ILgron11

Akka rieskana

  • Akka-rieskaa
    Akka-rieskaa
  • Maistiaiset
    Maistiaiset
  • Polynesiassa syödään leipäpuun hedelmiä hiukan perunan tavoin.
    Polynesiassa syödään leipäpuun hedelmiä hiukan perunan tavoin.

Ruotsissa myydään ekologista leipää, joka on valmistettu Norlantilaisessa Bredbyssä siis vapaasti suomennettuna leipäkylässä.  Kaveri ihasteli, että vihdoinkin sai tuota hyvää leipää. Pitihän sitä ja sen alkuperää tutkia hiukan tarkemmin.

 

Oli hiukan hankalaa kertoa ruotsalaiselle, että akka ei ole kaunein nimitys naisesta.  No onhan akka vahva nainen kuten nyt tuo kaikkien tuntema Pohjanakka.

 

Kuvia Akasta katsellessa tuli mieleen lapinrieska.  Vaasan leipomo ehkä tekee sitä vielä. Kilpailuilla on myös yritetty pitää rieskaperinnettä yllä. Ohrarieska (nyrkkirieska) on perinteinen Kainuussa leivottu leipä. Kaikesta ei pidä luopua ja tarinoita leivästä voisi kerätä täälläkin ja laittaa sellaisia markkinoitaessa leipäpakettiin mukaan.

 

Leivän nimenä ruotsalainen Akka on pohjoista luoteislappilaista alkuperää sanotaan selosteessa. Muistiini tuli kuvasta, että täälläkin myytiin samanlaista rieskaa, mutta taisivat ruotsalaiset ostaa meiltä juuri sen leivän brändin pois. Olen kaivannut sitä kovasti. Kyllä täälläkin ohutta rieskaa tehdään, mutta juuri sitä entisen makuista ei mielestäni ole saatavissa.

 

Ruotsalaiset osasivat tästäkin tuotteesta tehdä haluttavan oman Lappiin liittyvän tarinansa kautta.

 

Löytyypä suomalaiseksi mainostetusta gluteenittomasta rieskasta myös englanninkieliset ohjeet. Toinenkin kokeilukelpoinen ohrarieskareseptin on ohessa. Sen on nimellä aka.  Nimi taitaakin olla peräisin saamenkielestä. Moneksi  tuo akka taipuu.

 

http://www.maku.fi/blogit/terveen-hyvaa/ohrarieska-aka-opiskelijan-yllattava-kuitupommi

 

http://freshinsf.com/post/82306787368/gluten-free-rieska-finnish-quick-bread

 

http://www.polarbrod.se/vara-brod/akka/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Oikea aito ohrarieska on sitä jotakin, muut ovat rieskan nimellä ratsastavia sekaleipiä.

Akka ei täällä pohjoisessa ole niin pahankaikuinen sana, koska se oli aivan tavallinen arkikäytössä vielä muutama vuosikymmen sitten ilman mitään negatiivista merkitystä. Täällä rajan pinnassa ihmiset puhuvat vaimoista samoin kuin kotiseudullani puhuttiin akoista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Tuure. Aitoa ajattelin tehdä, vaikka kyllä niistä vaaleista olen pitänyt. Ohraa käytän myös muurinpohjalettuihin ja pannariinkin. Maku on parempi kuin pelkkää vehnää käyttäessä.

Minä en ole akotteluun oikein tottunut, mutta jos sitä olisi viljelty, niin tottumus olisi varmasti tullut. Äijä tuli tutuksi läheisen kautta. Alkuun sekin oli outo vaarin sijalla.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Eikö meidän kaikkien sivistäminen alkanut sanoilla: "Olipa ennen ukko ja akka."

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa ennen ukko ja akka ja heillä kangaspakka. En muista miten se jatkuu.

Hieman erilailla nimittäin jatkuu täällä runo. Sitä en muista kuulleeni:
Oli ennen ukko, akka,
Oli kirjava kananen,
Muni kirjavan munasen,
Muna vieri hiiloksehen,
Hiilet lenti lattialle,
Lattia lakehen nousi,

http://runosto.net/kanteletar/lasten-lauluja/oli-e...

Itse asiassa tuo alku onkin monen eri sisältöisen runon alku.

Pohjan akka on mytologinen pohjolaa johtava hahmo, liekö ollut olemassa? Kasvoiko jonku akan maine ajan saatossa suuremmaksi kuin oli koskaan eläissä ollutkaan?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Vietin lapsena kesiä Jyväskylän lähettyvillä maaseudulla. Erään maatalon isäntää piti kutsua nimellä Äijä. Äijä oli jokin suvun päämiehen nimitys, ja kyseinen mies olisi loukkaantunut kovin, jos häntä olisi nimitetty jollakin toisella tavoin.

Tampereella äijä olisi tosi ruma nimitys. Niin ne murteet ja puheenparret vaihtelevat alueittain.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

Jyväskylän lähistöllä Laukaassa on myös paikka nimeltä Äijälä. Äijä on laatusana ei halveeraus.

Oletpa aika Äijä on enemmän positiivinen sanonta, kun haukkuma. Ainahan sitä on sanoja otettu muuhun käyttöön esimerkiksi nimiä on halveerattu, välillä Tauno on suosittu haukkuma ja joskus taas Antero jne...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä puolestani olen pitänyt itseäni hyvinkin akkana.
Ohut ohrarieska on todella helppotekoinen ja herkullinen leipä, mutta se vaatii kunnon puilla lämmitettävän leivinuunin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miksi tekeminen ei sähköuunilla onnistuisi? Leivinuunia ei ole. Kiertoilmalla vai ilman on kysymys, johon vielä kaipaisin vastausta?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyllähän sähköuunissakin tulee ihan hyvänmakuisia, mutta se ei ole tarpeeksi kuuma ja puu-uuni antaa aina oman arominsa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Mielestäni kyse ei niinkään ole kuumuudesta, vaan arinan materiaalista. Pelti on aivan erilainen paistoalusta kuin tiili. Niitä irrallisia arinoita kylläkin myydään sähköuuneihin pitsakiven nimellä. En ole kokeillut, mutta uskoisin, että se auttaisi ruisleivän, ohrarieskan ja karjalapiiraan paistossa huomattavasti verrattuna pellillä paistamiseen.

Kyse on mielestäni siitä, että paksumpi materiaali varaa itseensä lämpöä ja luovuttaa sitä ei tavalla kuin ohut pelti, joka on suoraan sähköuunin vastusten armoilla. Termostaatti kun napsahtaa pois päältä on se sama kuin pelti kylmenisi, eli se alkaa välittömästi jäähtyä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Kiitos Ari hyvästä vinkistä. Pitää tutki mistä pitsakiviä saa. Kiertoilmauunin saa melkoisen kuumaksi, joten lämmöstä ei lie kiinni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #11

Olen itsekin ajatellut hankkia, mutta on jäänyt vielä haaveeksi.

Pitsakivi lämmittää pohjaa tasaisesti ja imee pohjasta kosteutta. Näin vältetään kotona tehdyn pitsan tyypillinen valmistusvirhe: pohja jää raa’aksi, vaikka täytteet ehtivät palaa mustaksi. Pitsakiven kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä ohuemmaksi pohjan onnistuu kaulia, sitä enemmän pitsa muistuttaa rapsakkaa ravintolatuotetta.

On hyvä myös muistaa että silloin tarvitaan leipälapiota tai vastaavaa ja kiven on annettava lämmetä pidempään mitä uunin termostaatti sanoo ainakin 20 minuuttia yli saavutetun lämpötilan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Kyllä ohutrieskan paistossa samoin kuin leipäjuuston kyseessä on myös kuumuudesta, siitä merkkinä tummat pilkut.
Leipäjuustossa pitää olla homogenisoimaton maito.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #12

Kuumuudestapa hyvinkin, eli kivi varastoi lämpöä ja luovuttaa sitä eri tavoin kuin ohut pelti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Ei se kivi kuitenkaan kuumenee uunin lämpötila korkeammaksi.
Ehkä grillivastusta käyttämällä saisi jotain tummia läikkiä leivän pintaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Ei leivinuunin lämpötila ole monia satoja asteita, kyllä tuo Irjan ilmoittama 300 jää monistta leivinuuneissa saavuttamatta ja silti ne paistavat hyvin, koska kivi "säteilee" lämpöä eri tavoin kuin ohkanen pelti.

Jos kerran arinakivissä on eroa, niin miksi ihmeessä pelti sitten korvaisi ne kaikki jos vain lämpöä lisättäisiin, kyllä idea on enemmän arinassa kuin lämpötilassa. Saadaanhan kiertoilmauuniin sama lämpötila kuin leivinuuniin.

Ja miksi ihmeessä sitten pizzakiviä käytetään jos niistä ei ole mitään etua?

Minun yksi eno kokeili eri materiaaleja uunin arinakiviksi lähinnä paistoa ajatellen ja paras oli tavallinen punainen tiili, sitten yleisin eli tulenkestävä tiili ja huonoin oli vuolukivi, vaikka se tuli kaikista kuumimmaksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Leipäjuuston paistaminen onnistuu kotioloissa sähköuunissa, vaikka aito leipäjuusto loimutetaan avotulella juustolaudalla. Säädä uuni niin kuumalle kuin pystyt ja käytä grillaustoimintoa. Juustosta irtoaa reilusti heraa paistamisen aikana, joten se on parasta laittaa massa uritetulle puualustalle joka asetetaan hieman kallelleen niin että urista valuva neste valuu vesiastiaan joka on pohjalla.

Ulkonäöltään tuote ei silloin poikkea "aidosta" ja alkuperäisestä uunijuustosta. Jos uunijuustoa tehdään peltialtaassa neste kihuttaa sen eikä siitä tule kunnollista, näin tapahtuisi myös loimutuksessa jos alusta ei olisi imevä puu alusta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Kokeilen juuri isolla valurautaisella pannulla paistamista. Uuni 300 asteinen ja kiertoilma keskellä valmistuu. Tuli ehkä hiukan paksu taikina uuniin. 2-3 mm olisi riittänyt. Saa nähdä onnistuuko.

Valurautapannun hankin aikanaan tehdäkseni vaikutuksen appeen ja anoppiin. Siinä teimme pippuripihvejä elämäni ensimmäisen kerran. Onnistuivat, mutta tästä ei vielä ole tietoa. Jauhopussissa oli yksinkertainen ohje. Todella helppo.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Ohutrieskaa on paistettu joskus myös kaalinlehtien välissä: 15.11.1894 Kalevatar no 0 kertoo tuo lehti ja hyviä tuli. En aio kokeilla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #12

Olen tehnyt takan pesässä leipäjuustoa ja hyvää on tullut, vähän samalla tavalla aseteltuna oli kuin loimukalaakin valmistettaessa. Näin tulen lieskat toivat väriä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #16

Minä olen tehnyt leipäjuustoa tavallisessa sähköuunissa, mutta idea oli se, että se oli puualustalla ja hyvin onnistui. Pintaan tuli aivan samanlaiset tummat pisamat kuin mitä normaalisti puu-uunissakin, ainoastaan savun ja liekin maku jää pois.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #20

Mitä se puualusta vaikuttaa? Teitkö homogenisoimattomasta maidosta?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Puu imee kosteutta eri tavalla kuin pelti. Puualustalla oikea loimutettu juusto ja loimulohikin tehdään, jos sillä ei olisi merkitystä niin miksi niin tehdään yhä?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #25

Meillä harva ritilä loimulohen tekoon. Kala kiinnitetään ritilään ja ritilä kiinnitetään alustaan, jossa puut palavat ja hiiltyvät. Toimii. Olen kyllä nähnyt puualustaakin käytettävän.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #27

Ritilä on hyvä, eli sehän hengittää, toisin kuin umpipelti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Olen minäkin paistanut juuston leipälapiolla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #30

Leipälapio tahtoo vain kärsiä siinä toimessa, mutta miedolla lämmöllä ei suurta vahinkoa sille tule. Oikea alusta kai olisi haapalauta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Minäkin olen tehnyt hiilloksella leipäjuustoa. Mutta kerran yritin sähköuunissa kaupan maidolla, siitä tuli jotain kalvakkaa muruista lätyskää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Kyllähän maidon rasvaprosenttikin on merkitsevä tekijä sen ohella että maitoa ei ole liikaa jalostettu. Suoraan tilatankista laskettu tinkimaito olisi tietysti parasta, toinen vaihtoehto taitaa olla se vanhan ajan maitona myytävä tuote. Sitä oli lähikaupassa Kiimingissä euron litra eilen tarjouksessa. Olisi pitänyt ostaa kymmenen litraa ja sitten juoksutin, niin olisi työn ja vaivan jälkeen saanut vajaan kilon maukasta leipäjuustoa.

Niemitalon leipäjuustot painoltaan noin puoli kiloa maksavat 6 - 7 euroa eli omalle työlle saa noin euron palkan.

Ihminen oppii helppouteen ja kerää ostoskoriin tarjouksesta leipäjuuston noin kympin kilohintaan eli silloin ei tekijälle jää enää mitään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #26

Valmista leipäjuustoa ostin s-marketista hiljan. Ei narissut. Sitä kaipasin. Kuuluuko aidon leipäjuuston hiukan narista hampaissa.

Muuten ei tullut maan mainiota rieskaa tekeleestäni. Syötävää kuitenkin. 300 astetta oli liikaa lämpöä ja koko kämppä tuli täyteen savua. Minulle sanottiin, että tuota ei sitten enää koskaan kannata tehdä. Ehkä kokeilen miedommalla lämmöllä, jos kokeilen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #28

Minäkin kokeilin tänään ohrarieskaa ja teen sitä varmasti vastakin, eli onnistui hyvin. Harkitsen kyllä vakavasti pizzakiven hankintaa, 36 euroa ei ole iso riski kokeilla.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #28

Laapilaiset ainakin taitavat puhua myös narskujuustosta..hyvän ja oikeaoppisen juustoleivän kuuluu narista..jos ei narsku,niin oisko paistettu liian vähän?
Tavallisessa kotiuunissa ja kotiruoanlaitossa kolmeasatasta tarvitaan hyvin harvoin..lähinnä jossakin nopeassa kuoruttamisessa..mikään varsinainen kypsennyslämpötila se ei ole..oikea pitsanpaistolämpötila on 300,mutta silloinkin pitsa pitää olla niin ohut,että se kypsyy kolmessa/neljässä minuutissa.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #10

Olet Ari melekosen oikeessa..meinasin kirjoitaa samasta asiasta..vaan eipä tarvikkaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #23

Hannu teetkö sinäkin leipäjuustoa vai voitko suositella jotakin merkkiä kaupan hyllyltä? Niitä näyttää olevan useita ja olisi kivempi osua heti hyvään. Hillon kanssa maistuu. Puolukka ainakin on hyvä seuralainen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #29

Parasta on pysyttäytyä Haapalan leipäjuustossa, jos sitä vain siellä etelässä on tarjolla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #32

En ainakaan ole huomannut Haapalan leipäjuustoa, Juustoportin kylläkin löytyy. Kahvi ja leipäjuusto hyvä yhdistelmä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #36

Mieluimmin lakkahilloa kuin kahvia leipäjuuston kyytipojaksi;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Minä olen ostanut Lidlistä, ihan hyvä mielestäni. Tykkään laittaa kahviin.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #29

No juu en,en tee..mä olen tämän juustoleivän suhteen kummallinen ja outo,että en oikein ns. tykkää..ja se ei ole mitenkään näitten juustoleipien syy eikä vika,tuotehan on mitä parhain..syön toki ihan itkemättä,kun eteen laitetaan,mutta enpä muista milloin olisin itselleni ostanut,tehnyt en ole ikinä..vaan kyllä meilläkin tuo parempipuolisko tykkää sitte munkin edestäni.
Lakka-tai mansikkahillolla toki puolukkahillollakin ja kaffetta tietysti tykö.
Margareetta tuolla Lidlin mainitsikin, siellä on melko useinkin tarjouksessa ja kotimaista tuotantoahan sekin on,Juustoportilla on hyvät tuotteet noin muutenkin,heidän tuotteitaan tulee ostettua valmistajan nimen perusteellakin.
Noin muuten olen kyllä juustojen ylin ystävä..no kukapa ei olis.
Tän juustoleivän suhteen mulla on varmaan joku aivovamma tai jotain..??
No sitte vähän sinäsä turhaa tietoutta..nykyään puhumme leipäjuustosta ihan yleisesti oikea muoto olis juustoleipä..eli leivän (rieskan..litteä)muotoisesta juustosta,joka paistetaan kuten leipäkin.
Leipäjuustohan on sinänsä ikivanha käsite,se vaan oli kokonaan aivan muuta.
Nääs nimittäin ainakin tavallisen kansan suussa sillä tarkoitettiin edamia.
Joskus siellä munkin lapsuudessa ja nuoruudessa kuuskytluvun puolivälissä,kun kauppahommat aloitin ja vielä pitempäänki puhuttiin edamista leipä juustona..leivän päälle laitettavasta juustosta..siitä se lienee alkunsa saanut,vaikka eikös sitten muka muita juustoja ois leivän päällekkin laitettu.Toinen ja todennäköisesti oikeampi syy on siinä,että parhaimillaan se on ns.leivän päällä..varsinaisessa ruoanlaitossa se käyttäytyy hieman hankalasti..venyy,vanuu ja paukkuu..no ainakin venyy eli on syödessä hankalaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #38

Edamia aika harvoin nautin, mutta emmental on jotenkin helpompaa syötävää. Ihanaa, kun juustovalikoima on runsastunut ja voi kokeilla kaikkea uutta Savujuustoa ostin pakkauksen, mutta pakkauksessa oli valmiita viipaleita. Aika hankalia käyttää. Välissä oli muovi, mutta eivät meinanneet viipaleet erottua toisistaan. Ei hyvä pakkaustapa, ehkä ei hyvä juuston koostumuksen kannaltakaan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Ihan muuten asiasta kolmanteen,kuten tapanani on..vaan kun tässä on sopiva tilaisuus..mitäs mieltä olette nykyisen Valion juustoista?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Harvemmin ostan, kun on saatavissa muitakin juustoja. Erityisesti tykkään Tenhola juustosta, jota saa Raaseporista Tenholasta Frimanin kaupasta. Sieltä saa paljon muitakin hyviä juustoja, eikä taida Valion juustoa edes olla myynnissä.

Onkohan Valion juustojen laatu heikentynyt, kun niiden käyttö on meillä vähentynyt. Tykkään hyvin reikäisestä musta tai punaleimaisesta juustosta. Juuston pitää itkeä, mutta ei taida nykyisissä pakkauksista sellaisia löytyä. Kevytjuustoja en syö. Ne vaikuttavat huijaukselle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olin kolme neljä vuotta sitten Lapinlahdella paikallisen juusto meijerin tapahtumassa jossa syötiin Valion juustoja. Silloin huomasin, miten pliisuja makuja niissä on. Kehumiset tietysti ymmärtää, kun kyseessä oli meijerin järjestämät illatsut, mutta muuta hyvää kuin mustaleima emmental en niistä muistanut.

Syön kyllä kiltisti kaikkia Valion juustoja, mutta ulkomaisissa on muhkeampia makuja, jopa Arlan tuotteissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun kuuden kieppeillä heräsin, tuli mieleen Arin kommentin luettuani: Juu juu juustossa löytyy. Löysin sen 1970-luvun kappaleen Kisulta: https://www.youtube.com/watch?v=HW-xDfGv-hA

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #44

Juustossa löytyy. Muistaakseni Viola juusto sai Venäjällä suurta suosiota, mutta Suomessa sitä ei ihmeemmin ihannoida. Kyllä tuo kotimaisuus juustoissa on enemmän kehujen kuin näyttöjen varassa. Muistan, että pallojuusto oli joskus suuressa suosiossa. Sitten vierailin Liperin meijerillä jossa tuota juustoa tehtiin, johtaja sanoi että ei sitä vahakuorta siihen pakko olisis laittaa, mutta sillä tavalla saatiin levitettyä se vaha pois omista nurkista. Aivan kuten kipsivuoret alkoivat pienentyä, kun keksittiin gyproc-kipsilevyt. Tai makkarat, joiden sisällä saadaan jaetukssi lihatuotteet joita muuten ei ilkeäisi myydä.

Kotimaisia juustojamme vaivaa tietty hygieenin maku, eli sielu puuttuu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #45

Violassa sentään oli makua. Kävisiköhän se tuorejuustosta juustokakkuun, jos sitä olisi vielä saatavissa. Kaunis kuva oli päällä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa