ILgron11

Asenteet historian opetukseen

  • Kumpujen yöstä
    Kumpujen yöstä

Historian opetuksesta kirjoitettiin jo 1867 sanomalehdessä. Sävy oli aivan toinen kuin tämän päivän kirjoituksissa, joissa historiaa ei nähdä edes tärkeänä oppiaineena. Ikään kuin oltaisiin taantumassa ulos sivistyskansojen joukosta. Pimentoonko tulevia polvia ajetaan?

 

Kopioin tuosta ikiaikaisesta lehdestä pienen osan. Siinä oli pohdintoja siitä mitä historia merkitsee ja mitä sen opetuksen pitäisi sisältää:

”Muualla annetaan arvoa oman maan historian opettamiselle. Sivistyskansat ovat kiinnostuneita omasta menneisyydestään ja niillä on tietoisuus omasta menneisyydestä. Kyse on myös Eurooppalaisen sivistyksen tuntemuksesta. ”  Lehdessä syytettiin Suomen syrjäistä asemaan siitä, että ne virtaukset, joita etelämpänä oli eivät esiintyneet täällä yhtä virein kuin muualla. Oli myös hienoista kateutta siitä miten vanhoja aikoja oli tutkittu ja kulttuurista ja historiallisista tapahtumista oli huomattavan paljon  tietoa.

 

Koulussa syntyi historian opetusta kohtaan kahtia jakautunut asenne.  Nautin historiasta keskikoulussa. Opettajana oli Kyllikki Lahtela. Hänellä oli kiinnostava tapa opettaa. Hänestä huokui sivistyksen henki. Kyllikki Lahtelalla oli varmasti  myös tarve tuntea  syvemmin sitä päivää, jota elimme  ja niitä aikoja, jotka tuohon päivään johtivat. Olihan hän kansanedustaja Olavi Lahtelan puoliso, jota hän usein tunneilla myös korosti.

 

Lukiossa suhde muuttui  täysin päinvastaiseksi. Miesopettaja halveksi meitä matikkalinjan tyttöjä.  Ainakin sellaiselle hänen asenteensa ja elekielensä näytti. e Historiaa kaadettiin niskaamme kuivasti ja ikävästi oppilaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kajoten. Lukion päästötodistuksessa historian numero olikin sitten kuusi. Historia ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään. Suhde siihen on nyt toinen, jota varmasti tapahtuu  ihmisille muutoinkin.

 

Kiinnostuksen uusi kasvu on tapahtunut monia eri teitä. Historiallisten romaanien kautta  historia on elävöitynyt. Sukututkimus on luonut oman erityisen tietämisen tarpeen. Miten ja minkälaisessa yhteiskunnassa elettiin ennen ja miten maailman myllerrykset ovat vaikuttaneet ihmisiin ja elämään? Miksi Suomesta lähdettiin suurin joukoin Amerikkaan ja Kanadaan sekä luomaan ihanneyhteiskuntaa naapurimaahan?  Mitkä olivatkaan nuijasodan, ensimmäisen kansalaissodan syyt, ettei vain kahtiajako silloinkin?  

 

Kaikesta ei tietysti samalla tavoin ollut kouluopetuksessa, mutta kouluopetus loi ikään kuin raamit mihin voi uutta  istuttaa ja miten nykyistä maailmaa ihmisineen hahmottaa menneiden aikojen kautta.  Historian valossa on helpompi ymmärtää tätä päivää ja odottaa sitä mitä on tulossa. Mahdollisuudet monenlaisiin tulevaisuuden polkuihin on siten ehkä helpompi hahmottaa, luoda näköaloja ja varautua myös yllätyksiin.

 

Viedäänkö nyt säästöin  tulevilta polvilta sivistyspohja? Pitääkö Suomeakin rakentaa  tietämättömyyden ja rahan liittoon?

 

01.01.1867 Tidskrift utgiven av Pedagogiska föreningen i Finland no 5

http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/116803

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Paljon on myös opettajasta kiinni kiinnostus aineeseen. Meillä Tampereen Harjun Yhteiskoulussa oli erittäin pätevä ope Aineli Yrjö-Koskinen. Oli niin tiukka, että meillä matikkalinjan pojilla pipo kiristyi aina, kun hän astui omalla ilmeellään luokkaan. Historiaa opittiin vuosilukuperusteisesti. Eihän sellaiseen ulkolukuvyörytykseen nuoret kaverit suostuneet. Kiinnostus hiipui. Vasta aikuisena asiat ovat palanneet arvoiseensa asemaansa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri tuo opettajan asenne ja kyky opettaa ovat missä tahansa muussakin aineessa ratkaisevia. Hyvä ja kiinnostava opetus on aina oppimiseen kannustava. Historian opetusta olisi syytä uudistaa, mutta ei karsia opetettavien joukosta. Jokin perusta on hyvä olla.

Kiinnostus historiaan ehkä syvenee vasta koulut käytyä. Ystäväni opiskeli yliopistossa historiaa Matti Klingen johdolla. Hän on tainnut olla melkoinen historian guru. Hänen elämäkertakirjansakin ovat täynnä yksityiskohtia ja säästettyjä elokuva, matkaja muitalippuja ja muuta hänelle arvokasta koko elämän ajalta. Siten ehkä emme omaa historiaamme taltioi, eikä lie mitenkään tarpeenkaan, mutta voisi ehkä olla yksi pieni osa lasten historian opiskelussa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

> .....Opettajana oli Kyllikki Lahtela.....

ooo

Näyttää siltä, että meitä on täällä US- blogistossa ainakin kolme samaa koulua käynyttä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niinpä. Kai opettajan nimi kertoo jotain. En usko, että koulua vaihtoi? Oma stoorinsa sekin. Minä vaihdoin toiseen kouluun lukioon.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Historia on tärkeä oppiaine. Sen opettamisessa voidaan tehdä kuitenkin pahoja virheitä, jos oppilasta ei opeteta itse oivaltamaan ja ymmärtämään.

Historia on myös täynnä vääriä totuuksia ja painotuksia, joilla ohjaillaan uutta sukupolvea tiettyyn suuntaan. Historian opetus voi olla aivopesua.

Tärkeintä historian opetuksessa lieneekin se, että kysytään, kuka sen his storyn kirjoitti ja miksi.

Mielenkiintoista olisi yhdistää historian opetukseen filosofiaa ...

Joka tapauksessa reaaliaineita pitää koulussa olla paljon - nykyisin vielä entistä enemmän kaiken tietotulvamme keskellä - ja aikaa asioiden pohtimiseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pohtiminen ja ymmärtäminen kulkevat käsikädessä. Sitä kouluissamme oli ainakin aikanaan olemattoman vähän tai sitä ei ainakaan oppilaiden suotu tekevän, vaan toistavan sen mitä opettaja oli sanonut ja mitä kirjoihin oli kirjoitettu.

Muistan monta pilkkanaurua siitä, jos ja kun joku oppilas erehtyi selittelemään käsiteltävää asiaa.

Oli meillä yksi ihmeellinen aine sielunelämän terveysoppi. Olisi voinut olla filosofian opetusta, mutta kun tunteja piti uskonnonopettaja niin kyllä se myös siihen suuntaan meni. Uskontojen opetus oikeassa muodossa voi avartaa ymmärtämystä.

Voisi oppilaat itse pistää pohtimaan lukemaansa ja keskustelemaan siitä. Ehkä näin tehdäänkin tänään tai kenties edistyneimmissä kouluissa tehdään.

lapsenlapseni käy verkon kautta lukiota, jolloin hän joutuu itsenäisesti perehtymään kaikkeen materiaaliin. Silloin ei tapahdu tuota aivopesua. Toki voihan materiaalin valita siten, että se määrää tiukan suunnan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Eräs tärkeä näkökulma on, kun sodasta ja rauhasta puhutaan, historia on aina pääsääntöisesti ollut voittajien "kirjoittamaa". Sitä sitten neutraalimmat historiotsijat ovat parhaansa mukaisesti oikaiseet myöhempinä aikoina.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Historiankirjoitus ei näin tunnuta totuuksia. Aika inhimillinen piirre, kun ajattelee tuon minne vain mitä yhteiskunnassa tapahtuu tänäänkin. Rosvot ja tappajat eivät ole tehneet sitä mitä ovat tehneet. Poliitikot kääntävät asiat omaksi parhaakseen tietoja heiltä kaivellessa jne. Miten sitten historia näkökulmasta asiat olisi kerrottu aina neutraalisti. En usko Ruotsinkaan olleen meitä niin paljon parempi maa kuin mitä historian kirjat osoittavat. Meidät on historianteoksissa alistettu Ruotsin paremmuudelle monin tavoin. Entä Venäjä sitten tai Neuvostoliitto? Huh mitä totuus tietäisikään?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omassa koulussani SYK:ssa oli erittäin tehokas historian opetus. Eritoten lukiovuosina, mutta myös keskikoulutasolla.

Opetuksessa panostettiin ennen kaikkea historian lainalaisuuksien ymmärtämiseen ja kaikki detaljit, vuosiluvut y.m. jäivät mieliin niiden lainalaisuuksien detaljeina.

Kiitokset ryhmätyönä historiaa opettaneille Erkki Pohjolalle, Antti Oksaselle ja Tuure Vierrokselle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juha, ihailin kouluaikoinani kovasti SYKiä. Oli yksi ystävä, joka kävi SYKiä ja hänestä tuli sittemmin lääkäri, traagisen kohtalon kokenut nainen. Potilas tappoi hänet.

SYKin kirjat olivat ihan erimaata kuin ne kirjat mitä me luimme. Kaikki siellä tuntui niin paljon helpommin ymmärrettävälle ja kiinnostavalle. Kyllä SYKistä sitten pääsikin helposti yliopistoon ja muualle jatkamaan. Tämä näkyi myös opiskeluja aloittaessani. Moni opiskelutoverini oli SYKistä tai muusta paremmasta lukiosta eli Norssista tai tyttökoulusta.

Ryhmätyö historian opetuksessa voisi olla erittäin antoisaa. Ehkä sitä jo nyt harjoitetaan ja harjoitellaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lukion historian opetus siellä oli järjestetty niin, että kaikki rinnakkaisluokat olivat yhteisellä yliopistomaisella suurryhmäluennolla ensin jokaisesta uudesta aiheesta. Siinä opettaja valotti kyseisen aiheen taustoja ja tapahtumia mahdollisimman seikkaperäisesti.

Seuraavalla historian tunnilla sitten olimme luokittain järjestäytyneinä neljän - viiden hengen ryhmiin ja kunkin luokan oma opettaja alusti meille suurryhmäluennon aiheeseen liittynyttä tehtävää. Jokainen ryhmä kirjoitti sitten ryhmäesseen kyseisestä aiheesta yhteisen työnjakonsa pohjalta.

Esseet purettiin sitä seuraavalla tunnilla koko luokan kommentoitaviksi.

Kun tällaista historian opetusta todella pätevien opettajien luotsaamana kävi läpi kolme vuotta lukiossa, niin ei ole ihme, että lähes jokainen kirjoitti reaalissa laudaturin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Juuri näin. Yksi aine ja hyvä opetus. Säilytti mahdollisen kiinnostuksen ja antoi pohjan analysoida itsenäisesti historiallisia tapahtumia. Olen kade.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa