ILgron11

Kummitustaloja Kruunuvuorella

  • Autiotalo kruunuvuorella
    Autiotalo kruunuvuorella
  • Graffitein tapetoidut
    Graffitein tapetoidut
  • Tuhopolton jäljet
    Tuhopolton jäljet
  • Toimiva rantasauna
    Toimiva rantasauna
  • Näkymä rantasaunalta Tuomiokirkolle.
    Näkymä rantasaunalta Tuomiokirkolle.
  • Kruunuvuoren keskellä lampi. Kätkeekö Kruunuvuosi aarteita sisuksiinsa?
    Kruunuvuoren keskellä lampi. Kätkeekö Kruunuvuosi aarteita sisuksiinsa?
  • Parhaiten säilynyt rakennus
    Parhaiten säilynyt rakennus
  • Entinen talo nykyinen haamutalo
    Entinen talo nykyinen haamutalo

Lenkkeilimme sunnuntaina Kruunvorella  lähellä vilkasta Helsingin keskustaa. Mustikat kukkivat ja linnut lauloivat. Rantakallioiden lähettyvillä liikuimme luonnonsuojelualueella, jossa on arvokasta kasvillisuutta ja linnustoa.

 

Kaitalahti on toistaiseksi ainoa asutusalue Kruunuvuorenrannassa.  Päätien lopusta lähtee polku, jota pitkin  pääsee nousemaan Kruunuvuorell. Siellä on toistakymmentä rapistunutta autiotaloa. Lenkkipolkumme johti vanhalta röttelörakennukselta toiselle. Välillä ihailimme vastakkaisella rannnalla näkyviä kauniita hyvinhoidettuja omakotitaloja ja jyrkkiä pitkiä kalliopudotuksia tai Helsingin keskustan rakennusten profiileja.

 

Kruunuvuorella on ikihonkia, keloja ja jalavia, kukkivia mustikkamättäitä ja linnunlaula. Kielotkin kukkivat pian ja vanhojen talojen tuntumassa on puutarhakasveja. Keskellä kallioita on kaunis lampi.  Ei aivan koskematon, sillä kelluihan siellä aurinkotuoli.

 

Lapsista  kummitustalot olivat vähän pelottaviakin. Niissä on rapistuneita, graffitein koristettuja seiniä ja osin jo romahtaneita kerroksia ja nurkkia. Ikkunoiden puuttuminen ja romut ympäristössä lisäävät outouden tunnelmaa.  Kruunuvuoren maasto on osin vaikeakulkuista,  soisten kohtien epävarmat laudoin päällistetyt ylitykset maustavat seikkailua ja tuovat  jännitystä. Niinpä tuosta jäi  lasten mielikuvitus liikkeelle vielä kotimatkallekin.

 

Kun vuosikymmeniä sitten kävelimme samoilla kallioilla,  ihmettelimme  jo silloinkin vanhoja rakennuksia. Alue ei lie 1980-luvun alussa vielä ollut suosittua ulkoilumaastoa. Yhtä rapistuneita rakennuksetkaan eivät oleet  silloin. Niissä ei enää tainnut olla juuri asukkaita.  Ainakin yksi iso rakennus lie ollut käytössä pidempään , sillä se oli selvästi parhaimmassa kunnossa. Pihalla kukkivat vuorenkilvet ja tulppaanit. Pionit. olivat aloittaneet kasvunsa. Hoidetun näköisellä mansikkamaalla oli kukkia ja alhaalla rantasauna.  Joku hoitanee tuota aluetta ja saunaa, sillä seinällä oli lappu saunan aukiolosta.

 

Maasto on ollut vaativaa siellä aikanaan asuneille kuten nykyiselle kulkijallekin.  Kovin helppoa ei varmasti ollut palomiehilläkään, kun  hiljan sammuttivat sytytettyjä autiotaloja.

Lehdissä oli  tuhopoltoista ja näimme yhden talon  hiiltyneet  jäännökset. Nuoriso oli ollut asialla, mutta onko jollakin sormensa pelissä? Säilyvätkö kalliot koskemattomian vai onko  jollakin suunitelmissa Kruunuvuoren maaston rakentaminen?

 

Mikä saa polttamaan toisten omaisuutta? Helsingin pelastuslaiton mukaan tuhopoltot Kruuunuvuorella olivat tämän kevään ensimmäisiä. Osa tuhopolttajista oli alaikäisiä. 

 

Laajasalossa on rakentamatonta maata ja se lie rakennushaluisten kiinnostuksen kohteena. Säilyykö alue luontoystävien käytössä vai onko sinne suunnitteilla jotain muuta?

 

Näistä rakennuksista lie tehty jokin kirjakin?

 

http://www.metro.fi/uutiset/a1387811753257

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaitalahti

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Muistuipa mieleeni tarinoita oman kyläni kummitustaloista. Taidanpas jonakin päivänä kirjoittaa niistä blogin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jotenkin tuntuu, että oudot paikat saavat mielikuvituksen liikkeelle ja syntyy monenlaista tarinaa. Miksipä et kirjoittaisi kyläsi taloistakin?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Nämä aavekaupungit kiinnostavat minuakin.Et kai pahastu jos linkitän tänne oman blogini aiheesta, jossa myös Kruunuvuoren aavekaupungista.

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/19...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvähän tällaista tietoa on jakaa enemmänkin. Enhän minä mitään täydellistä tietoa blogiin laittanut, vaan sen verran, että aiheesta voi lähteä keskustelemaan. Kiitos Viola.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos,Irja itsellesi!
Niin sinun, kuin muittenkin kirjoituksista, aina löytyy tieteellisestikin jotain kiinnostavaa!Pidän kohdallani bloggausta eräänlaisena koulutuksena ja erityisesti suomenkielen kehittämisessä!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #15

Viola, olen samaa mieltä, että tätä kautta oppii paljon uutta ja mielenkiinto erilaisiin asioihin säilyy. Jokaisella kirjoittajalla oma erityinen sanottavansa, avartaa. Vahinko, että ihan kaikkeen ei ehdi edes perehtyä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #23

Irja Laamanen kirjoitti:[Vahinko,että ihan kaikkeen ei ehdi edes perehtyä.],
-ei ehdi edes lukeakaan, mutta niin kuin sanotaan "ei kaikkea voi saada"!:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #26

Toivottavasti kuitenkin osataan elää . Minulle tänään tuli se mieleen matkatessani bussissa. Edessäni istui kolme henkilöä menossa Malmin hautausmaalle, selvästikin hautajaisiin. Muistui äitini sanat kuolinvuoteelta mieleen:"Miksi en ole osannut elää?" Kadutti selvästi ja iskostui päähäni ja ajattelin, että minä en noita sanoja tule lausumaan. Mietin, että mitä häneltä mahtoi jäädä tekemättä? Mitä isoja ratkaisuja hän olisi tehnyt, jotta olisi tuntenut elävänsä? Olemmeko liian pelokkaita elämään ja tekemään monia asioita, joita mielessämme mietimme ja joita voisimme toteuttaa, jos uskaltaisimme. Miten on eletty kummituskaupungeissa? Osattiinko elään ennenkuin katastrofi iski?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #27

Niin,miten osaisimme elää?
Lieneekö montakaan ihmistä jotka voisivat loppuhetkellä sanoa, että he "osasivat elää"?Itse en ainakaan voi sanoa,että osasin (jos puhutaan menneisyydestä) elää niin kuin olisin halunnut.Elämä on täynnä niin onnistumisia kuin virheitäkin ja asiat etenevät joskus meistä itsestämme riippumatta...
Mietin nyt usein Elämän tarkoitusta.Vuosi on kulunut kun hautasin 101-vuotiaan äitini.Viimeiset viisi vuotta olin tiivisti hänen seurassa.Muuten kiersin maailmaa.Mietin nyt usein Elämän tarkoitusta kun käyn hautausmaalla.Siellä mietityttää niin elämä kuin kuolema. Molemmat on meille jokaiselle sallittu.
Ehkä tuo blogi "Aavekaupungit" syntyi seurauksena siitä mietiskelystä?

.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #28

Viola, onkin hyvä joskus joutua tilanteeseen, jossa on punnittava sitä mikä elämässä on tärkeintä. Merkillistä miten jotkiin asiat herättelevät ja saavat pohtimaan, jotain sellaista mikä ei ole arkista ja jokapäiväistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hieno blogi Viola! Katselin kiinnostuksella linkkejä Kruunuvuoresta.
Poikani haaveilee matkasta Tsernobyliin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Margareta,kyllä matkatoimistot tekevät sillä bisnestä,joten aika moni on käynyt Chernobylissa.
https://www.youtube.com/watch?v=WENgfdJ1s08

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Ei kai sinne voikaan ihan omin nokkineensa lähteä?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #14

Kyllä sinne, kuulemma, menee moni omin nokkiensakin. Ihmisiä kiinnostaa vieläkin siellä kaikki mitä vaan irti saisi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Terveiset pojallesi, Margareta. Ottakoon varusteikseen lujat kengät ja vahvat työhanskat; perillä tulee huomaamaan, miksi. Myös pitkähihainen ja -lahkeinen vaatetus on välttämätön, olkoon vaikka kuinka helteinen sää.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #16

Kokenutta matkailijaa kannattaa kuunnella!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16
Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kauheita ja minua pelottaa kyllä nuot autiot hylätyt talot
ja kammottavia net aavekaupunggit.
Mulle tullee joku semmonen haikea
ja ikävöivä tunne.

Mie muuten asuin Oulun Hiukkavaarassa
ja muutin toissa kesänä pois sieltä
ja kärsin ihan niistä armeijan vanhoista rakennuksista,
joissa kyllä orkesterit ja kirpputori ja judokat
tekkee pikkukauppaa ja treenaa,
mutta se tunnelma
s on niin jotenki vahvasti mennyttä aikaa.

Kuvittelin joskus sitä aluetta huolletuksi ja siistiksi
ja eläväiseksi täynnä nuoria alokkaita
täynnä elämää.
Siis joskusko sielä kävelin niitä katuja ja teitä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Joskus on aavekaupungeissa toimittu. Sehän on juuri se, joka myös kiehtoo, elämän meno. Millaista lie ollut, millaisia juhlia, miten on nautittu, oltu yhdessä, riidelty, vietetty kesäjuhlia ja muita pippaloita. Minkälaisia ihmsiä siellä on ollut?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Muutama päivää sitten katselin muutamia videoita sieltä. Tuntui surulliselta hienojen huviloiden kohtalo. Mutta hyvää,että jotain luonto sentään suojellaankin. Ajattelin, että voisi vaikka tänä kesänä jossain vaiheessa käydä katsomassa.
Jossain ovessa oli kuulemma ollut Gallen-Kallelan luonnos, mutta se oli jo varastettu kun videota kuvattiin.
Minulta hukkui kaikki puhelinnumerot kun vaihdoin operaattoria.
Voisitko Irja ystävällisesti lähettää puhelinumerosi vaikka tekstarilla jos sinulla vielä minun numero.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vaihdetaan numerot sähköpostissa. Minäkin vaihdoin puhelimen. Sain tyttäreltäni hänen vanha, mutta minulle se on uusi ja hieno. Löytyisi vanhasta, mutta iso työ yrittään saada toimimaan. Sähköpostini löytynee täältä profiilistani.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En minä mitään sähköpostiosoitetta nähnyt. Minun osoitteeni on tavallisen kaavan mukaan en.sn gmailissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Hyvä vaihdetaan sitä kautta tiedot.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Täälläkin Tampereella on yleinen käytäntö polttaa suojeluskohteet kun joku rakennusfirma havittelee rakennusmaata. Joka kertaa kun menen keskustaan näen Santalahden puoleisen Pyynikin rinteen aavekaupungin.
Tuhopolttoja on ollut vähä väliin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Grynderit keksivät miten saa työtä ja uudistettua rakennuskantaa tai sitten on liikkeelle ihan muissa tarkoituksissa tuholaisia.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset