ILgron11

Iloinen 20-luku vai oliko sittenkään

  • Melkoinen menopeli aikanaan
    Melkoinen menopeli aikanaan
  • Rannalla, pehmoisella sannalla
    Rannalla, pehmoisella sannalla
  • Lapatossun huumoria vuosikymmeniksi. Aku Korhonen antoi Lapatossulle kasvonsa
    Lapatossun huumoria vuosikymmeniksi. Aku Korhonen antoi Lapatossulle kasvonsa
  • Nuoret miehet kidekoneen ääressä ulkomaan tai kotimaan uutisia kuuntelemassa. Luurit korvillahan me istumme nyttenkin, mutta tietokoneen ääressä kokoustamassa.
    Nuoret miehet kidekoneen ääressä ulkomaan tai kotimaan uutisia kuuntelemassa. Luurit korvillahan me istumme nyttenkin, mutta tietokoneen ääressä kokoustamassa.
  • Nuori yrittäjä ajopelinsä ääressä. Silloin vielä ei ollut taksikuljetusten aika.
    Nuori yrittäjä ajopelinsä ääressä. Silloin vielä ei ollut taksikuljetusten aika.
  • Kaupunkilaiselämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tuloerot ja luokkaerot olivat suuret.
    Kaupunkilaiselämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tuloerot ja luokkaerot olivat suuret.

Eri aikakaudet voivat olla muistissa jonkin  leimallisen piirteensä vuoksi. 20-luvusta on jäänyt mieleeni jokseenkin myönteinen kuva, mutta löytämäni 60-luvun lehti kertoi toista. Niinpä kuva hiukan muuttui. Eipä niin kovin erilaista tainnut olla kuin nykyisinkään. Silloin oli  kansalaisilla vähän rahaa, paljon työttömyyttä, poliitikot hyökkääviä, elokuvataide lapsenomaista, muoti hullunkurista ja charleston sellaista, että ei se kaikkien  suomalaisten kankeille jäsenille sopinut.

 

Josephine Baker tanssi charlestonia ja taisi esiintyä pitkään vielä 1950-luvullakin suuren lapsiperheensä tienistejä esiintymisellään varmistaen. Charleston on väistynyt, mutta tulisiko se vielä takaisin ja ne ihanat hatut?  

 

 Leipä oli  pettua ja perheet suuria, kaksitoista lastakaan ei kaikille riittänyt. Kieltolaki oli voimassa ja salakuljettajat tienasivat hyvin. Nykyään siitäkään ei ole tienisteihin, kun viinaa voi vapaasti kuljettaa Virosta ja ostaa olutta maitokaupasta, mutta kauanko sitä iloa piisaa? Voivatko vaaleilla valitut päättäjät viedä osan vapaudesta ja tuoda  tilalle rajoitteita?

 

 Perheenisät matkustivat silloin kultamaille Amerikkaan ja äidit jäivät odottamaan matkarahoja tai miestään palaavaksi.

 

Yleisradio välitti ensimmäisen kerran tietoja kansalle. 1929 tuli ensimmäinen lyhytelokuva, jossa lausuttiin runo.

 

Suurin osa  yliopisto-opiskelijoista oli varakkaista perheistä, eikä yliopistoon pääseminen ollut yhtä työlästä kuin nykyisin.  Varakkaiden opiskelijoiden isät maksoivat opinnot ja opiskelijan elämä oli huoletonta. Nämä onnekkaimmat  nuoret saattoivat tilata yliopistolle vossikan heitä noutamaan. Kuvittelepa vaan kulkeeko tämän päivän opiskelija taksilla luennoilta ja sitten kiertävät Kaivopuiston tai muita rantamaisemia ja pyytävänsä kuskia viemään sitten kantapaikkaansa. Keväisin se oli 20-luvun opiskelijalle Kaisaniemi.  Juhlia heillä riitti myös. Eikä välttämättä tarvinnut ajatella kesätyöpaikansaantia.

 

Mistähän löytyisi Topi Vikstedtin pilapiirroksia? Hän oli tuolloin kuuluisa ja teräväkynäinen.  Lapatossun juttuja kerrottiin jo 1870- ja 1880-luvuilla ja ne olivat yhä esillä. 40-luvulla julkaistiin niistä kooste Otavan kustantamana. Luettavaa ei ollut niin runsaassa määrin kuin tänään ja moni asia meni suusta suuhun, oli muistitietoon perustuvaa. Hupaisan leikinlaskijan ja hulivilin maineen tuo Lapatossu oli saanut. Hän oli kartanon rengin poika, jota myös vaeltavaksi ritariksi kutsuttiin. Sanavalmis mies, ja pilanpidon taiteilija, ihan kuin meidän nykyiset  koomikkommekin. Löytyyhän miehiä ja naisiakin. Silloin ei tainnut juuri naiset sillä saralla nousta laajempaan julkisuuteen Heitäkin ehkä oli kuitenkin.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_koomikot

 

Minkälaisia mielikuvia eri vuosikymmenistä itse kullakin liekään. Aikako kultaa muistot? 60-luku oli nuoruuden aikaani, mutta sitä aikaisemmista vuosikymmenistä on vain muiden kertomuksia ja vanhoja valokuvia katseltavaksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Löytyyhän vaikka kuinka paljon Topi Vikstedtistä netistä. Kuuluisuus ja aikansa huippua: http://fi.wikipedia.org/wiki/Topi_Vikstedt

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kuka muistaa logiikan, jolla kuorma-autojen ohjaamon kupeeseen merkittiin tietyt painot? Viitoskuvassa ne ovat 1800 ja 3300 (kg), joilla on jotain tekemistä kantavuuden ja ehkä akselipainon kanssa. Minua asia jää häiritsemään!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Auton paino taitaa olla pienempi, kuin monen nykyisen henkilöauton ja peräkärryllä nykyisin saa vetää enemmän henkilöautollakin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuomo minulla on Pieni tietosanakirja vuodelta 1926. Siinä sanotaan, että kuorma-atutoja rakennettiin 1 000 -10 000 kg:n kuormaisina. (osa I s. 267- 268 automobiilit).

Kuorma-automobiili, kuormien kuljetukseen rakennettu automobiili. Pienet n.s. pika-k:t. kantavat 1.5- 2,5 tonnin kuorman, kulkevat n. 30 km tunnissa ja ovat varustetut 22-35 hevosvoimasella moottorilla. Suuret n.s. raskaat K.t ovat 3-6- tonnin kantoiset, niiden ominaispaino on 2,5-3,5 tonnia ja niissä on 30-45 hevosvoimainen moottori, nopeus 18-20 km tunnissa.

Nämä poiminnat kertonevat osan ainakin siitä mitä halusit saada selville. Tarkempaa tietoa en löytänyt, mutta ehkä vanhojen autojen harrastajilta saisi seikkaperäisemmän selvityksen. Kyllä tuolla katukuvassa joskus näkee noita antiikkisia autoja vielä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiitos vaivannäöstä! Kuvan autossa lukema 1800 voisi siis merkitä auton omaa painoa tyhjänä, ja 3300 sen kokonaispainoa kuormattuna. Lavalle voisi siis lastata puolitoista tonnia, mikä esimerkiksi hiekkana olisi runsas kuutiometri.

Vielä 1960-luvulla kuorma-autoihin tehtiin vastaavia merkintöjä, joita tosin oli kolme erisuuruista. Lukemien keskinäinen järjestys on kenties vaihdellut, mutta yksi niistä viittasi suurimpaan mahdolliseen akselipainoon. Linkissä ikätoverini (1960) saksalaisesta kuorma-automallistosta, ohjaamomerkintöineen! http://2.bp.blogspot.com/-eAaiJJno-Do/TcQXzgRx45I/...

Neljän tonnin omapaino kasvaisi siis kuormattuna kahdeksaan tonniin, ja siitä 5400 kiloa kohdistuisi tiehen takapyörien kautta. Kommentteja?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Täälläpä näit 20-luvun kuormureita ulkomaiselta saitilta. Nuo kuvissani olevat ovat Suomeen hankittuja ja enojen yrityksissä olleita.

https://www.google.fi/search?q=old+lorries+from+19...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #9

Ilo silmälle nuo selväsanaiset kylkitekstit! Nykyään näkee enimmäkseen sliipattuja logoja, joista puuttuu sanoma.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Pelkäsin, että googletettu linkki ei aukea. Hyvä, että toimii. Kyllä vanhoissa kuormureissa ja henkilöautoissakin on tunnelmaa. En vai löydä sitä upeaa henkilautokuvaa, jossa kaksi naista ihailee upeaa avoautoa. Ehkä heillä on unelma.

Kuljetuskulttuuri on osa kansallista historiaamme. Hyötyajoneuvohistorian tallentaminen on Veteraanikuorma-autojen seuran piirissä koettu tärkeäksi sekä teknistä- että Suomen kansallista kehitystä ajatellen.
http://www.vetku.fi/historia

veteraaniautot
http://www.vetku.fi/phocadownload//lehdet/405.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuorma-auto

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

Katsoinkohan huolimattomasti, mutta ns. sekajunia en löytänyt, sillä ennenhän oli linja-autoja, joissa oli lyhempi matkustajatila, peräpää sitten kuorma-auton tapaan avolavana tavarakuljetuksille. Niiden jälkeen linja-auton takana oli tikkaat katolle, ja siellä kehikko tavaroille, kunnes päädyttiin nykyisiin linja-auton alaosassa oleviin tavaratiloihin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #12

Täälläpä näyttää olevan jos jonkinlaista linja-autoa ja yhdistelmä kuljetusvälinettä 20-luvulta. Voi olla, että olet katsonut ihan oikein, Mikälaisia sitten Suomessa silloin oli, se voisi löytyä jostain nettijulkaisusta.
https://www.google.fi/search?q=1920-luvun+linja-au...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Airot no, ei voi soutaa: 1920-luvusta pitäisi olla joku linja-autoliikenteen historiikki ja on vain 1930-luvulle saakka ajoittuva nykyäänkin toimivan yhtiön historiikki. Mutuna kuitenkin että eiköhän linja-autoliikenne alkanut Suomessa ainakin pääasiallisesti vasta 30-luvulla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #16

Katsoitko noita 20-luvun linja-autoja. Kyllä se liikenne jo silloin toimi, mutta missä ja miten runsaasti busseja sitten oli. Kyllä laajempi linja-autoliikenne alkoi jo 20-luvulla tämän mukaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Linja-auto

Mutu ei tähän ihan auttanut ;D

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

Kappas vaan, oikeassa olit, Tampereen linja-autoasemakin on perustettu 1929, siellä olin nuorena kesätöissä. Mutta siitä pidän sinnikkäästi kiinni että linja-autoliikenne yleistyi vasta 1930-luvulla, saat väittää mielin määrin vastaan :)

PS. Yleistymisellä tarkoitan eteläisestä Suomesta koko Suomeen, mun isäni nääs sanoi niin.

Ja kun nyt vetäisit perään ;D niin on mulla siitä mutua: kun olin ihan pieni ja lähdettiin viikonloppuna jonnekin niin isä otti töistä linja-auton, ennen ensimmäistä henkilöautoa, ne kun oli kiven alla. Ikäni mä muistan sen että sain leikkiä matkalla koko onnikassa:) Joskus mentiin kuorma-autollakin, istuin keskellä kun osasin kerrasta tai parista siirrellä polviani isän vaihtamisen tahtiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #18

Naapurissa asui Tuomalan auton omistaja. Nämä Tuomalan beesit bussit veivät meitä Helsingin keskustaan varmasti vielä 60-luvullakin. Pitkänokkaiset bussit olivat ensimmäisiä, joita muistoihini on jäänyt. Kyllä linja-autossa oli tunnelmaa. Siitä lauloi Repe Helismaakin, joka käytti samoja busseja kuin minä koulumatkalla Helsingin keskustaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #19

Täällä oli autokoritehtaitakin, joista Ajokki Tampereella oli muistaakseni yksi, mitä valmistanee nykyään. Ja vanhoista automerkeistä muistan pitkänokkaisen Sisun. Niissä vanhoissa linja-autoissa oli tosiaan tunnelmaa, olin joskus kouluaikana rahastamassakin lyhyelle matkalle Tampereen lähelle. Polttoaineestakohan mahtoi johtua tuoksu, siitä on aikaa kun on viimeksi osunut ohi ajaessa nenään:)

PS. Muistelin että Lahdessakin oli jotain, ja jostain muistin syövereistä popsahti Lahden Autokoritehdas:

http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/lahden+autokoril...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #21

"Pieni rahastaja tyttö" sellaiset sanat oli jossakin laulussa. Löytyisiköhän? Kirja ainakin löytyi, jossa rahastajista. Naisiahan ne melkein kaikki olivat. http://www.kotiseutuliitto.fi/rahastajatytto

Kävin serkkuni luona kylässä siinä kymmenen korvilla. Silloin kun hänen isänsä oli työvuorossa, lähdimme ajelulle hänen kuljettamallaan ratikalla. Silloin kuljettajat ja rahastajat olivat ruotsinkielisiä. Joskus oli melkoisen äreitäkin naisia rahastajina. Istuivat muita korkeammalla takaoven lähellä ja pitivät matkustajia silmällä. Meillä oli kuitenkin aina hauskaa näillä matkoilla. Serkkuni isä oli saariston ruotsinkielisiä ja päätynyt sieltä Helsinkiin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Rahastajilla oli ratikoissa ja kaupunkivuoroissa penkit ja hyvin pitivät jöötä, minäkin menin kerran vauva kainalossa ratikalla Stadissa kylään kun pääsi suunnilleen oven edestä pysäkiltä oven eteen toiselle ja sieltä rahastajanpenkiltä kuului napakasti että antakaa rouvalle paikka.

Pitkän matkan vuoroissa niitä rahastajanpenkkejä ei ollut, vaan repsikka muistaakseni istui tavallisella penkillä kuljettajan takana. Rahastin aika vähän, mieluisin työ oli 15-kesäisenä siivoojana korjaamolla, mistä sain sitten kutsun konttoriin, ja ai kun olin katkera kun palkka väheni. Olin näet jo suunnitellut mitä kaikkea ostaisin, eikä samaa palkkaa saanut rahastajanlaukkujen lippukantojen ja rahojen laskemisella, ja mitä nyt konttorissa teinkin. Isälle kyllä sanoin että tämä on niin väärin, mutta sitä konttoripäällikköä kumarteli kaikki isää myöden ja sinne oli mentävä kun käsky kävi :)

PS. Löytyi se laulukin, mutta se rahastaminen oli kyllä hankalin työ mitä tein, ei millään ehtinyt oppia pysäkkejä ja pysäkkien välisiä maksuja kun joutui äkkiseltään tuuraamaan.
Ja kaikki kunnia rahastajatytöille: kun lähiliikenteessä oli lyhyet pysäkinvälit ja joltain pysäkiltä tuli niin paljon väkeä että juuri ja juuri oli ehtinyt rahastamaan, niin milläs siinä käytävällä palatessasi muistit ketkä olit jo rahastanut kun seuraavalta pysäkiltä tunki lisää ja ohittelivat jo rahastettuja ennen kuin oli ehtinyt kohdalle. Onneksi matkustajat olivat rehellisiä ja avuliaita:)

https://www.youtube.com/watch?v=NAVQKyao_Ms

Ja pitää vielä lisäämäni etten kai ole ikinä tehnyt niin tehokkaasti töitä kuin 15-kesäisenä linja-autokorjaamolla siivoojana, syystä ettei vaan ajateltaisi että olen täällä isän järjestämissä töissä. Aloin sitten vähän hellittää kun joku asentaja tuli sanomaan että pidä nyt välillä taukoa:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Hyviä muistoja työpaikastasi. Tällaisia nykyisten nuortenkin pitäisi saada. Oppisivat paljon ja jäisi tuleville vuosille kivoja nuoruusmuistoja ihan oikeistsa töistä.

Kiitos tuosta 1960-luvun kipaleesta.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

On nuo vanhat autot hienoja.

:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mutta niissä ei näy ainuttakaan häkäpönttöä, vaikka Sipiläkin taitaa hyödyntää sitä Suomessakin sota-aikana ollutta keksintöä.

Joku löytänee paremman linkin, minä kun en ole tekniikan ihme:)

http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4k%C3%A4p%C3%B6...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sipilällä on nykyinen täyssähköinen auto, ei häkäpönttöjä ollenkaan. Pekkarisella lie tai lie ollut joku kaasulla kulkeva.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Iloisen 20-luvun alkulähteenä on Belle Époque ("kaunis aika", noin 1890–1914 ) tarkoittaa ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä aikaa. Käsite syntyi sodan jälkeen muistona sitä edeltäneelle aikakaudelle. Puritaanisemmat käyttivät nimitystä pahuuden vuosisadan (mal de siècle). Suurimpana syntipukkina Euroopassa katsottiin olleen naisen. Naiset olivat ranskalaisen iloisuuden ja can-canin supertähtiä. Ranskalainen iloisuus oli rappioajan viimeinen joutsenlaulu, oire joko latinalaisen rodun degeneroitumisesta tai kapitalistisen järjestelmän häviöstä. Hento nainen (femme fragil) korvattiin kohtalokkaalla naisella (femme fatale). Nymfit ja keijukaiset eivät enää olleet täysin viattomia ja tango työnsi can-canin pois näyttämöiltä.

Kuuluisan can-can-tanssijan ja myöhemmin tangotanssijan Plumetten viimeinen päiväkirjamerkintä (1915): "He tulivat illalla klubille. Koko sakki, univormut repsottaen ja juopuneet viikset törröttäen kallellaan olevan koppalakin alta. .. Tänä iltana hameet ovat lyhyitä. Asiakkaillamme ei ole aikaa ihmetellä, mihin vaatekappaleen poimuun sääret on piilotettu. He sanovat, että tanssin on oltava eläimellistä ja siinä he ovat oikeassa." Langennut femme fatale joutuu kasvokkain sodan kanssa ja sen kohtalokkaat miehet vaativat osansa avoimen väkivaltaisesti.

Ensimmäisen maailmansodan sivuvaikutuksena tanssikielto keskeytti tangon leviämisen, mutta heti sodan jälkeen riehakas elämäntyyli palautui ja todellinen tangobuumi räjähti käyntiin. On hyvä tässä sivussa muistaa, että Buenos Aires oli eurooppalaisten prostituoitujen pääasiakas, koska siellä ilotalojen valkoisista työntekijöistä oli huutava pula ja Euroopassa työttömyys oli varsin yleistä.

Valentino ja Domínguez olivat pääosissa kuuluisassa tangoelokuvassa Four Horsemen and the Apocalypse (1921). Siinä heidän esittämästään tangosta tuli niin suosittu, että siitä muodostui tangonormi, joka on säilynyt meidän aikaamme asti. Alussa Valentino esiintyy sikaria poltellen täysissä, muka gauchon tamineissa viehättävän ruskeaverikön kanssa. Hänellä on yllään atsteekkien poncho ja päässään andalusialainen hattu. Domínguez oli pukeutunut pitkärimpsuiseen koristeelliseen espanjalaiseen huiviin (mantón) suuri kukkakoriste hiuksissaan.

Suomessa kärvisteltiin kieltolain kourissa 1919-1932.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Luin Anna Kortelainen kirjan Edlefeltistä ja Ranskassa vaikuttaneista taiteilijoista ja elämästä tuohon mainitsemaasi aikaan. Melko villiä oli meno ja ranskalaiset naiset vapaita, köyhistä olosta kaupunkiin päätyneitä. Lapsiakin tuntui syntyvän näille naisille useitakin erilaista irtosuhteista.

Kortelainen etsi Virginen henkilöä eli tietoja naisesta, jonka kanssa Edelfelt asui Pariisissaja josta hän maalasi useammankin taulun. Kortelainen oli koonnut hyvin paljon ajan kuvaa mukaan muualtakin kuin Pariisista. Eroottisvoittoinen kuvaus ajasta.

Edelfeltkin mietteitä tuli esile siitä, onko mitään järkeä sitoutua johonkin ihmiseen, vapaus tuntui hänen taiteilijapersoonalleen sopivammalle. Tanssista siinä julkaisussa ei ollut mitään, mutta toki juhlimisesta jotain. Kirjassa on melkoisen laaja refernssiluettelo, joten faktoihin perustuu.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo ne hatut, mullaki on valokuva jossaki tai olen ainaki nähnykko minun mummola oli semmonen charleston-hattu. Siinä kuvassa on isovanhempani ja olen kuvitellu, että ehkä heän kihlajaiskuva, en tiä. Kiva ploki, kiitos Irja!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja kiitos kirjoituksesta. Kun aikansa mietti niin tulihan lopulta muistin kätköistä mieleen mikä se varhaisten linja-autojen historiikki on, ei näet ollut Wikipedian lähdeluetteloissakaan.

Linja-autoliikenteen vaiheet

Raevuori Yrjö, Linja-autoliitto ry, 1948

Linja-autoliikenteen vaiheista voisin kertoa senkin että olin alta kymmenen kun meille soitti illalla joku kuljettaja ja sanoi että autossa on jotain vikaa. Minä siihen että isä ei ole nyt kotona, mutta hän kun silti halusi vastauksen niin sanoin kuten olin isän kuullut: jos se vika ajaessa pahenee niin jätä siihen, muussa tapauksessa aja hiljaa Parkanoon (tai mikä se 'sisävesipaikka' olikaan). Kuski oli tyytyväinen ja isäkin kun tuli kotiin ja kerroin. - Oli varmaan ensimmäinen kerta kun kannoin jostain isommasta asiasta vastuun.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos kovasti tuostakin hauskasta muistosta. Kyllä lapset oppivat paljon vanhemmiltaan. Ei turhaan sanota, että pienillä padoilla on korvat vai miten se menikään. Seinilläkin on korvat.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

1920-luvulla Euroopassa elintasojen erot olivat suuria ja samalla tietenkin aikalaisten kokemukset elämästä hyvinkin erilaisia. Muoti-ilmiöt ja kulttuurin saavutukset jäävät toki helpoiten aina historian kirjoihin kultakin ajanjaksolta ja siten vastaavasti "suurten massojen" kokema arki unohtuu - siinä mielessä Kalle Päätalon tuotanto on merkittävää suomalaista (ja siten eurooppalaista) omaelämänkerronnallista historiankirjoitusta ...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oikeassa olet elintasoeroista. Suomessakin erot olivat olemassa vielä pitkään. Koulutus toi sitten tasa-arvoistumista, mutta ehkä vasta 70-luvulla näkyvämminkin. Tiukkaa on ollut elämä joillekin, joillekin ei. Äitini kertoi, että ei tuhlannut edes kahvikupilliseen, kun oli torilla tuotteitaan myymässä. Toki tuo oli hänenkohdallaan ajankohtaista 30 ja 40-luvuilla, kun oli tullut itsellieksi. Joten 20-luku oli oma erilainen lukunsa. Toki uudenlaista yrittäjyyttäkin tuli ja teollistumisen myötä uudenlaisia mahdollisuuksia. Jotain samankaltaisuutta koen tässä ajassa olevan, jotain hiukan.

Me hankimme Päätalon koko sarjan muutama vuosi sitten. Mieheni luki, myös ääneen otteita ja ollaan katsottu elokuvat. Niitähän on useampikin. Kovassa oli kirjailijan elämän alku ja kotona vielä sairas isä ja kaikkensa perheensä eteen tekevä äiti. Hieno sarja.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset