ILgron11

Rakkausyrtti

  • Rakkausyrtti, rohtoliperi, lipstikka
    Rakkausyrtti, rohtoliperi, lipstikka

Rakkausyrtin nimi  juontuu saksankielisestä nimestä Liebstöckel.  Uskottiin, että  kasvi parantaa sukupuoliviettiä. Niinpä aikanaan suositeltiin tyttölapsen ensimmäiseen kylpyveteen rohtoliperiä, jotta heille tulisi onnea rakkaudessa ja aikainen avioliitto.

 

Se on kasvanut ja kasvaa yhä vanhoissa puutarhoissa. Se on tänne kotoutunut ties mistä ja kuinka kauan sitten. On tiedossa, että 1700-luvulla sitä  kasvatettiin ja käytettiin rohtona niin eläinten kuin ihmistenkin vaivoissa. Sitä on käytetty kihtiin, kurkkukipuihin, yskään, jopa keuhkoputken tulehduksen, astman ja ientulehdusten hoitoon sekä parantamaan ruokahalua ja vähentämään ilmavaivoja. Nesteen poistajanakin sen on sanottu toimivan.

 

Rohtoliperillä on monta nimeä: liperi, lipstikka, liipastikkuakin näkyy käytetyn. Latinalainen nimikin on vaihdellut  (Ligusticum levisticum) tai ruotsinkielisenä libsticka. Sitä sanottiin väkevänhajuiseksi ja vihreäkukkaiseksi putkeksi.  Keltaisiksikin kukkia on sanottu. Vuoden 1834-julkaistussa siemenluettelossa oli  libbsticka  -nimellä siemeniä myynnissä.

 

Rohtoliperi  on mausteena vahva.  Tämäkin osoittaa sen: keittoon ei tarvita muuta kuin vettä ja lipstikkaa.  Ihan noin laihaan syötävään en tyydy, mutta lipstikka kruunaa vaikka perinteisen lihakeiton. Sitä voi käyttää salaatteihin ja vaikkapa lihapullien mausteeksi. Liian iso määrää voi pilata ruoan.

 

Lipstikan taimia voi levittää jakamalla. Lipstikka on helppohoitoinen. Se nousee maasta varhain keväällä ja ensimmäiset hennot lehdet ovat jo hyviä sellaisenaan nautittavaksi ja hyviä maustekäyttöön. Sitä kannattaa pakastaa kesän kynnyksellä. Se ei myöhemmin kesällä enää välttämättä ole yhtä aromikas ja pehmeä ellei sitä pidä vireänä leikkaamalla pitkin kasvukautta, jolloin sen lehdet pysyvät käyttökelpoisina.

 

Se voi kasvaa jopa 2,5 metriseksi. Niin korkeana en ole sitä nähnyt. Ehkä sillä silloin on erittäin vahva maa, josta ponnistaa. Lipstikka on monivuotinen eikä nuuka maaperän suhteen.

 

Aikanaan jo sanottiin, että sen pitäisi kuulua jokaiseen puutarhaan.

 

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/649568  s. 4

 

Tietoja_Kajaanin_kihlakunnasta.pdf  Kirja: Tietoja_Kajaanin_kihlakunnasta ja etenkin Paltamon pitäjästä ilmestyi 1885 Hämeenlinnassa

 

http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498415

 

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/705757 s. 10

 

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/52370/fv11891.pdf  s. 36  lipsticka julkaisussa, joka päivätty 26.5.1759

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Nyt taas nousee voimakkaasti, vaikka edellisten vuosienkin satoa on kuivattuna vaikka kuinka paljon - rontti.
Käytän lehdet ensimmäisenä ja sitten paksummat varret mausteena sopissa. Mitään en heitä pois; korvaa suolaa ihan mukavasti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jaoin viime vuonna yhden lipstikan ja nyt on kolme. Ehkä pitäisi korjata sato aiempaa tarkemmin ja pitää kesän freesinä paremmin. Kumpaa suosittelet kuvattamista vai pakastamista mausteen säilyttämiseen? Tosin huomaan, että olet kuivannut, mutta oletko myös pakastanut?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos kuivattaa ja lisää suolaa saat hyvää sormisuolaa pöytämausteeksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #4
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Olen pakastanut vain pienen erän. Kuivaaminen on kätevämpää, kun niitä lipereitä tulee koppakaupalla. Menee tosi pieneen tilaan, jos vielä vähän murustelee.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Pitääpä kokeilla. Minulla on vielä viimevuotista kuivattua nokkosjauhetta ja uutta nokkosta pukkaa kovasti. Jotenkin olen hiukan huono käyttämään noita omia kuivattuja tuotteita, pakastettuja kyllä käytän. Viimeiset mansikat ja mustikat vasta nyt menossa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #8

Minullakin on; huom! lasipurkeissa, suppiksia, herkkutatteja ja ties mitä. Osa paperipusseissa ( aromit häviävät hieman vrt. lasipurkki ). Suppiksia ja mustatorvisieniä 3 vuoden takaa- maku aivan loistava. Pakaste vaan täytyy käyttää ennen kauden sulatusta.
Nyt nokkosversot ovat parhaimmillaa, mutta ei huussin takaa ( korkea nitraattipitoisuus ).

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Kuivatuille varmasti lasipurkit ovat parhaita. Meilläkin on usean vuoden takaa suppiksia. Lienevät Tsernobyl vahvistettuja peräti ; D . Kyllä niitä silti käytetään. Pakaste ei säily yhtä pitkään kuin kuivattu. Olin aikanaan töissä Viikissä, Maatalous- metsätieteen puolella informaatikkona. Yliopistolla oli usein erilaisia tilaisuuksia maistella tuotteita. Hyvin, jäivät mieleen kylmäkuivatut mansikat, joita silloin kerran tuotettiin jokin koe-erä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Virossa lipstikkaa käytetään käärmeiden häätöön kirjoitti kaverini.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kuulostaa hyvältä, täytyy hankkia Rakkausyrtti!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kenties se löytyy jonkun puutarhasta tai sitten siemenestä kasvattamalla. Yksi tuttuni kirjoitti, että sitä kasvaa vessan takana. Osoitti näin, että ei taida olla hänelle mikään merkittävä mauste. Miksi halveksua hyvää?

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Paras tapa saada satoa on pyytää joltakin kaverilta osa kasvavaa jaettua kaivettua Lipstikkaa juurineen. Siitä se alkaa.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Romaniassakin käytettiin happamien keittojen liemiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Liekö lipstikka siltä suunnalta tännepäin tullutkin. Saatko jostakin enemmänkin tietoa aiheesta? Keitothan ovat Itä-Euroopan suosikkiruokaa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset