ILgron11

Rakas sisko - Hyvä sukulainen

  • Maastamuuttajia
    Maastamuuttajia
  • Perhe Kanadassa
    Perhe Kanadassa
  • Amerikan isoäidin uusi elämä
    Amerikan isoäidin uusi elämä
  • Kaverin kanssa yhdessä hankittu leipäkauppakaan ei pelastanut suruun menehtymiseltä
    Kaverin kanssa yhdessä hankittu leipäkauppakaan ei pelastanut suruun menehtymiseltä
  • Saastamoinen muuttui sukunimeksi Sato
    Saastamoinen muuttui sukunimeksi Sato
  • Missä lie perheen poika Gösta Sato?
    Missä lie perheen poika Gösta Sato?

Lämpimästi alkoi Amerikasta tullut useampikin kirje  aikanaan, kun kirjoittaja oli jättänyt  kotimaan ja lähtenyt  etsimään parempaa elämää merten takaa. Matkaan lähti moni mies ja nainenkin.  Osa palasi takaisin ja perusti uuden elämän sieltä omaksuttuun malliin. Asun yhä alueella, joka oli  paluumuuttajien suosiossa.

 

Kotini naapurissa oleva iso puutarhakin oli tehty amerikanopein.  Puutalo, jossa paluumuuttaja asui oli iso ja hieno. Sen arvoa ei myöhempi ostaja ymmärtänyt. Talo sai mennä ja iso puutarha pilkottiin pienemmiksi tonteiksi. 

 

Oli äitejäkin matkannut maailmalle. Eivät kaikki ottaneet mukaansa edes lastaan.  Ajatus oli ehkä saada lapsi myöhemmin määränpäähän kunhan paikat ensin oli katsastettu. Aina se ei ollut mahdollista. Siitä kertoo tämä  kirje:

 

” Nyt minun täytyy sinulle ilmoittaa  sellainen uutinen, että sinun rakas sisko on sittenkin mahdotonta tulla tänä kesänä. Meillä on ollut Salmisen, sen konsulin kans siitä puhe koko kesän, ja se on luullut, että te sieltä varmasti pääsette, mutta nyt se kuitenki varmuuden vuoksi sähkötti  sinne Suomeen Amerikan konsulille, että jos se on mahdollista tulla niin nuoren lapsen kans. Ja sieltä tuli vastaus, että on parempi jättää ensi kesään. Jos olisit ollut nyt Ollin äiti niin sitte olisit päässy, mutta ne meinas, että sinun on liian vaikea hoitaa sitä, kun se on vielä niin nuori. Kyllä minun on niin paha olla. Olen ollut niin onnellinen ja luullut varmasti, että te pääsette, kun konsuli Salminen on itsekin luullut , mutta sekin lohdutti minua ja sanoi, että se on parempi lapselle ja parempi tuojalle, että se jää ensi kesään.

 

Sisko rakas, minä pelkään, että jos sinä et jaksa odottaa kauaa, niin kamalaa kun se onki, olet tullu pois sieltä koululta. Koeta nyt olla kotona. Se aika kyllä se pian menee, ja saat olla varma ettei se enää vikaannu, ja jos se vikaantuu, niin minä otan kansalaispaperit ja haen sen itse ensi kesänä. Siitä menis jo tänä kesänä puoli pilettiä, kun se on päälle vuoden.

 

Täs on 2 taalaa  Olli-raukan ruokaan, että saatte antaa sille maitoa. Rupean laittaan aina 5 taalaa kuuta päälle sen ruokaan. Onko se vähä vai paljo. Kyllä mua harmittaa se paketti, kun ei se paketti ole tullu.

Kiitos siitä kauniista kortista Sisko.”

 

En tiedä missä ja miten tehtiin lopullinen päätös pojan kohtalosta, mutta Suomeen hän jäi isovanhempiensa luokse.  Hänestä tuli Suomen puolustaja, yksi sodassa menehtyneistä nuorista. Hän oli kuollessaan kaksi päivää vaille kahdeksantoista.

 

Myös aikuisen tyttärensä ja lapsenlapsensa hyvästellyt isoäiti  kirjoitti sukulaiselle, joka oli ottanut hänen lapsenlapsensa hoitoonsa. Molemmat lapsen vanhemmista olivat menehtyneet  liian varhain. Toinen lapsen yksivuotispäivään mennessä tubiin. Nuori vaimo menetettyään miehensä  ja  elämänhalunsa,  menehtyi  suruun.  Näin pojasta tuli  kaksi vuotiaana orpo. Hänen isänsä perhe otti potran pojan kasvatiksi.  Toinen isoäiti löysi uuden elämän Amerikasta uuden miehen rinnalla. Lähetti ´pojun` hoitoa varten pari taalaa kirjeessä. Sen koommin hänestä ei kuulunutkaan.

 

Amerikkaan ja Kanadaan lähti melkoinen määrä suomalaisia.  Kuvia katsellessa mietin mitä heille on tapahtunut. Miten ovat eläneet? Onko suku jatkunut? Olisiko jossakin vielä joku samaan sukua oleva tavattavissa?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos kovasti Irja sydämeenkäyvästä kirjoituksestasi. Olen itse ollut runsaasti tekemisissä amerikansuomalaisten kanssa. Tutustuessani heihin ja heidän historiaansa en voi kuin ihailla heidän loputonta jaksamistaan erittäin vaativissa ja rankoissa oloissa - metsäkämpillä, maatilojen aputöissä ja kaivoksissa.

Ehkäpä kirjoitan itsekin aiheesta, omien tietojeni ja kokemusteni näkökulmasta, koska amerikansuomalaisten - kuten muidenkin historiallisten siirtolaisten elämäntarinat ja uurastukset - ansaitsevat enemmän huomiota ja arvostusta kuin mitä ovat saaneet.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Leila, olen samaa mieltä. Olisi syytä koostaa vaikka kirjaksi noita ihmiskohtaloita. Ihmeellisiä tapahtumia. Minulla on kirjeitä jenkeistä. En ole lukenut niitä vielä juurikaan. Ovat sukulaisilta kerättyjä.

Serkkuni oli Australiassa kaksi neljän vuoden jaksoa, mutta asuu nyt täällä. Eniten kaipaan tietoja isoisäni veljestä, joka lähti tuonne Kanadaan, josta kuvia.. Jätti perheensä maailmalle ja lähti rakentamaan ihanne Venäjää. Kaikki vietiin rajalla. Miten hänelle sitten kävi onkin arvoitus. Tosin minulla on tieto, että hän olisi tavannut isäni ja ehkä pakomatkalla vai menikö takaisin ja tapettiin? Jokunen pääsi sieltä karkuunkin. Mitä heille kaikille tapahtui, siitä ei ole missään tietääkseni kirjoituksia tai selvityksiä. Kuulin siitä toisella matkallani Pietarista Helsinkiin junassa, Matkalla oli myös Amerikasta Pietarissa vierailleita pohjalaisia, jotka kertoivat jonku sukulaisensa paenneenvaikeista oloista. He kertoivat myös saaneensa tietoja siitä, että rajalla oli viety kaikki ammattivälineet ja pistetty ihmiset ihan muihin töihin kuin mihin olivat aikoneet ryhtyä.

Lisää tietoa eri mahin asettuneista ja kotimaahankin palanneista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minunkin mummun veli lähti Venäjää rakentamaan, eikä ole vielä tullut takaisin. Iso maa iso toleranssi, ja vähän tietoa menneistä, siis oikeaa tietoa. Propagandaa riittavasti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Propagandaa liikaa. Pitäisi osata venättä, ehkä silloin löytyisi jotain tärkeää tai tovottua tai ehkä eivät arkistotkaan avaudu meille, saati sitten oikea tieto ilmaannu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Kyllähän kielestä apua on, mutta sen lisäksi pitäisi tuntea oikeat henkilöt ja antaa heille hiukan natsajuuta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Naapurissa todella kaikki toimii ja on toiminut oikeanlaisten suhteiden kautta.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Kirjoitus koskettaa myös minun sukuani. Pohjanmaalta muutti paljon ihmisiä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin viime vuosisadan alussa. Myös isoäitini sisko lähti miehensä kanssa Sudburyyn 20-luvulla. Sudbury on kaivoskaupunki Suurten järvien kupeessa Ontariossa.

Kirjeet kulkivat ja osa niistä on säilynyt. Lentopelkonsa takia isoäidin sisko (aviomies oli kuollut melko pian emigroitumisen jälkeen) ei koskaan tullut käymään Suomessa, mutta kontakti sukuun säilyi loppuun, eli kunnioitettavaan 90-vuoden ikään asti.

Sudburyssä asui paljon suomalaisia. Mummini sisko puhui hamaan loppuun asti leveää eteläpohjaanmaan murretta, englantia koskaan kunnolla oppimatta. Lapsenlapset vierailivat luonamme muutama vuosi sitten. Heille oli yllätys, ettei Suomi ollutkaan enää köyhä takapajula, kuten vielä maailmansotien välissä, muuttovirran aikaan.

Kirjeiden perusteella mummin siskosta välittyi lämmin, yksinkertaiseen elämään tyytyväinen ihminen. Hän oli kuulemma luonteeltaan aika omapäinen tapaus.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjeiden säilyminen ja säilyttäminen on mielestäni tärkeä teko. Kirjeiden kautta saisimme laajemmallekin tietoa emigroitumisesta. Eiköhän joku vielä innostu keräämään, mikäli tietoa kylliksi halutaan jakaa eteenpäin. Kopioitahan niistä voisi ottaa eli alkuperäiset säilyttää omistajalla. Tämä nyt on vain ajatus, jonka jatkosta en tiedä sen enempää, mutta ihan kiinnostava voisi olla monellekin tällainen keruu projekti tuloksineen.

Mieheni puolelta myös lähti juuri pohjanmaalta kolme sisarusta Duluthiin. Jonkinlainen huhu lie se, että Touchtown filmiyhtiökin olisi ollut jonkun sisaren miehen alkuunpanema. Mistäs näistä suomalaisten saavutuksista tietäsi ilman, että niihin faktoja jostain löytyisi.

Suomalaiset juuret vaikuttavat jenkeissä, mutta missä kaikkialla?

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Tuo Duluth on juuri sitä aluetta, jonne suomalaisia on muuttanut paljon. Eli Minnesotaan, Michiganiin sekä Wisconsiin ovat kulkeneet suurimmat muuttovirrat. Jonkin verran myös New Yorkin ympäristöön. Nälkävuosien jälkeen 1860 tai 70-luvulta 1900-luvun alkuun oli suurin muuttopiikki.

Turun yliopiston siirtolaisinstituussa on tutkittu asiaa ja kerätty myös kirjeitä, eli sinne kannattaa ottaa yhteyttä. Onnea matkaan! Kannatan ajatusta kirjeiden keräämisestä tosi lämpimästi.

Mummini vanhempi sisko lähti Yhdysvaltojen puolelle jo 9 vuotta aiemmin, eli 1916. Isoisäni isän 8 lapsesta peräti 5 lähti Amerikkaan. Kaikki jäivät sille tielleen. Kyllä tuo muuttovirta on tosiaan ollut voimakas.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Turun yliopistosta saisi varmasti hyvää tietoa aiheesta. Kiitos vinkistä. Jykdocista löytyy esimerkiksi tällainen: Tekijät: Kivisaari, Vuokko ; Nurmo-seura Julkaistu: 1974
“...Nurmosta vuosina 1881-1993 Amerikkaan muuttaneet...”

Eli yliopistonjen omat tietokannat antavat tietoja, joita googlaamalla ei löydy. Näin saa kuva siitä, mitä on jo tehty.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Samoin - kiitos vinkistä! Jos löydät jotakin kiinnostavaa, olis hauska lukea lisää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Etsin lähteitä ja laitan kiinnostavimmat tiedoksi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa