ILgron11

Itsenäistymisen ajalta henkilökohtaisempi näkökulma

  • Frans ja Emma sekä ensimmäinen lapsi.
    Frans ja Emma sekä ensimmäinen lapsi.

Suomen itsenäistymisestä on sittenkin hyvin lyhyt aika, kun tarkastelee asiaa sukupolvien näkökulmasta. Sukupolvien väliksi lasketaan 30-vuottta. Niinpä kyse on vain reilusta kolmesta sukupolvesta. Itsenäistymiseen vaikuttaneet suomalaiset olivat syntyneet 1800-luvun puolella Autonomiseen Suomeen.

 

Isovanhempani syntyivät 1870-luvulla, jolloin Suomi näytti hyvin erilaiselle kuin tänään. Jokaisen oli selvittävä miten itse taisi.

 

Noihin aikoihin  vanhin lapsista, tai ehkä ensimmäinen  pojista, peri kotitilan. Niinpä nuoremmat tarvitsivat muuta työtä elääkseen.  Kenties joku jäi kotitilalle auttamaan. Teollisuutta oli tuolloin vielä vähän. Maataloustyö elätti pitkään suurimman osan ihmisistä.

 

Osaran maatalouskoulu auttoi eteenpäin ja omatoimisuuteen monia tilallisten ja  tilattomienkin lapsia. Sen toiminta oli alkanut yksityisenä maanviljelyskouluna vuonna 1886. Osara antoi ponnistuspohjan isoisällenikin perheen toiseksi nuorimmalle. Koulun käyneenä oli mahdollista saada työtä.

 

Isoisäni työtodistukset kertovatkin tiuhasta työpaikkojen vaihtamisesta. Syytä tiuhaan vaihtumiseen en varsinaisesti tiedä, mutta oletan parempien elinolojen ja ansaitsemismahdollisuuksien etsimisen vaikuttaneen, sillä isovanhemmillani oli päämäärä.

 

Isovanhempani olivat  niin hengen kuin ruumiinkin voimin itsenäistymisen aikaan mukana uudenlaisen Suomen luomisessa.

 

Isovanhempani avioitumisen aikaan kesäkuussa 1900 työpaikka oli Kavantsaaren hovi tai jossakin näkyy nimellä Kavantsaaren kartano,  Antreassa. Pesti oli määräaikainen alkaen 1899 jatkuen kahden vuoden ajan 6.8.1901 saakka. Sitä seurasi Loimaan Höyrysaha Osakeyhtiö 1.1.1902-22.8.1903. Allekirjoittanut A.L. Granfelt ja Adolf Töyry.

 

Työpaikan vaihdoksia tehtiin aina satokauden päätyttyä.

 

Hannuksen omistamassa Louhisaaressa työsuhde alkoi 1903 syyskuusta. Juuri tämä työtodistus puuttuu. Työ jatkui vuoteen 1906. Yksi enoistani syntyi Louhisaaressa.

 

Anolan pääkartano, Nakkilassa merkitsi, viittä vuotta von Frenckellin kartanossa. alkaen vuodesta 1906 ja jatkuen 1.11.1911 saakka.  Työnjohtajan rakennuksen kävimme katsastamassa serkkujeni kera. Meidät otettiin hyvin vastaan. Vaikka rakennus lie ollut tuolloin ajanmukainen, niin tänään sellainen rakennus ei kelpaisi yhdellekään suomalaiselle työsuhde tai muuksi asumukseksi.

 

Ylisen maatila, Karkussa oli  KW Packalénin omistama tila, jossa isoisäni toimi työnjohtajana viisi vuotta: 1912 alkaen  20.10.1917 saakka.

Tuolloin erityisen myrskyiset tapahtumat heittivät varjonsa elämään. Kansalaissota, vaihe, joka näin etäältä tarkasteltuna vaikuttaa lyhyeltä, mutta raskaudessaan erittäin painavalle. Sen ajan muistot eivät isoäitiäni  koskaan jättäneet.  Mielikuvia Tampereen lähiseutujen tapahtumista jäi lapsenmieleeni.

 

Työ kartanoissa jatkui, mutta myös taistelu uudenlaisen Suomen puolesta. Ruotsilan kartano 1.5.1917-1.11.1919.  Kaksi työtodistusta  eri jaksoilta, niiden allekirjoittajana varatuomari Arno Rydman. Työtodistus oli tullut postitse KW Packalenilta Karkusta 11.8.1919 Ruotsilan kartanoon.

 

Työtä tarjottiin 4.9.1919 Teiskosta, kahden tunnin laivamatkan päässä Tampereelta. Tila käsitti 100 hehtaaria. Palkka  luvattiin rahana ja muonassa. Allekirjoitus Karl Aejmelaeus. Tampere. Lakiasiaintoimiston omistaja.  Isoisäni ei tuota tarjousta ottanut vastaan.

.

Kokemäen kartano  Pohjassa oli seuraava ( 1.11.1919-1.10.1920),  jonka jälkeen hän otti vastaan isännöitsijän toimen, Tjusterbyssä.  ”Hoitanut töitä (omakätisesti ylipyyhitty itsenäisesti  sana tilalla) itsenäisesti”. Allekirjoitus agronomi Henrik Tornberg.

Tjusterbyn kartanon  Siuntiossa (1.10.1920-  17.8.1921) omisti Kauppaneuvos Viljanen.

 

Kartano oli seurannut  toistaa, muutot lasten kera jatkuivat vielä. Osa lapsista oli jo aikuistunut ja siirtynyt kaupunkiin uudenlaisiin töihin.  Se näkyi erilaisina ajoneuvoina ja kuljetusammatteina. 

 

Seuraava pesti oli  Tavastkullan kartano Helsingin pitäjässä  ( 1.11.21-1.11.1924)  Pelinin tilalla.  Viimeinen vieraan pesti oli Warolan tila Lohjalla, tehtailija Antti Kaukosen omistama tila, jossa isoisäni oli tilanhoitajan tehtävissä  (1.11.1924 alkaen 18. lokakuuta 1926 saakka). Rahaa oli kertynyt tarkan elämisen jäljiltä sen verran, että isovanhemmillani oli lopulta rahat kasassa oma maatilan hankkimiseen Lohjalta, paikasta jota kutsuttiin uudeksi Outamoksi.  Pääoman kartuttamiseen oli mennyt aikaa. Sinä aikana oli kuollut muutama lapsikin. Yksi lapsista syntyi kansalaissodan aikaan., eikä  hänen tarkkaa syntymäaikaansa ollut merkittynä mihinkään.

 

Valttikorteiksi  tuon ajan ihmisillä olivat terveys ja sisukkuus ehkä jääräpäisyyskin. Periksi ei annettu. Kuinka moni edes  suostuu työn vuoksi muuttamaan tänä päivänä?

 

Kovin monta vuotta isovanhemmat  eivät tilaansa omistaneet, Hyväuskoisen, ahkeran miehen ja hänen perheensä koko elämäntyö  meni , kun oli  luotettu  toisen ihmisen puheisiin ja velanmaksukykyyn. Isoisäni menetti  naapurinsa lainan takaajana kaiken mitä oli saatu kasaan. Takaus lankesi maksettavaksi 1920 –luvun  lopulla.  Tuosta jäi trauma. Toisten lainoja ei meillä sen jälkeen ole taattu, ei edes lasten.

 

Tuon ajan ihmiset eivät halunneet olla toisille vaivoiksi. Isovanhempani joutuivat muuttamaan lastensa luokse loppuelämäksi. Isku oli kova. Uutta alkua ei enää tullut. Isovanhempani maksoivat lastensa luona asumisen auttamalla eri tavoin ja ansaitsivat näin muutaman roposen niin, että elämän loppuessa oli omat arkkurahat ja muutama hopealusikka ja kello. Niistäkin tuntui olevan aihetta pieneen perintöriitaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olenkin joskus leikitellyt ajatuksella, että jos Suomi olisi itsenäistynyt vuonna 1977, niin syntyisin tänä vuonna. Vastaavasti talvisota olisi syttynyt vuonna 1999. Ja Pariisin rauhansopimus solmittu 2008. Kuulostaa uskomattoman läheisiltä ajoilta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tarjosit ajatuspähkinän. Aika, mikä merkitys sillä loppujen lopuksi on? Tapahtumat ovat sen merkittäviä mittareita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, siihen samaan liittyen: kirkkohistorian opettaja sanoi aikanaan koulussa että 20 vuotta on ikuisuus, siinä ajassa vaihtuu sukupolvi. Silloin kun mentiin nuorempina avioon niin mainitsemasi 30 vuotta sukupolven vaihtoon lienee asetettu nykyajan tasalle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Muistaakeni tuo 30-vuotta oli jo 1970-luvulla. Nyt kohta sukupolvien väli lie kohta lähellä neljääkymmentä vuotta.
Historiantutkimuksessa näkyy arvioitavan yhden ihmissukupolven ajaksi keskimäärin 25 vuotta. Näköjään vaihtelua riittää. http://www.kysy.fi/kysymys/kuinka-monta-sukupolvea...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

Irja, suattaapi olla että kirkkohissan opettajallani oli vanhakantaisen näkemys, mutta siltä näyttää että siitä se näkemys riippuu missä iässä lapsia kulloinkin synnytetään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Aika venyvähän tuo ajanjakso entisillä naisilla taisi olla. Ensimmäinen syntyi siinä kahdenkymmenen kieppeillä ja viimeinen neljänkymmenen viiden viidenkymmenenkin tienoolla. Mitenkähän tätä sukupolvien väliä sitten laskisikaan, jokin keskimääräinen aika siihen lie.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Kappas vaan tuo Aejmelaeuksen työtarjouksen torjuminen. Liekö ollut liian pihi ehdotus, mutta ei herra asianajajalta ymmärtääkseni rahaa puuttunut. Yksi sukulainen nimittäin myöhemmin omisti hänen Teiskon huvilansa, joka todellakaan ei ollut mikään kesämökki. Pihalla oli muun muassa pieni uima-allas (jota tosin käytettiin syksyn lehtien varastopaikkana silloin, kun minä paikan näin) ja sisällä vesiklosetit.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Seuraava tarjous oli selvästi houkuttelevampi. Isoisäni oli alkuun ainakin tottunut hyvin isoihin tiloihin, joten 100 hehtaaria oli pieni ja ehkä siksi palkkakaan sen hoidosta ei tuntunut riittävältä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pihapiirissäni on riihi, valmistumisvuosi 1821. Siitä kymmenisen metrin päähän rakennettiin v. 1921 vilja-aitta. Sadan vuoden ikäero, mutta siinä ne ovat sijoillaan tönöttäneet kaksistaan jo 95 vuotta.

Riihi ehti "nähdä" valtionpäämiehinä useita keisareita, aitta vasta tasavallan presidenttejä, mutta heidät kaikki tähän mennessä istuneet.

Olen kattanut aitan uudestaan muutamia vuosia sitten, mutta riihen kanssa tein diilin: mie en häirisse sinnuu etkä sie minnuu, ja sit kassotaa, kumpane meist seisoo pitempää.

Olisi tietysti loistava kulttuuriteko järjestää ränsistyvälle riihelle ammattimainen saneeraus, mutta sen kustannukset laskettaisiin kymppitonneissa. Missään tapauksessa rakennuksella ei olisi enää käyttöä viljanpuinnissa, enkä ryhdy operaatioon pelkästä kunnioituksesta. Riihi on tilan ainoa rakennus, joka on peräisin minun sukuani edeltäneeltä omistajalta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Osoitat vanhojen rakennusten arvostusta säilyttämällä vanhoja rakennuksia tai antamalla niiden olla sen ajan kuin kestävät..

Olen tässä viime aikoina tutustunut T. Höjerin rakennuksiin Helsingissä.

Höijerin on sanottu olleen ensimmäinen suomalainen arkkitehti, joka loi menestyksekkään uran ja kestävän jälkimaineen ilman asemaa rakennushallinnossa. Hän oli nuorempaa polvea kuin Engel.

On ikävää todeta, että juuri Höijerin suunnittelemia rakennuksia purettiin paljon 1950 ja 1960-luvuilla. Moni erikoinen rakennus meneteettiin.

Hänen jäljiltään Helsingissä on yhä: Hietaniemen hautausmaan vanha siunauskappeli (1873), Ateneum (1885), Ateneumin suunnittelijaksi senaattori Leo Mechelin valitsi Höijerin ohi rakennushallituksen arkkitehtien. Hänen käsialaansa Grönqvistin talo (1880), Kansankirjastotalo (1879) nykyinen Rickhardinkadun kirjasto, Henkivakuutus Kalevan talo (1889) myöhemmin Tullihallituksen talo Erottajalla.
Hotelli Kämp (1886, purettiin 1965, mutta Pohjois-Esplanadin puoleinen julkisivu, pääportaikko ja peilisali säilytettiin osana uutta rakennusta).

Meillä oli ennen Höijeriä Finlandai voiton myötä uudelleen esille nostettu Engel. Intendentinkonttorin viran saatuaan Engel ryhtyi suunnittelemaan perheelleen omaa taloa. Se valmistui vuonna 1828 Bulevardille, joka oli muodostunut Helsingin yläluokan suosimaksi asuinalueeksi. Bulevardi 18:ssa sijainnut puinen empiretalo oli aikansa helsinkiläisellä mittapuulla ylellinen: siinä oli sali, ruokasali, vieraiden vastaanottohuone, Engelin työhuone, isäntäväen makuuhuoneet sekä keittiö ja palvelusväen tilat. Tätäkään taloa ei taida enää olla olemassa Tuntuukin hienolle, että on ihmisiä, jotka arvostavat kestäviä rakennuksia. Antavat niiden täyttää tehtävänsä tai olla vain olemassa ilman sen suurempaa tarkoitusta.

Meillä hävitetään historiaa. Nyt on Malmin lentokenttä tähtäimessä. Suomi on yhä historiaa tajuamaton ja kunnioittamaton maa. Toivon, että itsenäisyyden satavuotisjuhlinnan myötä näkemykset ja arvostukset muuttuvat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Noihin aikoihin vanhin lapsista, tai ehkä ensimmäinen pojista, peri kotitilan. Niinpä nuoremmat tarvitsivat muuta työtä elääkseen. Kenties joku jäi kotitilalle auttamaan.

Nykyisin kaikki pitää jakaa tasan, jos perikunnan jäsenillä ei ole panoksia ostaa toisia sisaruksia pois, tulee kotitilasta myyntikohde tai autiotalo.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuo isoisäni oli yhdestoista kahdestatoista lapsesta. Vanhin sai kotitilan, mutta onneksi nuorimmat saivat koulutuksen. Ihan kaikkien kohtaloita en tiedä. Yhdellä oli jopa täysin eri nimi suku ja etunimineen kuin isoisälläni. En tiedä miksi, mutta juuri sen puolen sukulainen on ottanut minuun yhteyttä ja olemme jakaneet tietoja.

En tiedä oliko jotain merkillistä ilmassa, sillä isoisänikin muutti sukunimensä Keskitalosta Keskiseksi, joka ei edes ollut alkuperäinen suvun nimi. Se oli Jaatsi. Ehkä halusi siten uudistua.

Isoäitinikin oli sieltä nuorimmasta päästä ja hänen vanhin veljensä peri talon. Mitä mahdollisuuksia naisilla silloin oli? Tuskin paljon muuta kuin avioitua ellei ollut ylen fiksu ja uskalias ja paljon rahaa lähteä omille teilleen.

Nainen saattoi saada perinnöksi lehmän. Sai tyytyä siihen. Toinen isoäitini sai. En tiedä saiko tämä Emma, tuskin, olisi siitä ehkä puhuttu.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mistähän kotoisin minäkin olen ?

Lyhyesti eräästä lähihaarasta: Äidin puolen sukututkimus lähtee viikinkiajoilta, jossa viikingit nousivat Pirkkalaan Kokemäenjokea pitkin ja jäivät ajoiksi Pyhäjärven rantamille. Kirja on 500-sivuinen laaja-alainen opus, jossa sukuani on laajasti käsitelty.
Loppupäästä otteita: 1850-luvulla syntynyt mummuni isä oli idearikas mies, joka hoksasi, että Tampereen Amurin ulkohuussit pitää säännöllisesti tyhjentää. Hän organisoi sen, osti hinaajan ja proomun ja roudasi paskat Kuruun pelloille lannokkeiksi. Hänestä tuli puolet Amuria omistanut "Amurin paskakuski" - rikas mies ja Kurjen kartanon omistaja jne..
Jälkisuku samanlaista yrittäjähenkistä, jotka ovat luoneet Suomeen kartonkiteollisuutta, tunnettuja tuotantokoneita valmistavaa teollisuutta ja viimeksi korkean teknologian huipputuotantoa. Sukututkimus on hyvin rehellinen, jossa puukkojunkkarit vankilareissuineen kerrotaan avoimesti lehtileikkein.

Isäni puoli oli sitten taas aivan toisenlainen tarina: ns. sivistyneistöä, opettajia, luottamushenkilöitä Savonlinnan ympäristössä ml. nimismies Sulkavalla. Viimeisin haara maanviljelijöitä ja jälkipolvi lääkäreitä, kirurgeja, proviisoreija ja juuri nyt Turun TYKSissä eräs aivokirurgina.

Se toinen velihaara, mihin minä kuulun, on ollut paperiteollisuuden uranuurtajia ja vastuunkantajia 1800- luvulta alkaen; vaarini, isäni, veljeni, minä taas olen ollut sen lopputuotteen tuhraaja lehdistössä.

Vaimoni puoli on sitten taas aivan erilainen Länsi-Suomessa ja Turun ympäristössä kartanoiden tilanhoitajina ja emännöitsijöinä toimineina.
Anoppini topakkudesta kertoi se, että hän pani Arvo Korsimon järjestykseen eräässä kartanossa. Korsimo totesi:"minä arvostan teitä".
Hoitolaitoksensa kuolinvuoteen pöydälle veimme hänen nuoruuden kuvansa Turun Yliopistonkadun apteekin edestä, jossa poseerasi kaunis nainen tyllikkäässä hatussaan, ulsterissaan käsilaukkuineen. Hoitaja kysyi anopiltani: "kuka tuo tyylikäs nainen on ?" Ettekö tunnista, se olen minä, sivalsi anoppini. Taisi olla lähes viimeisiä hänen sanomisiaan.

Työ, työ ja taas työ ja vastuunkanto ovat leimanneet itsenäistymisen ajan esivanhempiamme.
Syvät urat olivat jääneet myös vapaus-kansaissodasta tai miksikä sitä sitten kukin halusi nimittääkin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Merkittävä kertomus suvustasi. Työ ja yrittäminen ovat olleet a&o. Sellainen vaikuttaa sukupolveemme yhä.

Sairaalassa oli minua viitisen vuotta vanhempi nainen samassa huoneessa kanssani. Hän oli saanut vakavan sairauden, josta ei koskaan pääsisi. Sosiaalihoitaja tuli hänen luokseen kertomaan miten sosiaalipuoli auttaa vaikeasti sairasta ja näkövammaista. Kun tuo sairastunut kuuli, että hänen olisi mahdollista saada kuukausittain rahallista apua tililleen, kauhistuin. Hän totesi, että on aina tullut omillaan toimeen. Ei hän ole mikään sosiaaliavun tarvitsija. Hän piti pahana ajatusta, että sairaus toisi lisää rahaa. Sosiaalihoitaja sanoi, että tuollainen raha kuuluu kaikille niillekin joilla on rikkautta. En usko että sairastunut oli mitenkään erityisen varakas, mutta selviytymiskykyinen hän tuntui aina olleen.

Joku toinen, nuorempaa polvea, olisi varmasti hyväksynyt saman tien ajatuksen avusta, jopa kokenut, että sitä tarvitaan paljon, enemmän kuin ehkä on tarjolla. Olemme selvästi eri sukupolvea.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vanhempia on kaksi, isovanhempia neljä, heidän vanhempiaan kahdeksan, ja sitä edeltävään sukupolveen kuuluukin jo kuusitoista henkilöä. Ja niin edelleen! Käsite "minun sukuni" on siis laaja käsite varsinkin, jos sillä tarkoitetaan vaikkapa varovaisesti kahdensadan vuoden eli seitsemän polven historiaa, kakkosen potenssin mukaan 128 esivanhempaa ja kaikkia heistä polveutuvia sukulaisia.

Perhe-elämä ei tietenkään ole matematiikkaa eikä suvun jatkuminen kaavamaista. On uusperheiden erilaisia versioita, adoptiota, suvunsisäisiä parisuhteita, "lehtolapsia" ja niin edelleen.

Omista juuristani tunnen edes joten kuten toisaalta äitini isän taustaa, toisaalta isäni äidin sydänsavolaista sukua. En ihmettelisi, vaikka joku esi-isä tai -äiti osoittautuisi linkiksi omien vanhempieni sukujen välissä, mikä ei suomalaisissa olosuhteissa olisi edes yllätys. Pieni kansa vaikeapääsyisessä maailmankolkassa!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hei Irja olet mummosi näköinen!
Juuret ovat meille tärkeät.
Sen todellisuus tulee esiin, kun seuraa kadonneen jäljillä ohjelmaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Yksi lapsenlapsistani en vielä enemmän mummoni näköinen kuin minä. Olen sitä hämmentyneenä katsellut. Geenit vaikuttavat meissä kaikkialla kaikkeen.

Juuret on hyvä tuntea. Näin tuntee paremmin itsensäkin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Nyt en enää tiedä miten päin olisin! Isäni kuoli v. 2002 ehdittyään 83 vuoden ikään. Täysorvoksi jo 1920-luvulla jäänyt poika, sotaveraani ja -invalidi, suhteellisen myöhään perheen perustanut vaatimaton tyyppi, joka ei ehtinyt opetella edes mikrouunin käyttöä, minkäänlaisista digikotkotuksista puhumattakaan. Ja nyt kohtasin hänet jälleen - netissä.

Kuvan eturivissä toisena oikealta istuu kädet pulpetilla ja sukkajalat (vai ovatko ne huopatossut?) hauskasti aseteltuina ei kukaan muu kuin Arvo Kokko. Paikka on Kirkonkylän koulu Ruokolahdella, vuosi 1930, ja pojan ulkonäkö kuin suoraan perhealbumista. Tyttäreni katsoi kuvaa ja totesi koulupojan olevan "isonveljen näköinen". Merkittävä mielipide!

Arvo näyttää hyvinvoivalta lapselta pyöreine poskineen ja kiinnostuneine ilmeineen. Omien vanhempien kuoltua paikallinen kauppiasperhe oli ottanut hänet jäsenekseen, ja työläistausta sitä mukaa vaihtunut porvarilliseen maalaissivistyneistöön. Traaginen kohtalo johti sosiaaliseen nousuun - niinkin saattoi käydä.

Onneksi keksin, että ruokolahtelaista kouluhistoriaa on osattava etsiä Taitotalon nettisivujen kautta, eikä takertua koulu-alkuisiin hakusanoihin.

http://www.taitotalo-ruokolahti.fi/historiikki/b16...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Netistä voi löytää niin henkilöitä kuin kertomuksia, jotka koskettavat läheisiämme. Etsiminen on työlästä, mutta löytäminen palkitsee vaivan.

Tietyssä iässä, ehkä viidenkympin päälle päästyä, alkaa kaivat enemmänkin tietoja omasta taustastaan. Minulle ainakin kävi niin ja yllätyksiä on riittänyt.

Aikanaan oli tavallista, että joko lähisukulainen tai joku muu otti hoitaakseen orvoksi jääneen. Enoni kuoli nuorena tubiin. Hän oli Emman ja Fransin lapsista ensimmäinen. Hänestä oli tullut isä 1931. Poika oli noin vuoden, kun oli menettänyt toisen vanhemmista kaksi kun oli menettänyt molemmat vanhempansa. Hän on serkkuni. Hänen äitinsä kerrottiin kuolleen suruun. Ei päässyt yli miehensä menettämisestä. Isoäitini ja äitini kasvattivat tästä lapsesta yrittäjämiehen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Yksi serkuistani teki äidin puolelta sukututkimuksen ja kirjakin siitä sitten tuli. Kauan siihen meni ja kirkonkirjojakin oli jossain tulipalossa mennyt joten senkin vuoksi kesti, mutta tilasin sen sitten lapsillekin. Vanhaa ruotsiakin siihen säilyneistä papereista käännettiin. Ne juuret.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #20

Arvokas lahja lapsillesi. On hyvä tietää menneestä. Siinä voi joskus olla pohjaa nykyisyydelle ja tulevaisuudelle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #21

Irja, sen mainitsemasi Osaran maatalouskoulun täytynee olla Suomen vanhin. Täällä päin olen kuullut käydyn Ahlmanin maatalouskoulua, mutta sen toiminta alkoi vasta 1900-luvun alussa.

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jse...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Maamme ensimmäinen maatalousoppilaitos aloitti toimintansa Suomen Talousseuran vaikutuksesta vuonna 1840 Lounais-Hämeessä Mustialan tilalla. Opetuksen tavoitteena oli lisätä maatalouden tuottoa väestömäärän kasvaessa. Erityisesti ruotsinkielisessä Mustialassa opiskelijat olivat 1890-luvulle asti lähinnä säätyläispoikia, joista koulutettiin suurtiloille pehtoreja. Varsinaisen maanviljelyskoulun käyneet sijoittuivatkin ennen kaikkea työnjohtotehtäviin isoille tiloille sekä esimerkiksi maanviljelysseurojen kiertäviksi ”konsulenteiksi”.

Joten eipä ollut Osaran maatalouskoulu Suomen vanhin. Valtionarkiston sivuilla aiheesta lisää: http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Maatalousoppi...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

En hakenut linkkiäni pidemmälle, taas pisteet sinulle:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Ihmettelin, kun olet niin taitava tiedon etsijä ja hyvä tiedon valitsija.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26

Kiitos, mutta aina ei natsaa ja jätin myös haltuusikin, sinulla kun sitä tietoa on.

Ja hyvinolon toivotuksin

Seija

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #20

Tiedän oman sukuni äidin puolelta aina 1600 luvulle siihen saakka kun Kiteen kirkko ja sen myötä kirkonkirjat tuhoutuivat.

Isän puolelta sukututkimus päättyy 1800 luvulle, jonnekin Keski-Eurooppaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #25

Tuntuu sille, että sukututkimus on lisääntynyt muuallakin kuin Suomessa. Käytän MYHeritas järjestelmää ja saan sitä kautta paljon tietoa. Muitakin on, enkä tiedä mikä oikeastaan olisi paras ja edullisin. Hiukan vierastan jenkkien rahastusta, mutta kai noista kaikista tietolähteistä joutuu maksamaan saadakseen sukutietoja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #25

Käsittääkseni suurin osa kirkonkirjoista tuhoutui isovihan aikana. Jos siis 1700-luvun alun yli pääsee skippaamaan, niin sitä aikaisemmalta ajalta ja sitä myöhemmältä ajalta yleensä tiedot löytyvät. Itse olen sekoitus itäkarjalaista verta, Laatokan karjalaista verta ja ruotsalaista verta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #29

Pahiten isoviha kosketti keskistä Pohjanmaata. Venäjän tsaari Pietari Suuri antoi käskyn, jonka mukaan Pohjanmaan rannikko piti hävittää sadan virstan eli runsaan kilometrin levyiseltä alalta kohti sisämaata. Hävitys oli totaalinen.

Keskipohjalaiset pakenivat hävitystä ja miehittäjiä sydänmaille rakennettuihin pirtteihin, jotka olivat alunperin tehty tervanpolttajien hautapirteiksi. Isoviha oli kansanmurha. Joten täällä on todella kärsitty aikojen saatossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

Vaikka isoviha lakkasi, seurasi pikkuviha, jolta ajalta on tietoja muun muassa muinaisen isoisäni Tohmajärven kappalaisen Johan Wegeliuksen kohdalla . Seudun papisto lähti 1742 pakoon venäläisiä joukkoja vain Johan Wegelis jäi paikalleen ja hoiti seurakuntaansa. Hän joutui alistumaan puutteeseen, vaimo ja lapset joutuivat vihollisten käsiin. Talo poltettiin ja omaisuus hävitettiin. Tästä on tietoja hänen Porvoon konsitorille lähetämässä kirjeessä.

Johan Wegelius oli yrittänyt pelastaa perheensä, mutta kasakat yllättivät heidät. Vaimo oli vasta synnyttänyt, joten kasakat jättivät vaimot ja lapset rauhaan. Siihen olisi voinut katketa se jatkumo, johon kuulun. Vasta syntynyt oli yksi isoisäketjuni jäsenistä Arvid Magnus Wegelius. Hän hukkui myöhemmin 25 kanssa kirkkoveneellä, mutta oli ehtinyt jo isäksi ja ketju jatkui.

http://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=co...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Olen realisti ja Tsaarin suuriruhtinaskunta olisi ollut suomalaisille paras vaihtoehto.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuolla lausunnolla saanet runsaan mediahuomion itänaapurissa. Niin kävi Reijo Tossavaisellekin, vaikka hän ei ollut aivan yhtä suorasukainen.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#32
Suomen talous kehittyi todella voimaakkaasti vuosina 1809 - 1917.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #34

Pekka Iiskonmäki mitä höpäjät. Perustelematta heität kaikenlaista., mutta sehän kuuluu tyyliisi.

Suomi oli vielä 1800-luvun alussakin taloudellisesti köyhä kehitysmaa ; 90 % väestöstä sai niukan toimeentulonsa maanviljelystä

Eriarvoisuus näkyi Suomessa tuolloin ja pitkään 1900-luvun alettuakin.

Täällä oli toki virkamiehiä, lääkäreitä, lakimiehiä ja yrittäjiä, joiden taloudellinen toimeentulo oli vakaata, mutta heillä ei ollut laillista poliittista asemaa. Maaton köyhälistö oli talonpoikien lapsia. Tilattomien jukkoon kuului palvelijoita ( rengit, piiat), aputyövoimaa (muonarengit, mäkitupalaiset, loiset) sekä irtolaisia. Torpparit olivat vuokraviljelijöitä, joiden oikeudellinen asema oli heikko. Voimakkaasta väestökasvusta toi ongelmia, joita muualle muutto hiukan lievensi. Köyhät , maattomat talonpojan jälkeäläiset ja muut jotka kynnelle kykenivät lähtivät maasta. Amerikka ja Kanada vastaanotti suuret määrät muun muassa pohjalaisia. 1800-luvlla ja 1900-luvun puolellakin.

Ei mitään onnellsta aikaa tavallisille kansalaisille. Väkivalta näkyi 1800-luvun lopun Suomessa. Täällä podettiin jopa nälkää 1866-1868. Siitä isoäitinikin aina jaksoi muistuttaa ja pisti syömään lautasen tyjäksi. Noina katovuosina oli pakko jatkaa jauhoja jollakin tavalla, joko puintijätteillä, jopa oljilla tai petulla, jotta olisi pysytty hengissä. Männyn kaarnan ja puun välissä oleva vaalea nilakerros kuorittiin keväällä, kun se vielä irtosi helposti rungosta ja kuivattiin ja jauhettiin. Sitä sitten sekoitettiin jauhojen joukkoon sitä enemmän mitä huonompi aika. Pettujauho sisältää joitakin tärkeitä ravintoaineita, kuten sinkkiä, magnesiumia, kaliumia ja rautaa, jopa enemmän kuin ruis ja vehnä. Vitamiinipitoisuus on myös korkea, mutta energiasisältö sen sijaan matala. Pettuleivän kuitupitoisuus on myös erittäin korkea ja siinä mielessä sen pitäisi olla varsin terveellistä suoliston hyvinvoinnille.

Eihän hyvä tullut Venäjältä, vaan suomalaisten omista päätöksistä. Oma raha eli Suomen markka tuli 1860. Vakiinnutti taloudelliset olot Suomi saattoi harjoittaa omaa rahapolitiikkaa . Tuli elinkeinovapaus 1879, muuttovapaus 1880 ja saha- ja paperiteollisuus syntyi 1860. Hyvääkin siis tapahtui.

Toki meitä avitti taloudellisesti 1800-luvun lopulla vapaa pääsy Venäjän markkinoille.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #35

Nälkävuodet johtuivat Snellmanin markan politiikasta. Se oli siten made in Finland.

Ei Venäjä Suomea kupannut samalla tavalla kuin Ruotsi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #36

Suomihan kuppasi Venäjää ennen I MS:aa, ja II MS:n jälkeen, Venäjä siinä välissä peri kyllä velkoja.

Sitäpaitsi NL kaatoi Suomeen kepulaisille ja kommunisteille säkkikaupalla sularahaa piristämään Suomen taloutta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Nälkävuodeet johtuivat myös huonoista kasvusäistä. Toki, jos rahaa olisi käytetty, olisi viljaa voinut ostaa ja tuoda tänne.
Eipä Venäjäkään meitä silloin auttanut ja tuonut syötävää. Taisi sielläkin olla huono kasvuolot.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #38

#38
Venäjä olisi ja toimitti viljaa Suomeen. Suurin ongelma oli logistiikkaa.

Rautateitä ei vielä ollut ja hevospelillä sen toimittaminen oli hidasta tehotonta.

Meri oli myös jäässä, kun Snellmann mm. vitkutteli viljan tuontia.

Virossa olisi ollut viljaa, mutta he ehtivät myymään sen Hollantiin.

Irja Laamanen voi jatkossakin purkaa kiukunsa minuun ja käyttää alatyylistä kieltä minusta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #39

Näinkö tekstini todella koit. Asiathan tässä ovat ydintä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #40

Ruotsi oli kupannut Suomen köyhäksi periferiaksi ja suuri osa armeijaa oli sitä mieltä, että Suomella on parempi tulevaisuus osana Venäjää autonomisena osana. Se saatiin Tsaarin kanssa neuvoteltua.

Esim. Viapori antautui Carl Olof Cronstedtin johdolla ilman laukaustakaan. Suomi oli Ruotsin jäljiltä niin rutiköyhä, että meni pitkän aikaa, että talous saatiin kasvu-uralle.
Ruotsi oli lyönyt täysin laimin ranskalaisten rahoittaman Viaporin ylläpidon.

Kuninkaan nimittämä Wilhelm Mauritz Klingspor armeijan ylipäälliköksi ja Carl Nathanael af Klerckerin syrjäyttäminen oli suurelle osalle upseeristoa viimeinen niitti ja särki armeijan moraalin.

Ruotsi oli taloudellisessa mielessä vain Suomen kuppari.

http://www.poliittinentalous.fi/ojs/index.php/polt...

Aina, kun tieto loppuu, niin tulevat emotionaaliset tunteet pintaa ja mennään henkilöön. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa itseään.

Olen pitänyt kymmeniä luentoja Tsaarin ajan Venäjästä mm. Tarton Yliopistossa. Pääpaino on ollut taloudessa.

Vuosi Tuotanto milj. mk Siitä, % Kotim. kysyntä yhteensä, % Siitä, %
Vienti Kotimarkk. tuotanto Tuonti Kotimarkk. tuotanto
1860 49 40 60 100 52 48
1870 77 49 51 100 60 40
1880 126 68 32 100 70 30
1890 183 35 65 100 44 56
1900 365 38 62 100 40 60
1910 649 35 65 100 38 62

Eli BKT kasvoi yli 13 -kertaiseksi viidessäkymmenessä vuodessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #41

Johan tuosta kuppaamisesta yhden blogin kirjoitin: Kellovero ja Nobelin illallinen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Richard Pipes väittää, että Venäjästä ei voinut tulla länsimainen sopimusyhteiskunta, koska kunnollista feodalismia ei koskaan ollut. En oikein tiedä, pitääkö tämä paikkansa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset