrikalla, hänhän torttua Runebergille tarjosi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #23

Enpä tunne tuon ajan tuliaiskulttuuria. Olisikin kiinnostavaa tietää hiukan. Epäilempä miesten vieneen muuta kuin ehkä kukkia. Lauantaiseurassa oli miehiä mukana. Tuli miesten mukana naisiakin, mutta olivat eri huoneessa. Heilä kyllä käytiin kyselemässä välillä mielipiteitä.

Vieraita, joille tarjoitltiin ruokaa ym. saattoi olla parhaimmillaan 30 henkeäkin. Aika tiuhalle vaikuttivat vierailut. Mietinpä vain miten tuollaiselle määrälle ihmisiä sai kasattua tarjoiltavat ja mitä silloin mahdettiin tarjoilla. Oma perhekin oli iso. Normi määrä pöydässä oli 10 henkeä ja päivässä syötiin varmasti useampi kerta. Aikamoista puurtamista. Apua Frederikalla kuitenkin oli.

Silti hänellä oli kädet täynnä työtä. Runoperhoja lenteli silloinkin, kun hän laittoi ruokaa isolle perheelleen. Työ tuotti hänelle suurta tyydytystä.

Fredrika Runeberg oli miehelleen suurena apuna, kun Johan Ludvig Runeberg oli Morgonbladetin päätoimittajan. Rouva toimitti välillä koko lehteä, kun miehellä oli niin paljon muuta tehtävää.

Topelius asui nuorukaisena Runebergien kodissa, jossa oli kaikkiaan kuusi ylioppilaaksi valmennettavaa omien lasten lisäksi.

Perhe muutti 1837 Porvooseen. Kroknäsissä, Porvoossa oli perheen kesäpaikka. Siellä kävivät taiteilijat, tiedemiehet ja muut etevät henkilöt.
Rouva Runeberg oli luonteeltaan arka, sulkeutunut tai sisäänpäin kääntynyt kuten nyt sanotaan. Sisäänpäin kääntyneisyydestä johtuen ei Fredrikaan kiinnitetty kovasti huomiota. Johan Ludvig Runeberg ihastui herkästi nuoriin naisiin ja hänellä oli useampikin rakastajatar, että sellainen avioliitto. Frederika kesti senkin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hellyttävä rakkaustarina on tämä herrasväki Runebergin tarina. Tyypillisesti suomalaiseen tapaan niukkaa on ollut taiteilijaparin elämä. Onko Fredrika kuitenkaan jäänyt niin paljon miehensä varjoon kuin nykyajan silmälasein katsottuna väitetään? Hänhän teki parastaan ja leipoi kakkuja kun niitä osasi ja siinä sivussa ilmeisesti pyöräytti pari kirjaakin. Hänen nimensä muistetaan siinä missä miehensäkin nimi.

Suomessa lienee siihen aikaan on ollut melko vähän julkkiksia? Nämä ovat niitä ainakin nykyään.

Käyttäjän amgs kuva

Historia olisi nyt toinen, jos jo silloin myös naiset olisivat olleet historian kirjojen kirjoittajina. <3

Ympäri maailmaa, hankalissa tilanteissa, naiset ratkaisevan arjen pulmia ja useimmiten ovat jääneet miesten varjoon. Suomi ei silloinkan ollut poikkeus, mutta naisten ja miesten tarina on Suomessa muuttunut paljo ja enemmän kuin muissa maissa. Toivottavasti suomalainen yhteinen menestystarina jatkuu tulevaisuudessakin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

On yleinen suomalainen sanonta nykyään, että naiset olisivat jääneet miestensä varjoon. Asia on mielestäni rehellisempi; he ovat tehneet sen, minkä ihmisinä ovat voineet. 1800-luvulla oli vielä tavallisempaa, että mies otti vastuun perheessä syntyneistä ideoista ja töistä. Oli naisen varjelua, että häntä ei mainittu julkisuudessa. Ihmisten mielenlaatu on ollut melko jyrkkä erilaisten uskomusten suhteen, ja sittemmin on ollut jopa sotia vielä.

Naiset voivat olla esille näkyvämmin, kun on rauhan aikaa. Rauha koostuu hyvinvoinnista, leivästä ja kodinlämmöstä, mihin naisilla on suuri osuutensa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Fredrika oli aikaansa edellä. Hän oli nähnyt paljon ja pitänyt korvansa kuulolla. Fredrikan kirjoituksia on julkaistu nimellä Teckningar och drömmar vuonna 1861. Kirjoituksissa oli ajalle outoja ajatuksia. Ne osittavat, että hän oli edellä aikaansa. Hänet ymmärrettiin väärin. Väärinymmärrystä hänelle tuli naisten taholta. Naisasiat tulivat Fredrikalle tärkeiksi ja hän alkoi taistella naisten oikeuksien puolesta. Suurmiestemme työt ja toimet olivat innostaneet häntä omassa toiminnassaan. Olihan hän tarkkasilmäisenä nähnyt naisten tilanteen. Hänen kertojakynänsä toi esille hänen tärkeinä pitämiään asioita.

Hän seuraa Castrenia Siperian tundralle kertomuksissaan. Hän kuvaa samojedinaisia, joilla ei ole edes ihmisarvoa. Mies sai kohdella naista pahemmin kuin eläintä. Aikyn on hienoin ja runollisin Fredrika Runebergin kertomus. Manala Jungfru on synynyt Kalevalan vaikutuksesta.
Haluan löytää ja lukea nämä hienot kertomukset. Minulla on toisaalla Fredrikan päiväkirjoja. En pysty nyt asioita tarkistelemaan, mutta kiinnostaa nuo 1800-luvulla taistelemaan heränneet naiset. Yksi heistä oli kartanonrouva ja Topeliuksen ystävä Marie Linder.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Linder

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #7

Kommenttiin #7: kysymys: Mitä siis tarkoittaa: "Väärinymmärrystä hänelle tuli naisten taholta." Olisi hyvä tietää hieman tarkemmin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Ei ole ollut helppoa olla edelläkävijä. Fredrika Runeberg oli hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt. Hän sai arvostusta kirjoituksistaan niin Snellmanilta kuin Topeliukseltakin. Kirjoituksillaan rouva Runeberg saavutti suuren suosion. Topelius kehotti jatkamaan kirjoittamista. Rouva Fredrika ihmetteli voivatko hänen vähäpätöiset ajatuksensa vaikuttaa sinne tai tänne.
Sigrid Liljeholm kuvasi oloja Klaus Flemingin aikana. Tämän kirjan jälkeen Fredrika julkaisi vain pieniä kirjoituksia, runoja nimellä Shiluetter, vaikka olisi ollut käsikirjoitus pidempäänkin kirjoitukseen. Rouva Runebergin ystävä oli nimittänyt kirjoitusten johdosta Fredrikaa miesten vihaajaksi. Tällaisia naiset voivat toisilleen olla. Loukata.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #12

Joskus hiljainen ihminen myös nainen on hiljaa sen vuoksi, että olisi paljon sanottavaa. Lyhyissä tapaamisissa ja kahvikutsuilla ei ehdi kaikkea sanottavaansa sanoa. Siksi on kirjat. Jospa hänen ystävänsä olisivat tarttuneet niihin kirjoihinsa, niin olisivat voineet ymmärtää, että hänellä oli paljon sanottavaa, muillekin naisille tärkeää sanottavaa. Olisi parempi lukea itse, kuin jättää vain muiden pohdittavaksi.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #18

Sanonta: Olemme kaikki velkaa toisillemme ystävällisyyttä. Tämän Fredrikakin varmasti allekirjoittaisi. Hyvä lisä tuo päivälehden linkki.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ana, totta naisisia olisi kaikkialla tarvittu historian kirjoittajina. Naisten asema vain oli sellainen, että heihin ei ehkä luotettu kirjoittajina eikä heillä ehkä ollut tarpeeksi kykyä tietojen keräämiseen?

Olen menossa katsomaan Minna Canthia. Siinä on yksi suomalainen voimanainen. Hiukan samanlainen kuin Frederika Runeberg, mutta menetti miehensä hiukan päälle 35 ikäisenä. Lapsia oli silloin kuusi ja yksi vielä tulossa, kun mies jätti maisen majansa.

Naiset ovat olleet 1800-luvulla esimerkillisiä ja ajaneet naisen aseman parantamista. Hyvänä esimerkkinä on naisten äänioikeuden saaminen jo 1906, jo 110 vuotta sitten.
https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/naist...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Fredrika Runeberg oli aktiivinen kirjoittaja. Hän sai lehtiin myös jatkojuttujaan kuten Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (17.01.1914 Naisten ääni no 1)

Fredrika Runeberg opiskeli sanakirjan avulla suomea ja luki Kalevalaa ja Kanteletarta. Hän sai myös kirpeästi tuntea miten takapajuista oli naisen tieto. Niinpä hän ryhtyi kohentamaan naisen asemaa. Hän taisteli koko ikänsä naisten sivistyksen puolesta. Häntä voimme kiittää myös tästä toiminnasta.

Hän toimi esikuvallisesti myös miehensä omaishoitajana.

(17.02.1904 Päivälehti no 39)
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bindi...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kaupan tortuissakin on valtavia eroja. Lidlistä löytyi todella herkullisia torttuja. Harmi etten muista leipomoa ja maata, jossa tortut on tehty.

Lähikaupasta erehdyin ostamaan Leivon leipomon torttuja, ja petyin pahasti. Kuivia kippanoita, jotka oli tehty ilmeisesti vähän maustetusta kakkupohjataikinasta. Ei yhtään sellaisia kuin olisi pitänyt olla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sain viikolla sukukokouksessa erittäin mainioita Runebergin torttuja. Taisivat olla kotoisin Turusta. Pitää kysyä leipomo tuojalta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

On se vaan talvinen hyve nauttia näistä hyvistä leivonnaisista, mitä alkutalvi tarjoaa. Vähän säälittää se, että laskiaispullat tulee samaan syssyyn. Mutta en valita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Huomasin ruotsalaisen ystävänikin nauttivat jo laskiaispullia. Keskustelimme niistäkin jo. Ostin Marian konditoriosta sekä hillolla että mantelimassalla ja kermalla täytetyt pullat. Hyviä olivat. Niitäkin voi syödä ennen ja jälkeen laskiaisen. Ennenhän ne upotettiin lämpimään maitoon.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Laskiaisen vietto korvautuu nykyiässä niillä laskiaispullilla, sekä mantelitäyte että hillotäyte käyvät.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Voisihan sitä lähteä ulkoilemaan ainakin, jos ei mäkeä laskemaan. Kyllä minulle mäenlaskukin kävisi.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos ohjeesta ja taustotuksesta.
Eilen en runebergejä syönyt, en kerennyt sellaisia edes ajattelemaan.
Kiirus oli.
Päivän pelasti pojan perhe ja 13 -vuotiaan lapsenlapsen leipomat ja minulle mammalle tuliaisiksi tuomat suussa sulavat suklaaleivokset.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tänään vielä ostin kaksi runebergintorttua. Sana kirjoitetaankin pienellä ja yhteen. Stockman myi kotimaisia keisarin torttuja.

Herkkuja nautitte tekin eilen. Tällaisesta ei ole hyvä tulla tapa, mutta minun ainakin teki mieli, kun näin herkulliset tortut.

Iltalehdestä voi tehdä vielä testin siitä, kuinka hyvin tuntee Runebergin.
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201702032200064924_u...

Käyttäjän amgs kuva

Irja, tänä aamuna radiossa puhutiin Runebergin siskosta, joka oli runoilija ja jäin veljensä varjoon. Nainen oli jo tuona aikana feministi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Ana, minulta jäi kuulematta ohjelma. Pitääpä tutustua jonkin median kautta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa