*

ILgron11

Kaukana kaikesta - uusi elämänvaihe

  • Kolmella värillä. Taiteilija löysi muistopatsaan puna-armeijan pesäkkeestä. Sen äärellä puun lehdillä loistii aurinko kirkkain värein.
    Kolmella värillä. Taiteilija löysi muistopatsaan puna-armeijan pesäkkeestä. Sen äärellä puun lehdillä loistii aurinko kirkkain värein.

Galleria Mondossa Museokadulla on viimeisiä päiviä Antti Virkkusen Kaukana kaikesta –näyttely. Siellä tein  havainnon. Monella meistä on alkuperäisen työuran sijaan löytynyt uusi ura, innoitus tehdä muuta kuin työvuosinaan on tehnyt.  On unelmia, joita toteuttaa.

 

Antti Virkkunen toimi rakennusalan yrittäjänä yli 30 –vuotta. Hän on koulutukseltaan diplomi insinööri. Ei mennyt hukkaan koulutus, sillä sen hän hyödynsi työssään ja se on yhä mukana. Taiteilija on pelkistänyt näkyjään  muutamilla väreillä kankaalle. Hänen taiteensa ammentaa erilaista tunnetiloista ja Sallan maisemista, yhdistää koettua ja abstraktia.   Virkkusen sanoin: ”Taide on sielun ravintoa, se on  illuusio jostakin, joka on koettu elämyksenä.”

 

Ystäväni kirjoittaa kirjaa, jota akvarellimaalausta harrastanut mies kuvittaa. Yhdessä syntyy uutta.  Tekijöiden kokemukset saavat kirjassa uuden elämän.

 

Joku säveltää ja sanoittaa. Kun on nuorena päässyt musiikkiin kiinni, se ei olekaan jättänyt sijaansa, vaan antanut työuran jälkeen uuden ulottuvuuden elämään. Kauniimpaa laulua ja musiikkia en olisi uskonut kuulevani, kun olimme saattamassa läheistämme viimeiselle matkalle. Poika oli säveltänyt ja sanoittanut oman musiikin äidilleen, joka tänään täyttäisi 100 –vuotta.

 

Joku lähtee täältä maailmalle. Pitkä ura vaihtuu ulkomaisiin tehtäviin. Toinen lähtee aupairiksi. Joku jatkaa tutkijana, kun aktiiviuravuosina ei siihen ole ollut kylliksi aikaa.

 

Antti Virkkunen hankki kymmenen vuotta sitten taiteen alan koulutuksen . Hän on pitänyt kuusi näyttelyä. Kaukana  Sallassa syntyvät erilaiset karut kokemukset kuin Helsingissä.

 

Pohjoisen rauha,  hiljaisuus, valkoiset maastot, ne muistan ikiaikoja sitten pohjoisessa viettämiltäni hiihtolomilta. Kesä  ja syksy ovat taatusti erilaisia siellä. Siitä koin jotain Virkkusen tauluja katsellessani.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juu kolmella päävärillä pärjää, jos käyttää "ei väreiksi" luokiteltuja mustaa ja valkoista niiden lisänä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Valkoinen taisi olla mukana, sillä taiteilija sanoi, että ei ole vain yhtä valkoista vaan liuta valkoisia. Hän oli paikalla kertomassa töistään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kolme väriä ja liuta valkoisia, eli jos valkoisiakin on jo monta niin miten päädyt lukuun kolme?

Näkeehän se lopputuloksesta mitä värejä on käytetty, mutaa ainakin singneeraukseen, en ymmärrä miksi se pitää tehdä aina mustalla. Itse signeeraan usein punaisella tai oranssillakin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #4

Sinäpä sen sanoit. Onko valkoinen valkoinen vai jokin sen muoto? Punaisiakin erotellaan. Miten tarkkoja taiteilijat ovat?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Ainakin ne valkoiset käyttäytyvät eri tavoin, eli sinkkivalkoinen on sellaista mannapuuromaista ja titaanivalkoinen on kuin jotain levitettä. Jos haluaa vaikka kasvoihin puuteria, niin siihen on sinkkivalkoinen oma valintani, tietysti pitää sekoittaa hieman muitakin värejä joukkoon. Jos taas halaun vahvaa valkoista, vaikkapa ruotsinlaivan kylkeen käytän titaania.

Sinisiä, punaisia ja keltaisiakin on monia eri "värejä", sitten vielä ne kuivuvat ja käyttäytyvät eri tavoin, joten ensin on opittava tuntemaan värit, pohjat, maalausnesteet ja siveltimet.

Mutta ei niitäkään tarvitse opetella jos osaa maalata "korvakuulolta"!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Ari, enpä ennen olekaan törmännyt sanoihin maalata korvakuulolta. Melkoista luovuutta todellakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Niinpä, luovuus sen sinullekin paljastaa.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Olen päätynyt johtopäätökseen, että aivot tietoisuuden ulkopuolella työstävät työuran aikana jotakin, johon on lapsena ja nuorena saanut "motivaatiopiikin". Voimakas muutos elämäntilanteessa kuten lapsien lähteminen pesästä, velkojen loppuminen, läheisen tai oma sairaus voi palauttaa aikoinaan kesken jääneen tekemisen tietoisuuteen. Ja jotenkin se kesken jäänyt on kehittynyt aikaa myöten ihan itsekseen. Näin on käynyt itselleni. Yli 40 vuotta poissa olleet motivaatiot tehdä jotain ovat nyt keskeinen osa päivittäistä askartelua ja aivojen pyörittämistä Ja mikä hienointa - kukaan ei pakota, ei vaadi, ei aseta aikatauluja. Suurin ilahtuja on itse kun saa jotain aikaiseksi. Ja mikä ihmeellistä, työhalut siihen, mitä on tehnyt viimeiset 30 vuotta, eivät katoa harrastuksien myötä. Nyt on tuplamotivaatio.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lapselle asetetaan ja lapsi itse asettaa itselleen toiveita, joita hän sitten aikuisena toteuttaa. Kun sitten koittaa aika, että hän saa tehdä jotain ilman omia tai toisten asettamia haaveita on hän omillaan ja luo sitä mitä mieleen juolahtaa. Se on elämää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vapaudessa ja rauhassa luovuus pääsee kukoistamaan, jos sille annetaan muutoin tilaisuus. Moni sen jo osoittaa omalla toiminnallaan. Pakko on huono ohjaaja.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kateeksihan käy heitä joilla on äidinmaidosta lahjoja. Kun tähän yhdistyy halu tai suorastaan palo, jopa niin että kouluttautuu niin onhan siinä huikea maailma elellä aktiiviuran jälkeistä aikaa täysipainoisesti.

Mutta mitenkäs me lahjattomammat? Olisiko kaunotaiteista muutoin kuin vastaanttajan vinkkelistä katsottuna täyttämään eläkepäivien sisältöä? Ei tietysti väkisin mutta jos löytyisi rohkaisua, syöttejä niin saattaisi moni, siis entistä useampi hankkia kunnon kameran, kynän ja paperia, nokkahuilun tai vesivärit ja pensselin.

Sinä Irja Laamanen kun on sana hallussasi ja luova henki muassasi etkös kirjoittaisi meillekin rohkaisuksi ja kipinäksi?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

No nytpä Matti turhaa heitit tuhkaa päällesi. Kirjoitat kiinnostavasti ja kuviasikin on nähty. Aina tietysti voi parantaa kaikkea.

Viikollan englantilainen ystäväni kirjoitti järjestäneensä kuvien käsittely kurssin ja perustaneensa kamerakerhon. Kakkos kurssikin jo suunnitteilla, eikä siinä kaikki. Kolmas lastenkirja tulossa. Hän sai isommat tilat jazz-konserteillee, joita tiuhaan Sheffieldissä järjestää. Eikä siinä kaikki hänellä on globaalejakin suunnitelmia. Voitais tietysti sanoa hiukan kateellisina, että helppoahan noilla engelsmanneilla on kielikin hallussa koko maailman valloitukseen. Tämä ystäväni on jo lähellä kahdeksaakymmentä ja aina vain aktiivisuutta ja uutta löytyy. Ihailen. Ihaillan kaikki muutkin ja tehdään itsekin parasta mitä osaamme ja mitä mielikuvituksemme suo. Sellainenhan meille on annettu.
Täällä vain pieni näyte: http://www.sheilapantry.com

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset