ILgron11

Käsityötaidot ja aivot

  • Rintaneula
    Rintaneula
  • Kangaspuissa tehty
    Kangaspuissa tehty
  • Yhdestä puusta veistetty. Nuoren miehen lahja isälleen.
    Yhdestä puusta veistetty. Nuoren miehen lahja isälleen.
  • Emännän tietokirjan kuvitusta
    Emännän tietokirjan kuvitusta
  • Joensuun taitokorttelissa materiaaleja ja mahdollisuus oppia käsityötaitoja.
    Joensuun taitokorttelissa materiaaleja ja mahdollisuus oppia käsityötaitoja.
  • Ristipistoin tehty nimikointi ja erikoinen laakapistonimikointi, kuin ex-libris kirjoissa
    Ristipistoin tehty nimikointi ja erikoinen laakapistonimikointi, kuin ex-libris kirjoissa
  • Tänäpäivänä nimikointiin ei ole aikaa
    Tänäpäivänä nimikointiin ei ole aikaa

Ystäväni neuloi pienen rintakorun.  Neuleessa puikkoina olivat hammastikut. Säväyttävä työ.

Monesti olen toivonut, että jäljellä olisi kuva muistoihini tallentuneesta puuvillalangasta neulotusta  valkoisesta pölyrätistä, ensimmäisestä aikaansaannoksestani.

Liekö muillakaan ensimmäisiä kädentaitoja säilytettynä? Petyin kun tuotokseni ei mennyt käyttöön. Pidin huolen, että lasteni tekemiä pannunalusia hyödynnettiin. Se oli  eräänlainen osoitus niiden arvosta ja tarpeellisuudesta.

Lauri Gröhn linkkasi Puheenvuoron kommenttiin sivun, jossa on otsikkona:´Käsityö tekee hyvää aivoille`.  Sivun ajatukset kantavat: ” Käsitöiden tekeminen kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä.”

Kouluissa neuletöitä taidetaan tehdä vähemmän kuin aiempina vuosina. Jotain hyvääkin nykyisissä mahdollisuuksissa valita aineita näen; tytötkin pääsevät tekniseen työhön. Koulukäsityö ei ole täytetoimintaa “oikeiden aineiden” välillä, vaan luova toiminta aktivoi ja mahdollistaa haastavien kokonaisuuksien oppimista.

Taito- ja taideaineitahan on esitetty yhdeksi syyksi Pisa-menestykseemme, sillä meillä käytetään lukuaineiden opetukseen muita maita vähemmän aikaa. Tuleeko suomalaisista näin luovempia vai katoavatko, hiipuvatko tai peittyvätkö kyvyt ajan myötä? 

Käsityötä  voidaan käyttää havainnollistamaan ilmiöitä, vaikkapa DNA:n kaksoiskierrettä. Voisitko kuvitella neuletyötä tehdessäsi samalla hankkivasi vieraan kielen taidot?  Vaikkapa neulomasi sukat voisivat konkretisoida espanjan perusteiden opiskelua.

Oli kouluja, joissa ymmärrettiin nuorta, joka neuloi tunnilla. Neuletöitä tekeviä on näkyvyt linja-autossa tai junassa, yliopistolla luentoja kuunnellessa on voinut neuloa, ehkä ei enää?   Neuletyöt eivät ole olleet miehillekään vierasta.  Australialaismies neuloo villapaitoja öljyn päästöjen vahingoittamille pingviineille.  Ei enää ihan nuori mies,  109-vuotias tai ainakin oli vielä keväällä 2015. Pitäneekö neulominen ihmisen hengissäkin pidempään?

Suomalainen käsityö tuli tunnetuksi Lontoossa jo 1800-luvulla. Sen teki tunnetuksi Annie Clive-Bayley (1852-1924). Hän matkusti ympäri maatamme ja pani merkille, että kodeissa oli taidokkaita käsitöitä, joita myös osti ja toimitti Lontooseen näyttelyä varten.  Lehdet Suomessa uutisoivat laajasti näyttelystä,  ”jossa oli esillä  kutomuksia, kankaita, mattoja, esiliinoja, oviuutimia, korko-ompeluksia,  naisten käsitöitä useita lajeja.  Puukkoveitsiä tuppineen. Puutöitä. Rasia, lusikka, kahveli,  ruokaliinarenkaita jne. Rahkatöitä, pitkävartiset lapikkaat parkitusta nahasta, naisen ruojut, kenkiä ja lipokkaita, tuohitöitä, lasten leikkikaluja, runonlaulajain pukuja,  Runebergin kuvallinen Vänrikki Stoolin tarinat.”   Näyttely oli laitettu taitelijayhdistyksen  myymälän yhteyteen.  Näyttely ei ollut laaja eikä seikkaperäinen esitellessään suomalaista käsiteollisuutta, mutta sen myötä  Annie  Bayley teki tunnetuksi Suomea ja suomalaisia jo tuolloin.

Annie Clive-Bayley, jota lehdissä neiti Bayleyksi nimitettiin,  puki myös englantilaistytön Itä-Karjalaiseen kesäpukuun, kun suomalainen kirjeenvaihtaja oli paikalla.  Suomalaiset lipsuttimet laitettiin käpristyneine kärkineen jalkoihin.  Tuollainen puku päällä englantilaisesta ”missistä” tuli kirjeenvaihtajan mielestä mieluummin venakko kuin suomalainen tyttö.  Sen kirjeenvaihtaja sanoikin, mutta neiti Bayley koki, että hänessä oli jotain hyvin alkuperäistä suomalaista.

”Suomen keski- ja ylempien luokkien  naiset ovat saaneet harvinaisen hyvän kasvatuksen ja sivistyksen.  He pystyvät kaikenlaisiin töihin ja  on heidän joukossaan useita arkkitehtejä ja kirjanpitäjiä.  Ei ole lainkaan harvinaista kohdata naisia, jotka puhuvat ranskaa, saksaa ja  englantia yhtä hyvin kuin suomea ja ruotsia.  Useat naiset käyttävät vapaa-ajan taidekutomiseen.”  Käsityöt olivat vielä tuolloin suomalaisen ruustinnankin hyveiden ruumiillistumana. Hänen täytyi huolehtia kehräämisestä, kutomisesta, meijerityöstä, ompelutöistä, peltotöistä, keittämisestä, säilömisestä ja puutarhanhoidosta ja maaseudulla lasten kasvatuksesta.  

Tuon ajan naisilta vaadittiin toisenlaista monitaituruutta  kuin nykynaisilta. Itse neulottu ei välttämättä  tänään ole sellaisessa asemassa kuin ennen.  Talvi kuitenkin innostaa vielä monia neulomaan ja muunkinlaisiin käsitöihin. Käsityönä syntyy yksilöllisiä ja kaunista jälkeä. Tekemisestä seuraa mielihyvää ja mielenrauhaa.

http://www.tekstiiliopettajaliitto.fi/toiminta/lehti/kasityo-tekee-hyvaa-aivoille/

https://kielikompassi.jyu.fi/puheviestinta/tietomajakka/maja_perusteita_havainnollistaminen.shtml

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2949049/The-109-year-old-man-knits-sweaters-PENGUINS-Meet-Alfie-Date-Australia-s-oldest-man-creates-tiny-clothes-spare-time.html

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kotit/pg/virtanen/oikeinnu.pdf

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/664534?term=Bayley#?page=2

Bayley, Annie Margaret Clive, 1852-: Vignette from Finland; or, Twelve months in Strawberryland. (London, Low, Marston and Company, ltd., 1895)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (65 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pitäisikö nuo palindromit kirjailla johonkin ja jos niin risti-, korsi- vai laakapistoilla?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ristipistot hyviä. Niillähän usein on kirjailtu nimikirjaimet lakanoihin ja pyyhkeisiin. Pitääkin tarkistaa onko muuta tyyliä kirjailuissa käytetty.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pitäisi kurkottaa vaatehuoneen ylähyllylle, mutta vanhoissa perintölakanoissa on muistaakseni yhdistetty korsi- ja laakapistoja nimikirjaimiin.

Edit: löytyi kuva, on pari tämän tapaista isotädin reikäompeleellakin kirjailemaa aarretta.

http://kuvat.huuto.net/8/d4/7a671cbed833d058354f13...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #5

Kaunista ja herkkää katseltavaa, mutta itse työ on ollut varsin uuvuttavaa, jos ei sitten palkinnut hyvällä mielellä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

No lakanoihini on käytetty työteliäämpää mallia, eikä niin monimutkaisia malleja tehnyt kuin yksi isotädeistäni, kaipa olivat vain vieraskäyttöön. Olen miettinyt katkaisisiko ja tekisi koristetyynyt kun ovat keskeltä vähän hiuki, pussilakanoitahan nykyään käytetään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Olipa minulle ihan outo sana. Luulin Seijan tekstissä olevan kirjoitusvirheen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Tuollainen löytyy myös kaapistani. Arvokkaita aarteita, mutta ehkä ei enää seuraavalle sukupolvelle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Jonkun leikeompeleellakin kirjaillun perintöpöytäliinan, josta ei ole lähtenyt tahra irti olen surutta leikannut ja ommellut verhokapaksi maalle, mitä niillä kaapissakaan tekee.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Minä tein äitini virkkaamasta verhosta sipulipussin. Toimii hyvin siinä tarkoituksessa, varsinkin kun verhoja oli vain yksi jäljellä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Laakapistoillakin on nimikoitu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Lisäsin pari kuvaa, joissa on nimikointeja, pääasiassa laakapistoin. Sellaiseen ei enää uhrata aikaa. Ehkä osoittaa myös, että liinavaatteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin ennen.

Täällä ohjeita pistoihin, joita voisi erilaisiin materiaaleihin käyttää. http://www.taitopirkanmaa.fi/WebRoot/pirkanmaa/Sho...

T Piepponen

Käsityötaitoisilla on aivot, vaikka osa käsityöläisistä näyttääkin habitukseltaan joltain muinoisen ajan eenokeilta.

Lääkäri sanoi "Niin pitkään kun tekee käsillään, pysyy lanttu kunnossa. Katsos kun käsittää-termin kantasanakin on käsi." Uskon häntä edelleen, tosin tiesin sen sanomattakin.

Eräs asia mikä minua korpeaa on se, että "käsityömessut" jne. mieltyvät lantussa käsittämään lähinnä hameväen käsitöitä, kuten jotain patalappuja. Siellä kovien materiaalien taitajat ovat vähemmistönä. Tosin jotkut nyt tekevät muutenkin asioita enemmänkin käsittääkseen kuin myydäkseen käsiensä töitä.

Seuraavaksi voisi tutkia kuinka lahopuusta saa jalopuuta(patinanastakan värjäämästä puusta). Helposti onnistuu vaikka haasteellista onkin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Älä Piepponen naisten patalappujen tekoa väheksy, muistan yhden luokan pojista lyöneen virkkuukoukkua pulpettiin kun virkkasi niin kireää ettei muuten mennyt läpi:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, mitä leipätekstiisi tulee niin pannulaput menivät heti käyttöön, sekä omani että lasten, ja mm. pojan puutöinä tekemä pannunalunen. Samoin neulomani lapaset ja ompelemani esiliina; ensimmäisenä ommeltu käsityöpussi ristipistoiltuine nimikirjaimineen on jossain varaston laatikossa.

Tyttären bouclélangasta kangaspuilla kutoma shaali on nojatuolin selustalla, ja minun syytäni oli että sai huonomman käsityönumeron. Sanoin näet kun kävi koulusta näyttämässä että on kauniimpi huovuttamatta, opettaja olisi halunnut huovutettavan, luultavasti kevätnäyttelyyn. - Ei aavistustakaan miten hyvin varustetut käsityöluokat kouluissa on nykyään, lasten koulussa oli hyvä puutyöluokkakin ja varusteistakin riippuu mitä voi opettaa.

Ja juu, käsitöiden tekeminen kehittää ongelmanratkaisukykyä, varsinkin silloin kun neuleohjeen mukaiset istutetut hihat ovat kaariosaltaan liian lyhyet ja pitää pähkäillä miten kutoa mahdollisimman vähän purkaen uusiksi:)
Monimutkaisempaa neulemallia voi kutoa vaikkapa kielikurssia kuunnellen, käyttökelpoinen ajatus! Sukkia tai helppoa neulemallia kutoessaan voi tietysti katsoa TV:tä.

En muista kenenkään tuttavan neuloneen luennoilla ja junalla en ole aikoihin kulkenut, ennenhän junassa neulottiin. Sen olen neuleohjeista huomannut että nykyään käytetään usein paksumpaa lankaa ja paksumpia puikkoja, ts. valmista tulee paljon nopeammin. Paksun langan, pipojen ja pitkien kaulahuivien sekä kaulurien myötä puikoilla kutominen koki uuden tulemisen.

Onhan käsitöiden tekeminen hiipunut ja aikaa vievät käsityöt alkavat olla museotavaraa, käsityöharrastajien töitä lukuun ottamatta. Kangaspuutkaan eivät enää taida kuulua maalla pirttien vakiokalustoon ja pärekoppiakin saa enää sokeainmyymälä Annansilmästä tai torilta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla oli mahdollisuus osallistua puutöihin oppikoulussa, mutta se lysti loppui kun muutimme toiselle paikkakunnalle.
Minä olen jollain luennolla jopa parsinut sukkia. Käsityö on hvä keskittymiskeino.
Monenlaiset käsityökurssit ovat kansalaisopistoissa varsin suosittuja.
Minua voisi tuohityöt kiinnostaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuohityöt ovatkin arvossaan. Niitä keräillään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mökillä on leipäkori joka on kestänyt käytössä puoli vuosisataa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #22

Leipäkori on meilläkin, vaikka ei niin vanha, ja aikoinaan kun omakotitalon lähellä oli puutarha ostin pieniä 1-3 tulppaanin tuohikoreja tai miksi niitä sanoisi, ja teetin niihin jouluiksi silmäniloa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Minäkin olen sellaisiin raakatuohipönttöihin joskus tehnyt asetelmia.
Olen haaveillut, että saisi joskus tehdä leivinuunissa mämmiä oikeisiin tuokkosiin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Margareta, tiedätkö miltä mämmi tuoksuu keittovaiheessa? Olen kerran ollut paikalla enkä ihan heti tee.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26

En ole kokenut. Mikä aiheuttaa tuoksun? Erikseen ruis tai maltaat eivät haise pahalle keittäessä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Olisiko maltaissa eroa, tai ainakin ollut, mutta mojovalta tuoksui. Katselin netistä että ainakin tässä ohjeessa lukee leipä- tai mämmimallasta:

http://ruoka.ts.fi/rouva-raadelmasta/yksinkertaine...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #28

Tuohituokkosissa meilläkin kotona oli aikanaan kotitekoista mämmiä. Sen valmistusta seurasin ja pidän siitä tuoksusta ja mämmin alkuaineiden mausta. Voin syödä maltaita ihan raakana, maistuvat suussani hyvälle. Kotikaljaakin meillä aina tehtiin pyhiksi. Parasta mitä tiedän.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Kotikaljaa minulla oli tapana tehdä mökillä kun oli isompi porukka koolla. Mäskistä leivoin sämpylöitä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kiinnosti kerran minuakin ja maalla oli pari kerää tanoa. Valitettavasti saunakamarin ikkunalla ja joku onneton vieras oli avuliaasti lämmittänyt saunaa ja käyttänyt ne saunanpesän sytykkeenä. Pääsi kyllä ruma sana, ellei kaksikin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Taas tuli outo sana. Mikä tuo tano on? Ehkä se on tuoheen liittyvä? Googlaamalla voisi löytyä, mutta Seija kerropa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #30

Tano tarkoittaa tuohinauhaa, mutta sillä on muitakin merkityksiä, muistaakseni joku kansallispuvun päähinekin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Minullekin uusi sana, päättelin merkityksen kuvauksesi perusteella.
Olisikohan ne päähinepannat alunperin tehty tuohesta?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #33

Enpä usko tuoheen, en ainakaan ole nähnyt muinaispuvuissakaan muita kuin kankaasta tehtyjä.

Eri paikkakuntien kansallispuvuissa on eri mallisia, löytyy haulla

kuvat aiheesta tano kansallispuku

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

En tiedä, mutta tuntuu mahdolliselta,että olisi tuohta päähineen pannan tukevoitamiseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #35

Tanolla näyttääkin olevan monta eri merkitystä: Tano/ tanu/ liinalakki on valk kansallisasujen päähine ja myös tuohinauha tai tuohisiisna

Täällä mainioita tuohiesineitä: http://www.vastavalo.fi/tuohikontti-kontti-braided...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #36

Miksiköhän se vakka, punokset taitavat olla tuohesta.

Minut on pienenä kyllästetty käsitöillä, olen tainnut kertoakin että olin kesäisin isotädinkin käsityökoulussa, ja olohuoneessakin on miehensä veistämät kukkapylväät, joissa on kaiverretut ja maalatut kielokuviot, en jaksa muistaa mistä se malli on.

Ainakin yksi pienenä kirjomani pöytäliinakin on tallella, nykyään täytyisi luntata sekin kuinka kulmat ommellaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #37

Ennen tehtiin paljon käsitöitä, kun TV tai jokin muu asia ei vienyt aikaa. Ostettu vaate oli harvinaisempi kuin itse tehty tai ompelijalla teetetty. Enpä muista mihin ikään saakka minulla oli vain äitini ompelemia vaatteita. Ehkä murrosikä ja samanaikaiset kauppojen valikoimien muutokset ja uudet vaatekaupat (Vestio esim.) muuttivat vaatehankintoja?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla oli kouluaikana ompelijan tekemiä vaatteita, oli taitavia ja edullisia ompelijoita. Murrosiässä rupesi tekemään itselleni lähinnnä kesävaatteita. Englannin kielikurssia varten tein koko garderoobin, tosin vaaleanpunaisen jakkupuvun takin teetin ompelijalla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Taitava olet selvästi. Minä en ole rohjennut ommella itselleni, lapsille toki, mutta vain kun olivat pieniä. Minulla oli niin hyvä tekijä, äitini, että en koskaan yltänyt tai uskaltanut edes kokeilla voittaa häntä. Toki koulussa käsityöstä sain 10, mutta siltikään en suurta muuria koskaan äitini suhteen murtanut. Hän oli sen nostanut eteeni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun äitini ei ollenkaan ommellut koneella. Ensimmäisen hameeni ompelin mummon konella jotain kymmenvuotiaana. Olin nuorena innostunut vaatesuunnittelusta. En ole mikään käsityöihminen, olen enemmän harrastanut piirustusta ja maalausta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #41

Olis jäljellä pari vanhaa Singeriä. Ne eivät kenties kierrätykseenkään kelpaa. Toki metallia on paljon ja aika kauniitahan entiset koneet olivat kuvioineen ja koristeluineen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #42

Maalla on äidin vanha ompelukone, mutta jos sinulla on Singereitä kaksi niin johonkin aikaan niistä tehtiin puutarha(?)pöytiä, marmorilevy jalustan päälle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #44

Toinen on hiukkasen jalkapuoli, joten se ei olisi ainakaan täydellinen. Toinen vielä ihan hyvä. Ehkä voisi harkitakin pöydäksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Onneksi ei ollut muita muureja kuin kesäisin isotäti, noudatin perheen perinteitä ja ompelin lapsille vaatteita vain silloin kun olivat pieniä. Paitsi jokusen "kertakäyttöisen" biletyspuseron tyttärelle, viimeistä nappia ompelin kerran ulko-ovella. Minäkään en muistaakseni saanut enää kouluun mentyäni äidin ompelemia vaatteita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

Minä ompelin joskus koulun kevätjuhlaan puvun jossa oli lähes nelimetrinen hameenhelma. Yhdessä sängyssä makaavan isoäitini kanssa ompelimme helman yli puolenyöhön asti.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #48

Tiedän tunteen, torstai-iltaisin saattoi joskus mennä aika myöhään, töissä kun oli. Mutta edulliseksihan itse ommeltu tuli, kankaan kun useimmiten sai löytökopasta ja tyttärellä oli taas menovaate:)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #49

Löytökopat löysin vasta myöhemmin, kouluaikana matkustin Turkuun hankkimmaan kankaat hienommasta kaupasta. Olin siihen aikaan hyvin laatutietoinen.
Pojalle ompelu rajoittui lähinnä polvipaikkoihin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #50

Siihen aikaan kun vielä teetin vaatteita Espalla oli kangaskauppa, josta sai kuponkikankaitakin. Kangaskaupat ja ainakin viidakkorumpuina saadut hyvät ompelijat ovat jo kutakuinkin kadonneet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #51

Ainakin edulliset ompelijat, vaikka kaiketi joitakin vielä löytyy.
Oulussa näin joskus yleellisen silkkikankaita myyvän putiikin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #52

Taitaa olla niin että nykyään nimenä on ateljé, ja hinnat sen mukaiset.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #53

Niinpä, mutta joitakin kotiompelijoitakin voi olla. Ex-kälyni oli teettänyt kätevät työasut jollakin ompelijalla. Jotkut saattavat myydä torillakin itse tekemänsä vaatteita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #54

No kaapissa on ainakin pari kangasta ja tiedän yhden vanhan ompelijan, jolla olen vain korjauttanut. Taidanpa teettää ainakin bleiserin tuli mitä tuli, ja lisää jos natsaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #55

Teepä se. Hyvin istuva bleiseri on käyttökelpoinen vaate.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #55

Enpä ole edes muistanut, että minullakin on kangasta kaapissa vaikka kokonaiseen pukuun. Ostin intiasta vuosia sitten. Silkkiä. Siitä voisi teettää, mutta enpä tiedä missä. Kun olin töissä Malesiassa, ystäväni vei minut ensin kangaskauppaan ja sitten kiinlaiselle ompelijalle. Siltä ajalta on yksi iltapuku ja kesämekko.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #58

Siinähän se ongelma nykyään onkin kun ei tiedä missä. Ennen niitä hyviä ompelijoita löysi ns. tutunkauppaa, nyt mieleen juolahti vain yksi, joka ehkä tietäisi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #60
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #61

Juolahti mieleeni tänne muualta tulleet. Heissä varmasti on myös kädentaitoja hallitsevia. Olisiko vanhasta Singeristä apua jollekin? Saimmeko tulijoissa ompelijoita, voisiko meille löytyä sellaistakin apua? Missä olisi tupa tai työpaja, jossa voisivat neuloa ja harjoittaa taitojaan ja missä olisi markkinoija, joka auttaisi heitä levittämään tietoa osaamisestaan?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #62

Hyvä ajatus, onnistuisikohan SPR:n kautta? Muuta ei ainakaan heti tule mieleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Polkukoneitako? Olen välillä kaivannut sellaista. Oman viistoneulasingerin vein kierrätykseen kun siihen tuli pieni vika. En koskaan oikein tykännyt siitä kun se ei suoriutunut farkkusaumoista yms.
Vähä aikaa sitten jouduin korjaamaan poikani housujen vetoketjun käsin.
Mutta enää koneella olisi niin vähän käyttöä, etten meinaa sellaista hommata.
Ilmoita netissä koneista. Monet haluavat vanhan koneen joka suoriutuu paksuistakin materiaaleista. Polkukoneita käytetään sisustuselementteinä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vanhoista polkuompelukoneista ei taida olla paksujen saumojen ompeluun, siihen kai tarvittaisiin vanha suutarin ompelukone.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jotkut vanhat sähkökoneet selviävät farkkusaumoista ja nahasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Polkukoneita molemmat. Niitä on ollut myynnissä myös kirppareilla useampi vuosi sitten. Sukulainen osti itäsaksalaisen sähköllä toimivan pöytäompelukoneen. Saimme sen, kun ei sopinutkaan perheen tarpeisiin. Olen ommellut sillä verhoja ja pöytäliinoja. Ihan kelvollinen sekin.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tuon käsityöt ja aivot -kytkös pitää ymmärtää laajasti.
Itse en tee minkäänlaisia varsinaisia käsitöitä, mutta käsillä ajoittain paljonkin. Marjoja, kasveja ja sieniä tulee kerättyä, molemmin käsin. Kaikki vaatii eri tekniikkaa, haasteellisia on esimerkiksi tyrnit. Samoin joskus ruoanlaitto, pihatyöt tai siivous täyttää aivojen tarpeen saada stimulaatiota käsistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä lisäys, käsillä tekemisestä. Jo sana käsittää = ottaa kiinni käsillä. Ehkä ymmärrämme paremmin kun kädet ovat mukana. Lapsi alkaa laskea, käytää sormiaan numeroita luetellessaan ja ensimmäisiä yhteen ja vähennyslaskuja suorittaessaan.

Heideggerin käsitys. Käden toiminta on rikasta. Käsi ei ainoastaan tartu ja ota kiinni tai työnnä ja vedä. Käsi kurottautuu, ottaa vastaan oman tervetulotoivotuksensa toisen kädestä. Käsi pitää kiinni. Käsi kantaa. Käsi suunnittelee. Käsi on kaikkea tätä, ja sellaista on todellinen käsityö. Jokainen käden liike kaikissa sen askareissa kantaa mukanaan ajattelun elementin; kaikki käden kannattelema kantaa itseään sen omassa elementissä, kädessä. Ajattelu on kaiken käden työn perusta.

http://oppimateriaalit.jamk.fi/taitopeda/taidon-mo...

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset