ILgron11

Valentiinus herätteli

  • 1950-luvun kainosta ystävyydestä
    1950-luvun kainosta ystävyydestä
  • Ystävyyttä parhaimmillaan
    Ystävyyttä parhaimmillaan

 

Etelä-Euroopassa arvellaan, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä. Muutoin suhtaudun hieman ristiriitaisesti tähän päivää, vaikka viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa jo vuonna 1537.  Ranskassa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia.

Suomessa päivää on vietetty 1980-luvulta lähtien.  

 

Vasta viime vuosina päivä on noussut enemmän pinnalle. En muista yhtään ystävänpäivää 1980, 1990-luvuilta tai 2000 ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Ei  niin mitään merkittävää mainittavaa, liekö sinulla? Taidankin olla ilonpilaaja, mutta minusta ystävää on syytä muistaa  jokainen päivä. Miksi sen tekisimme vain yhtenä päivän vuodessa?

 

Ystävänpäivän juuret ovat  pakanuuden ajalta.  Päivällä on yhteys Lupercaliaan, Romulusta ja Remusta imettäneeseen suteen ja juhliin, jotka alkoivat eläinten tappamisella. Silloin uhrattiin vuohi ja koira.  Juhlilla haluttiin hävittää paha ja puhdistaa kaupunki ja vahvistaa hedelmällisyyttä.

 

Hyvää tahtovat Valentinus -nimiset munkitkin saivat väkivaltaisen lopun. Miten ystävyys voi liittyä näin julmiin kohtaloihin.  Ehkä ihminen on aina kaivannut draamaa. Ystävyyteen  kun liittyy myös suuria kaipuun ja ikävöinnin tunteita.

 

Kaivoin 5-vuotiaana saamani ystäväkirjan esille.  Siinä on aikakauden kiiltokuvia ja  naapurin tätien  korteista leikkaamia kuvia ja heidän kirjoituksiaan.  Kirja on lähes loppuun kulunut. Etukansi kadonnut ja takakannesta vain puolet jäljellä. Sellaisia runonpätkiä ystävyydestä ei kenties enää kirjoitella.

 

Sun ystäväsi armaasi mä aina olla tahtoisin.

Jos kuolo sinut kohtaisi, niin murhe minut murtaisi

Tuija  25/12-53

Sain Tuijan siskokseni, kun hän oli 11-vuotias. 

Aamulla varhain tätä kirjoittaessani linnut ikkunani takana visersivät. Alkaa tulla kevät. Linnut sen tietävät ja tuntevat höyhenpeitteensä alla.

 

Hyvää ystävänpäivää!

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Lupercalia

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/pyha-valentinus-tuki-rakastavaisia/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Muistivärssykirjat kannattaa ystävänpäivänä kaivaa esille:

Missä kukka

Siellä kesä.

Missä tähti

Siellä taivas.

Missä onni

Siellä autuus.

Omat värssyni olen kirjoittanut verkkosivustolleni Tyhjäpaperi:
http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/tp3.htm

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Tarja. Kävinkin blogisi johdattelemana tuolla sivustolla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tämä vanha värssy putkahti mieleen:

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Sillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos oisi pieni virta,
ja virran yli silta,
niin kävisin sua katsomassa
vaikka joka ilta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Voi mitä ihania runon poikasia. Tulee mieleen kiiltokuvien aika ja niihin liittyvät ihanat hetket. Vaihdoimme kuvia, muistatko Seija kun vihkossa oli taskuja . Jollakin numerolla aukesi tasku josta vaihtaria sitten tutkailtiin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

Vihkoa taskuineen ei ollut, mutta iso suklaarasiallinen kiiltokuvia. Harmittaa muuten vieläkin kun en anno domini ostanut Pariisin kirpparilta miltei A4 kokoista kiiltokuvaa, jonka olisi voinut laittaa maalle makuukammariin raameihin. Vaan oli kallis ja nuukuus iski.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Hyvää Ystävänpäivää Irja!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hannu sinulle myös Hyvää Ystävänpäivää! Ihana, että olet olemassa.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Juurikin näin, ystävänpäivän juuret lepäävät pakanauskonnoissa, niin kuin monen muunkin nykyisen juhlapäivämme. Tällä kertaa kyse on tosiaankin Lupercaliasta, jossa juhlittiin hedelmällisyyttä, seksuaalisuutta ja puhdistautumista. Lupercalian nimi tulee Lupercuksesta, joka oli vanhojen roomalaismytologioiden mukaan hedelmällisyyden jumala ja susien metsästäjä. Ei se minusta veriseltä kuulosta. Tätä kolmepäiväistä festivaalia juhlittiin helmikuun 13. - 15. päivä - tietystikin nämä ovat vain historioitsijoiden arvioita ajalta ennen gregoriaanista kalenteriamme.

Yksi Lupercalian aikana suoritetuista rituaaleista oli nimeltään Februa, Feruatio tai Februare, joka tarkoittaa kirjaimellisesti puhdistautumista. Tämän rituaalin aikana ihmiset ajoivat itsestään pois ilkeät ja pahat henget ja paransivat tätä kautta myös tulevan keväisen maan hedelmällisyyttä. Yksi Lupercalian aikana suoritetuista toimista oli eräänlainen rakkauden lotto. Tämän perinteen mukaisesti nuoret ja naimattomat miehet paritettiin yhteen naisten kanssa eräänlaisen lottojärjestelmän kautta. Jokaisen osallistuvan naisen nimi laitettiin ruukkuun, josta miehet sitten nostivat festivaalien aikaisen kumppaninsa. Parien tuli toimia kuin rakastavaiset tai kumppanit koko juhlakauden ajan.

Jos mietimme tämän päivän symboleita jotka assosioidaan ystävänpäivään, niin sydänkäpysellenne kantamat punaiset ruusut olivat rakkauden jumalattaren Venuksen mielikukkia. Punainen väri assossioitiin myös vahvoihin tunteisiin, elämän alkuun ja verisiteeseen. Pieni siivekäs Cupido (tai Amor), joka ampuu rakkauden nuolia, oli alunperin halun, himon ja erotiikan jumala. Tätä ennen hän esiintyi antiikin kreikkalaisten uskonnoissa Eroksena. Nykyaikana vekkulin voi nähdä ammuskelemassa ihastuneita erillaisissa ystävänpäiväkorteissa ja t-paidoissa.

Tänä päivänä me juhlimme ystävänpäivää aivan eri merkeissä, vaikka eräänlainen pariutuminen siihen jossain määrin vieläkin liittyy. Kuten tarina kertoo, myöhemmin katolinen kirkko omi (lue: assimiloi) Lupercalian Pyhän Valentinen legendan kautta. Kenties parempi niin, vai mitäpä sinä olet mieltä - tulisiko meidän vieläkin pelata rakkauden lottoa nuorikkojen kesken?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos perusteellisesta päivän hengen esilletuomisesta. Minusta tuota prisuhdelottoa harrastetaan jo jopa kirkon siunauksella. Toki se ei liity Valentinuksen päivään, kun kaksi toisille outoa ihmistä tapaavat ensi kerran alttarilla: Kyseessä siis ohjelma Ensi treffit alttarilla. Toki miehen ja naisen taustat on tutkittu tarkkaan ja jonkin mekanismin mukaan päätelty, että pari sopisi yhteen. Lottoahan se tavallaan on. Pari tällaista ohjelmasarjaa on jo tullut. Kenties tulossa lisää. Katsoimme osan tuosta toisesta jaksosta, jossa sitten yhden parin liitto on jatkunut. Näin varmasti kävi aikanaan varmasti myös noilla lottomarkkinoilla.

Muitakin hiukan vastaavia tosi TV-ohjelmia on ollut. Hiukan menneestä muoto on muuttunut, mutta tarve parinmuodostukseen säilynyt. Minusta luistelu, jossa etsittiin paria oli hauskaa. Sellaista ei enää taideta harrastaa. Voisi sellaisen ehkä elvyttää?

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Ystävänpäivän juttu WP:ssa ”Together 83 years, the ‘longest married couple’ to give advice on Twitter for Valentine’s Day” .. contentment is a key to a happy life.

Pitkän iän salaisuus on pitkä avioliitto ja sen salaisuus on tyytyväisyys.

https://www.washingtonpost.com/news/inspired-life/...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen Jaakko samaan mieltä. Tyytyväisyys ja pikkuasioiden pitäminen pikkuasioina. Turha kiistely ja riitely voi sairastuttaa. Tämän olen havainnut. Hyvällä mielellä elämä on helpompaa. Itse voimme vaikuttaa siihen, mitä mielessä liikkuu ja minkälaisia vinkkejä toisille annamme. Kiitos linkistä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa