ILgron11

Tuntemattomat islantilaiset dekkarit

  • Tästäkin on kyse.
    Tästäkin on kyse.

En ollut Arnaldur Indriðasonista kuullut ennen kuin  hänen kirjaansa ehdotettiin  luettavaksi.  Kysyin kirjaa muutamasta kirjakaupasta, uusinta en halunnut. Tilaamalla olisin saanut. Kirjastosta toki löytyi 12-osaisen sarjan teoksia.

 

Islanti on muutoinkin kulttuuriltaan melko tuntematon. Islannissa kuitenkin kustannetaan eniten kirjoja maailmassa asukasta kohden. Saarella on noin 320 000 asukasta.

 

Islannin kieli on pysynyt melko muuttumattomana noin 1000 –vuotta. Kirjalliselta kulttuuriltaan  se edustaa erästä Euroopan vanhimmista, osin viikinkien jälkeläisiä. Islantilaiset vaalivat omaa kieltään ja keksivät vierasperäisille sanoille omankielisen vastineen.  Vanhat saagatkin ovat islanninkieltä taitaville yhä ymmärrettäviä.

 

Löytyykin yllättäen monia syitä tutustua Indridasonin suomeksi käännettyihin dekkareihin. Erityissuosikkieni Henning Mankellin Wallandereiden tilalle tulee  näin uusi kiinnostava pohjoismainen dekkarisarja. 

 

Tartuin sarjan ensimmäiseen osaan :  Räme.  Se on palkittu teos., mutta alkukielellä sitä en kykene lukemaan. Kirja ilmestyi 2000 ja suomeksi 2003, mutta on  täysin tätä päivää, kännyköineen, tietokoneineen ja geenitutkimuksineen.

 

Tulipa tutuksi Reykjavikin pimenevä, sateinen syksy. Juuri  dekkariin sopivaan sää.  Mutta se ei ala: Oli synkkä, syksyinen, myrskyävä yö, vaan ruumiin löytymisellä ja murhaajan jättämällä mystisellä viestillä.   

 

Rämeessä tutuksi tulevat rikospoliisi Erlendur ja  nuori kollega Sigurður Oli,  Erlendurin   huumeita käyttävä, raskaana oleva tytär Eva Lind sekä monen lapsen äiti Elinborg, joka myös osallistuu viivalliselle lehtiön sivulle kirjoitetun viestin selvittämiseen.

 

Saarella on, osalla ainakin yli tuhat vuotta sitten, rantautuneiden geeniperintöä. Pienen, väistämättäkin sisäsiittoisen saaren geeneissä on myös sairautta aiheuttavia perintötekijöitä.  Pieniä tyttöjä kuolee. Lapsen pääkopasta on otettu ruumiin avaamisen yhteydessä aivot kuten Einsteinilta aikanaan. Näistä aineista kutoutuu vähitellen etenevä jännitysnäytelmä, jossa tutustutaan omaleimaiseen islantilaiseen kulttuuriin ja elämän peruskysymyksiin ja ratkotaan kuka jätti viestin: minä olen HÄN.  

 

Ensimmäisen teoksen luettuani haluan lukea  lisää. En yhtään ihmettele, että mies on Islannin suosituin  2015 on ilmestynyt Arnaldur Indriðasonilta 12. dekkarisuomennos Varjojen kujat..

 

http://www.tornio.fi/ArnaldurIndridason

https://kirjasto.kuopio.fi/104210/fi/articles/islannin-kielesta-ja-kulttuurista

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islannin_kulttuuri

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Dekkakeita harrastavat varmasti tuntevat tämän kirjailijan.

Lauri Pietarinen

Arnaldurin kirjat ovat hienoja. Ironista on, että koko Islannissa on vuodessa vähemmän murhia (noin yksi) kuin mitä julkaistaan "Murha Reykjavikissa" aiheisia dekkareita!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos kommentista. Ihmettelin aina miten Ruotsissa syntyy paljon dekkareita, vaikka ei Ruotsikaan ole näyttäytynyt väkivaltaisena maana. Mikähän lie tarpeessa luoda murhia ja vielä enemmän lukea sellaisista. Toki en pidä tarkkasta kuvauksesta murhan kohteesta, vaan asioista, jotka kytkeytyvät aikaisempiin tapahtumiin ja murhan tapahtumiseen.

Lauri Pietarinen

Kyllä totta kai murhatutkimus on vain kehys muiden asioiden kuvailuun ja päähenkilön sisäisen kehityksen seuraamiseen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Islanti möi koko väestön geenikartat jenkeille, em. syystä. Tosin jo viikingit ymmärsivät sisäsiittoisuden kirot, ja kävivät ryöväämässä naisia Irlannista. Aluksi he olivat orjia, mutta avioliiton kautta nousivat myös merkkihenkilöiksi. Lisää aiheesta on Reykjavikin historian museossa, jota lämpimästi suosittelen.Siksi Islannissa on punatukkaisia ihmisiä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuonne Islantiin menoa haikailenkin. Viikinkien elämäkin kiinnostaa. Geenit myös erityisesti. Kiitos museovinkistä. Ehkä jonain päivänä vielä sinne pääsen. Norjan museotkin kiinnostavat.

Punatukkaisia on suvussani. Satakuntalaisissa juurissa isoisäni puolella. Mistä lie väri kotoisin, olihan suomalisillakin geenivaihtoa viikinkien aikanakin ja ainahan sitä on hiukan, ehkä liian vähän ollut.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Suosittelen lämpimästi maatilamatkailua Islannissa. Firmat järjestävät kaiken, ja auton saa lentokentälle. Nelivetoinen talevella ehdottomasti. Islantilaiset ovat mahtavaa porukkaa. Ainoa sana, jonka ymmärin on gata.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jo Jules Vernen Matkustuksessa maan keskipisteeseen mainitaan Islannin kirjastosta, jonka kirjat kiertävät koko ajan kädestä käteen. Olen ajanut Islannin ympäri ja yöpynyt maatiloilla,sekä hostelleissa, ja jokaisessa paikassa oli matkalaisia varten kirjasto.
Kannattaakohan noi kirjat lukea ruotsiksi, vai suomeksi?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Suomeksi luin, mutta voivathan ne olla hyviä myös ruotsiksi. Pitäisikin testata, kun seuraavia otan luettavaksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ruotsiksi saa usein äänikirjana. Mieluiten luen skandinaaviset kirjat ruotsiksi, tai norjaksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Kiitos vinkistä. En juuri äänikirjoja ole harrastanut.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa