ILgron11

Sairaus yhdistää - verenkuva antaa tilannetiedot

Syöpähoidot vaikuttavat veriarvoihin, etenkin valkosolujen määrään, minkä vuoksi pientä verenkuvaa seurataan hoidon aikana tiuhaan tahtiin. Verisyöpä johtuu luuytimen valkosolujen esiasteiden muuttumisesta pahanlaatuisiksi eli syöpäsoluiksi. Leukemiassa ei muodostu yksittäistä kasvainta kuten muissa syöpämuodoissa.

 

Sairastumisen seurauksen olen tutustunut uusiin ihmisiin, sillä .sairaus yhdistää ennestään toisiaan tuntemattomia. Yhteisistä kokemuksista voi puhua ja verrata.  Sairaus tuo muualtakin laajemmalta alueelta ihmisiä hoidon ääreen. Näin ympäristöllisestikin tulee laajaa kosketuspintaa.

 

Taksimatkoja hoitokerroilta on kertynyt enemmän kuin kokonaisena normaalina vuotena. Taksin kuljettajat ovatkin mielenkiintoista juttuseuraa. Matkan aikana  kartoitetaan näkemyksiä molemmin puolin. Työmatkoillakin taksin koin melkoiseksi tietolähteeksi. Pari kertaa päädyin silloin valetaksin kyytiin. Ensimmäisen kerran Madridissa ja toisen kerran Tukholmassa. Meillä sellaista mahdollisuutta ei ole, sanoin taksitarkastaja, jonka kyydissä pääsin kotiin. Uber-taksit voivatkin  olla täysin toista maata.

 

Perusverenkuva tutkitaan herkästi, jos hoitoon hakeutuvalla on esimerkiksi väsymystä, vatsakipuja tai mustelmataipumusta.  Lääkäri ei verenkuvaa alussa kaivannut, vaikka vatsani oireili ja menin sen vuoksi terveyskeskukseen sekä vielä Malmin sairaalaan päivystykseen.  

 

Perusverenkuva kertoo tiedot erilaisista verisoluista, muun muassa valkosoluista eli lymfosyyteistä. Niitä tunnetaan  monenlaisia. Omani ovat leukemian johdosta olleet poikkeavia verta synnyttävässä solukossa olevien geneettisen virheiden vuoksi.  Tämän poikkeavuuden löydyttyä verisolujeni tuotantoa alettiin  tuhota sytostaattihoidoilla.  Tähän mennessä hoitokertoja on ollut kolme. Hoitojen jälkeen solutuotanto käynnistyy  aina ajan kanssa itsestään.  Kuntokin paranee omien solujen tuotannon alettua ja solumäärien noustua.  

 

Verisolut ovat merkillisiä. Olen kokenut olevani kuin teollisuuslaitos, jossa erilaiset solut tekevät tehtäviään. Kun laitoksen johto toimii, tulen kuntoon. Kun laitos ajetaan alas, kunto  heikkenee ja voi tulla jokin antibiootein hoidettava sairaus..

 

Sytostaattihoidot ovat vaikuttaneet näkemiseeni ja suuni limakalvoihin. Onneksi hampaat oli hoidettu juuri ennen sairauden alkamista.  Vanhoja juurihoitoja oli purettu ja korjattu. Kiitos hammaslääkärilleni. Siitä on ollut paljon hyötyä.

 

Luuytimessäni olevat kantasolut eivät tuota tällä hetkellä verisoluja. Sytostaatit katkaisivat tuotannon kuten oli odotettua. Matalasoluvaihe on päällä ja sairaala on valmis ottamaan sisälle, jos kuume ja infektio iskee. 

 

Olen saanut  kuukausien aikana hyviin konkreettisia  kokemuksia eri verisolujen vaikutuksista.

 

Kun hemoglobiini eli punaisten  verisolujen määrä  solusalpaajien vaikutuksesta putoaa alle 80:aan niin sen tuntee  liikkumisessa.  Hapen otto ja kuljetus laskevat eikä liikkuminen ole yhtä vakaata ja vikkelää kuin isommilla lukemilla. Tarvitaan soluja lisää. Kiitokset verenluovuttajille näistä lahjoituksista. Jotta verta voidaan antaa, on luvuttajan ja vastanottojan sopivuus myös aina tarkistettava.

 

Trombosyytit taas vaikuttavat verenvuotoihin ja  haavojen paranemiseen. Niitäkin pitää olla tietty määrä, jotta pärjää.

 

Neutrofiilit  puolustavat ja toimivat infektioita vastaan. Jos ne häviävät niin herkkyys saada jokin bakteeri-, sieni- tai virustauti kasvaa.

 

Vähitellen, kun ihmisen genetiikkaa tutkitaan yhä enemmän ja geenien toiminta on yhä tunnetumpaa pystytään kehittämään täsmähoitoja.  On paljon mahdollista, että jonain päivänä kantasoluja ei enää tarvita luovuttajalta, vaan omia kanasoluja pystytään rukkaamaan niin kuin kelloa ja saamaan solut taas toimimaan oikein.  Eräissä verisyövissä kantasolut joudutaan vaihtamaan. Verisyövissä on kyse niin monimutkaisesta ja useampaan geeniin puuttumisesta, että vienee aikaa ennen kuin tällaiset hoidot ovat mahdollisia.

 

Sairaalan seinällä oleva  juliste kehottaa levittämään tietoa verisyövistä. Kaikista syövistä verisyöpien osuus on noin seitsemän prosenttia. Ei siis mikään merkittävä. Kuitenkin yllättäen  useammalla henkilöllä, jotka kuuluvat tuttavapiirin lähipiiriin, on ilmennyt tuo tauti juuri tänä vuonna. 

 

Mitä enemmän näistä sairauksista tiedetään, sitä vähemmän on pelkoja näitä sairauksia kohtaan. Tuntuu, että tästä sairaudesta voisi vielä toipua hyvien hoitojen ansiosta, ilman hoitoja ei tätä mahdollisuutta edes olisi.

 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03030

 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00040

 

 

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50466/Heino_Sanna-Mari_Korenius_Henna.pdf?sequence=1

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoa Irja kun pystyt noin avoimesti ja kiihkottomasti asiasta kirjoittamaan. Olenkin tässä monta kertaa viime kuukausina pohtinut, että miten pystyt noinkin paljon tänne Usariin kirjoittamaan. Sinulla on joko peruskunto niin vahva tai olet muuten vain niin sisukas sissi, joka ei vähästä lannistu. Se on tosi hienoa! Kuten usein ystävilleni käytän sanontaa "partisaani ainesta":)

Minullakin on muutama tuttu käynyt läpi samat hoidot ja vaivat, mutta selkeästi koen heidän olleen paljon väsyneempiä, eikä varmasti olisi hoitojen aikana blogeja syntynyt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaija, ensihämmennyksestä selvittyä tuntuu, että tämän kanssa selviää. Hoitokerrat ovat erilaisia ja sairaalassa on todella ihanat ihmiset auttamassa, lääkärit, hoitajat ja laborantit sekä muutkin.. Runsas ulkoilu on ollut avuksi. Onneksi olen voinut olla kotona enemmän kuin alkuun. Kummallista miten kaiken kanssa voi elää. Päivä ja hetki kerrallaan on tullut tärkeäksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niinpä...ihminen on ihmeen sopeutuvainen...kun on pakko.

Veljeni kertoi samaa positiivista juttua Meikun syöpäosastolta ja myöskin muiden potilaiden kanssa syntyneestä hyvästä yhteishengestä. Sekin antaa lisävoimia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Kiitos Kaija. Hyvästä kannattaa kertoa aina eteenpäin.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Reipasta mieltä sinulle Irja!

Huomenna pitäisi minunkin mennä labraan verikokeeseen psa:a varten. Edellisellä kerralla oli vähän arvo noussut, joten taitaa olla taas kohtapuoleen edessä säteilyä. Mutta luotan proffaan, kun hän aikoinaan sanoi: "et sinä tähän kuole". Minkä taudin hän mahtaa minulle keksiä, jottei tarvitse sanojaan syödä!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Serkkuni kehuu D-vitamiinia apuna tuossakin. Ehkä kannattaa kokeilla. Onneksi sädetys on täsmähoitoa psa: n kohdallakin, ehkä annoksetkaan eivät siksi ole suuria, joten lääkärin sanoma hyvinkin pitää paikkansa. Vaikea arvata mikä olisi sitten se viimeinen piikki. Paljon mahdollisuuksia kuitenkin. Toivon voimia sinullekin!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Irja, sairastumisesta voi saada ystävän. Pahalta saattaa kuulostaa, mutta ystävän kanssa on helpompaa.

Vaikka tunnemme toisemme vain näiden sivujen kautta, olen huomannut Sinussa fataalia ymmärrystä sairauttasi kohtaan.

Rakkautta on myöntää turvattomuutensa. Sairaus, mikä tahansa, tuo elämään turvattomuuden, surunkin.

Pelko on terve tunne. Lapsena pelkäsin, kun piti mennä ulkohuussiin pimeällä. Puhuimme silloin kakkakummeista.

Eläinten terve reaktio on pelko. On aina pelättävä henkensä puolesta.

Me, ihmiset, olemme oppineet pelkäämättömyyden. Turvallisuudentunteemme on ohittanut pelkomme.

Sairastuminen mahdollistaa pelon paluun.

En haluaisi olla pelkäämisen paikallasi, mutta uskon, että olet tunnistanut jo omat demonisi.

Kaikenlaista ehdotonta hyvää Sinulle ja tulevaan uskoa!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kyllähän se pelko alussa tuntui ja huoli läheisten tuntemuksista. Tunne on helpottanut. Me kaikki olemme varmasti kokeneet pelkoa erilaisia asioita kohtaan, voittaneet jonkin pelon, jokin lie jäänyt olemaan. Käärmeiden pelko ainakin minulle. Lapseni pelkäsi pienenä wc:ssä maalla ruotsinkielisiä luurankoja. Tammisaaressa silloin olimme. Emme niitä koskaan nähneet. Joulupukin pelkokin voi pieneen lapseen iskeä ja miten sitä parhaiten sitten lievennetään? Meillä joulupukkia pidettiin aina hauskana. Nauroimme sille ja lapsetkin oppivat olemaan pelkäämättä. Pelkojen määrä on lukematon, jokaisella omansa.
Kiitos Mirjam kommentistasi. Täällähän näemme toisistamme erilaisia puolia sen mukaan mistä kerromme ja kirjoitamme.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset