ILgron11

Kellovero ja Nobelin illallinen

Ruotsin Nobel illallisesta on tullut suurelle määrälle ruotsalaisia TV:n välittämänä kiinnostavaa katsottavaa.  Kiinnostavat illalliset myös meitä suomalaisia.

 

Kuulimme, että ruotsalaisissa kodeissa saatetaan pukeutua juhla-asuun ja nauttia näin juhlan tunnelmista arvokkaasti.  Vähän samaan tapaan kuin täälläkin katostaan itsenäisyyspäivän linnanjuhlia. Ruotsin juhlallisuuksien  katsojaluvut eivät  vielä ole aivan yhtä suuria kuin täällä linnanjuhlien.

 

Nobel-juhlijoiden asut näyttivät  hillitymmiltä, mutta arvokkaamman näköisiltä kuin meidän itsenäisyyspäivän juhlijoiden asut. Juhlaillallisen kattaus ja tarjoilut ja siihen liittyvät seremoniat ovat omaa luokkaansa. Viihdettä, jollaista emme täällä koskaan näe.

 

Kuninkaalliset erottuvat omana arvokkaan näköisenä ja omaan erityiseen pöytäänsä nobeliestien kera sijoitettuna nobiliteettina.

 

Ohjelmaa seuratessa tuli mieleen mistä mahtoivatkaan keskustella nobelistin kansa prinsessa Sofia tai prinssi Daniel?. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla edes pätkiä keskustelusta. 

 

On tietysti selvää, että kuninkaallisia on priifattu vieressään istuvista, joten ehkä he selviävät paremmin kuin taannoin kuningatar Elisabeth toinen. Nuori kuningatar oli saanut perustuslain koulutuksen Eatonissa. Hän heräsi kuitenkin tajuamaan, että  se ei riitä. Hän ei kykene keskustelemaan koulutettujen henkilöiden kanssa eri tilaisuuksissa. Hän tunsi vain hevoset ja koirat. Niinpä hän halusi oppia laajasti muutakin. Hän hankki opettajan oman sivistyspohjansa laajentamiseen ja keskustelutaidon kehittämiseen.

 

Sitten hiukan kuninkaallisiin koruihin. Yhtä arvokkaita koruja ei juuri linnan juhlissa näe, eikä koruista juuri siksi ehkä keskustella. Paitsi tietysti, jos koru on ollut erittäin halpa, kierrätysmateriaalia tai muutoin huomiota herättävä.

 

Mitä tulee Ruotsin kuninkaallisten juhlassa käyttämiin jalokiviin ja koruihin, niin osa on kenties peräisin Kustaa Vaasan aikanaan toimeenpaneman kelloveron jäljiltä.

 

Pian uskonpuhdistuksen jälkeen  kirkko ”peri” itselleen katolisen kirkon omaisuuden. Suomeen tämä vaikutti kelloveron muodossa. Ruotsi oli sotimisesta köyhtynyt ja  tarvitsi rahaa. Ruotsi oli velkaa Lybeckille ja velanmaksu oli suoritettava.

 

”Thet samma skulle och alla Köpstäder i Finland göra  (och th Sockne Kyrkior som widh Siösidhan belegne wore) so at theras klockor kunde komma till Stockholm (innan  näste S. Oluffs Dag).  Veroa oletettavasti perittiin rankemmin Suomesta kuin Ruotsista. Se perittiin niin kaupungeista kuin rannikkopitäjien kirkoista. Rannikolla tiedettiin olevan varakkaita kauppa- ja markkinapaikkoja ja Ruotsi oli saanut köyhästä Suomesta aiemmin kerättyä vain niukasti veroja.

 

Maaseudun kirkoista löytyi kolme, neljä viisikin kirkonkelloa, joten niistä yksi, lähinnä suurin oli luovutettava kruunulle. Jos ei isoimmasta luovuttu piti maksaa rahana tai hopeana osa.  Siellä missä oli vain yksi kello, kellosta ei tarvinnut luopua. Sen sijaan tuli maksaa rahana tai kuparina puolet kellon arvosta.

 

Lisäksi rahojen riittävyyden takaamiseksi kirkkojen kymmenykset ja maatulot piti antaa kruunulle paitsi se, mitä kirkko tarvitsi vahaan ja viiniin. Kruunulle oli luovutettava kaikki, mitä löytyi kirkkojen varastoista ja mitä ei juuri tuolloin tarvittu.

 

Kustaa Vaasa esiintyi  veljellisenä pyytäjänä, ei mahtavana käskijänä. Jonkinlaista diplomatiaa siis.   Hänellä oli pakko ja velvollisuus vedota kansalaisten uhrautuvaisuuteen.  Rahvas oli kaikin keinoin saatava ymmärtämään verojen maksun tärkeys.

 

Suomi maksoi nämäkin verot säntillisesti. Ruotsiin lähti niin kelloja kuin rahaa, hopeaa ja kuparia tai muuta metallia ja kirkkoa koristaneita jalokiviä.

 

Myös pappien omaisuutta ryöstettiin. Suuren nylkemisen kohteeksi joutui Turun piispa Martti Skytte. Hänen metallikalustostaan otti kruunu 6 hopeamaljaa, yhden tuopin, 19 hopealusikkaa ja pienen hopeahaarukan, Lisäksi yksi hopeavyö ja side, sekä yksi hopeasolki ja kolme pientä hopeista vitjaa. Ja kaksi samanlaista kullattua.  Anastuksen arvo oli yli 500 silloista markkaa. Piispan piti maksaa lisäksi rahassa 1000 silloista markkaa. Näiden lisäksi piispa lahjoitti vielä armolliselle herralleen 1450 markka, joten koko vuoden maksu oli noin 3000 markkaa.

 

Ryöstöjä tehtiin myös Ruotsin kirkoissa. 1557 ja 1558 anastettiin Suomen kirkoista yli 10045 luotia hopeaa.

 

Ruotsissa kapinoitiin kirkkojen ryöstöjä vastaan, entä täällä? Oliko niin, että suomalaiset olivat valmiita luopumaan katolisen kirkon keräämistä aarteista, kokeneet ne turhiksi? Miten käytettiin kuninkaan aarrekammioihin kootut rikkaudet?  Epäilemättä osa päätyi kuninkaan yksityisiin tarpeisiin ja osa meni Lybeckiläisiltä saadun velan maksamiseen.  

 

Jalokivat ja korut, jotka olivat koristaneet kirkkojen pyhimysten kuvia ja muita esineitä, tulivat kuningattaren parhaimmiksi aarteiksi.

 

Osa aarteista päätyi hoviväelle ja kuninkaan kuoltua  omaisuus siirtyi kuninkaan jälkeläisille.

 

Taitavat kultasepät tekivät kuninkaallisille aarteista kruunuja ja ehtoolliskalkeista kuninkaallisia juomamaljoja. Siellä ovat aarteet vieläkin, ehkä osa koristi eilisen Nobel illallisen kuninkaallisia ehkä osa juhlapöytääkin.  Näin meillä sentään oli mahdollisuus tarkkailla sitä loistoa mitä hovilla yhä on. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ahne nyysii aina siltä joka ei ole niin perso omistaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Täällä on helposti luvuttu omaisuudesta. Ovat kenties isännät osanneet aina perustella hyvin miksi pitää luovuttaa omaansa pois.

Soili Harjula

Mielenkiintoista. Tuolla silmällä en olekaan aikaisemmin Nobel-juhlia seurannut. Arvostan juhlatraditioita, myös korujen käyttöön liittyviä, mutta kun ne meillä ovat melko ohuet, pidän hyvänä panostaa luovuuteen. Tuli mieleen, että onhan meilläkin turvauduttu samantapaisiin keinoihin, kun talvisodan aikana kerättiin kansalta kultaiset vihkisormukset asehankintavelkojen maksamiseksi. Siihen tarkoitukseen saadut varat eivät kuitenkaan tiettävästi menneet, mutta valtion haltuun kuitenkin. Tiedä vaikka nekin olisi taiteeksi taottu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei tuo kellovero ole tullut aiemmin minunkaan mieleeni. Toki tietoisuus siitä, miten täältä luovutettiin myös muinaislöydöksiä kuurunlle on minua aiemmin ihmetyttänyt. Toki määräykset ovat määräyksiä ja niitähän olemme tottuneet tottelemaan.

Sodan aikana sormuksia saatiin kerätyksi noin 315 000 kappaletta ja sen lisäksi 19 100 muuta kultaesinettä. Puolustusministeriö saikin kerättyä yhteensä yli 1 750 kiloa kultaa. Sillä kultamäärällä olisi saanut hankituksi jopa 30 hävittäjäkonetta. Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista.

Venäläismiehityksen pelossa siirtämään kultalastia ulkomaille. Kulta siirrettiinkin Ruotsiin Suomen suurlähetystön kellariin. Sitä ryhdytiin hyödyntämään vasta 1945. Ruotsille myytiin arvoesineitä nimelliseen hintaa. Ruotsi on hyötynyt meistä näinkin, voisiko joskus edes olla toisin päin?

Paperit ovat Suomen Pankin holveissa. Mitä tietoja niissä lie?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautasormus

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, tämä pyryharakka kiinnitti huomionsa koruihinkin, ja eihän tasavallassa ole kruununjalokiviä eikä käytetä tiaraakaan. Brittilässähän on ne cullinanit ja muut, muualla kalpea aavistus jalokivistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta Briteissä kruunulla on varmasti maailman arvokkaimmat jalokivet. Olen niitä käynyt Towerissa ihailemasa. Vartijoita joka puolella, mutta ovatko edes näytteillä olevat aitoja?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olen siellä käynyt minäkin eikä aavistustakaan ovatko aitoja, mutta kuningatarhan niitä siellä juhlatilaisuuksissa käyttää.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Huomasinpa minäkin tuijottavani juhlalähetystä Ylen kautta sillä aikaa kun sauna lämpeni. Uutisten Hannele Muilun raportin mukaan sekä illallisen osallistujamäärä että tv-yleisö ovat molemmat pienempiä kuin meikäläisissä Linnan juhlissa. Hyvä Suomi...! (Tai siis mitä hyvää niissä lukemissa muka on?)

Ruotsi on omana monarkianaan noin viisisataavuotias, ja kokemusta juhlien järjestämisestä ja viettämisestä riittää niin, että lopputulos tälläkin kertaa vaikutti virheettömältä. Pöytien ääressä käydyt keskustelut jäivät kuulematta, mutta kaikki illallisvieraat niihin osallistuivat, mikä näytti todella tyylikkäältä.

Ketkä puuttuivat? No sotaveteraanit tietenkin! Haminan rauha kieltämättä solmittiin jo 207 vuotta sitten, joten nuorimmatkaan taistelijat eivät enää työntele rollaattoreitaan juhlasaliin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minkähänlaisiksi linnan juhlat muuttuisivat, jos vieraat istutettaisiin pöytiin ja ruokatarjoilu hoidettaisiin pöytiin? Jos tanssikin vielä olisi menuetteja ja muita vanhoja nykyistä huomattavasti vaativampia tansseja. Toki en nähnyt Nobel juhlien tanssiosuutta. Satuitko sinä näkemään sen vai loppuiko TV:n osuus ennen sitä? SVT:stä katselin osuuden.

Ainahan meidänkin linnanjuhlia voi kehittää. Oli toki hienoa nähdä niin suuri joukko sotaveteraaneja. Heitä on vuosi vuodelta vähemmän, joten oli sopiva aika kutsua heitä laajemmin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

En seurannut ohjelmaa kovin kauan, mutta ehdin todeta hienon interiöörin ja todella vaikuttavan kuninkaallisen loiston. Kruununperijä Victoria on erittäin majesteettinen hahmo, eikä edes satukirjojen kuvista löydy yhtä ihania prinsessoja. Victorian läsnäolo nostaa varmasti tilaisuuden tasoa, oli tapahtuma mikä tahansa. Vaikka yrittäisin kaikkeni, en voisi suhtautua kyynisesti hänenlaiseensa siniveriseen!

Bengt Holmström täytti oman paikkansa maailmanmiehen rutiinilla. Korviini osui hänen nimensäkin, kun kamera kuvasi illallisseuruetta Prinssi Danielin oikealla puolella. Juhlan tv-juontajat olivat siis läksynsä lukeneet.

Vielä Suomeen: vaikka veteraaneja meillä on yhä vähemmän, hämmästyin sisääntulon yhteydessä selostajien luettelemaa satavuotiaiden linnavieraiden määrää. Teräsvaareja oven täydeltä!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Yhtä lailla valloittavalle kuin äitinsä vaikuttaa pikkuprinsessa Estelle.
Moni tuntuisi kelpuuttaa Victorian myös Suomen hallitsijaksi.

Kuningasta emme aikanaan saaneet. Kuninkuuden mahdollisuus kaatui ensimmäisen maailmansodan likeisyyteen. Näinkö pitkälle pääsimme tuossa hankkeessa? Hänen ollessaan vielä Hessenin prinssi Suomen eduskunta valitsi hänet Suomen kuninkaaksi lokakuussa 1918, kun Suomesta sisällissodan jälkeen kaavailtiin kuningaskuntaa. Friedrich Karl kuitenkin pelasti tilanteen torjumalla tarjotun kruunun joulukuussa 1918.

Kuningaskuntana Suomi olisi kuitenkin erilainen kuin tasavaltana, johon päädyttiin. Ehkä juhlat olisivat loisteliaampia ja kuningas olisi hyvä markkinoimaan maatamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Karl

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Yksi juttu tuli vielä mieleeni. Nobel-illallisen airueet (juhlamenojen viralliset avustajat) käyttivät airutnauhojaan niin, että sininen väri oli ylempänä kuin keltainen.

Suomessa sinivalkoista airutnauhaa kannetaan sininen raita alempana, ja olen luullut tämän johtuvan heraldisesta tms. säännöstä, jonka mukaan painavampi väri sijoitetaan alemmas kuin "kevyt" valkoinen. Kuvalinkki on viime vuodelta, ja airutnauha on epäilemättä ruotsalaisen säännön mukaan oikein päin.

http://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/menaiset...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos tuosta tiedosta. Airutnauhaan en osannut kiinnittää huomiota. Olin niin paljon muuta tarkkailtavaa. Airutnauhan käyttö onkin täällä tarkkaan ohjeistettu. Oletan, että Ruotsissakin.

Meillä protestoijat olivat itsenäisyyspäivänä kadulla. Ruotsin nobelsteista useat itse protestoivat.

http://www.thecrimson.com/article/2016/9/19/suu-ky...

http://www.usnews.com/news/world/articles/2016-10-...

http://itsenaisyyspaiva.ayy.fi/fi/airutnauhat.html

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nobel -toiminnat kootaan yhteen rakennukseen. Uusi palatsi tai siis keskus on tekeillä Tukholmaan. Hiukan sitä on arvosteltu ihan niin kuin meillä Guggenheimin haketta.

Jatkossa Nobel palkinnot, juhlat ja museo ovat sitten saman katon alla. Uuden rakennuksen myötä vierailijoita uskotaan tulevan noin 600 000 vuodessa. Eiköhän tuo Nobel-rakennus ole vetovoimaisempi kuin Guggenheim olisi konsanaan ollut.

Nobel-keskuksen rakennuskustannukset noin 140 miljoonaa dollaria. Rakennetaan 2017-2019 Blaseholmenin niemelle.

http://www.sciencemag.org/news/2016/09/controversy...

Mitä yhtä vetovoimaista voisimme täällä saada aikaan?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa