*

ILgron11

Kultakauden taiteilijoita

  • Kuva kirjasta Suomen taide, Kultakausi, osa 3. Kuvass Beda Stjenchantzin teos Pastoraali
    Kuva kirjasta Suomen taide, Kultakausi, osa 3. Kuvass Beda Stjenchantzin teos Pastoraali

Mielenkiintoinen tutustuminen Beda Stjernschantzin teoksia esittelevään näyttelyyn Amos Andersonin taidemuseossa sai  kiinnostumaan kultakauden naistaiteilijoista laajemminkin, mutta kotikirjastosta löytyi heistä niukasti.

Naistaitelijoita oli kultakaudella pikaisen arvioni mukaan ainakin noin  kolmekymmentä. He näyttävät olleen  aktiivisia teostensa näytteilleasettajina että myös apurahojen hakijoina. Aktiivinen kuva heistä muodostui minulle kansalliskirjaston ylläpitämän digiarkiston runsaiden aineistojen pohjalta.  

Eikö naistaiteilijoita ole haluttu nostaa esille?  Millä kriteereillä taiteilijoita ja heidän teoksiaan valitaan kirjoihin esiteltäväksi? Ainakin  kritiikki lehdistössä oli joskus  murskaavaa tai vähättelevää. Karsittiinko näin osa lupaavistakin naistaiteilijoista?

Digiarkistosta löytyy  aikakauslehdistä ja sanomalehdistä digitoidut näköispainokset, joista on helppo hakea tietoja. 1800-luvulla tuotetut artikkelit ovat pääasiassa fraktuuraa ja lauseet  monimutkaisia ja vaativia, mutta kun on jostakin kiinnostunut niin nämäkään eivät voi olla tiedonhankinnan esteenä.   

Naistaiteilijain näyttely  Ateneumissa vuonna 1905 herätti epäilyä. Muun muassa se, että näyttely olisi tekemisissä naisasian kanssa. Ajatus lie ollut,  että "naiset haluavat tulla esille paremmin juuri omassa näyttelyssään kuin muissa näyttelyissä, joissa voivat tuntea olevansa syrjäytettyjä".  Näin he voisivat loistaa kirkkaampien tähtien sitä estämättä sanottiin eräässä artikkelissa. Naisia arvioitiin ankarasti myös muilla merkittävillä elämänaloilla, kun naisilla heräsi kiihkeä halu johonkin, mikä oli ollut miesten aluetta. Jopa 1960-luvun lopulla koulussa heräsi miesvaltaisella luokalla  kysymys: "Ovatko naiset koskaan tehneet mitään merkittävää?"  Silloin kirjasto auttoi vastauksen antamisessa. Nyt  digiarkiston tietovarastoista voi etsiä aineistoja ja luoda omanlaisensa näkemyksen eri aikakausilta.   

Helene Stjerfbeckin lisäksi Ateneumin naistaiteilijoiden näyttelyssä oli esillä muun muassa Beda Stjernschantz, Fanny Curberg, Maria Wiik, Amelia Lundahl, Hanna Frosterus-Segerstråle, Ada Thilén ja paljon muita naismaalareita sekä kuvanveistäjä Sigrid af Forselles noin parillakymmenellä työllään. Stjernschantzin  sanottiin vuoden 1905 Helsingin kaiku-lehden artikkelissa olevan kaikkein omintakeisimpaan pyrkivä naistaiteilija. Vaikutelmat eri kouluista hajottavat hänen tätä pyrkimystä väittää kirjoittaja.  Sitten jo häntä kehutaan näyttelyn miellyttävimmäksi taiteilijaksi ja teos  Vormsön tyttöjä esitellään lehdessä mustavalkoisena kuvana.   

Vaikutelma tuolloisesta Ateneumin näyttelystä oli etupäässä hyvä, " vaikka se toiselta puolen osoittaa kuinka vaikea naisten on saavuttaa omintakeisuutta kuvaavien taiteitten alalla".  Ihmettelen miten nämä naiset jaksoivat kestää aliarvioivaa kritiikkiä. Liekö se vaikuttanut myös Beda Stjernschantzilta nuoren elämän päättymiseen jo  43-vuotiaana.

Uusi Suometar 29.11.1899 julkaisi artikkelissaan monia minulle ennestään tuntemattomia nimiä. Teksti arvioi  niin tekijää kuin teoksiakin.  Esimerkkinä tämä: "Hanna Rönberg on koettanut kuvata kevättä nuoren naisen hahmossa. Teos ei ole ansioita vailla, mutta ei ilahuta väriensä, sen enempää kuin  tekotapansa kautta. Toinen nainen, joka on symbolismissa voimiaan koettanut on Beda Stjernschantz, joka on maalannut "pastoralen", so, jonkinlaisen kuvainnollisen ylistyksen ns. runollisesta paimentolaiselämästä" .  Kirjoittaja arvioi teoksen värienkäytön heikoksi, mutta muuten se tekee miellyttävän vaikutuksen.

Näitä blogissa mainittuja Beda Stjernchanzin töitä on esillä Amos Andersonin näyttelyssä.  Pastorale teki  minuun näyttelyssä vaikutuksen symboliikan käytön ja väriensäkin herkkyyden keinoin.  Jäin kaipaamaan muidenkin vähemmän esillä olleiden naistaiteilijoiden esille tuomista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nais ja mies tulisi olla vain ihminen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sitähän Ruotsissa yritetään, hen. Eikö meilläkin ole jokin neutraalimpi ollut puheena, No meillä on ollut jo pitkään hän, joka kuuluu kummallekin sukupuolelle. Olemme siis kukonaskelen edellä. Joskus näissä asioissa on monella tavalla ollut toisin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihminen on vain ihminen, mies on mies ja nainen on nainen, kuitenkin.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kultakauen kaikki taide on minusta niin täyellisen ihanaa! Kiva ploki, kiitos Irja!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eilen Amos Anderssonilla oli myös hyvä taidehistoriaan perehtyneen ihmisen kertomus eri teoksista ja taiteilijan elämästä. Magnus Enckell oli hyvin läheinen Bedan S:n kanssa. MOnet taiteilijat tekivät töitä myös samoista aiheista. Jonkinlaista kilapailua siinäkin. Varsin ihania töitä todella.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie en varsinaisesti ossaa näitä asioita, mutta olen aina rakastanu näitä Suomen Gallen-Kalleloita ja Järnefelteistä luin siittä sisarussarjasta joskus kaiken mitä löysin ja kummasti sitä ponggaileeko joku juttu kiinostaa. Isä sano aina, että kansallisromanttista ja met tehimäki semmosen kansallisromanttisen retkenki Etelä-Suohmeen, ehkä kymmenen vuotta sitte, lensimä sinne ja siskoni tuli autolla vastaan ja kiersimä kaiken maailman paikat ja museot ja mie voin vain ihhailla, mistä se tiesi net asiat. Mullois iso homma selvittää, jos nyt pitäs lähteä semmoselle retkelle!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #5

Hilkka uusintakierros voisi olla paikallan ja Tuusulan järven rannoilla on hyviä kohteita niistä löytyy netistä tietoja. Kierrätimme siellä aina vaihto-oppilaitamme. Myös Kansallismuseo ja Ateneumi ovat hyviä kohteita. Tule vaan etelään joskus taas. Voitais vaikka joskus tavata.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #6

No jess ihanaa ja methän kierämä yhessä ja tehemä tänne oiken hienon plokin sen kunniaksi miesie kuvia kohteitten kans toisista oooh, ei sitä tiä, mitä keksimä!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Paras naistaiteilija on Hilkka Laronia.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #22

No kiitos ja mie mikhän tai no siis joo elämäntaiteilija ja elämän rikas niinko sieki!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kun näkee taidemaalarin työn, ei kestä kuin silmänräpäyksen havaita, onko siinä osaamista, näkemystä, taitoa, persoonaa ja taidetta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kun kuulee "omalla korvallaan" klassista musiikkia, jazzia tai vaikka erottelematta moninaista viihdemusiikkia- korva sanoo heti, missä on korva kohdallaan tai muusikko kohdallaan.

Kun näkee talon ja sen puutarhan tai veneveistäjän veneen- silmä sanoo heti tuo on minun makuuni.

Mutta myös seuloo pois ne, mitkä eivät kuulu omalta osaltaan siihen " taiteen" kuttuuriin, josta pitää.

Helene Stjerfbeck, Picasso, Monet jne., vain ohuesti kaikista, kertoo tasosta, mistä vuosistaiset taiteilijat ovat saaneet maineensa.

Taide moniaisuudessaan on ollut kyllä hyvin miesvoittoista julkisuudessa aikojen saatossa.

Tietenkään ei voi poissulkea monia makuja niinkuin ruokakulttuurissakin viineistä puhumattakaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aikakin tekee tehtävänsä. Maku ja arvostukset muuttuvat.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Tyylikästä ja kiinnostavaa tietoa ja analyysiä Irja. Kiitos siitä!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos sinulle Leila. Tutustuin tänään suomalaisen taiteen alkutaipaleisiin. Yllätyin siitä mitä löysin nimittäin aina löytyy noita viisaita, jotka luulevat tietävänsä miten asiat ovat ja lausuvat julki myös sen mitä uskovat. Aikanaan joku merkittävä mies, nimi ei ole tiedossa, sanoi, että kuvaamataiteet eivät voi menestyä Alppien pohjoispuolella. Tämän luulon ovat näyttäneet perättömäksi monet ihmiset. "Varmaa on kumminkin, että pohjoismaitten kylmä ja kolkko ilmanala sekä köyhä ja niukka luonto ei voi synnyttää niin rikasta ja vilkasta kuvausvoimaa kuin etelämaitten hehkuva luonto lumoavine muotoineen ja loistavine väreineen". Kuvaamataiteet, maalaus ja kuvanveisto olivat jääneet kulttuurille oudoiksi, kunnes tapahtui kansallinen herätys kuvaama- ja veistotaiteissa 18 40-luvulla. Sen alkuunpanija lie ollut Fredrik Cygnaeus. 15.06.1874 Uusi Suometar no 69 kertoo suomalaisten taidenäyttelyiden alusta. Yliopiston kreikan kielen professori Nils Abraham Gyldénin toimesta saatiin tänne Pariisista kipsikuvat ja ne sijoitettiin yliopiston kirjastoon. Ne arvattavasti olivat ensimmäiset täydelliset veistokuvat maassamme. Sama mies pani toimeen vuonna 1845 yksityisen taidenäyttelyn. Se oli Helsingissä ensimmäinen.

Kaveri laittoin tiedon taidenäyttelystä, joka liittyy 1800-luvun tuotantoon.

Hilma af Klint - Abstraktin taiteen edelläkävijä
TULOSSA 16. elokuuta - 28. syyskuuta
1/1<>
Hilma af Klint Svanen, nainen, joka mullisti käsitystämme taiteen historiasta. Hilma af Klint (1862-1944) maalasi abstrakteja teoksiaan 1900-luvun alussa, vuosia ennen Wassily Kandinskyn ja Kazim Malevichin ei-esittävän taiteen alkupisteenä pidettyjä merkkiteoksia. Ruotsalaistaiteilija suojasi testamentissaan julkisuudelta piiloon taiteensa, jonka hän uskoi avautuvan vasta tuleville sukupolville. Näyttely Taidehallissa pian.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Kaveri laittoin tiedon taidenäyttelystä, joka liittyy 1800-luvun tuotantoon.

Minäpä kerron tiedon joka perustuu viimevuoden ja sitä edeltävien vuosien tuotantoon, eli näyttelyni 1. joulukuuta 2014

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #12

Missä, mitä ja mihinaikaan. Olet siis valmistautumassa johonkin, jossakin. Tuo 1800-luku ehkä on lievää liiottelua tai siis virhe, kun työt sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Valmistaudun ja kerron enemmän, kun on valmiinpaa. Jouluinben näyttely, jonka nimeksi aion laittaa "No onkos tullut kesä", muutamia alsistisia tauluaj ja muutama "normaali" ripustus. Näyuttelytila on pieni joten korkeintaan kymmenen taulua tulee esille.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Jos kulttuurissa uskoo kriitikon rankaan arvosteluun, on syytä mennä välittömästi tutkimaan, mistä voisi olla kysymys. Yleensä saattaa tulla omakohtainen kokemus, että tämähän oli todella hieno työ tai elämys.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuon olen havainnut myös elokuva-arvosteluista. Omakohtainen kokemus vasta näyttää mistä on kyse, oma kuva syntyy. Kelpaako keskinkertainen vai haluanko jotain muuta? Mikä on riittävää? Missä keskinkertainen on hyvää? Näitä olen tänä aamuna mietiskellyt.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Bloggaaja lienee oikeilla jäljillä. Naisten on tärkeää kannustaa naisia, samoin kuin miehetkin ehkä paremmin sukupuolensa mukaan paremmin ymmärtävät miestaiteilijoita.

Oikein hyvä blogijuttu ja samalla itselleni sattuman johdatusta. Googlailin kuvahaulla tänään juuri Bedan teoksia ja myös Ellen Thesleffin, jonka työstä kertovalla taideluennolla olin juuri.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kannustaminen kannattaa aina niin naisten kuin miestenkin. Se tekee nyvää itse kullekin ja varsinkin nuorille.

Bedan taiteesta saimme oikein hyvän kuva, kun taidehistoriaa opiskellut henkilö perehdytti aiheeseen. Kirjoitin paljon muistiin. Kirjakin Beda Stjernschantzin taiteesta oli siellä taidemuseossa. Kuulemma aika raskasta luettavaa. Olikin melkoinen järkäle.

Missä olit Teleffin taiteesta luentoa kuuntelemassa?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ellen Thesleffin taiteesta oli luento kahvila Violassa 14.8.2014. Luennon piti fil.maist. Eija Olsson, joka toimii Ateneumissa oppaana. Luento oli hyvin ja asiantuntevasti valmisteltu. Jos luentojen suosio vielä paljon kasvaa, kahvilan tila lienee käy ahtaaksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sielun sisaret näyttely oli Tammisaaressa 2012. Esillä oli useita naistaiteilijoita silloin. Ehkä sen Hämeenlinnan näyttelyn idea lähti täältä Tammisaaresta. http://ess.menoinfo.fi/raasepori/nayttelyt/helene-...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Käytin kommentissani sanaa "buffata", mutta tarkistin sen googlella: sana on puffata. Sana tarkoittaa tukea, edistää.

Joten siis tarkoitukseni on sanoa, että naiset taideyleisönä voisivat paremmin puffata naistaiteilijoita. Ja myös taidekriitikkoina ja toimittajina. Mielestäni en liioittele, kun tämän sanon, koska kun vertaa miestaiteilijoihin, on selvää, että miehet tukevat miestaiteilijoita ja luultavasti myös useimmat naisetkin. Siitä johtunee tämä tässä blogijutussa havaittu huomion puute naistaiteilijoille.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset